Vaikka ei se paljon auta tiedostaa, että fysiologinen minä haluaa eri asioita kuin henkinen minä. Koska olen kiinni tässä ruumiissa ja aistin tämän kehon tunteita, ja niiden vastustaminen on kovaa työtä. Ei jaksa omistaa elämäänsä pelkästään tuulimyllyjä vastaan taistelemiselle. Joskus kyse voi olla ihan vaan siitäkin, että tieto lisää tuskaa. Kun syön herkkuja, tiedostan, että se on epäterveellistä. Ja minulle tulee siksi henkisesti paha olo ja haluaisin olla tekemättä niin.
Mutta minulle tulee myös paha olo, jos koko ajan tappelen niitä tunteita vastaan.
Loppujen lopuksi kaikki kiertyy siihen tosiasiaan, että elämä on epätäydellistä. Negatiiviset tunteet ja epätäydellisyys ovat osa elämää.
Jokin minussa ajaa kohti täydellisyyttä, unelmoi siitä, pyrkii sitä kohti, yrittää ratkaista jokaisen eteen tulevan ongelman, kuvitellen, että jonain päivänä ne kaikki on ratkaistu ja sisälläni on aina hyvä olo, ei negatiivisia tunteita, mutta eihän se ole realistista. Aina tulee uusia ongelmia. Aina on negatiivisia tunteita.
Onko sen niin kauheasti väliä, jos syön 70g perunalastuja illalla?
Kai sitä on tärkeämpiäkin asioita maailmassa mietittävänä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sokeri on mörkö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sokeri on mörkö. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 8. heinäkuuta 2015
tiistai 11. marraskuuta 2014
Herkutteluaddiktio jatkuu
En ole sitten yhtään vapautunut sen otteesta. Olen edelleen kuin pieni possu. Syömistavoiltani. Tai siis herkuttelutavoiltani. Riippuvuus on todella pahaa laatua enkä kyllä tiedä yhtään, miten pystyisin ikipäivänä siitä vapautumaan. Saan herkuttelusta niin maksimaalista mielihyvää, ettei mitään siihen verrattavaa olekaan, ja jos en herkuttele, päiviin ja elämään jää tyhjä aukko, johon ei ole mitään tilalle. Mielihyväaukko. Yhyy.
Yritän taas vieroitusta. Menossa TOINEN päivä. Justiinsa. Ja mielessäni loistaa leipomo, joka sijaitsee Eevin eskarin vieressä... Menen nyt hakemaan Eeviä ja aivoni unelmoivat leipomon aarteista. Tosin minulla on melkoisen kova nälkäkin, mikä ei auta asiaa.
En TAJUA, miten pystyisin olemaan herkuttelematta.
Olen nyt useamman kerran langennut addikteille tyypilliseen ansaan: ajattelen, että voin herkutella vain VÄHÄN. Joo. Ensin se onnistuu ja sallin itselleni yhden Pätkiksen päivässä tai YHDEN pullan pari kertaa viikossa. Mutta kun alkaa näyttää vihreää valoa, yhtäkkiä ne pullat ja munkit vyöryvät ovista ja ikkunoista ja siinä ei ole enää mitään järkeä. Haen yhtenä päivänä leipomosta munkin JA pullan ja possutan ne ja toisena päivänä paketin neekerinpusuja jotka kyllä syön lapseni ja mieheni kanssa eli syön KAKSI ja sen lisäksi melkein pussillisen lindtin suklaapalloja. Joka päivä pitää herkutella. Aivoni ovat riivatut. Ajattelen herkuttelemista aamusta asti, mietin, mitä tänään herkuttelisin. Visualisoin ja suunnittelen.
AAARRRRRGGGGG.
Miksei minulle ole AA-ryhmää.
Miten addiktion voi voittaa yksin?
Yhyy.
Sinänsä herkuttelusta ei ole näkyvää haittaa, koska en liho.
Miksi siis en voisi olla possu?
En tiedä. Koska tuskin se silti on terveellistä.
Ja koska ei ole kivaa olla orja.
Mutta nyt olen edennyt vieroitusohjelmassa päivään numero 2. Paitsi söin eilen muutaman lusikallisen täytekakkua jääkaapista, kun äiti pakkasi isänpäiväkakkua rasiaan. Loput annoin Eeville. Mutta muutamaa lusikallista ei minusta lasketa.
Mutta nyt olen edennyt vieroitusohjelmassa päivään numero 2. Paitsi söin eilen muutaman lusikallisen täytekakkua jääkaapista, kun äiti pakkasi isänpäiväkakkua rasiaan. Loput annoin Eeville. Mutta muutamaa lusikallista ei minusta lasketa.
perjantai 29. elokuuta 2014
Sokeri on yhä mörkö
Lueskelin eilen pari kiinnostavaa artikkelia sokeriasiasta.
Olen paljon miettinyt viime aikoina juuri tuota. Että minusta on alkanut tuntua siltä, että tuo todella on ainoa tapa päästä eroon addiktiosta. Minun tapauksessani herkutteluaddiktiosta. Jos sille antaa pikkusormen, niin se on sitten bye-bye. Se vie heti mukanaan.
Kamala ajatus, "complete abstinence", mutta niin se kai on.
Haluan eroon sokerista ja valkoisista vehnäjauhoista. Se ON tavoitteeni. Ja minähän en luovuta. Vaikka tämä olisi taistelu, jossa tulen häviämään, niin minä EN luovuta. Taistelen silti. Tuulimyllyjä vastaan.
Tästä lähtien hoen itselleni "complete abstinence" ja kuvittelen olevani alkoholisti, joka ei voi koskaan enää juoda kulaustakaan. Onneksi tässä tapauksessa lipsahtaminen ei ole VALTAVA katastrofi, kuten alkoholismissa tai huumeriippuvuudessa. Vaikka sokeri on myrkky, se ei ole sentään niin kaamea myrkky ainakaan välittömiltä vaikutuksiltaan kuin alkoholi tai huumausaineet.
Mieleeni tulee rinnastus siitä, miten joskus ehkä 1940-luvulla tai koska nyt olikaan, tupakan ei vielä tiedetty olevan terveydelle vaarallista ja ihmiset pössyttelivät tyytyväisinä hirveitä määriä ja kaikki tupakoivat työpaikoilla ja kotona. Katselin sitä tv-sarjaa... Jossa kuvataan Amerikkaa joskus tuohon aikaan. Mad men? Juu, niin siinä eletään juuri tuota aikaa, ja tupakan terveyshaitoista on alettu vasta tehdä tutkimuksia tms. ja Mad men -sarjan mainosmiehet mainostavat tupakkaa terveyttä edistävänä! Niin siitä tulee mieleen nykypäivä ja sokeri. Miten tyytyväisinä kaikki puputtavat hirveitä määriä sokeria ja sitä saa lisätä kaikkiin ruokiin ja maailma on vasta hiljalleen havahtumassa siihen, että sokeri on kamalaa myrkkyä. Odotan päivää, jolloin sokerin haitallisuus todella iskee tajuntaan ja sitä aletaan rajoittaa lainsäädännössä tms. Olisi hauskaa nähdä tuotteita, joissa lukee: "Varoitus! Tuote sisältää haitallisen määrän sokeria!"
Aika siirtyä sokerittomaan aikakauteen. Ja sama koskee valkoisia vehnäjauhoja ja valkoista riisiä ja kaikkea valkoista guttaperkkaa myös.
Sugar: Eliminate This ONE Ingredient and Watch Your Health Soar
Jälkimmäinen artikkeli päättyy seuraavasti:
"There is only one thing that consistently works for true addicts to overcome their addiction and that is complete abstinence.
This is what worked for me giving up drugs and this is the only way I have ever been able to cut back on my consumption of sugar and other junk foods."
Olen paljon miettinyt viime aikoina juuri tuota. Että minusta on alkanut tuntua siltä, että tuo todella on ainoa tapa päästä eroon addiktiosta. Minun tapauksessani herkutteluaddiktiosta. Jos sille antaa pikkusormen, niin se on sitten bye-bye. Se vie heti mukanaan.
Kamala ajatus, "complete abstinence", mutta niin se kai on.
Haluan eroon sokerista ja valkoisista vehnäjauhoista. Se ON tavoitteeni. Ja minähän en luovuta. Vaikka tämä olisi taistelu, jossa tulen häviämään, niin minä EN luovuta. Taistelen silti. Tuulimyllyjä vastaan.
If you’ve ever tried to cut back on sugar, you may have realized how incredibly difficult it is. In some cases it may seem downright impossible.
Tästä lähtien hoen itselleni "complete abstinence" ja kuvittelen olevani alkoholisti, joka ei voi koskaan enää juoda kulaustakaan. Onneksi tässä tapauksessa lipsahtaminen ei ole VALTAVA katastrofi, kuten alkoholismissa tai huumeriippuvuudessa. Vaikka sokeri on myrkky, se ei ole sentään niin kaamea myrkky ainakaan välittömiltä vaikutuksiltaan kuin alkoholi tai huumausaineet.
Mieleeni tulee rinnastus siitä, miten joskus ehkä 1940-luvulla tai koska nyt olikaan, tupakan ei vielä tiedetty olevan terveydelle vaarallista ja ihmiset pössyttelivät tyytyväisinä hirveitä määriä ja kaikki tupakoivat työpaikoilla ja kotona. Katselin sitä tv-sarjaa... Jossa kuvataan Amerikkaa joskus tuohon aikaan. Mad men? Juu, niin siinä eletään juuri tuota aikaa, ja tupakan terveyshaitoista on alettu vasta tehdä tutkimuksia tms. ja Mad men -sarjan mainosmiehet mainostavat tupakkaa terveyttä edistävänä! Niin siitä tulee mieleen nykypäivä ja sokeri. Miten tyytyväisinä kaikki puputtavat hirveitä määriä sokeria ja sitä saa lisätä kaikkiin ruokiin ja maailma on vasta hiljalleen havahtumassa siihen, että sokeri on kamalaa myrkkyä. Odotan päivää, jolloin sokerin haitallisuus todella iskee tajuntaan ja sitä aletaan rajoittaa lainsäädännössä tms. Olisi hauskaa nähdä tuotteita, joissa lukee: "Varoitus! Tuote sisältää haitallisen määrän sokeria!"
Aika siirtyä sokerittomaan aikakauteen. Ja sama koskee valkoisia vehnäjauhoja ja valkoista riisiä ja kaikkea valkoista guttaperkkaa myös.
tiistai 19. elokuuta 2014
Sokeririippuvuus
Lopetin sokerin ja valkoisen vehnäjauhon (ja muun vastaavan yliprosessoidun guttaperkan) käytön viime keskiviikkona. Tarkemmin määriteltynä pyrin syömään matalan gk:n ruokia (matala glykeeminen kuorma) eli pitämään verensokerin tasaisena ja vapautumaan erittäin pahasta sokeriaddiktiosta (todellisuudessa kyse on nopeiden, verensokeria äkillisesti nostavien, hiilarien addiktiosta). Menossa siis 7. päivä ilman guttaperkkaa! Huraa! Ainoa lipsahdus oli sunnuntaina, kun meillä oli eräänlaiset tupariasiat ja söin Miikka-pirulaisen valmistamia mustikkamuffinseja 2 kpl. Mutta sekin oli huomattava edistysaskel, koska normaalisti olisin syönyt niitä ainakin 5. Ja käskin Miikan ostaa jotain 92 % tummaa suklaata niiden päälle (jonkun sokerisemman ja laihemman suklaalitkun sijaan).
Kiehtovinta tässä on psyykkinen vapaus. Uhmaan riippuvuuttani enkä anna hillittömän herkutteluhimon hallita koko ajan ajatuksiani ja elämääni. I will beat it!
Voin ostaa joskus pari palaa TODELLA tummaa suklaata. Koska se on terveellistä. Mutta koska sitä pitää olla PARI PALAA (ja reilun kaupan suklaata), voin ostaa sitä aika harvoin, koska läheskään kaikista kaupoista ei saa sellasia muutaman palan pikku pötköjä. Punnitse ja säästä -kaupasta saa IHANAA Divine merkkistä tummaa reilun kaupan suklaata. Huomenna liikun siellä päin ja ostan sellasen herkun. Nam.
Mutta koska tarkoitus on vapautua RIIPPUVUUDESTA päämääräni on luopua herkuttelusta KOKONAAN. Siis sellaisesta himoon perustuvasta addiktioherkuttelusta. Eli sen takia en yritä keksiä epätoivoisesti terveellisiä leivontareseptejä tai vaihtoehtoja herkuille, jotta voisin jatkaa herkuttelua ja ylläpitää psyykkistä riippuvuutta kyseiseen toimintaan. Haluan olla VAPAA. Pää vapaaksi herkuttelun tarpeesta.
Voin jossain juhlissa ottaa yhden pullan tai palan omenapiirakkaa ja nauttia siitä suurella antaumuksella. Mutta se on eri asia kuin normaali addiktiokäyttäytymiseni, jossa ahmin 3 pullaa ja kaikkea mahan täyteen hullun kiilto silmissä. Vihaan sitä hillittömän himon ja ahnauden tunnetta sisälläni. Haluan eroon siitä.
Joskus jos iskee TODELLA vastustamaton tarve saada HERKKUA, menen kauppaan ja ostan keksipaketin ja otan sieltä (kaupan ulkopuolella) yhden keksin, jonka nautin kotona teen kanssa ja heitän loput roskikseen. Koska ei myydä yksittäisiä keksejä ja en halua syödä koko paketillista (kuten teen, jos minulla on paketillinen keksejä).
Tietysti en voi heittää niitä KOTIROSKIKSEEN tai voin kaivaa ne ylös sieltä... Ne pitää eliminoida huolellisesti. Heittää isoon taloyhtiön roskikseen. Tai jos ne laittaa kotiroskikseen, liotan ne ensin vaikka jossian ällöpyllyvedessä tai murennan roskikseen tms. etten VOI (tai halua) kaivaa niitä enää esiin.
Minulla on siis ihan oikea, PAHA psyykkinen riippuvuus. Addiktio. HIMO. Mutta onneksi pysyn ohuena silti. Koska olen outo. Ja toisaalta olen vuosia vuosia sitten keksinyt sen, että pystyn hallitsemaan OSTAMISTA mutta en kotona olevien asioiden syömistä. Joten ostan aina vain sen verran kerralla, mitä syön yhdellä kertaa ja usein riittää yksi suklaapatukka päivässä tai yksi munkki päivässä. Määrien ei siis tarvitse olla valtavia. Mutta silti sen herkuttelun ajatteleminen hallitsee koko elämääni. Aamusta asti mietin, mitä tänään herkuttelisin ja odotan sitä ja haavielen siitä, kunnes käyn kaupassa ja sitten NAUTIN. Jotenkin se herkuttelu hallitsee koko elämää ja on aina mielessäni.
Tai OLI. Nyt kun uhmaan addiktiotani, olen vapaa. Se tuntuu hyvältä.
Kiehtovinta tässä on psyykkinen vapaus. Uhmaan riippuvuuttani enkä anna hillittömän herkutteluhimon hallita koko ajan ajatuksiani ja elämääni. I will beat it!
Voin ostaa joskus pari palaa TODELLA tummaa suklaata. Koska se on terveellistä. Mutta koska sitä pitää olla PARI PALAA (ja reilun kaupan suklaata), voin ostaa sitä aika harvoin, koska läheskään kaikista kaupoista ei saa sellasia muutaman palan pikku pötköjä. Punnitse ja säästä -kaupasta saa IHANAA Divine merkkistä tummaa reilun kaupan suklaata. Huomenna liikun siellä päin ja ostan sellasen herkun. Nam.
Mutta koska tarkoitus on vapautua RIIPPUVUUDESTA päämääräni on luopua herkuttelusta KOKONAAN. Siis sellaisesta himoon perustuvasta addiktioherkuttelusta. Eli sen takia en yritä keksiä epätoivoisesti terveellisiä leivontareseptejä tai vaihtoehtoja herkuille, jotta voisin jatkaa herkuttelua ja ylläpitää psyykkistä riippuvuutta kyseiseen toimintaan. Haluan olla VAPAA. Pää vapaaksi herkuttelun tarpeesta.
Voin jossain juhlissa ottaa yhden pullan tai palan omenapiirakkaa ja nauttia siitä suurella antaumuksella. Mutta se on eri asia kuin normaali addiktiokäyttäytymiseni, jossa ahmin 3 pullaa ja kaikkea mahan täyteen hullun kiilto silmissä. Vihaan sitä hillittömän himon ja ahnauden tunnetta sisälläni. Haluan eroon siitä.
Joskus jos iskee TODELLA vastustamaton tarve saada HERKKUA, menen kauppaan ja ostan keksipaketin ja otan sieltä (kaupan ulkopuolella) yhden keksin, jonka nautin kotona teen kanssa ja heitän loput roskikseen. Koska ei myydä yksittäisiä keksejä ja en halua syödä koko paketillista (kuten teen, jos minulla on paketillinen keksejä).
Tietysti en voi heittää niitä KOTIROSKIKSEEN tai voin kaivaa ne ylös sieltä... Ne pitää eliminoida huolellisesti. Heittää isoon taloyhtiön roskikseen. Tai jos ne laittaa kotiroskikseen, liotan ne ensin vaikka jossian ällöpyllyvedessä tai murennan roskikseen tms. etten VOI (tai halua) kaivaa niitä enää esiin.
Minulla on siis ihan oikea, PAHA psyykkinen riippuvuus. Addiktio. HIMO. Mutta onneksi pysyn ohuena silti. Koska olen outo. Ja toisaalta olen vuosia vuosia sitten keksinyt sen, että pystyn hallitsemaan OSTAMISTA mutta en kotona olevien asioiden syömistä. Joten ostan aina vain sen verran kerralla, mitä syön yhdellä kertaa ja usein riittää yksi suklaapatukka päivässä tai yksi munkki päivässä. Määrien ei siis tarvitse olla valtavia. Mutta silti sen herkuttelun ajatteleminen hallitsee koko elämääni. Aamusta asti mietin, mitä tänään herkuttelisin ja odotan sitä ja haavielen siitä, kunnes käyn kaupassa ja sitten NAUTIN. Jotenkin se herkuttelu hallitsee koko elämää ja on aina mielessäni.
Tai OLI. Nyt kun uhmaan addiktiotani, olen vapaa. Se tuntuu hyvältä.
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Ovatko hiilihydraatit mörköjä (jos niitä syö paljon)?
Lyhyesti: koska ne muuttuvat elimistössä sokeriksi.
Hiilihydraatteja ovat sokerit, tärkkelys ja kuitu. Niin. Juuri niin. Ja mitä on tärkkelys? Guttaperkkaa."Tärkkelys on pitkäketjuinen hiiliketju, joka koostuu sokereista. Ruuansulatuksessa ruuansulatusentsyymit pilkkovat tärkkelyksen sokereiksi" (Mikko Ahola). Miltä kuulostaa? Entä kuidut? "Kuidut ovat hiilihydraatteja, jotka eivät imeydy elimistöön, eli emme pysty hyödyntämään niitä ravinnon lähteenä" (ed.).
Eli mitä hiilihydraatit ovat? Pelkkää sokeria. S-O-K-E-R-I-A.
Joten mitä luulette, onko ihmisen hyvä ahmia päivässä valtavia määriä hiilihydraatteja? Mitä tällaisesta seuraa? Se, että verensokeri on jatkuvasti korkealla ja elimistö joutuu tuottamaan tolkuttomasti insuliinia pitääkseen tilanteen hallinnassa. Suomen diabetesliiton sivuilla sanotaan: "Aterian jälkeiseen verensokerin nousuun vaikuttavat pääasiassa ruuan hiilihydraatit. Ateriainsuliinin annos määräytyy siten syötyjen hiilihydraattien kokonaismäärän mukaan." Aivan. Mitä enemmän syöt hiilareita, sitä enemmän elimistösi tarvitsee insuliinia.
"...veren glukoositason (sokeritasojen) noustessa, insuliinia vapautuu ja se varastoi sokerin tulevaa energiantarvetta varten. Normaalisti glukoosia varastoituu lihaksiin ja maksaan glykogeenina. Loppu varastoituu rasvana..." (Kristian Ekström: Lyhyesti insuliinista)
Mitä tämä kova insuliinin tuotanto sitten käytännössä tarkoittaa kropallesi?
"Insuliini on myös voimakas sympaattisen hermoston (stressihermoton) aktivoija. Insuliini lisää verisuonten supistumista ja tulehduksellisuutta, Lihasten kireyttä, sydämen lyöntitiheyttä, verensokeria entuudestaan, huonoa kolesterolia ja nostaa verenpainetta. Samalla se vaikuttaa myös aivojesi toimintaan häiritsevästi ja saa sinut esimerkiksi haluamaan lisää sokeria ja rasvaista ruokaa. Stressihormonien määrän noustessa, hyvän olon kemikaalin seratoniinin määrää taas laskee. Tervetuloa depressio! Lisääntynyt tulehtuneisuus vaikuttaa myös aivoihisi. Se voi esimerkiksi heikentää hippocampuksesi toimintaa ja näin ollen kognitiivisia kykyjäsi, muistitoimintojasi jne. Tästä johtuen voi myös stressireaktio jäädä päälle kiusaamaan sinua vaikka stressiä ei enään olisikaan. Ikävää" (Kristian Ekström)
Diabetes. Nostaako runsas hiilihydraattien kulutus diabetes-riskiä? Ei välttämättä. "Insuliiniresistanssi tarkoittaa tilaa, jossa insuliinin kyky laskea sokerin määrää veressä on heikentynyt" (Kristian Ekström: Lyhyesti insuliinista). Tähän taas vaikuttaa insuliiniherkkyys eli elimistön kyky säädellä verensokeria. Runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio saattaa jopa parantaa insuliiniherkkyyttä (fit.fi). Merkitystä tuntuisi sen sijaan olevan hiilihydraattien laadulla ja erityisesti glykemia-kuormalla.
GLYKEEMINEN INDEKSI
Glykeeminen indeksi (GI) on yhdysvaltalaisen professori Jenkinsin kehittämä keino hiilihydraattien luokitteluun. "Glykeeminen indeksi on luku, joka kertoo, kuinka nopeasti erilaiset hiilihydraatit - nopeat ja hitaat - imeytyvät suolistosta vereen...Imeytymisnopeudella on erittäin suuri merkitys insuliinin eritykseen haimasta. Mitä nopeammin hiilihydraatit imeytyvät, sitä enemmän ne stimuloivat insuliinin erittymistä vereen." Mm. ruoan jalostusaste ja kuumentaminen nostavat GI:tä. (Tohtori Tolonen)
WAU! Hiilihydraatit imeytyvät vereen glukoosina (aivojen ainoa energianlähde). Mitä enemmän ravinnossa on valmista glukoosia (rypälesokeria), sitä korkeampi GI, koska elimistön ei tarvitse ensin muuttaa sitä glukoosiksi. Fuktoosi (hedelmäsokeri) täytyy ensin muuttaa glukoosiksi. "Muutos vie aikaa, siksi fruktoosi kuuluu hitaisiin hiilihydraatteihin." (Tohtori Tolonen)
Mitä enemmän ruoassa on kuitua, sitä matalampi GI. "...kuidut muodostavat suolen limakalvolle verkon, johon ruuan hiilihydraattimolekyylejä tarkertuu. Kuitu hidastaa niiden imeytymistä vereen." (Tohtori Tolonen)
Matalan GI:n ruoat pitävät kauemmin kylläisenä, koska ne pitävät verensokerin tason pidempään riittävän korkeana. Nopean GI:n ruoat paukauttavat verensokerin PAM ylös ja sitten kohta verensokeri tulee taas alas ja sitten on nälkä.
"Veren glukoosipitoisuuden nousu lisää insuliinin eritystä haimasta" (Tohtori Tolonen). Tämän takia nopeat hiilihydraatit nostavat verensokerin nopeasti korkealle tasolle kun taas hitaat hiilihydraatit nostavat verensokeria tasaisemmin.
GLYKEMIAKUORMA
Glykeeminen indeksi kertoo siis, kuinka paljon eri ravintoaineet kohottavat verensokeria. Glykemia-kuorma sen sijaan "kuvaa ruoka-annoksen todellista vaikutusta verensokeriin, sillä se ottaa huomioon myös annoskoon" (fit.fi). Syötyjen, insuliinineritystä stimuloivien hiilihydraattien määrä kerrotaan niiden GI:llä.
Tätä sietää miettiä: "Pasta-annos stimuloi insuliinin eritystä 20-kertaa enemmän kuin sama määrä parsakaalia ja kuusi kertaa enemmän kuin omena. Saat syödä lähes kolme litraa parsakaalia saadaksesi aikaan saman insuliinituotannon kuin 2,5 desilitralla pastaa." (Tohtori Tolonen)
Lihominen. "Liika insuliini lihottaa...Onnistuneen laihtumisen ja pysyvän painonhallinnan ehdoton edellytys on, että insuliinin liikaeritys estetään."
Glykemiakuorma kertoo, mitä ja miten kannattaa syödä. Voit itse laskea glykemiakuorman: "glykeeminen indeksi x imeytyvän hiilihydraatin määrä / 100." (kasvikset.fi)
Seuraava Tohtori Tolosen sivulta:
"Ruokalajin glykeeminen kuorma (GK) on korkea, keskikorkea tai matala seuraavasti:"
Korkea 20 tai yli (nauti vai harkiten)
Keskikorkea 11–19 (nauti yhdessä proteiinien kanssa niin GK alenee)
Matala 10 tai alle (syö huoletta)
(Suluissa olevat kommentaatit peräisin kuntoplus.fi:n sivulta)
Katso myös Sydneyn yliopiston GI-tietokanta ja taulukko GI- ja GK-arvoista.
Uuuuuuu.... Tämä onkin todella kiinnostavaa. (Tutkin tässä siis itsekin asioita vasta tarkemmin.)
Oleellista ei ehkä olekaan niinkään ravinnon vähähiilihydraattisuus vaan matala glykemiakuorma. Tämä on täysin yhdenmukainen paleoruokavalion kanssa, sillä paleohan ei välttämättä ole vähähiilarinen vaikkakin ehdottomasti hiilaritietoinen ruokavalio. Paleossa ruokavaliosta karsitaan "uudet ruoka-aineet" eli maanviljelystuotteet ja maitotuotteet ja sokeri. Kun nämä karsii, hiilihydraattien määräkin taatusti laskee. Samalla siinä käytetään nimenomaan matalan GK:n ruoka-aineita. Ja selvää on, että raakaravinto olisi varmasti terveellisin tapa syödä, mutta meikäläinen ei kyllä siihen kykene...
Omilla aivoillaan kun ajattelee, niin joku ruoka-aine saattaa sisältää paljon hiilihydraatteja, mutta siitä osa saattaa olla kuitua, joka ei lisää insuliinintuotantoa ja jos GK on matala, kyseisen asian popsiminen ei välttämättä silti nosta verensokeria liikaa tai liian rajusti. Eli jos popsii vihanneksia ja hedelmiä, tuskin niitä voi syödä niin paljon, että verensokeri ryöstäytyisi käsistä ja insuliinintuotanto nousisi epäterveelliselle tasolle. Olettaisin. Mutta jos popsii valkoista leipää ja karkkia, niin taatusti joo. Eli hiilihydraattien määrä (grammoina) ei kerro suoraan ruoka-aineen vaikutusta verensokeriin ja insuliinin tuotantoon. Merkitystä on myös hiilihydraattien laadulla. Tämä olisi minun johtopäätökseni.
Jatkan tutkimuksiani.
Lähteet:
Ravitsemustieteen kertaus. Makroravintoaineet: Hiilihydraatit. Marko Ahola. 2009.
Suomen Diabetesliitto. Insuliinit.
Tohtori Tolonen. Glykemiaindeksi (GI) ja -kuorma (GK)
Fit.fi. Mahan täydeltä makeaa?
Kasvikset.fi. Glykemiakuorma.
Katso myös:
Luettelo GI- ja GK-arvoista.
Tutkimus: Carbohydrate Nutrition, Insulin Resistance, and the Prevalence of the Metabolic Syndrome in the Framingham Offspring Cohort
Hiilihydraatteja ovat sokerit, tärkkelys ja kuitu. Niin. Juuri niin. Ja mitä on tärkkelys? Guttaperkkaa."Tärkkelys on pitkäketjuinen hiiliketju, joka koostuu sokereista. Ruuansulatuksessa ruuansulatusentsyymit pilkkovat tärkkelyksen sokereiksi" (Mikko Ahola). Miltä kuulostaa? Entä kuidut? "Kuidut ovat hiilihydraatteja, jotka eivät imeydy elimistöön, eli emme pysty hyödyntämään niitä ravinnon lähteenä" (ed.).
Eli mitä hiilihydraatit ovat? Pelkkää sokeria. S-O-K-E-R-I-A.
Joten mitä luulette, onko ihmisen hyvä ahmia päivässä valtavia määriä hiilihydraatteja? Mitä tällaisesta seuraa? Se, että verensokeri on jatkuvasti korkealla ja elimistö joutuu tuottamaan tolkuttomasti insuliinia pitääkseen tilanteen hallinnassa. Suomen diabetesliiton sivuilla sanotaan: "Aterian jälkeiseen verensokerin nousuun vaikuttavat pääasiassa ruuan hiilihydraatit. Ateriainsuliinin annos määräytyy siten syötyjen hiilihydraattien kokonaismäärän mukaan." Aivan. Mitä enemmän syöt hiilareita, sitä enemmän elimistösi tarvitsee insuliinia.
"...veren glukoositason (sokeritasojen) noustessa, insuliinia vapautuu ja se varastoi sokerin tulevaa energiantarvetta varten. Normaalisti glukoosia varastoituu lihaksiin ja maksaan glykogeenina. Loppu varastoituu rasvana..." (Kristian Ekström: Lyhyesti insuliinista)
Mitä tämä kova insuliinin tuotanto sitten käytännössä tarkoittaa kropallesi?
"Insuliini on myös voimakas sympaattisen hermoston (stressihermoton) aktivoija. Insuliini lisää verisuonten supistumista ja tulehduksellisuutta, Lihasten kireyttä, sydämen lyöntitiheyttä, verensokeria entuudestaan, huonoa kolesterolia ja nostaa verenpainetta. Samalla se vaikuttaa myös aivojesi toimintaan häiritsevästi ja saa sinut esimerkiksi haluamaan lisää sokeria ja rasvaista ruokaa. Stressihormonien määrän noustessa, hyvän olon kemikaalin seratoniinin määrää taas laskee. Tervetuloa depressio! Lisääntynyt tulehtuneisuus vaikuttaa myös aivoihisi. Se voi esimerkiksi heikentää hippocampuksesi toimintaa ja näin ollen kognitiivisia kykyjäsi, muistitoimintojasi jne. Tästä johtuen voi myös stressireaktio jäädä päälle kiusaamaan sinua vaikka stressiä ei enään olisikaan. Ikävää" (Kristian Ekström)
Diabetes. Nostaako runsas hiilihydraattien kulutus diabetes-riskiä? Ei välttämättä. "Insuliiniresistanssi tarkoittaa tilaa, jossa insuliinin kyky laskea sokerin määrää veressä on heikentynyt" (Kristian Ekström: Lyhyesti insuliinista). Tähän taas vaikuttaa insuliiniherkkyys eli elimistön kyky säädellä verensokeria. Runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio saattaa jopa parantaa insuliiniherkkyyttä (fit.fi). Merkitystä tuntuisi sen sijaan olevan hiilihydraattien laadulla ja erityisesti glykemia-kuormalla.
GLYKEEMINEN INDEKSI
Glykeeminen indeksi (GI) on yhdysvaltalaisen professori Jenkinsin kehittämä keino hiilihydraattien luokitteluun. "Glykeeminen indeksi on luku, joka kertoo, kuinka nopeasti erilaiset hiilihydraatit - nopeat ja hitaat - imeytyvät suolistosta vereen...Imeytymisnopeudella on erittäin suuri merkitys insuliinin eritykseen haimasta. Mitä nopeammin hiilihydraatit imeytyvät, sitä enemmän ne stimuloivat insuliinin erittymistä vereen." Mm. ruoan jalostusaste ja kuumentaminen nostavat GI:tä. (Tohtori Tolonen)
WAU! Hiilihydraatit imeytyvät vereen glukoosina (aivojen ainoa energianlähde). Mitä enemmän ravinnossa on valmista glukoosia (rypälesokeria), sitä korkeampi GI, koska elimistön ei tarvitse ensin muuttaa sitä glukoosiksi. Fuktoosi (hedelmäsokeri) täytyy ensin muuttaa glukoosiksi. "Muutos vie aikaa, siksi fruktoosi kuuluu hitaisiin hiilihydraatteihin." (Tohtori Tolonen)
Mitä enemmän ruoassa on kuitua, sitä matalampi GI. "...kuidut muodostavat suolen limakalvolle verkon, johon ruuan hiilihydraattimolekyylejä tarkertuu. Kuitu hidastaa niiden imeytymistä vereen." (Tohtori Tolonen)
Matalan GI:n ruoat pitävät kauemmin kylläisenä, koska ne pitävät verensokerin tason pidempään riittävän korkeana. Nopean GI:n ruoat paukauttavat verensokerin PAM ylös ja sitten kohta verensokeri tulee taas alas ja sitten on nälkä.
"Veren glukoosipitoisuuden nousu lisää insuliinin eritystä haimasta" (Tohtori Tolonen). Tämän takia nopeat hiilihydraatit nostavat verensokerin nopeasti korkealle tasolle kun taas hitaat hiilihydraatit nostavat verensokeria tasaisemmin.
GLYKEMIAKUORMA
Glykeeminen indeksi kertoo siis, kuinka paljon eri ravintoaineet kohottavat verensokeria. Glykemia-kuorma sen sijaan "kuvaa ruoka-annoksen todellista vaikutusta verensokeriin, sillä se ottaa huomioon myös annoskoon" (fit.fi). Syötyjen, insuliinineritystä stimuloivien hiilihydraattien määrä kerrotaan niiden GI:llä.
Tätä sietää miettiä: "Pasta-annos stimuloi insuliinin eritystä 20-kertaa enemmän kuin sama määrä parsakaalia ja kuusi kertaa enemmän kuin omena. Saat syödä lähes kolme litraa parsakaalia saadaksesi aikaan saman insuliinituotannon kuin 2,5 desilitralla pastaa." (Tohtori Tolonen)
Lihominen. "Liika insuliini lihottaa...Onnistuneen laihtumisen ja pysyvän painonhallinnan ehdoton edellytys on, että insuliinin liikaeritys estetään."
Glykemiakuorma kertoo, mitä ja miten kannattaa syödä. Voit itse laskea glykemiakuorman: "glykeeminen indeksi x imeytyvän hiilihydraatin määrä / 100." (kasvikset.fi)
Seuraava Tohtori Tolosen sivulta:
"Ruokalajin glykeeminen kuorma (GK) on korkea, keskikorkea tai matala seuraavasti:"
Korkea 20 tai yli (nauti vai harkiten)
Keskikorkea 11–19 (nauti yhdessä proteiinien kanssa niin GK alenee)
Matala 10 tai alle (syö huoletta)
(Suluissa olevat kommentaatit peräisin kuntoplus.fi:n sivulta)
Katso myös Sydneyn yliopiston GI-tietokanta ja taulukko GI- ja GK-arvoista.
Uuuuuuu.... Tämä onkin todella kiinnostavaa. (Tutkin tässä siis itsekin asioita vasta tarkemmin.)
Oleellista ei ehkä olekaan niinkään ravinnon vähähiilihydraattisuus vaan matala glykemiakuorma. Tämä on täysin yhdenmukainen paleoruokavalion kanssa, sillä paleohan ei välttämättä ole vähähiilarinen vaikkakin ehdottomasti hiilaritietoinen ruokavalio. Paleossa ruokavaliosta karsitaan "uudet ruoka-aineet" eli maanviljelystuotteet ja maitotuotteet ja sokeri. Kun nämä karsii, hiilihydraattien määräkin taatusti laskee. Samalla siinä käytetään nimenomaan matalan GK:n ruoka-aineita. Ja selvää on, että raakaravinto olisi varmasti terveellisin tapa syödä, mutta meikäläinen ei kyllä siihen kykene...
Omilla aivoillaan kun ajattelee, niin joku ruoka-aine saattaa sisältää paljon hiilihydraatteja, mutta siitä osa saattaa olla kuitua, joka ei lisää insuliinintuotantoa ja jos GK on matala, kyseisen asian popsiminen ei välttämättä silti nosta verensokeria liikaa tai liian rajusti. Eli jos popsii vihanneksia ja hedelmiä, tuskin niitä voi syödä niin paljon, että verensokeri ryöstäytyisi käsistä ja insuliinintuotanto nousisi epäterveelliselle tasolle. Olettaisin. Mutta jos popsii valkoista leipää ja karkkia, niin taatusti joo. Eli hiilihydraattien määrä (grammoina) ei kerro suoraan ruoka-aineen vaikutusta verensokeriin ja insuliinin tuotantoon. Merkitystä on myös hiilihydraattien laadulla. Tämä olisi minun johtopäätökseni.
Jatkan tutkimuksiani.
Lähteet:
Ravitsemustieteen kertaus. Makroravintoaineet: Hiilihydraatit. Marko Ahola. 2009.
Suomen Diabetesliitto. Insuliinit.
Tohtori Tolonen. Glykemiaindeksi (GI) ja -kuorma (GK)
Fit.fi. Mahan täydeltä makeaa?
Kasvikset.fi. Glykemiakuorma.
Katso myös:
Luettelo GI- ja GK-arvoista.
Tutkimus: Carbohydrate Nutrition, Insulin Resistance, and the Prevalence of the Metabolic Syndrome in the Framingham Offspring Cohort
Mörkösokeri tekee pahaa
Kyllä. Aloitettuani hiilarien vähentämisen (joskaan en alun alkaen tähdännyt siihen vaan kitkin vain leivän ruokavaliosta ja vähensin guttaperkkaa kuten perunaa, pastaa yms. mutta siinähän se väheni samalla) ihmettelin heitteleviä mielialoja. Hiljattain aloin havaita yhteyden. Porsasteltuani (sokeripitoisella / runsas hiilarisella ravinnolla) seuraava päivä oli aina kauhea (tai seuraavat pari kolme päivää). Ahdistusta, itkuinen olo, masennusta, jopa itsetuhoisuutta. Kaikkea aivan kamalaa.
Söin nyt viikon todella terveellisesti eli käytännössä ei ollenkaan valkoista sokeria ja hiilarit noin 70 g/vrk ja mieliala oli loistava ja olo hyvä.
Eilen... Sorruin porsaaksi. Annoin itselleni luvan heittää aivot narikkaan ja ostin irtokarkkeja (180 g) ja pikkuruisen tumma suklaa (85 %) -levyn (35 g).
Vaikea vielä sanoa mitään varmaksi (kirjoitan tähän raportin illalla olotilasta), mutta vaikuttaa siltä, että sokeri todellakin tekee minut hulluksi nyt, kun olen puhdistanut elimistöni siitä. Olen herännyt tänä yönä kolme kertaa (2 kertaa kuorsaukseen ja kerran kissan märkään nenään, joka änkesi naamaani) ja nyt en saa enää unta ja huomaan, että olotilani on outo... Nimittäin minua itkettää. Selittämättä. Mikä kuului juuri niihin oireisiin, joita minulle tuli sokeripossuttelun jälkeisinä päivinä.
Täydennän tämän raportin illalla. Tämä ei tietenkään ole tieteellinen tutkimus. Voihan kyse olla plasebosta. Mutta aiemmilla kerroilla EN keksinyt tai kuvitellut oireitani, koska en edes aluksi osannut yhdistää sitä sokeriin (hiilareihin). Ja jos olen tänään todella ahdistunut ja itsetuhoinen, en usko kuvittelevai tai keksiväni sitä tms.
Minusta tuntuu, että otan tavoitteeksi karsia karkit ja valkoisen sokerin ruokavaliostani PYSYVÄSTI. Loppuelämäksi. Huh huh. Jotta tämä olisi mahdollista eikä kävisi liian rankaksi (eli jotta pystyn tähän), joudun tinkimään liiasta ehdottomuudesta. Eli tumma suklaa kuuluu sallittuihin herkkuihin ja voin toisinaan ostaa 2–3 irtokarkkia tai pienen lakupötkön ja makustella. Ja ehkä joskus TOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOSI harvoin annan itseni pitää karkkijuhlat. TOSI harvoin. Siis esimerkiksi kerran vuodessa.
Olen jo edistynyt aivojeni kanssa, sillä viime päivinä, kun minun on tehnyt mieli herkkuja, olen aina mielihalun iskiessä tiedostanut, että kyse on tunteesta ja sanonut mielessäni itselleni: "Se on vain tunne. Vain tunne. Sitä ei tarvitse totella. Sen mukaan ei tarvitse toimia. Vastusta sitä. Toimi toisin. Valitse järjellä." Tämä on valtava saavutus, sillä tähän asti olen tajunnut aina vasta jälkeenpäin (koskee siis kaikkea tunneohjautuvaa toimintaa, katso tunneohjautumista koskeva artikkeli: ADHD ja tunneohjautuvuus), että voi ei, kyse oli tunteesta ja tunteita ei ole mikään pakko totella. Tunne ei pakota minua toimimaan eikä laittaa minua liikkumaan eikä ohjaile käsiäni ja suutani ja jalkojani. Aivoni ohjailevat. Aivoni päättävät. Ja minä voin ottaa itseni hallintaani ja päättää tunteiden sijasta. MINÄ voin päättää, mitä teen. Ei tunne.
Joten ehkä alan lähestyä pistettä, jossa saan itseni tietoiseen hallintaan ja lakkaan olemasta mielihalujen orja.
Ja jos sokeriporsastelu tekee minut möröttyneeksi ja olon kamalaksi, sen luulisi lisäävän motivaatiota.
Ai niin, tiedättekö, miksi ne hiilarit on pahasta? Miksi niitä pitää tarkkailla ja vähentää? Koska ne muuttuvat elimistössä sokeriksi. Siksi. Kun syö paljon hiilareita, verensokeri on koko ajan koholla ja elimistö joutuu tuottamaan tolkuttomasti insuliinia pitääkseen tilanteen hallinnassa. Lue artikkeli: Miksi hiilihydraatit ovat pahasta?
Tähän tulee siis vielä myöhemmin raportti siitä, millainen mielialani ja vointini oli tänään.
Söin nyt viikon todella terveellisesti eli käytännössä ei ollenkaan valkoista sokeria ja hiilarit noin 70 g/vrk ja mieliala oli loistava ja olo hyvä.
Eilen... Sorruin porsaaksi. Annoin itselleni luvan heittää aivot narikkaan ja ostin irtokarkkeja (180 g) ja pikkuruisen tumma suklaa (85 %) -levyn (35 g).
Vaikea vielä sanoa mitään varmaksi (kirjoitan tähän raportin illalla olotilasta), mutta vaikuttaa siltä, että sokeri todellakin tekee minut hulluksi nyt, kun olen puhdistanut elimistöni siitä. Olen herännyt tänä yönä kolme kertaa (2 kertaa kuorsaukseen ja kerran kissan märkään nenään, joka änkesi naamaani) ja nyt en saa enää unta ja huomaan, että olotilani on outo... Nimittäin minua itkettää. Selittämättä. Mikä kuului juuri niihin oireisiin, joita minulle tuli sokeripossuttelun jälkeisinä päivinä.
Täydennän tämän raportin illalla. Tämä ei tietenkään ole tieteellinen tutkimus. Voihan kyse olla plasebosta. Mutta aiemmilla kerroilla EN keksinyt tai kuvitellut oireitani, koska en edes aluksi osannut yhdistää sitä sokeriin (hiilareihin). Ja jos olen tänään todella ahdistunut ja itsetuhoinen, en usko kuvittelevai tai keksiväni sitä tms.
Minusta tuntuu, että otan tavoitteeksi karsia karkit ja valkoisen sokerin ruokavaliostani PYSYVÄSTI. Loppuelämäksi. Huh huh. Jotta tämä olisi mahdollista eikä kävisi liian rankaksi (eli jotta pystyn tähän), joudun tinkimään liiasta ehdottomuudesta. Eli tumma suklaa kuuluu sallittuihin herkkuihin ja voin toisinaan ostaa 2–3 irtokarkkia tai pienen lakupötkön ja makustella. Ja ehkä joskus TOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOSI harvoin annan itseni pitää karkkijuhlat. TOSI harvoin. Siis esimerkiksi kerran vuodessa.
Olen jo edistynyt aivojeni kanssa, sillä viime päivinä, kun minun on tehnyt mieli herkkuja, olen aina mielihalun iskiessä tiedostanut, että kyse on tunteesta ja sanonut mielessäni itselleni: "Se on vain tunne. Vain tunne. Sitä ei tarvitse totella. Sen mukaan ei tarvitse toimia. Vastusta sitä. Toimi toisin. Valitse järjellä." Tämä on valtava saavutus, sillä tähän asti olen tajunnut aina vasta jälkeenpäin (koskee siis kaikkea tunneohjautuvaa toimintaa, katso tunneohjautumista koskeva artikkeli: ADHD ja tunneohjautuvuus), että voi ei, kyse oli tunteesta ja tunteita ei ole mikään pakko totella. Tunne ei pakota minua toimimaan eikä laittaa minua liikkumaan eikä ohjaile käsiäni ja suutani ja jalkojani. Aivoni ohjailevat. Aivoni päättävät. Ja minä voin ottaa itseni hallintaani ja päättää tunteiden sijasta. MINÄ voin päättää, mitä teen. Ei tunne.
Joten ehkä alan lähestyä pistettä, jossa saan itseni tietoiseen hallintaan ja lakkaan olemasta mielihalujen orja.
Ja jos sokeriporsastelu tekee minut möröttyneeksi ja olon kamalaksi, sen luulisi lisäävän motivaatiota.
Ai niin, tiedättekö, miksi ne hiilarit on pahasta? Miksi niitä pitää tarkkailla ja vähentää? Koska ne muuttuvat elimistössä sokeriksi. Siksi. Kun syö paljon hiilareita, verensokeri on koko ajan koholla ja elimistö joutuu tuottamaan tolkuttomasti insuliinia pitääkseen tilanteen hallinnassa. Lue artikkeli: Miksi hiilihydraatit ovat pahasta?
Tähän tulee siis vielä myöhemmin raportti siitä, millainen mielialani ja vointini oli tänään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)