Fiktiolle uusi mahdollisuus?

Kun hain sarjaa, jota voisin katsoa, ja alotin Walking deadin, tajusin että rakastan tarinoita. Ja aloin pohtia, että pystyisinkö sittenkin vielä nauttiin romaaneista ja fiktiivisestä kirjallisudesta... Jos muistutan itselleni, että rakastan tarinoita ja haluan eläytyä kertomuksiin. Yksi ystäväni sanoi joskus, että hän tykkää romaaneista, koska ne on kuin elokuvia, siis samalla lailla eläytyy tarinaan. Nyt tajuan ton. Tai samanlainen ajatus tullut mieleen. Että jos kaipaan kertomuksia, joihin eläytyä, onhan niitä kirjoissakin.

Suuri osa sellasesta JÄNNÄSTÄ kirjallisuudesta (fantasia tms) vaan on niin huonosti kirjotettua, että oksennan. Jos se on tällasta: "Hän oli niin KAUNIS ja täydellinen ja mies oli niin KOMEA ja täydellinen ja oooooh" niin OKSENNUS.

Kirjoittajien pinnallisuus ja pinnallinen arvomaailma valitettavasti heijastuu heidän tuottamaansa tekstiin, ja aiheuttaa minussa pahoinvointia. Mutta eiköhän laadukkaampaakin tavaraa ole löydettävissä. Ehkä.

Pitäsköhän marssia nyt kirjastoon.

Olisitko elänyt mieluummin myöhäiskeskiajalla? (En suosittele)

Syyllistyn usein sellaiseen, että voivottelen sitä, miten paskaa elämä on nykyään. Silloin kyllä yleensä tuumaan pian, ettei elämä esimerkiksi keskiajalla varmaan ollut kovin mukavaa ja kohdistankin "vanhojen hyvien aikojen" mietintäni metsästäjä-keräilijäyhteisöihin. Tosin tuskinpa elämä niissäkään tämän mukavampaa on ollut, ,en tiedä.

Luen Karsten Alnaesin loistavaa kirjaa Herääminen - Euroopan historia 1300-1600-luvulla. Tarkalleen ottaen teos kuvaa siis enemmän renessanssiaikaa kuin myöhäiskeskiaikaa. Renessanssi katsotaan alkaneen 1400-luvulla ja kestäneen 1600-luvulle. Kirjassa käsitellään kuintenkin hyvin paljon 1300-lukua, joka on vielä keskiaikaa.

Alnaesin kirja on loistava siksi, että se on kirjoitettu todella mukaansatempaavasti, kiinnostavasti ja elävästi ja se kuvailee menneiden aikojen ihmisten elämää todentuntuisesti: mitä he söivät, miten sairaudet ilmenivät jne. Historiallisen ajan elämästä ja yhteiskunnallisista oloista muodostuu varsin selkeä kuva.

Miksi elämä oli tuohon aikaan ilmeisen kamalaa?

Ensinnäkin nälän ja kovan ruumiillisen työn takia. Ihmiset kärsivät jatkuvasti aliravitsemuksesta, vääränlaisesta ravinnosta ja nälänhädästä. Ja ruoka pöytään saatiin tekemällä hyvin raskasta työtä. Ranskan ja Englannin hautausmailla on tehty kaivauksia ja löydetty paljon luurankoja, joissa alkeellisten työkalujen käytön ja raskaan työn jäljet näkyvät. "Monia ovat vaivanneet kihti nivelissä, ja rasitusvammat, nivelpussi- ja polvitulehdukset. Selkäranka on vääntynyt väärään asentoon, nikamat ovat kalkkeutuneet."

Ruokavalio on koostunut pääasiassa viljasta: "Yli 80 prosenttia tavallisen kansan proteiiniravinnosta tuli jauhoista." Etelässä on viljelty lähinnä vehnää ja syöty leipää, pohjoisessa on viljelty ruista, kauraa ja ohraa ja syöty puuroa.  Vihanneksia ja hedelmiä syötiin kovin vähän ja "keskiajan ihmiset kärsivät luultavasti pysyvästä C-vitamiinin puutteesta".

1300-luvun alussa Euroopassa oli selvästi liikakansoitusta, mikä pahensi ravitsemustilannetta. "Hätätilaan jouduttiin usein vähäisestä syystä: pieniä häiriöitä kuljetuksissa, sadon epäonnistuminen, nautarutto tai laitumien kulottuminen..."

1300-luvun alkupuolella oli kuitenkin poikkeuksellisen kylmää ja sateista. "Pellot ja niityt veden peitossa. Vilja täysin laossa monilla seuduilla. Vihannespenkit muuttuneet liejulampareiksi... Jotekin tulvivat yli äyräittensä ja peittävät viinitarhoja, kyliä ja vehnäpeltoja." Kärsittiin kovasta nälästä ja ihmisiä kuoli monin paikoin kolminkertainen määrä normaalivuosiin verrattuna. Nälänhätä karsi väestöä ja helpotti eloonjääneiden oloja.

1300-luvun puolivälissä italialaiset kauppiaat toivat matkoiltaan mukana mustan surman. Rutto riehui Euroopassa 300 vuoden ajan ja pyyhki epidemian kohdanneesta kaupungista, kylästä tai yhteisöstä helposti vähintään 50% mennessään. "...kulkutauti tappo parissa vuodessa ainakin kolmanneksen tai ehkä jopa puolet Euroopan asukkaista eli 25–50 miljoonaa ihmistä".

Taudit ovatkin toinen syy siihen, miksi elämä keskiajalla ei juuri houkuttele. "Eurooppa koki yhä uusia tappavia kulkutauteja, jotka lakaisivat kyliä ja kaupunkeja tyhjiksi." Lehmiä ja muita eläimiä vaelteli ympäriinsä hylättyinä, pellot jäivät kyntämättä, kylät autioituivat. Ruton jälkeen pahin tappajatauti oli pilkkukuume, joka aiheutti korkean kuumeen, harhanäkyjä ja houreita, ankarat kivut ja pilkkuihottuman. "...tartunnan saaneista kuolee 60–90 prosenttia, ellei heitä hoideta tautiin tehoavalla antibiootilla". Lisäksi ihmisiä tappoivat spitaali, lavantauti ja kuppa. Lisäksi kylmyys ja märkyys "mursivat rukiin tavallisen vastustuskyvyn hyvin pieniä näkymättömiä streptokokkeja vastaan, jotka kasvattavat saastuttamiinsa tähkiin ns. torajyviä". Ihmissilmä ei huomaa tällaisia torajyviä. Ne ovat myrkyllisiä, mutta huomaamattomia. Kun sitten vilja jauhetaan ja tehdään leipää tai puuroa, "mikrobit myrkkyineen ovat mukana". Nämä mikrobit vaikuttavat mm. keskushermostoon. "...monet kokivat vaiketa tuskatiloja, he pyörtyilivät ja heidän korvissaan suhisi, heistä tuntui siltä kuin heitä olisi pistety kuumilla neuloilla, he saivat kouristuksia...harha-aistimuksia..." Siihen saattoi kuolla, mutta yleensä siitä toivuttiin. Ja torajyvien aiheuttamat vaivat olivat edellä mainituista sairauksista ehkä lievimpiä...

1300-luvun alun nälänhätä ja sen jälkeen iskenyt musta surma tekivät kuitenkin henkiin jääneiden elämästä aiempaa helpompaa. Talonpojat saattoivat ostaa omakseen tai vuokrata autioiksi jääneitä maita, "tilojen pinta-alat keskimäärin kolminkertaistuivat" ja "Heillä oli enemmän lehmiä, lampaita ja sikoja, ja he alkoivat viljellä uusia kasveja."


Kirjaa lukiessa tulee väkisinkin mieleen se, miten väestönkasvu pysyi ennen luonnollisin keinoin kurissa. Ihmisiä kuoli kaiken aikaa sairauksiin ja nälkään tai aliravitsemukseen. Nykyaikana, ainakin länsimaissa, nämä vitsaukset on saatu kuriin. Yksilöiden kannalta se on tietysti hienoa. Kuka ihmeessä haluaisi sairastua ruttoon ja olla täynnä löyhkääviä paiseita... Tai kuka haluaa kuolla nälkään? Mutta jos asiaa katsellaan toisenlaisesta perspektiivistä, asia on tietysti huono. On LUONNOLLISTA ja oikeastaan välttämätöntä, että kuolleisuus pysyy kohtuullisen suurena. Muutenhan ei mistään tule mitään. Tietysti voisi olla sekin vaihtoehto, että syntyvyys on olematonta ja monet ihmiset eivät esimerkiksi hanki lainkaan lapsia tai enintään sen yhden.

Mutta kyllä täytyy sanoa, että olen kiitollinen, kun elän NYT enkä silloin. Masu on täynnä laadukasta ja monipuolista ruokaa, sairaudet ja kivut hoidetaan ja elämä on aika leppoisaa.

Arvostelu Alnaesin Euroopan historiaa käsittelevästä kirjasarjasta Kemppinen-blogissa: Alnæs

KonMari - Vapautumisen odotus

Minusta tuntuu vilpittömästi siltä, että alan itkeä, kun saan marituksen tehtyä. Aloin haaveilla tyhjästä (tavarattomasta) kodista jo ennen kuin kuulin KonMarista, ja merkillisellä tavalla KonMari sitten saapui välineeksi haaveeni toteuttamiseen.

Vasta nyt ymmärrän millaisen tavaroiden ylivallan alla olen elänyt koko elämäni. Miten raskaalta tuntuu, kun elinympäristö on aivan täynnä loputonta tavaraa, tavaraa, tavaraa, jota tursuaa joka paikasta. Miten raskas olo sisälläni on ollut aina tämän takia.

Yllättävää, näiden kahden marituspäivän aikana, on ollut huomata, miten kiinni olen ollut omaisuudessani, kuin sen vanki, ajatellut lukemattomista tavaroista, että en voisi luopua niistä milloin mistäkin syystä. Olen ollut takertunut.

Mutta kun todella pohdimme syitä, siihen että emme pysty päästämään irti, niitä on vain kaksi: takertuminen menneisyyteen ja tulevaisuudenpelko. Marie Kondo

Joko sitä luulee, että tavara pitää säilyttää, koska sitä voi tarvita joskus tai sitten vaan pitää kiinni menneistä.

Miten ahdistavilta ovat aina tuntuneetkaan ne lukuisat kirjat ja dvd-elokuvat, joita en ole vielä lukenut tai katsonut, ja jotka ovat uodesta toiseen tuijottaneet minua odottavasti, vaativasti, moittivasti: "Odotan yhä, koska luet minut?" Kun kotona on tällaisia odottavia esineitä, ne luovat jatkuvaa stressiä ja painetta.

Eilen vein kaikki sellaiset kirjat pois. Samoin elokuvat paitsi jätin 5 sellaista, joita en löydy Netflixistä ja vastaavista, mutta sain pitää ne yhdellä ehdolla: katson ne heti, kun seuraavaksi katson elokuvia - ja sitten annan ne pois.

Poissa ovat odotukset ja vaatimukset. Mikä helpotus.

Tästä lähin en enää haali odottavia tavaroita kotiini. Joulun alla näin kaupassa pokkarin, jonka halusin kovasti lukea - siis paloin halusta lukea sen HETI. Ja luinkin. Ja vein sen jo ennen maritusta kierrätykseen, koska en tuntenut tarvetta omistaa sitä. Juuri näin sen pitäisi mennä. Hankkii vain sellaisia kirjoja, jotka haluaa HETI LUKEA. Silloin ne oikeasti lukee heti. Ja sitten voi luopua niistä - jos haluaa.

Elokuvia en halua enää omistaa. Ne ovat aivan turhia. Tai no, joskus haluan nähdä tietyn elokuvan, jota ei löydy internet-paveluista, sellaisen voi tietysti tilata tai ostaa jostain katsottavaksi. Mutta säilyttämään en niitä ala.

Odotan kovasti päivää, kun tämä projekti on tehty. Minulla on sellainen jännä olo, että se tulee muuttamaan koko elämäni. I am so excited.

KonMari - Kirjat

Eilen kävin läpi kirjat. Olen jo poistanut aika paljon kirjoja viimeisen vuoden aikana osana vuosia jatkunutta "opettelen luopumaan" -projektiani. Silti täältä lähti eilen 2 pahvilaatikollista kirjoja yliopiston kirjojen kierrätyhyllyyn ja lisäksi sain joitain kirjoja myytyä Facebookin kirppisryhmissä eilisen aikana, osa on lähdössä tutuilleni. Alla kuvia.

Lähtötilanne

Vasemmalla jäävät, oikealla lähtevät

Kaikki kirjani!

I am happy!!

Eskapistinen vs. tulkitseva kirjallisuus

Kun tajusin jokin aika sitten, että rakastan eniten scifi ja fantasia tv-sarjoja, ymmärsin, että kaipaan yhä toisiin maailmoihin eläytymistä. Kadotin kykyni lukea fiktiota joskus kun olin yli 20-vuotias. Sitä ennen ahmin fantasiaa ja kauhua, joita siihen aikaan ei tosin kovin paljon vielä ollut tarjolla. Nyt olen yli 10 vuotta lukenut lähes pelkkiä tietokirjoja ja elämäkertoja. Päätin kuitenkin antaa fiktiolle nyt uuden mahdollisuuden. Lainasin kirjastosta fantasiakirjan (Gregory Maguire: Noita), kauhukirjan (Guillermo del Toron vampyyrisarjan ekan osan; Vitsaus) ja yhden jonkun muun ja lisäksi Harry Potter -sarjan ekan osan sekä suomeksi että englanniksi. Lisäksi mukaan tarttui tietysti pari elämäkertaa (Dalai Laman sekä punakhmerien terrorista selvinneen kambodzalaisnaisen kirjan).

Näistä ahmin ensimmäisenä tietysti kambodzalaisnaisen elämäkerran. Se houkutteli eniten.

Aloitin Potterin, luin sitä sekä suomesi ja englanniksi ja pohdin kumpi olisi parempi, mutta totesin pian, että ei kumpikaan. Aivan liian lapsellinen kirja. Kirjoitettu ipanoille. Yök.

En aikonut lannistua, joten aloin lukea del Toron Vitsausta. (del Toro on sikahyvä elokuvaohjaaja, joka on ohjannut mm. Panin labyrintin). En ole edennyt juuri alkua pidemmälle, mutta jaksan ainakin vielä lukea sitä. Tosin minua myös oksettaa samalla kun luen sitä, koska... No, tässä päästään juuri siihen, että minulta puuttuu termit kirjallisuuden kuvaamiseen. Yritin hieman tutkia netistä asiaa ja tulin siihen tlokseen, että kyse on interpretiivisen ja eskapistisen kirjallisuuden erosta. Luin aiheesta sattumalta jo jokin aika sitten, joten palasin tutkimaan asiaan, josko siinä olisi kaipaamani termit, ja näin vaikuttaisi olevan.

Artikkeli: Escape vs. Interpretive Fiction

Eskapistinen kirjallisuus keskittyy puhtaasti vain viihdyttämään lukijoita ja hakee suoria suoria reaktioita.

For example: if a character dies, they’re hoping the readers feel sorrow (or joy if it’s the antagonist) and if two lovers finally get together, they want people to feel elation towards the event.

“Yah they’re finally together! They were made for each other!”

Tämä ei ole kovin syvällistä. "There’s not really a deep meaning to a death or a couple getting together."

Interpretiviinen eli tulkitseva kirjallisuus on syvällistä. Se voi olla symbolista, se panee ajattelemaan.

"Interpretive literature is meant to expand life awareness and to communicate truths of human existence."

 Artikkelissa sanotaan, että suurin osa elämäkerroista on interpretiivisiä.

"Most biographies are interpretive non-fiction as the person the story is about discovers something that changes their life, creating a dominant theme in the story."

Toki eskapistisissakin romaaneissa on teema. Kirjoissa on aina teema.

Seuraavaksi artikkelissa tarkastellaan esimerkkejä eskapistisesta ja tulkitsevasta kirjallisuudesta.

Nälkäpeli ja Twilight-sarja ovat eskapistisia. Niissä esimerkiksi ulkonäkö on tärkeä asia.  Tässä artikkelin luettelot:

The Hunger Games
-The inequality between the rich and poor
-Suffering for entertainment
-Evolving Identity
-The importance of appearances

Twilight
-Family
-Physical and self Isolation
-Personal choices
-Forbidden love

Verratkaapa näitä sitten interpretiivisen kirjallisuuden esimerkkeihin:

1984
-The dangers of totalitarianism
-Psychological Manipulation
-Control of Information and History
-Language as mind control

The Giver
-Escaping the world through death
-Importance of human emotion
-The dangers of stability and predictability
-The relationship between memories and wisdom

Huomaatteko eron?

Vitsaus on eskapistinen romaani. Ja se aiheuttaa minulle pahoinvointia. Kuitenkin arvostan sitä, että kirja on saanut minut tuntemaan jännitystä. Voi kuitenkin olla, että kun nyt etenen noilta alkusivuilta vähän eteenpäin, pahoinvointi muuttuu oksenteluksi ja kirja lentää seinään. Siinä vaiheessa os kuulen yhdenkin kerran päähenkilöitä kuvattavan "Hän oli todella kaunis...." lentää laatta ja tiedän, etten kestä enempää.

Vihaan romaaneja, joissa päähenkilöt kuvataan kauniiksi ja komeiksi ja kaikki on sellaista hitsin epärealistista pintakiiltopaskaa. YÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖK.
Jos kirjassa aletaan jauhaa tuollaista sontaa, tiedän, että se on läpikotaisin paskaa, koska se paljastaa kirjoittajan pinnallisuuden. Eikä pinnalliselta kirjoittajalta voine odottaa muuta kuin pinnallista paskaa.

Eli en kestä eskapistista kirjallisuutta.

Scifiä ja fantasiaa ja fiktiota löytyy myös tulkitsevana. Pitää etsiä sellaisia. Tai sitten pitäydyn elämäkerroissa ja tietokirjallisuudessa.

Annan del Toron kirjalle kuitenkin mahdollisuuden, mutta voipi olla, etten kestä kovin kauan. Riippuu vähän, miten suureen pinnallisuuteen kirjassa mennään.

Ökkö ökkö.

Tässä on ehkä paras lukemani kirja:

Kieli on todella kaunista ja myös tarina ihana. Pitää lukea se tänä vuonna uudestaan. Rakastan sitä!

"Hän heräsi pikku loiskahduksiin puron solinassa ja veden helkkeeseen kivimaljoissa. Hän kurkisti saniaisensiipien välistä ja näki jotain. - Pahkilas periköön, hän sanoi itsekseen. Sillä jos hän mitään ihaili maailmassa niin jalkoja. Ja tuolla hänen alapuolellaan puron vedessä, kaikkein sammaleisimmassa kivenkolossa, peseskeli joku olento parhaillaan jalkojaan. Ja niissä jaloissa oli varpaat, valkeat kuin ukonkivi kuulaassa vedessä, ja kun ne liikahtelivat, kuului liplatus joka oli herättänyt hänet, vaikka olikin niin pienenpientä että hädin tuskin erottui." (s. 22)

Kirjojen poistomyynti

Laitoin huutonettiin myyntiin kirjoja. Alla teokset ja linkit huutonettiin.

Kurcinka: Raising your spirited child

"The spirited child — often called "difficult" or "strong-willed" — can easily overwhelm parents, leaving them feeling frustrated and inadequate. Spirited kids are, in fact, simply "more" — by temperament, they are more intense, sensitive, perceptive, persistent, and uncomfortable with change than the average child..."

7 € 


Stop Me Because I Can't Stop Myself : Taking Control of Impulsive Behavior

" Drs. Jon Grant and S. W. Kim, the nation's leading specialists on impulse control disorders, offer the latest research and practical help for those who engage in all types of impulse-related behaviors."

5 €




Webb ym.: Misdiagnosis and dual diagnoses of gifted children and adult

"Physicians, psychologist, and counselors are unaware of characteristics of gifted children and adults that mimic pathological diagnoses. Six nationally prominent health care professionals describe ways parents and professionals can distinguish between gifted behaviors and pathological behaviors."

10 €

Naomi Klein: No logo - Tähtäimessä brändivaltiaat

5 €

 Russell Barkley: Taking charge of adult ADHD

"For adults with ADHD, problems with attention, planning, problem solving, and controlling emotions can make daily life an uphill battle. Fortunately, effective help is out there. No one is a better guide to how to get the best care—and what sufferers can do for themselves—than renowned ADHD researcher/clinician Russell A. Barkley."

10 €

Kelly & Ramundo: You mean I'm not lazy, stupid or crazy

"The classic self-help book for adults with attention deficit disorder"

7 €






Dalai Lama: Toward a True Kinship of Faiths: How the World's Religions Can Come Together

"May the effort of this book be of benefit to the emergence of a genuine understanding between the world's great religions, and may it foster in us deep reverence toward each other." The Dalai Lama

5 €

Begich: Angels don't play this HAARP

 "The United States Navy and Air Force have joined with the University of Alaska, Fairbanks, to build a prototype for a ground based "Star Wars" weapon system located in the remote bush country of Alaska. ...describes the science and the political ramifications of this technology. "

5 €




Deepak Chopra & Leonard Mlodinow: Maailmankatsomusten taistelu

"Mitä tapahtuu, kun yhdistetään henkisyyden sanansaattajan Deepak Chopran ja huippufyysikko Leonard Mlodinowin vastakkaiset näkemykset maailmankaikkeudesta? Syntyy vähintäänkin mieltä avartava keskustelu ihmisyydestä."

10 €



Kurt Vonnegut: Teurastamo 5

Nick Arrojo: Great hair

8€

Outolintu, erilainen – Tutkielma yliherkästä väri-ihmisestä muotojen yhteiskunnassa

Loppuunmyynti. 5 € kpl (+ postarit 2 €)

Kirjaa voi tilata lähettämällä sähköpostia osoitteeseen info@ajatushattukustannus.com, jolloin toimitan laskun kirjan mukana, tai ostamalla huutonetistä. Kirjaa on myynnissä myös useissa verkkokaupoissa.

Psykologian tohtori Sylvi-Sanni Manninen kohtasi elämäntyössään uuden ihmistyypin: poikkeuksellisen herkän väri-ihmisen. Manninen kehitti tutkimustyönsä tuloksena psykologisen testin, jonka avulla hän saattoi selvittää, reagoiko tutkittava väriin vai muotoon. Näin Manniselle selvisi, että kysymyksessä on ulottuvuus, jana, missä yksilöt sijaitsevat eri kohdissa, toiset muodon ääripäässä, toiset värin ja jotkut siinä välillä.

Väri-ihmiset ja muotoihmiset eroavat toisistaan selkeimmin siinä, että väri-ihmiset reagoivat ympäristöön hyvin voimakkaasti; heidät erottaa ympäristöstä vain hienon hieno raja. He ovat usein hyvin lahjakkaita, varsinkin taiteellisesti, ja luovat alat ovat heille omiaan.

Kirja herättää myös keskustelua herkkien yksilöiden kohtalosta yhteiskunnan musertavissa rattaissa. Väri-ihmiset tuntevat itsensä usein erilaisiksi. Sisäänpäin kääntyneinä, ujoina, hiljaisina ja omaehtoista vapautta rakastavina heillä on vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan, jossa ihannoidaan suulasta, ulospäinsuuntautnutta yksilöä. Itsemurhat, paniikkihäiriöt ja kiusatuksi tuleminen on tuttua väri-ihmiselle.

Tämän kirjan tarkoitus on auttaa erityisherkkiä väri-ihmisiä ymmärtämään paremmin omaa erikoislaatuaan ja vapauttaa heidät arvostamaan omaa olemustaan.

Sylvi-Sanni Manninen on valinnut kirjan motoksi katkelman tanskalaisen kirjailijan, Jens Peter Jacobsenin, teoksesta Mogens and Other Stories (sitaatin suomentanut Sylvi-Sanni Manninen): ”Tiedätkö, että maailmassa on olemassa salainen veljeskunta...? Täällä on ihmisiä, joille luonto on antanut toisenlaisen luonteenlaadun. Heillä on laajempi sydän ja nopeampi veri. He toivovat ja pyytävät enemmän. Heillä on voimakkaammat halut ja kaipaus, joka on villimpää ja polttavampaa kuin rahvaalla. He ovat lapsia, joiden syntymässä haltiattaret olivat läsnä; heidän silmänsä ovat avoimemmat, heidän aistinsa terävämmät kaikessa tajuamisessa. Elämän ilon ja riemun he juovat sydämensä juurilla, kun toiset tarttuvat niihin vain karkeilla käsillään.”

Introversion voima – miksi sisäinen elämäsi on suurin rikkautesi?

Loppuunmyyty.

Psykologi Laurie Helgoen kirjoittama Introversion voima on voimaannuttava teos ihmisille, jotka ovat koko elämänsä ajan tunteneet olevansa sosiaalisesti jotenkin viallisia, koska small talk ei tahdo heiltä oikein luonnistua, he tuntevat juh

lissa sekä ryhmätilanteissa olonsa lähinnä vaivaantuneiksi ja viihtyvät parhaiten joko yksin kotona tai yhden läheisen ystävän kanssa. Yhä uudelleen he ovat kysyneet itseltään: Mikä minussa on vialla?

Ehkäpä small talk ei luonnistu sinulta, koska etsit asioista syvempiä merkityksiä?

"Se, että olet introvertti...tarkoittaa, että olet suuntautunut ideoiden maailmaan... Se tarkoittaa, että pidät eniten syvistä ihmissuhteista harvojen ihmisten kanssa. Se tarkoittaa myös, että kun keskustelet, haluat mieluummin jakaa ideoita kuin puhua ihmisistä ja heidän tekemisistään... Introvertit saavat energiaa ideoista. Jos puhutaan vain ihmisistä, heidän tekemisistään ja siitä, keitä nämä tuntevat, se on introvertille pelkkää meteliä. Hän yrittää löytää rivien välistä jotakin syvempää merkitystä, mikä ei välttämättä ole helppoa! Ja pian hän alkaa etsiä keinoa lähteä keskustelusta." (ote kirjasta)

Introvertit latautuvat olemalla yksin, ja ihmisten kanssa oleminen uuvuttaa heitä. Tästä seuraa helpsoti paradoksi:

"Janoamme turvallisia, mukavia, läheisiä, small-talk-vapaita kontakteja. Samalla haluamme myös aivan tyhjää aikaa itsellemme, omaa tilaa ja hiljaisuutta...Kuinka ylläpidämme ihmissuhteita – läheisiä ihmissuhteita – ja saamme silti tarpeeksi yksinoloaikaa, jolla pidämme itsemme kunnossa?" (ote kirjasta)

Kirjan tärkein sanoma on se, että kun introvertit oppivat arvostamaan omaa erityislaatuisuuttaan ja uskaltavat kääntyä sisäänpäin, heidän elämästään tulee rikasta ja monipuolista syvästi henkilökohtaisella tavalla.

"Kun itsepäisesti teemme tilaa itsellemme, pohdiskelemme ja teemme asiat meille luonnollisella tavalla, saamme aikaan sellaisia ideoita, luomuksia, ratkaisuja ja puhtaita totuuksia, että ne saavat muut mykistymään."

Introversio on vaalittuna rikkauden lähde. Se on voimaa, joka muuttaa maailmaa.

Voit ostaa Introversion voiman myös mm. seuraavista paikoista (klikkaa logoa):

Tai voit marssia kirjastoon :).

Kun ei koskaan halua tehdä mitään

Olen vuosien vuosien ajan tapellut väsymykseni kanssa. Olen kokeillut ties mitä korjatakseni asian. Turhaan.

Eevi on ollut nyt viikon mökillä ja nämä päivät hiljaisuudessa ovat opettaneet minulle jotakin. Minä en ole väsynyt. Kyse on kemiallisesta epätasapainotilasta. Letargiasta. Motivaation puutteesta. Haluttomuudesta. Laiskuudesta. Se on jotain, mille en voi tehdä mitään, jotian, mikä vain ON minussa, aina, ja se on kirous, painajainen ja helvetti.

Se on ADD.

Kirjoitin pari päivää sitten dopamiinivajeesta. Juuri siitä on kysymys. Hyvin oletettavasti.

Luin eilen Amenin kirjaa Healing ADD. Amen on kuvannut AD(H)D-potilaiden aivoja SPECT-kuvauksella ja huomannut, että AD(H)D:tä on eri tyyppejä. Yhteensä 7 erilaista tyyppiä. Poikkeava aivotoiminta on eri tyypeillä hieman eri alueilla. Normaaleissa aivoissa aktiivisuus jakautuu tasaisesti ympäri aivoja. ADD:ssä aivot ovat lepotilassa melko normaalit, mutta kun henkilö yrittää keskittyä johonkin tehtävään, aivojen etuotsalohkoissa näkyy epätavallista aliaktiivisuutta. Tämä on tavanomaisin AD(H)D-tyyppi.

Amenin klinikan verkkosivuilla voi tehdä testin, jonka avulla voi yrittää selvittää omaa tyyppiä, jos ei pääse kuvauttamaan aivojaan...

Mitä tarkoitan, kun sanon, että ei koskaan halua tehdä mitään? Sitä, että ajatuksissani haluan tehdä monenlaisia asioita, mutta sitten kun oikeasti ajattelen jonkin asian tekemistä (eli ajatus pitäisi muuttaa toiminnaksi), jokainen soluni huutaa: "EN HALUA TEHDÄ MITÄÄN!"

Jokin minussa vetää koko ajan kohti tekemättömyyttä. Jokin hirvittävä haluttomuus, velttous, vetelyys.

Mutta sitten on olemassa sellaista flow-tekemistä, jolloin kaikki vain virtaa, ja silloin minun ei tarvitse yrittää saada itseäni tekemään jotakin vaan kuljen virran mukana. Koko eilinen päivä oli sellainen. Se oli hauskaa.

Joskus aina mietin, että mitä jos irrottaisin hallinnasta ja katsoisin, mitä tapahtuu, jos heittäydyn vain siihen virtaan ja en yritä pakottaa itseäni tekemään koko ajan jotain vaan... Muutun virraksi.

Mutta pelkään, että sitten imeydyn vain jonnekin sänkyyn lopulta ja homehdun sinne.

Löysin artikkelin, jossa käsitellään juuri tätä asiaa: When You Don’t Feel Like Doing Anything.

"Doing nothing is natural. But doing nothing doesn’t mean doing nothing...When I talk about doing nothing, what I truly mean is an inner state. A state of not pushing, not trying, and not forcing. It’s a state of allowing things to be as they are."

Henri kirjoittaa siitä, mitä tapahtuu, jos uskaltaa lopettaa suorittamisen ja heittäytyä virran vietäväksi. Hän kuvailee samoja pelkoja, joita minulla on: "Entä jos sitten en saa koskaan aikaan mitään?" "Entä jos en koskaan saavuta unelmiani?". Henri vastaa: "Eventually it became obvious to me that if I am meant to do something, it will happen."

Henrin sivustolla on ihan hyviä juttuja.

Hmmm... Mutta jos minulla on ADD ja olen siksi tällainen apina, voinko luottaa siihen, että se, minkä on tarkoitus tapahtua, tapahtuu?

En vielä tiedä. En vielä tiedä. En vielä tiedä. Voi hyvin olla, ettei tuo vaihtoehto tule toimimaan.

Siksi yritän tutkia myös keinoja kemiallisen epätasapainon korjaamiseen.

Motivaation puute ja letargia on hyvin yleinen ADD-oire.Olen kuullut käytettävän mm. sellaista termiä kuin "paralysis of will".

ADHD and motivation ja toinen juttu samalla nimellä: ADHD and motivation

Dr. Russell Barkley says that ADHD is more about loss of interest and motivation than attention and concentration. This makes sense, as we know ADHDers can pay attention for hours  on tasks they love.

 Motivation is a characteristic that makes us want to ‘do’ an activity.

Minulla on todella surkea motivaatiotaso. :(

Ja tämä on siis ollut ongelma vähintään 15 vuotta. Lapsena sitä ongelmaa ei ollut, koska elin mielikuvitusmaailmoissani ja minulla oli hauskaa, kun leikin, tutkin minua kiinnostavia asioita ja ei ollut tyhmiä velvollisuuksia, joista huolehtia (en koskaan lukenut kokeisiin tai tehnyt läksyjä).

Ja se on yksinkertaisesti minun ADD:ni. Se ei ole väsymystä vaan motivaation puutetta. Toisaalta en ole varma, onko vika motivaatiossakaan, koska usein HALUAN tosi paljon tehdä jotain, mutta minun kehoni ei halua muuttaa tuota ajatushalua toiminnaksi. Minun kehoni ei halua tehdä mitään, minun mieleni haluaa.

 ...in recent years studies have found evidence that motivation is more about brain chemistry, than will power. It has been found that motivation problems in people with ADHD are due to lower levels of dopamine in their brains. The larger the disruption of the dopamine pathway, the greater the ADHD symptoms and the lower the  levels of motivation. (Sinfield)

Ongelma on erittäin oletettavasti dopamiini. Dopamiinivajeesta kärsivän ihmisen pitäisi rakentaa koko elämänsä tuon ongelman ympärille eli rakentaa elämästään "dopamiinipumppaamo".

Olen tähän astisten tutkimusteni perusteella saanut selville, että seuraavat asiat voivat auttaa lisäämään dopamiinia (tulen etsimään näistä tieteellisiä todisteita myöhemmin):

Meditointi lisää dopamiinin määrää aivoissa.

Liikunta lisää dopamiinin määrää aivoissa.

Terveellinen ruokavalio (vältä sokeria, valkoisia vehnäjauhoja, jne.)

Omega 3 -rasvahapot: Huom! Omega 3 -rasvahappoja on kolmenlaisia: ALA, EPA ja DHA. Aivot tarvitsevat erityisesti DHA:ta ja sitä ei saa kasvikunnasta. Kasvikunnan omega 3:set ovat ALA-muodossa eikä elimistö pysty muuttamaan sitä DHA:ksi. EPA:sta taas elimistö tekee helposti DHA:ta. Olen lukenut tästä muualtakin, mutta aiheesta myös täällä.

C-vitamiini auttaa dopamiini synapseja toimimaan hyvin

Rauta ja B6-vitamiini auttavat elimistöä muuttamaan fenyylianaliinin dopamiiniksi. "The first step on the road from tyrosine to dopamine and norepinephrine requires an enzyme called tyrosine hydroxylase, and this enzyme needs iron in order to do its job.  Iron is also important in regulating dopamine function. "

Sinkki: " It is essentially a natural “dopamine reuptake inhibitor.” Sinkki auttaa synapsista vapautunutta dopamiinia pysymään synapsien välisessä raossa pidempään, jolloin se ehtii olla aktiivisena kauemmin.

Tyrosiini tai fenyylialaniini -ravintolisä. Nämä ovat dopamiinin esiasteita (aminohappoja). Fenyylialaniinista valmistuu elimistössä tyrosiinia. Tyrosiini toimii mm. dopamiinin esiasteena. Näistä lisää esim. täällä.

Näistä kerrotaan monissa lähteissä, yksi on tämä. Saatte etsiä itse lisää lähteitä ja tarkistaa yllä mainittujen ehdotusten pätevyyden :).

Kannattaa myös huolehtia D-vitamiinista! Se vaikuttaa todella paljon serotoniinin tuotantoon. (tutkimus: Vitamin D hormone regulates serotonin synthesis. Part 1: relevance for autism.)

Tajunnanvirtapäivä

Tänään on ollut perin outo päivä. Puhdasta tajunnanvirtaa alusta loppuun.

Heräsin myöhään. Ajattelin, että tänään olen pitkään sängyssä ja luen kirjaa. Mutta ystävältäni tuli tekstiviesti, jossa hän mainitsi erään tohtori Amenin kirjoittaman kirjan ADD:sta (Amen: Healing ADD). Amen on kuvannut ADD-potilaiden aivoja SPECT:llä ja tunnistanut erilaisia tyyppejä, joilla näkyy aivoissa eri alueilla yli- tai aliaktiivisuutta ja eri tyyppien hoitoon soveltuvat hieman erilaiset ravintolistä tai lääkkeet (että saadaan ne vialliset alueet aivoissa rauhoittumaan tai aktivoitumaan). Minulla on tämä kirja, ja päätinkin etsiä sen. Nousin siis sängystä ja ajauduin sitten samalla vaivalla keittiöön tekemään aamiaista (banaani, 2 persikkaa, nektariini, 20g manteleita) ja valuin sitten kirjan ja aamupalan kanssa sänkyyn.

Tutkin aikani kirjaa ja pohdin, mikä ADD-tyyppi minulla voisi olla ja miten voisin parhaiten korjata kemiallista tasapainoani.

Sitten yks kaks, kun tutkin internetistä hieman lisää tietoa aiheesta, muistin toisen ystäväni maininneen tekstiviestissä pari "huipputyyppiä", joiden videoita hän on katsellut ja saanut niistä apua. Päätin nyt sitten vilkaista. Huomasin tämän toisen henkilön, Teal Swanin, puhuvan hyvin järkeviä. En oppinut juurikaan uutta, sillä hän puki sanoiksi omia ajatuksiani, jotka minulla jo oli. Mutta innostuin hänen videostaan, jossa hän puhui introversiosta ja ekstroversiosta ja kirjoitin blogitekstin, jonka jaoin Facebookin erityisherkkien ryhmässä. Siellä sitten ajauduin "väittelyyn" (stressaavaan keskusteluun).

Ja kun päädyin blogiini kirjoittelemaan, päätin sitten samalla hieman tuunata sitä.

Ja kas, kello on kymmenen illalla.

En halua päivän vielä loppuvan!!!!

EIH!

Haluan tehdä vielä miljoonia asioita.

Mutta siis. Koko päivä soljui suurena tajunnanvirtana. Kaikki vain tapahtui. Virtasi esiin. Toinen asia johti toiseen, päähänpisto tekoihin. Ei rationaalisia puuttumisia. Vain flowta.

Russell Barkley tunteiden säätelystä (ADHD)

HUOMIO 1:

Russell Barkley erittelee toiminnanohjauksen 4 osa-alueeseen, joista yksi on tunteiden säätely, ja Barkleyn mukaan ADHD-ihmisillä brakaa myös kyseinen systeemi. MUTTA. Onko ongelma se, että 1) on normaalit tunteet (voimakkuus ja intensiiivisyystaso) mutta pilalliset säätelykyvyt VAI 2) se, että on epätavallisen voimakkaat tunteet ja intensiivinen persoona, jolloin minun mielestäni TOTTA KAI on ongelmia tunteiden säätelyssä, koska jos sinulla on NORMAALIT tunteidensäätely kyvyt, ne ei RIITÄ niiden supertunteiden hallintaan, ja sinulla pitäisi olla SUPERIHMISEN tunteiden säätelykyvyt, että voisit säädellä niitä normaalisti?

HUOMIO 2:

Russell Barkley ehdottaa ratkaisuksi tunteiden säätelyn ongelmaan sitä... Ongelmana tässä kohtaa siis se, että ei saa itseään tekemään mitä pitäisi, mutta mikä ei HUVITA. Ratkaisuksi ukkeli ehdottaa, että syventyy miettimään, miltä itsestä tuntuu sitten, kun on tehnyt sen, mitä pitäisi ja oikeasti HAKEE sen tunteen itseensä ja sitten saa tästä tunteesta sen motivaation.

Aivan kuraa. Ei toimi. Syyt:

1) On aivan hiton vaikeaa keskittyä tuollaiseen mentaaliseen p…syykkaamiseen ja jos EI HUVITA tehdä jotain se tunne on niin voimakas, että minä en ainakaan saa sitä oikein kumottua millään vippaskonstilla JA KUINKA SINÄ MOTIVOIT ITSESI tuohon hiton raskaaseen mentaaliseen effortiin, jossa yrität luoda keinotekoisesti jotain tunnetilaa?????

Eli kuinka motivoit itsesi motivoimaan itseäsi? Jos sinua ei HUVITA moinen mentaalinen effort??? Luot vaan uudestaan saman ongelman kuin mitä lähdit ratkaisemaan.

2) Minun aivoni aina keksii loistavia syitä sille, miksi minun ei JUURI NYT tarvitse välittää siitä, mitä minun pitäisi tehdä. Yleisimpiä on mm. se, että ajattelen, että HUOMENNA minua voi huvittaa, joten parempi yrittää sitten uudestaan. Ja näitä on tosi vaikea kiertää silloin, kun ei YHTÄÄN HUVITA tehdä jotain ja kun keksii vielä hyviä verukkeita sille, miksi JUURI NYT ei tarvitsekaan tehdä.

Ei minusta tähän ole ratkaisua. Paitsi yrittää keskittyä elämässään asioihin, jotka HUVITTAA. Ja sitä vaan on paska muissa asioissa


Kirja: Russell Barkley: Taking charge of adult ADHD

Ajatushattu Kustannukselta tulossa uusia kirjoja!

Ajatushattu Kustannus tulee seuraavaksi julkaisemaan kirjat: The Gift of Adult ADD ja The World According to Monsanto. Sopimuksia ollaan tekemässä ja ADD-kirjaa olen alkanut kääntämään. ADD-kirjan julkaisuajankohta on näillä näkymin syksy 2015; Monsanto-kirja ilmestynee alkuvuodesta 2016. Klikkaa kirjojen kuvia niin saat lisätietoa.

Tietokirjallisuus Suomessa

Olen pitkään miettinyt kustantamoni kohtaloa. Jatkanko vai en. Rahasta ei ole kyse. En ole tehnyt sitä rahan takia enkä tee edelleenkään ja viime vuonna yritys jäi plussan puolelle muutaman tonnin eli siitä saa kivasti taskurahaakin. Olen vaan miettinyt sitä, että inspiraationi on ollut pitkään eri urilla ja motivaatio vähäinen kääntämistä yms. kohtaan. Toisaalta olen kyllä ollut tietoinen siitä, että saatan jossain vaiheessa innostua taas suomentamaan jotakin, joten jos lopettaisin yritystoiminnan, laittaisin sen vain jäähylle odotustilaan.

Alkaa kuitenkin vaikuttaa siltä, että jatkan. Voisin jopa kääntää jonkun kirjan ehkä tässä ennen syksyä. Luultavasti adhd- tai asperger-kirjallisuutta.

Laitoin facebookin asperger-ryhmään pieniä kyselyitä siitä, minkä kirjan ihmiset haluaisivat annetuista vaihtoehdoista lukea (vaihtoehtoja saa myös itse lisätä kyselyyn) ja kaivataanko lisää asperger-kirjoja suomeksi. Kyselyyn tulleissa kommenteissa mainittiin Terra Cognitan perustaja ja tietokirjallisuuden suomentaja Kimmo Pietilä, josta aloin heti kaivaa lisää tietoa, ja wau! Tuntuu, että olen löytänyt itselleni inspiraation lähteen.

Pietiläisen mukaan 1970-luvun jälkipuoliskolla suomenkieliseen luonnontieteelliseen ja teknisen alan tietokirjallisuuteen syntyi suuri aukko. Yleistajuisten suomenkielisten tietokirjojen tekeminen, tuottaminen ja kääntäminen oli kustantamoihin tulleiden talousihmisten silmissä taloudellisesti kannattamatonta. ”Suomalaisen kulttuurin ylläpitäminen ei kannattanut!”, hän puuskahtaa haastattelussa.

Minun laillani Kimmo Pietilä tekee kaiken itse. "Puuttuvat pääomat Pietiläinen on korvannut tekemällä itse kaiken: kirjojen valinnan, oikeuksien ostamisen, kääntämisen, taittamisen, kannen suunnittelun ja markkinoinnin. Harmaapäinen Pietiläinen on tuttu näky monissa kirjatapahtumissa."

Artikkeleita Kimmo Pietilästä:

Äidinkieli hunningolla
Kimmo Pietiläisen testamentti


Terra cognita -kustantamon kotisivut

Pelon hallitsema elämä

Olen nyt vähän aikaa, ehkä viikon verran, vain antanut itseni olla. En ole vaatinut itseltäni mitään, en ole kieltänyt itseltäni mitään, en ole yrittänyt mitään... Olen vain ollut. Ja voin paremmin kuin todella todella pitkään aikaan. Näen nyt, että tämä on se, mihin minun tulee pyrkiä. Vapauteen. Vapaaksi mistä? Peloista.

Tajuan nyt, että kun viime vuosina olen kovasti yrittänyt opetella itsekuria ja tietoista itsehallintaa, olen kulkenut väärään suuntaan. Mitä enemmän elän yllä mainituilla tavoilla, sitä vähemmän olen oma itseni ja elän sisältäpäin, vapaana. Aitona.

Sillä mitä kaikki ne asiat ovatkaan, joihin yritän itseäni ruoskia?

Pelkojen hallintaa.

Pelkoja, pelkoja, pelkoja.

Olen täynnä pelkoja.

Yritän opetella täydellistä ruokavaliota. Yritän harrastaa liikuntaa. Erityisesti kontrolloinnin tarpeeni tuntuu kohdistuvan juuri näihin. Terveys ja kauneus. Pelkään niiden menettämistä.

Pelko.

Pelkään, että jos olen vain oma itseni enkä koko ajan kontrolloi tai ainakin YRITÄ kontrolloida, syön liikaa herkkuja ja lihon ja menetän kauniin vartaloni.

Pelkään, että jos en liiku tarpeeksi, lihon ja menetän kauniin vartaloni.

Pelkään myös, että minulle tulee syöpä tai diabetes tms jos en koko ajan vahdi ja mieti ja kontrolloi.


Miten totta onkaan tämä:

...consider the many industries that actually thrive on fear. Fear is a multi-billion dollar industry

Tuotteita myydään juuri pelkojen avulla. Markkinoinnin syvin tarkoitus on luoda pelkoja, ylläpitää pelkoja, ja luoda sitä kautta tarpeita, jotta ostaisimme tuotteita.

Ja muutenkin koko nykyaikainen kulttuurimme tuntuu olevan ahdettu täyteen pelon pönkittämistä ja pelkojen luomista.  Joka ikisestä tuutista tulee tietoa siitä, miten nykyään ihmiset ei hengitä oikein ja opetetaan oikeaa hengitystekniikkaa, ei osata kävelläkään oikein ja opetetaan oikeaa kävelytekniikkaa. Tee sitä, tee tätä. Syö näin ja älä syö noin. Liiku 3 kertaa viikossa tasan 56 minuuttia niin pysyt terveenä.

Päämme täytetään huolilla. Meidän täytyy koko ajan olla huolestuneita lukemattomista asioista. Meidän täytyy murehtia ja stressata ja yrittää koko ajan tehdä oikein.

Miksi?

Instead of seeking to create certainty, or really the illusion of certainty—which leaves us holding onto an illusion—we could learn to embrace uncertainty



Pelkoja pelkoja pelkoja.

Ai pitäisikö sitä sitten vaan vedellä sata munkkia päivässä ja kaivaa napaa teeveen edessä?

Miksei, jos se todella on jonkun suurin onnen lähde.

Mutta uskoisin, että jos ihminen uskaltautuu heittäytymään peloista vapaaseen elämään ja alkaisi elää rakkaudesta käsin, luottaen, hyväksyen epävarmuuden, ihmisestä kumpuaisi halu jonkinlaiseen terveeseen itsestään huolehtimiseen, sillä jos rakastaa itseään, välittää itsestään. Mutta tällöin esimerkiksi liikunnan harrastaminen ei tapahtuisi kuin jonkinlaisen pakon sanelemana, ulkoisena pakkona, ahdistavana ja jatkuvana stressinä, murheen aiheena. Se kumpuaisi sisältä.

Luin jokin aika sitten elämäkerran Silta yli surujeni (siitä on tulossa elokuva, Noble, piakkoin!!). Siinä eräs todella kovia kokenut nainen Irlannista muutti Vietnamiin ja omisti elämänsä katulasten auttamiselle. Tuli siinä kirjaa lukiessa mieleen, että mitä siitäkin olisi tullut, jos se nainen olisi vaan koko ajan stressannut siitä, että täytyy harrastaa liikuntaa monta kertaa viikossa, että pysyy kunnossa. Sillä oli kädet täynnä työtä niitten lasten asioiden hoitamisessa, perusti sinne säätiön lapsille ja omisti kaiken aikansa ja elämänsä sille asialle. Niin kuulostaa minusta todella itsekeskeiseltä, jos se olisi siellä koko ajan miettinytkin vaan omaa liikuntaharrastustaan ja yrittänyt saada joka viikkoon mahtumaan kolme aerobic-tuntia. Jotenkin tosi älyttömän kuulosta.

Nykyään media ja joka tuutista tulviva informaatio kääntää kaikkien katseet lähinnä omaan napaan.

Ihan hyvin tässä maailmassa on eletty ennenkin, kun ei vielä tiedetty kaikkea sitä, mitä nyt tiedetään esimerkiksi ravinnon vaikututksista. Me kuollaan kuitenkin jonain päivänä. Ja vaikka sitä miten stressaisi ja yrittäisi syödä täydellisen terveesti ja liikkua, voi SILTI sairastua syöpään.

Pitäisi vaan lakata murehtimasta. Lakata stressaamasta terveydestä ja ulkonäöstä. Ne on tän ajan pakkomielteet ihmisillä.

En halua elää peloista käsin enää. En HALUA.

Artikkeleita peloista ja niistä vapautumisesta ja rakkaudesta:

Living in fear

6 Steps Towards Living a Life Free of Fear and Full of Hope

How to Let Go of Fear to Live Passionately and Authentically

Three Ways to Conquer Fear and Live in Love

Kahvila/tanssipaikka Rauha

Huraa! Minulla on valtavan lystikäs idea! Haluaisin perustaa kahvilan/tanssipaikan! Se olisi ekologinen, kiltti ja lempeä paikka. Siellä voisi tanssia, mutta se ei olisi lainkaan tavallinen disko/baari. Siellä olisi tanssimista varten oma paikka, mutta myös hiljaista ja rauhallista tilaa seurusteluun ja rauhalliseen ajan viettämiseen. Siellä ei myytäisi alkoholia. Ja siellä EI soitettaisi hittimusiikkia. Siellä voisi olla vaikka erilaisia teemailtoja. Usein soitettaisiin psykeä tai muuta kiehtovaa konemusiikkia, mutta siellä voisi olla myös reggaeta tai rokimpaa musiikkia. Tanssia voisi jo 8lta tai 9ltä illalla ja paikka sulkeutuisi 2lta. Erittäin tärkeää kuitenkin olisi pitää tunnelma kotoisana ja lempeänä eli siellä ei olisi tavanomaista yökerhomentaliteettia. Pitää pohtia, miten tähän päästäisiin. Jostain syystä iso merkitys paikan tunnelmalle on minun mielestäni sillä, että ihmiset riisuvat kenkänsä eteiseen... En osaa sanoa miksi. Siellä pitää olla kodinomainen ja rauhallinen tunnelma. Kotoisaa. Tanssia voisi varpasillaan tai sisäkengillä. Ehkä jonkinlaisista tavallisen asuinhuoneiston tiloista voisi saada toimivat, kuten Om Yoga -koululla. Silloin tosin täytyy lopettaa metelöinti aikaisin illalla, mutta toisaalta haittaako sekään.. Jos perjantaisin ja lauantaisin olisi tanssi-ilta, ja siellä voi tanssia koko ILLAN (eikä yötä). Miksi tanssia pitäisi öisin?

Päiväaikaan paikka toimisi kahvilana. Siellä olisi leikkipaikka lapsille, jotta lapsen omaavat aikuiset voisivat tulla pelaamaan pelejä, lukemaan ja seurustelemaan rauhassa samalla, kun lapset leikkivät. Tanssilattialla voisi pitää päivädiskoja lapsille! :) Se olisi hauskaa.

Se voisi olla samalla myös kissakahvila ja siellä voisi hengailla kissoja.

Kahvilassa soitettaisiin hiljaisella äänellä rauhallista musiikkia, joka edistää mielentyyneyttä tai luonnonääniä.

Siellä olisi KIRJOJA. Kirjat olisivat henkistä kasvua ja kaikkea tärkeää edistäviä.

Paikka olisi lähellä Jumalaa. Siellä olisi kaikkialla sitaatteja, jotka edistävät valaistumista ja henkistä kasvua.

Sisustuksessa käytettäisiin mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja.

Kahvilassa tarjottaisiin smoothieita ja kasvisruokaa ja kaikkea terveellistä ja kiehtovaa, mutta myös herkkuja, joiden valmistuksessa ei ole käytetty valkoisia vehnäjauhoja tai valkoista sokeria tms. Vaikka sellaisiakin herkkuja voi olla, mutta pääpaino toisenlaisissa tuotteissa.

Aajonus ja epätieteellisyys

Aajonus Vonderplanitz ei tunnu pitävän tiedettä minkäänlaisessa arvossa, mikäli se ei tue hänen omia näkemyksiään. Aajonus on (minulle tuntemattomasta syystä johtuen) mustamaalannut Sharon Palmer nimistä kanankasvattajaa ja levittänyt tietoa siitä, että hänen kanoissaan on arsenikkia ja kananmunissa elohopeaa (Rawesome bombshell: Lab test evidence against Sharon Palmer (Healthy Family Farms) found invalid; allegations unsupportable)

Väitteelle ei ollut minkäänlaista tieteellistä tukea. Kun Sharon Palmer kuuli mustamaaluskampanjasta, hän lähetti heti näytteitä laboratorioon tutkittavaksi, ja näytteet osoittautuivat puhtaiksi. Aajonus ei tästä huolimatta oikaissut näkemyksiään vaan jatkoi mustamaalaamista. Tätä aiemmin Aajonus oli, vuonna 2009, väittänyt yleisölle, että Palmerin kanoissa on liian korkea natriumpitoisuus.

They told me that they informed Aajonus that the sodium levels in the samples tested were BELOW typical levels. However, Aajonus refused to retract his erroneous statements to the raw food community, and Nathan Donahoe, who had assisted with the tests, actually apologized to me for having facilitated the spread of inaccurate information to the community. To this day, Aajonus has never retracted his claim, and continues to send this information out in e mails to the community.

Samoin Aajonuksen kirjaa lukiessa kävi hyvin usein mielessä: mistä Aajonus on saanut nämä tietonsa? Hän ei todellakaan ole tehnyt tieteellisiä tutkimuksia ravinnon fysiologisista vaikutuksista, kuten pitkäaikaisseurantaa tai biokemiallisia laboratoriotutkimuksia. Hän on siis keksinyt kaiken päästään ja kaikki pohjautuu jonkinlaiseen mutu-tuntumaan.

Syntyy kuva miehestä, joka uskoo täydellisesti omaan asiaansa ja on valmis tekemään mitä tahansa, saadakseen muutkin uskomaan siihen. Hän sulkee silmänsä todellisuudelta ja seisoo jyrkästi omien ajatusrakennelmiensa takana. "Minä olen tätä mieltä, joten tämä on totuus."

Kannattaa siis harkita vakavasti, kannattaako lopettaa lääkityksiä ja kieltäytyä lääketieteellisestä hoidosta ja noudattaa sen sijaan Aajonuksen ohjeita.

Tämä kirja on vaarallinen!

Luin Aajonus Vonderplanitzin kirjan, Tahdomme elää terveinä, ja kirjoittajan jutut on niin omituisia, että oli pakko tarkistaa netistä vähän henkilön taustoja yms. ja olen tullut siihen tulokseen, että ken lukee tämän kirjan, suhtautukoon siihen ÄÄRIMMÄISEN kriittisesti. En suosittele ketään kokeilemaan kirjan ruokavaliota tai noudattamaan Aajonuksen mitään ohjeita.

Minulle tämä kirja opetti sen, että tässä maailmassa voi ihan oikeasti kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa ja julkaista sen. Minä voisin väsätä vaikka minkälaisen kertomuksen "omasta elämästäni", jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa, ja jos saisin sen julkaistua, voisin jatkaa valehtelua kaikissa haastatteluissa ja missä vain, ja väittää, että se on oikeasti totta. Voisin myös kehittää jonkun aivan käsittämättömän teorian terveydestä tai ruokavalioasioista tms. ja kirjoittaa siitä kirjan.

Aajonuksen täytyy olla hyvin älykäs. Jotta voisi kehitellä noin uskomattoman rakennelman ravinnosta ja sen vaikutuksista elimistöön ja sairauksiin, täytyy todella olla älykäs ja omistautunut asialle, muutenhan kaikki huomaisivat heti, että tyyppi jauhaa ihan paskaa. Mutta koska Aajonus on älykäs ja omistautunut, hänen höpinänsä tehoaa. Syntyy vaikutelma uskottavuudesta.

Pintapuolisesti.

Vähääkään syvemmässä tarkastelussa käy kyllä nopeasti selväksi, ettei tässä jutussa ole kyllä kaikki kohdallaan.

Aajonus väittää parantaneensa poikansa koomasta ja vakavilta aivovaurioilta. Kirjassa kvuailtu kertomus oli liian ihmeellinen ollakseen totta, joten lähdin etsimään internetistä tietoa asiasta. En löytänyt mistään tietoja hänen pojastaan, kuka poika on, nimi, mitään. Nothing. Sama pätee kaikkeen Aajonuksen kertomaan. Mitään todisteita ei ole. Kun tähän lisätään se, että hän on jäänyt kiinni valehtelusta (Aajonus Vonderplanitz PhD, key informant in prosecution of Sharon Palmer and James Stewart, found to have faked academic credentials), tukee tämä uskoani siihen, että koko mies on aivan sekaisin ja täynnä valehtelua ja huiputusta. Keksinyt kaiken päästään.

Yllä mainitussa artikkelissa kerrotaan, että Aajonus on valehdellut opiskelleensa Richmondsin yliopistossa ja valmistuneensa sieltä ravitsemustieteen tohtoriksi. Kyseistä yliopistoa ei ole olemassakaan! "So when I tried to verify Aajonus' doctorate in nutrition, it immediately struck me as suspicious that "Richmonds University" did not exist." (Mike Adams) Aajonus on hankkinut itselleen väärennetyn huijaustodistuksen tohtorin tutkinnostaan yliopistosta, jota ei ole olemassa.

During my interview with Aajonus, I found him to be conversational and quite convincing on many issues. The very idea that his Ph.D. might not be real seemed unlikely to me. I was confident that fact-checking his academic credentials would be a short, simple and routine matter. (Mike Adams)

Toimittaja, joka lähti selvittämään Aajonuksen tittelin aitoutta (ilman, että hänellä alunperin oli mitään syytä epäillä sitä, kyseinen toimittaja vain on oppinut työssään olemaan luottamatta kehenkään ja selvittämään aina henkilöiden taustat ja heidän kertomiensa juttujen todenperäisyyden), sai selville, että tästä ns. Richmondsin yliopistosta voi sievoisen summan maksamalla hankkia itselleen tohtorin tutkinnon. Tutkinnon mukana annetaan ohjeita siitä, miten näiden valepapereiden (todistukset, kirjeitä professoreilta yms.) avulla voidaan kusettaa mahdollisia tulevia työnantajia (kyseinen ohjeistusdokumentti on tässä).

No, ken haluaa tietää tuosta lisää, lukekoon artikkelin.

Rihmonds University on tunnettu "valetutkintotodistustehdas". "Richmonds University, a known diploma mill, even provides instructions on how to deceive employers through their fake fax and email address. They state that they will not verify credentials over the phone." (How to spot a fake diploma)

Vaarallista tässä on se, että Aajonus kehottaa ihmisiä olemaan syömättä lääkkeitä ja olemaan menemättä leikkauksiin ja noudattamaan sen sijaan hänen ruokavaliotaan PLUS hän kehottaa syömään raakaa lihaa ja raakamaitoa, joista voi saada pahoja ruokamyrkytyksiä. Tiedän, että joidenkin mielestä raakamaito on hyvä juttu, ja tämän saa jokainen toki itse arvioida kohdallaan, mutta raaka LIHA! Aajonus väittää, ettei raa'asta lihasta tule ruokamyrkytyksiä vaan jos alkaa oksennella, tulee ripuli tai sairastuu, kyse on elimistön puhdistautumisesta. Sen sijaan, jos alkaa oksennella ja tulee sairaaksi syötyään KYPSENNETTYÄ lihaa, kyse on ruokamyrkytyksestä...

Aajonus kertoo myös paastonneensa niin, että on paaston aikana juonut omaa virtsaansa.

Hän kehottaa ihmisiä myös valmistamaan mädäntynyttä raakaa lihaa ja syömään sitä.

Eli ÄLKÄÄ uskoko tämän miehen puheita ja opetuksia. Tehkää se palvelus itsellenne.

Jos teitä kiinnostaa asiat, joista Aajonus puhuu, yrittäkää etsiä myös muita lähteitä, joissa suositellaan vastaavia asioita (mikä voi olla vaikeaa) ja rakentakaa mielipiteenne harkiten ja tietoa eri lähteistä ammentaen.


Artikkeleita:

Raakamaito varmistui laajan bakteeri­epidemian aiheuttajaksi

Aajonus Vonderplanitz PhD, key informant in prosecution of Sharon Palmer and James Stewart, found to have faked academic credentials


How to spot a fake diploma

Kuuluisa ateisti löysi Jumalan

Huraa!! Luen Antony Flewn kirjaa There is a God. Flew on filosofian professori ja (oli) yksi maailman tunnetuimmista ateisteista. Kun Flew kääntyi teistiksi, media kohisi siitä maailmanlaajuisesti. "Famous Atheist Noe Believes in God: One of World's Leading Atheist's Now Believes in God, More or Less, Based on Scientific Evidence" otsikoi Associated Press 9.12.2004.

The intellectual dignitaries of the world were shocked! What they heard could not be true! On December 9, 2004, the Associated Press broke the news that the legendary British philosopher Antony Flew, who had been leading the cause of atheism for more than half a century, had changed his mind and decided that there must be a God. The stunning news quickly spread over the world. (Artikkeli: Science finds God)

Pidän todella paljon Flewn kirjan lauseesta: "...my discovery of the Divine has been a pilgrimage of reason and not of faith." Vihdoinkin joku pukee sanoiksi oman kokemukseni.

Filosofina Flew oli sitoutunut seuraamaan periaatetta: "follow the argument wherever it leads". Ja lopulta hän koki todisteiden puhuvan Jumalan olemassaolon puolesta ja seurasi periaatteensa mukaisesti johtolankojen perässä Jumalan luokse.

Flew ei kuitenkaan usko persoonalliseen Jumalaan vaan enemmänkin Einsteinin tavoin jonkinlaiseen ihmisjärjen ylittävään älylliseen voimaan.

Einsteinin sanoin:

"Everyone who is seriously engaged in the pursuit of science becomes convinced that the laws of nature manifest the existence of a spirit vastly superior to that of men, and  one in the face of which we with our modest powers must feel humble."

Amen.

Todellisuustulkinnat eräänlaisina vaihdeltavina televisiokanavina

Poikaystäväni on ateisti. En halua, että eroaisimme niin typerän asian kuin erilaisten maailmankuvien takia tai että niin typerä asia vaikuttaisi haitallisesti väleihimme. Loppujen lopuksihan kyse on vain mielipiteistä, näkemys- ja tulkintaeroista. Me emme tiedä vastausta moniin perimmäisiin kysymyksiin, kuten siihen, onko Jumala olemassa vai ei tai onko meillä jonkinlainen sielu tai ei. Ihmiset muodostavat kuka milläkin perusteilla oman tulkintansa tällaisista asioista. Pohjimmiltani olenkin agnostikko, sillä tiedostan sen, etten tiedä mitään. Kuitenkin kallistun teismiin, sillä pidän Jumalan olemassaoloa todennäköisempänä asiana kuin sitä, ettei Jumalaa ole. Poikaystäväni on onneksi myös älykäs ja tällaiset asiat tiedostava ihminen, mutta toisin kuin minä, hän on ateismiin kallistuva agnostikko.

Jotta parisuhteeni ei kuitenkaan kärsisi näkemyseroistamme, olen saanut tilaisuuden laajentaa kykyäni hyväksyä erilaisia näkemyksiä ja opetella suhtautumaan niihin kunnioittavasti. Parisuhteen takia on tärkeää, että voisimme suhtautua niin kunnioittavasti toistemme näkemyksiin, että voimme keskustella mistä tahansa meille tärkeästä asiasta, myös Jumalaan yms. liittyvistä asioista ilman ongelmia. Tämä edellyttää minusta sitä, että ei ainoastaan pintapuolisesti hyväksy ja yritä kunnioittaa toisen erilaista näkemystä vaan parhaansa mukaan yrittää aidosti ymmärtää, miksi toinen tekee sellaisia tulkintoja kuin tekee ja tämän ymmärryksen kautta saavuttaa aidon ja täydellisen hyväksynnän ja kunnioituksen.

