Tämän alistimulaatiotilan on pakko olla "äärimmäinen" dopamiinivajetila. Ja tämä tosiaan muistuttaa täydellisesti masennusta, vaikka siitä ei ole kysymys. Alistimulaatiotilassa motivaatio, aloitekyky ja toimintakyky katoavat. En pysty edes syömään. Kaikki on mahdotonta.
Olisi HYVIN mielenkiintoista kokeilla, mitä tapahtuisi, jos tässä tilassa ottaisi tyrosiinia. Harmi, ettei minulle ole sitä. Eikä sitä saa lähitienoilta. Muutaman kilometrin päästä saisi, jos sinne pyöräilisi. Mutta ei ole rahaa.
Auttaisikohan se tähän.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alistimulaatio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alistimulaatio. Näytä kaikki tekstit
tiistai 28. heinäkuuta 2015
Alistimulaation vaarat
Juuri nyt olen helvetin tylsistynyt. Minulla ei ole käynnissä kiinnostavia projekteja. Ei ole ollut itseasiassa aikoihin. Niitä on yleensä silloin, kun olen hypomaaninen ja en ole ollut sitä. En tiedä miksi. Eevi on mökillä ja lojun kotona yksin. Olen liian laiska poistumaan kotoa. Laiska, laiska, laiska. Ja vaikka voisin tehdä kaikenlaista hyödyllistä, kuten jumpata, mennä lenkille, tehdä oppimistehtävää... Olen liian alistimuloituneessa tilassa tehdäkseni mitään.
Asia nimittäin menee niin, että kun minusta tulee alistimuloitunut, kadotan kaiken enegian ja aloitekyvyn ja muutun elottomaksi, katatonisesi, letargiseksi valaaksi, joka ei kykene tekemään MITÄÄN.
Alistimulaatiotila on siksi vaarallinen. Se johtaa pitkittyessään masennuksen kaltaiseen tilaan. En usko, että kyse on, ainakaan alusi, oikeasti masennuksesta, vaan syvästä letargiasta. Katatoniasta. Halvaantumisesta. Ehkä se on se, mihin ADHD piireissä viitataan termillä "paralysis of will". Motivaatio katoaa. Toimintakyky katoaa.
Siksi en voi olla yksin kotona kovin paljon. Se on vaarallista.
Mutta jos olen liikaa pois kotoa seuraa ylikuormittuminen eli ylistimulaatiotila. Joka lähtee pois vain olemalla yksin kotona.
Jo on ihmeen nuorallakävelyä :). Olen psyykkinen diabeetikko. Minun täytyy tarkkailla mentaalista verensokeria.
Yksinolo tuntuu tällä hetkellä pelottavalta. Tiedän kokemuksesta, mihin alistimulaatiotila johtaa pitkittyessään. En myöskään PYSTY rikkomaan sitä omin avuin. Kyseinen tila muistuttaa lähes täysin masennusta. Vaikka se voi alkaa parissa vuorokaudessa toisin kuin masennus. Olen ollut joskus myös masentunut ja se on ihan sama olotila. Ehkä se on jonkinlaista vakavaa dopamiinipuutosta kummassakin.
Siksi en ole introvertti. Saan energiaa ihmisistä ja aktiviteeteista. Mutta toisaalta ylikuormitun myös helposti ja minun täytyy riittävästi olla yksin kotona latautumassa, että jaksan ihmisiä ja aktiviteetteja. Kumpaankaan suuntaan ei saa vetää liikaa.
Sitte on vielä se hitsin ADD-letargia, joka pahentaa alistimulaatiota. Eli jokin minussa vetää koko ajan kohti katatonista tilaa, jossa makaisin vain sängyssä elottomana. Se on pysyvä ongelma. Ollut ihan aina. Lukemani perusteella se johtuu ADD:sta.
Mieleni on levoton ja vilkas, mutta ruumiini letarginen. Tai sitten ruumiini sätkii hyperaktiivisena, mikä on sellaista epänormaalia, levotonta energiaa. Joko olen siis alienerginen ja letarginen tai hyperaktiivinen ja levoton. Hyvin pitkälti.
Silloinkin, kun vaikutan ulospäin normaalilta, sisälläni on jatkuvasti se kamala letargia ja väsymys ja energiattomuus, taistelen vain sitä vastaan. Pakkohan se on. Enhän minä nyt VOI vain maata sängyssä elottomana koko elämääni.
Nyt toivon vain, että kello olisi pian puoli 4 ja lähden mökille isän synttärikemuihin ja pääsen ulos tästä olotilasta. Saan virikkeitä ja herään henkiin. Sitten olen mökillä päivän tai pari. Sielläkin on kyllä aika tylsää. Ja outoa. Mutta en ainakaan ole yksin.
Asia nimittäin menee niin, että kun minusta tulee alistimuloitunut, kadotan kaiken enegian ja aloitekyvyn ja muutun elottomaksi, katatonisesi, letargiseksi valaaksi, joka ei kykene tekemään MITÄÄN.
Alistimulaatiotila on siksi vaarallinen. Se johtaa pitkittyessään masennuksen kaltaiseen tilaan. En usko, että kyse on, ainakaan alusi, oikeasti masennuksesta, vaan syvästä letargiasta. Katatoniasta. Halvaantumisesta. Ehkä se on se, mihin ADHD piireissä viitataan termillä "paralysis of will". Motivaatio katoaa. Toimintakyky katoaa.
Siksi en voi olla yksin kotona kovin paljon. Se on vaarallista.
Mutta jos olen liikaa pois kotoa seuraa ylikuormittuminen eli ylistimulaatiotila. Joka lähtee pois vain olemalla yksin kotona.
Jo on ihmeen nuorallakävelyä :). Olen psyykkinen diabeetikko. Minun täytyy tarkkailla mentaalista verensokeria.
Yksinolo tuntuu tällä hetkellä pelottavalta. Tiedän kokemuksesta, mihin alistimulaatiotila johtaa pitkittyessään. En myöskään PYSTY rikkomaan sitä omin avuin. Kyseinen tila muistuttaa lähes täysin masennusta. Vaikka se voi alkaa parissa vuorokaudessa toisin kuin masennus. Olen ollut joskus myös masentunut ja se on ihan sama olotila. