Jumala puhuu meille

Kun tässä elämäni aikana olen pohtinut pitkään ja hartaasti suhdettani Jumalaan, uskontoihin, kristinuskoon ja sen sellaiseen, uskalsin eräänä päivänä ryhtyä uskomaan erääseen asiaan, jonka koin sisälläni oikeaksi.

Koska olen syntynyt kristilliseen maahan ja varttunut kristityssä suvussa, on kristinusko luonnollisesti ollut se uskonto, johon olen joutunut eniten ottamaan kantaa ja selvittämään suhteeni siihen. Lapsena ja nuorena inhosin koko kristinuskoa. Mutta sitten keskellä pahimpia kriisejä, noin 16-vuotiaana, aloin etsiä Jumalaa. Tämän jälkeen noin 10 vuoden ajan pohdin pääni puhki kristinuskoa ja suhdettani siihen. Minua vaivasivat monet asiat. Kristityt sanovat, että Raamattu on Jumalan sanaa ja ilmeisesti sitä pitäisi pitää kirjaimellisesti totena. No, tähän en todellakaan pystynyt. Jonkun aikaa mitin, pitääkö minun todella yrittää aivopestä itseni ja muuttua ulkoapäin ohjelmoiduksi robotiksi, joka nielee kaiken, mitä muut ihmiset kristinuskosta, Jumalasta jne. sanovat.

Kun tajusin, etten mitenkään voi tehdä niin, uskalsin uskoa todeksi erään yksinkertaisen asian. Kuka sanoo, että Raamattu on Jumalan sana ja kirjaimellinen totuus? Muut ihmiset. Kuka on kirjoittanut Raamatun? Muut ihmiset. Keitä ovat kristinuskon auktoriteetit, joita koin, että minun pitäisi uskoa? Muita ihmisiä.

Miksi nämä muut ihmiset olisivat minua suurempia asiantuntijoita Jumalan suhteen? Miksi minun pitäisi niellä heidän käsityksensä ja puheensa sellaisinaan, aivopestä itseni?

Ei MISTÄÄN syystä.

Tajusin, että Jumala puhuu suoraan minulle. Jumalahan on minussa, koska minussa on sielu, joka on osa Jumalaa tai jotain sellaista. Minun ei tarvitse tehdä muuta kuin kuunnella sisintäni. Intuitiota. Sisäistä ääntä. Resonoida kaikki sitä vasten. Uskon, että se on Jumalan ääni.

Mutta koska me olemme ihmisiä, myös minä, tuo ääni ei (ainakaan yleensä) erotu puhtaana vaan siihen sekoittuu muita sisäisiä ääniämme, kuten alitajunnasta nousevaa tietoa ja milloin mitäkin inhimillisiä mielenliikkeitä ja kulttuurimme, historiallinen kontekstimme, kaikki vaikuttavat sisäiseen ääneemme tai tulkintoihin, joita teemme niistä. Ja juuri tämän takia, vaikka Raamattu olisi Pyhän hengen innoittamaa tekstiä ja välittäisi rivien välissä jonkinlaista Jumalan sanomaa, se on ihmisten, oman aikansa ja sen ajan kulttuurin tuote. Inhimillinen tekele.

Ja samasta syystä kaikki papit ja pastorit ja piispat ja suuret uskonnolliset auktoriteetit ovat vain ihmisiä, jotka tulkitsevat todellisuutta omien lasiensa läpi eikä ole mitään syytä, miksi minun pitäisi uskoa heitä silloin, kun se, mitä he sanovat, sotii omaa järkeäni, intuitiotani tai mitä tahansa vastaan.

Nuuskin täällä maailmassa omin nokkineni ja muodostan asioista omat käsitykseni. Kaikki muu on aivopesua.

Joten tehkää tekin samoin. Nuuskikaa omin nokkinenne ja koittakaa vapautua ulkopuolelta tulevista rajoitteista ajattelussanne. Tulkaa niistä tietoisiksi, kaatakaa ne, kyseenalaistakaa ne ja hyväksykää ne, jos ne ovat teidän mielestänne hyviä ja paiskatkaa roskiin, jos ne ovat teistä paskoja.

Pappi Antti Kylliäinen on tällainen rohkea ajattelija, joka uskaltaa ajatella itse. Suosittelen kaikille hänen Kaikki pääsevät taivaaseen. Eikä senkään kirjan sisältöä tarvitse niellä pureskelematta. Ei KUULU niellä pureskelematta. Mutta se tarjoaa hyvää materiaalia ajateltavaksi.
kirjaansa

Jumalaa ei tarvi etsiä sen kauempaa kuin itsensä sisältä. Se on loogisin paikka, jossa Jumala voi sijaita.


“There is no truth except the truth that exists within you. Everything else is what someone is telling you.” 
― Neale Donald Walsch, Home with God: In a Life That Never Ends