No niin, nyt tulee harvinainen kauneusasioita koskeva postaus. Minulla on nimittäin meneillään projekti, jonka tavoite on saada hiukset sen värisiksi, mitä ne olisivat luonnostaan. Tosin en ole nähnyt aitoa hiusväriäni noin 20 vuoteen, joten arvailuksi menee, mutta otaksuttavasti se on ainakin lähellä sitä, mitä se oli joskus. Päätin ottaa Eevin (tyttäreni) hiusvärin ohjenuoraksi, koska ei se ainakaan kauas mene. Kaivan ehkä esiin vielä pari vanhaa valokuvaa ja tutkin, mitä niissä näkyy. Lopputuloksen ei tarvitse olla 100 % identtinen oman värini kanssa, kunhan menee niin lähelle, että omaa väriä on sitten luonteva kasvatella sieltä esiin.
Oli oma värini mikä tahansa, sen tiedän, että punaista/oranssia/keltaista pitää taittaa pois ja KUNNOLLA. Oma värini on joku sellainen maantienruskea eli tuhkanruskea. Kuitenkin ihossani on lämmin ja keltainen sävy, joten liian tuhkaiseksi ei hiusväri saane muuttua. Kultaan vivahtava tuhkanruskea voisi olla aika hyvä. Ja mikä vain tuhkanruskea lienee lähellä omaa väriä joka tapauksessa, joten olen tyytyväinen, kunhan pääsen lähelle kyseistä lopputulemaa.
Tässä asiaa ahkerasti tutkittuani olen todennut, että Suomesta ei oikeastaan saa tuhkanruskeita kotivärejä. Naurettavaa. Pitääkö minun alkaa maahantuomaan niitä? Ulkomailta nimittäin löytyy Lorealin Preference-sarjassa True brunettes -alasarja, josta löytyy tuhkanruskeita vaikka muille jakaa. Niitä voi tilata vaikka Amazonin verkkokaupasta: tuhkanruskeat hiusvärit. Tuon Ultra light ash brown -värin voisin laittaa tilaukseen.
Paitsi ne näyttävät olevan jotain vaalentavia värejä ja olen jo blondannut hiukseni ihan nakuiksi. No, ei se mitään, sillä löysin myös yhden Suomessa myytävän värin, joka vaikuttaa tismalleen tarkoituksiini sopivalta: Olian sävy 7.13 Kultainen tummanvaalea tuhka. Just precis! Halusin juurikin vaaleus/tummuusasteen 7 ja kampaamokaupoissa myytävässä Four seasons sarjassa oli sävy 913, jota harkitsin taittosävyksi, mutta se on aivan liian vaalea. Metsästän siis käsiini tuon Olian värin.
Olen värjäillyt hiuksiani heikkopäisenä nyt kohta puoli vuotta. Ne olivat tummanruskeat vuoden verran, mutta sitten tammikuussa vedin värinpoistot ja muutuin keltaoranssiksi :). Johon vetäisin päälle kunnon kuparit. Mutta sitten värjäsin taas tummanruskeaksi ja sitten mustaksi, ja pari päivää mustaksi värjäämisen jälkeen tein taas värinpoiston... Ja olin taas oranssikeltainen. Laitoin siihen tummanvaalean värin ilman lisäsävyjä (pelkkä 7) ja käytin keltaista taittavaa hoitoainetta ja tulos oli tosi kiva. Harmi vaan, että se inhoittava keltainen alkoi puskea heti takaisin pintaan ja kohta olin ällön keltainen. Ensn meinasin alkaa taistella sitä keltaista vastaan ja löysn hopeashampoot netistä, mutta sitten ajattelin, että ehkä helpompi mennä lämpimien sävyjen mukana kun tapella vastaan ja värjäsin vähän tummemmalla punaruskealla... Mutta sekin pian haalistui ja olin ällön punaruskea, siis sävy ei sopinut yhtään.
Koko tämän kaaoksen taustalla on siis laajemminkin elämässäni käynnissä oleva jokin suuri muutos, identiteettikriisi. Haen itseäni. Ja olen jo jonkun aikaa halunnut kasvattaa oman hiusvärin takaisin, mutta en todellakaan jaksa alkaa kasvatella sitä milli kerrallaan ja odotella, joten vaihtoehdot on, että värjään ne oman väriksi ja sitten en enää värjää tai että leikkaan hiukset pois ja sitten sieltä alkaa tulla omaa väriä. Mieluiten siis vaihtoehto yksi.
Kun tein mustaan tukkaan viimeksi värinpoiston, halusin jo lähteä työstämään omaa väriä hiuksiin, mutta lannistuin niiden keltaisten/oranssien sävyjen edessä. Nyt nousen taistoon!
Eli nyt on taas blondattu ja hiukset todella vaaleat (varmaan numero 8, luonnonvaalea), mutta oranssit. Mangopää :). Väri on kuitenkin tasainen ja tosi kiva ja melkein voisin pitää sen :). En vain tunne näyttäni omalta itseltäni yhtään. Olen brunetti. Haluan ruskean tukan. Projekti siis jatkukoon.
Suunnitelma on siis sellainen, että nyt ostan sen taittavan värin, Olian sävyn 713, jossa oleva tuhka taittanee jonkun verran niitä ei-toivottuja sävyjä veks ja sitten ostan hopeashampoota. Näillä eväillä toivon viimein saavani hiukset haluamani värisiksi ja saavuttavani hiusrauhan. Minulle on yhdentekevää, missä kunnossa hiukseni ovat. Ne on joka tapauksessa vielä aika lyhyet ja kasvatusprosessi menossa, joten sitten vaan pilkon latvoja ahkeraan veks ja kasvatan uutta tilalle. Kunhan löydän lopulta tyylin, jossa tunnen viihtyväni ja olevani oma itseni. Mieluiten lakkaan värjäämisen kokonaan ja olen oman väriseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti