In memoriam...
Päätin vihdoin katkaista erään tuhoavan ihmissuhteen elämästäni. Olen vihdoin oppinut, että jos jokin ihmissuhde/vuorovaikutustilanne/ihminen vie energiaa ja herättää valtavasti negatiivisia tunteita, se on minulle haitallinen. Hitaasti opin asettamaan rajoja, suojelemaan itseäni asioilta, jotka tekevät minulle pahaa.
On tosi sääli, ettemme tulleet tämän ystäväni kanssa toimeen. Pidän hänessä niin monista asioista. Herkkyys oli se aspekti, joka yhdisti meitä. Herkkyys ja luovuus sekä suuntautuminen kirjallisuuteen/kirjoittamiseen. Hänen valtava herkkyytensä sai minut luulemaan, että olemme samankaltaisempia kuin sitten olimmekaan. Hän ei ymmärrä ADHD/asperger-ominaisuuksiani, sillä hän on nentti. Herkkyyden takia minun oli tosi vaikea tajuta, että hän on nentti, mutta kyllä vain on. Nentit ja neurologisesti poikkeavat – bad combination, always.
Näin poistan tämän raastavan sirpaleen lihastani. Jatkan elämääni askel hieman keveämpänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti