Olen todennut, että minulle ei sovi eriävistä mielipiteistä keskusteleminen ihmisten kanssa. Ongelma ei ole eriävissä mielipiteissä sinänsä vaan niistä keskustelemisessa eli vuorovaikutustilanteen dynamiikassa, joka aiheuttaa minulle helvetillisen stressi- ja ylikuormitustilan. Vaikka teoriassa väitteleminen olisi ehkä yksi herkullisimmista asioista, mitä tiedän, yliherkkä psyykeni ei kestä sen luomaa jännitystilaa.
Lisäksi olen todella huono perustelemaan tässä-ja-nyt-tilanteessa. Tarvitsen miettimisaikaa. Reflektointiaikaa. Kun luen kirjoja, artikkeleita mitä vaan, niissä oleva tieto muuttuu omituiseksi ei-kielelliseksi mössöksi päähäni ja sen takia minun on vaikea enää myöhemmin toistaa sitä, mitä joskus jostain luin. Tämän takia perustelen näkemyksiäni mieluiten ehdottamalla luettavaksi niitä kirjoja, artikkeleita tms. joihin omat ajatusrakennelmani perustuvat. Ne selittävät näkemykseni paljon paremmin kuin minä ikinä voisin.
Eriävistä näkemyksistä luen mielelläni kirjoista, artikkeleista tai katson dokumentteja tms. Niitä kun voi katsoa yksin omassa rauhassa, reflektoida ja muodostaa omat mielipiteensä.
Missään luojan nimessä en halua käydä läpi niitä stressaavimpia mahdollisia vuorovaikutustilanteita, joissa eri mieltä olevat ihmiset yrittävät perustella näkemyksiään ja sitä loputonta puimista ja väärinkäsistysten/väärin tulkintojen piinaa.
Lisäksi minä olen sitä mieltä, että ihmiset muodostavat aina omat näkemyksensä asioista ja minulle on ihan sama, mikä jonkun muun näkemys on , voin kertoa omastani, mutta en ala väittelemään. Jos ei kiinnosta, niin ei jatketa asiasta. Samaten en halua vastaanottaa mitään toisten tuputuksia.
Näin ollen en käy dialogia uskon asioista tai mistään muustakaan asiasta, josta joku on eri mieltä. Sen sijaan, jos joku eri mieltä oleva tietää hyviä kirjoja, artikkeleita tms. niin niitä voi kernaasti suositella. Haastan mielelläni ajatusrakennelmiani – yksin, omassa rauhassa, en sosiaalisessa vuorovaikutustilanteessa.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaAivan! Olen itseasiassa ajatellut sokraattisen metodin soveltamista ihmisten kanssa keskustelemiseen tämänkaltaisissa tilanteissa, mutta johtuen tunteiden hallinnan ongelmista en vielä ole kyennyt näin rationaaliseen toimintaan ja tällä hetkellä olen siis liian kehittymätön voidakseni ihanteellisella tavalla ottaa tätä menetelmää käyttöön. Tämä kuitenkin on ollut tavoitteenani ja olen jo ottanut askeleita siihen suuntaan :). Ehkä jonain päivänä.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMinä rakennan mielelläni riitaa, haastan toiset esittämällä eriäviä näkemyksiä, pistän vastaan. Minusta eri mieltä oleminen on äärettömän tärkeätä niiden perusarvojen takia, joihin uskon ja jotka voi tiivistää Veikko Lavin lauluun: "Jokainen ihminen on laulun arvoinen," Erilaisuudessa ja erimielisyydessä on voimamme. Niissä on ajattelun ja sanomisen vapauden perusta, ihmisen itsenäisyyden perusta, ne tukevat vastarintaa kaikkea totalitarismia vastaan. Minä tykkään siitä, että kirjoitat meitä ihmisiä koskevista asioista. Et ole mikään asiantuntija, mielipiteesi ovat välillä aika pliisuja, mitään sanomattomia, mutta niitä on kiva lukea. Pistät pökköä siihen tuleen, joka pitää porinapadan kuumana. Älköön se sammuko koskaan!
VastaaPoista:) toivottavasti et rakenna täällä riitaa. Tai siis rakenna toki, mutta toivotaan, että siihen tarttuu joku muu kuin minä. Eli väitelkää toki täällä kommenteissa keskenänne niin paljon kuin jaksatte. Koitan pysyä siitä erossa.
Poista