Arg. Arg. Olen lukiosta asti halunnut ehdottomasti ja vain ja ainoastaan opiskella psykologiaa, koska se on ollut elämäni suurin intohimo tähän päivään asti (ihmismieli). Ja NYT kun vihdoin ensimmäistä kertaa elämässäni tosissani haen yliopistoon ja aion sinne mennä, huomaan, että psykologian aika on ohi.
AAAAAAAAAAAAAARRRRRRRRG.
Suoritan siis tällä hetkellä psykologian perusopintoja verkko-opintoina ja tänään sain tarpeekseni. En siis perusopintojen tekemisestä vaan niiden sisällöstä. Sillä tosiasia on, että minulla on jo perus- ja aineopintojen tietomäärä hallussani psykologiasta ja on todella turhauttavaa opiskella niin tuttuja asioita. Ei turhauttavaa vaan pitkästyttävää. Ajattelin, että ehkä aineopinnot olisivat kiinnostavat ja edistyneemmällä tasolla, mutta ei. Tutkin äsken, mitä kirjallisuutta niihin vaaditaan ja mitä ne sisältävät – ja pitkästyin hengiltä näkemästäni.
HUOKAUS. Voisin aivan hyvin siirtyä vain tekemään suoraan gradua.
Tympivää.
Mutta ehkä minä sitten suoritan ne psykologian opinnot ja väsään gradun ihan vaan siksi, että minä ansaitsen sen. Olen omistanut elämästäni noin 15 vuotta psykologian itsenäiselle opiskelulle ja haluan saada tiedoistani asianmukaisen todistuksen.
Joten suunnitelmani lienee seuraava. Kun pääsen yliopistoon, suoritan psykologian maisterin tutkinnon, mutta se on sivuasia ja teen sen sivukädellä. Haluan vain sen muodollisen todistuksen osaamisestani, koska olen sen ansainnut. OIKEASTI siirryn ahertamaan jonkin muun tieteenalan pariin, johon intohimoni tulee kanavoitumaan ja siitä suoritan myös maisterin paperit.
Mutta mikä se on?
Hmph. Mikä? Filosofia? Sosiologia? Sosiaalipsykologia? Sosiaalitieteet? Ympristöpolitiikka? WHAT?
Hmph.
Yksi päämääräni on se, että valitsen 2-3 kiinnostavaa ainetta, joista luon synteesin. Psykologia lienee siis yksi näistä. Filosofia toinen (perus- ja aineopinnot), sillä se kehittää ajattelua tehokkaalla tavalla. Mutta siitä kolmannesta tulee se main thing. Mikä se olisi. Hmm. Hmm.
Ja SITTEN haluan suorittaa luovan kirjoittamisen opinnot Jyväskylän yliopistossa. Joskus. Kun on aikaa. Jos en pääse tänä vuonna yliopistoon, suoritan ne ensi syksynä ja keväänä (perusopinnot etäopintoina siis). Lisäksi teen psykologian tylsiä aineopintoja.
Heitä se turhautuminen nurkkaan ja nakuta ne perusopinnot vasemmalla kädellä pois alta ja sit aineopinnot samalla draivilla niin pian voit hakea yliopistoon avoimen väylän kautta. Jos siis ei nyt paikka aukea.
VastaaPoistaEn usko, että opintojen vaikeusaste on ihmisille (useinkaan) se isoin haaste vaan se opiskelun vaatima aika ja kurinalainen puurtaminen. Tylsää se perustasolla monesti onkin! Nimim. kasvatustieteenaineopintoja pian 10 vuotta "silloin tällöin" eteenpäin tehneenä. :D
Mutta niin se maailma makaa, että uskottavuus näkyy todistuspaperilla ja jos sitä paperia ei ole suoritettu, ei ole uskottavuuttakaan. On vain oma vakuuttelu. Puolensa kai siinäkin.
Ja kyllähän ne opinnot aina jotain uutta takataskuun jättävät, jos ei muuta niin voitonriemua siitä, että sai jotain aikaiseksi. Ainakin siis paperilla. ;)
Tsemppiä opiskeluun ja eiku näppis laulamaan, tsap tsap!
Joo, mutta ennen kuin näppis laulaa, laulavat silmäni kirjojen sivuilla :).
Poista