Koska suhteeni on minulle tärkeä, ja koska oma rajoittuneisuuteni vituttaa minua, olen päättänyt laajentaa horisonttiani ja avata itseäni erilaisille tulkinnoille aiempaakin ennakkoluulottomammin.

Poikaystäväni sanoi, että koska hänellä ei ole mitään sisäistä kokemusta tai tunnetta Jumalan olemassaolota (kuten minulla on), eikä hän koe/tunne sisällään yhteyttä mihinkään yliluonnolliseen todellisuuteen (kuten minä), hänelle jäävät vain faktat ja tiede. Eli hän muodostaa käsityksensä hankkimansa tiedon perusteella, puhtaan rationaalisesti. Minulla ja muilla minunkaltaisillani vahvan intuitiivisilla ihmisillä taas asiaan vaikuttavat vahvasti subjektiiviset tunteet ja intuitio rationaalisuuden ohella.

Minusta oli kiinnostavaa eläytyä sellaisen ihmisen asemaan, jolta tämä tunneperäinen kokemus Jumalasta ja muista yliluonnollisista asioista puuttuu. Pystyn todella saavuttamaan hetkellisesti sellaisen kokemuksellisen tilan, jossa tätä Jumala/yliluonnollisuus-kokemusta ei ole, ja miten silloin todellakin on vain TIETO ja faktat ja tiede ja rationaaliet perusteet, joihin nojautua ja joilla on merkitystä.

Miten erilaisia me ihmiset olemmekaan!

Luen juuri Coynen kirjaa Miksi evoluutio on totta. Se on todella hyvä kirja. Kiinnostavasti kirjoitettu ja kattava. Minulla ei ole mitään ongelmaa evoluutioteorian kanssa. En vain usko, että se yksistään riittää.

Kuitenkin on hyvin kiehtova ajatus, että jos Jumalaa/elävää universumia/älykästä suunnittelijaa ei ole, ja on vain... Tarkoituksettomuus. Sieluttomuus. Sattuma. Miten erilainen tulkintamalli kaikelle se onkaan! Pystyn nyt hetkittäin saavuttamaan tilan, jossa katselen maailmaa tästä uudesta näkökulmasta. Voin ikään kuin vaihtaa kanavaa ja katsella asioita Jumala-tarkoitus-jne.-näkökulmasta tai tästä uudesta sattuma-tarkoituksettomuus-näkökulmasta. Se on hyvin kiinnostavaa. Silloin ei olisi johdatusta, ei sen kummempaa tarkoitusta elämällä, ei yhtään mitään muuta kuin ihmislihakasoja pysyttelemässä hengissä...

Uskon älykkääseen suunnitteluun. Mutta pystyn myös katselemaan ja tulkitsemaan todellisuutta siitä näkökulmasta, että ei ole muuta kuin sattuma ja aistein havaittava maailma.

Kuitenkin viimeistään palaan puhtaasta agnostisismista teismin puolelle aina siinä kohtaa, kun muistan oman olemassaoloni. Minäkokemus on mystisin kaikista tietämistäni asioista. Mikä MINÄ olen? Miksi olen vain tässä yhdessä kehossa? Olen sen sisällä. Kuka on se minä, joka on tämän kehon sisällä? Minä. En ole kenenkään muun sisällä. Ja jokaisen ihmisen sisällä on samanlainen arvoituksellinen minä (oletettavasti). Minäkokemus on valtava ihme. Minä. On todella outoa ajatella, että joskus minä en ollut olemassa. Maailma oli tyhjä minusta. Sitten tänne syttyi pieni lamppu pienen ihmisen sisällä ja minä olin täällä tekemässä havaintoja. Minä. Ja jonain päivänä se lamppu sammuu. Vai sammuuko?

Miksi on minäkokemus. Miksei täällä vaella vain jotain liharobotteja? Mikä on tämä subjektiivinen ja outo minuus? Elämän henki sisälläni?

Se on minulle suurin todiste siitä, että henkinen todellisuus on olemassa. Jotain suurempaa kuin vain käsin kosketeltava maailmamme.

Mutta silti en tiedä mitään. Ja on hauskaa vaihdella tulkintatapaa ja katsoa miltä asiat näyttävät siitä toisesta vinkkelistä.

Sisäisen energian vapauttaminen

Olen innoissani! Luen Michael A. Singerin kirjaa Kahleeton sielu, ja se sisältää juuri ne vastaukset, joita juuri nyt tarvitsen päästäkseni eteenpäin henkisessä kasvussani. Huraa!!! On aika kasvaa seuraavalle tasolle!

"Mitä enemmän pysyt avoimena, sitä enemmän energiaa pääsee virtaamaan."

Meidän on mahdollista tuntea iloa, innostusta ja rakkautta koko ajan. Jokainen tietää, miltä tuntuu, kun on todella innostunut jostain asiasta tai rakastunut ja miten energinen olo silloin on. Meidän on mahdollista olla sellaisessa olotilassa koko ajan, jos emme sulkeudu. Lapset ovat vielä avoimia ja energia kulkee heissä vapaana. Ja jokainenhan tietää, että lapset ovat täynnä iloa, innostusta ja rakkautta ja energiaa.

Mitä on sulkeutuminen ja miten pysytään avoimina?

"Sydän sulkeutuu menneisyytesi varastoituneiden, keskeneräisten energiamuodostelmien takia... Elämän eläminen tarkoittaa lävitse kulkevan hetken kokemista, sitten seuraavan hetken kokemista, ja jälleen seuraavan. Lävitsesi tulee ja menee monia erilaisia kokemuksia."

Meillä on kuitenkin menneisyytemme takia painolastia. Jotkut kokemukset eivät virtaakaan lävitsemme vaan takerrumme niihin. Joku sanoo jotakin, mikä alkaa vaivata sinua. Tai näet todella kauniit hiukset jollakulla ja tulet kateelliseksi. "Mitä tapahtuu kokemukselle, joka ei pääse virtaamaan lävitsesi? ...Elämän on nyt kamppailtava tämän tukkeutuneen tapahtuman kanssa huomiostasi... Ajattelet sitä lähes jatkuvasti. Pyrit löytämään tavan käsitellä asiaa mielessäsi... Koska vastustit, se jäi kiinni, ja nyt sinulla on ongelma."

"Kaikki sisäinen meteli on vain yritystäsi käsitellä tukkeutunutta energiaa ja saada se pois tieltäsi."

Myös erityistä nautintoa tuottavat asiat voivat aiheuttaa energian tukkeutumista. "Kun koet jotain ihanaa, kokemus ei pääse läpi, koska tarraudut siihen."

"Kahdenlaiset kokemukset voivat siis tukkia sydämen (energian). Koetat joko työntää energioita pois, koska ne vaivaavat sinua, tai koetat pitää ne lähelläsi, koska pidät niistä. Et anna niiden mennä ohitse kummassakaan tapauksessa ja kulutat arvokasta energiaa, koska tukit virran vastustamalla tai takertumalla."

Mitä voimme tehdä?

Meidän tulee opetella päästämään asiat virtaamaan lävitsemme. Emme tartu niihin. "...sinun tulee vain antaa elämän kokemusten tulla sisään ja mennä lävitsesi...Avaudu, rentouta sydämesi, anna anteeksi, naura, tai tee mitä haluat."

"Aloita katsomalla elämää ja panemalla merkille, että ihmisten ja tilanteiden jatkuva virta osuu sinun herkkiin kohtiisi päivittäin. Kuinka usein huomaat yrittäväsi suojella ja puolustaa heikkoja kohtiasi? ...Vapautuminen on palkkio siitä, että et suojele psyykeäsi. ...Kun olet sitoutunut vapauttamaan itsesi sisäisestä pelokkaasta ihmisestä, huomaat selvän päätöksentekokohdan, jossa kasvusi tapahtuu. Henkisessä kasvussa on kyse kohdasta, jossa tunnet energiasi muuttuvan. Joku esimerkiksi sanoo jotain, ja tunnet sisäisen energiasi muuttuvan jotenkin erikoiseksi. Alat itse asiassa tuntea kiristymistä. Se on vihje, joka kertoo, että on aika kasvaa. Ei ole aika puolustautua sillä et halua sitä osaa itsestäsi, jota pitää puolustaa. Jos et halua sitä, anna sen mennä."

"Lopulta tulet niin tietoiseksi, että osaat pysähtyä silloin, kun huomaat energian muuttuvan kummalliseksi. Pysähdyt, etkä mene energian mukaan. Jos se yleensä saa sinut puhumaan, lopetat puhumisen. Sinä vain lopetat, vaikka keskellä lausetta, sillä tiedät, mitä jatkamisesta seuraa. Sinä hetkenä, kun huomaat sisäisen energiasi menevän epätasapainoon, sinä hetkenä, kun huomaat sydämen jännittyvän ja puolustautuvan, sinä vain lopetat."

Mitä tarkoittaa tuo lopettaminen? Hellittämistä. Et mene energian mukaan. Päästät irti. "Sinulla on kyky olla menemättä mukaan mihinkään näistä ajatuksista... Ajatus tai tunne ilmaantuu, huomaat sen, ja se menee ohitse koska annat sen mennä."

Kyllä. Juuri tätä tarvitsen ja juuri tämän haluan nyt oppia ja olen valmis oppimaan. Huraa! Irrotan. Hyväksyn. Vapaudun.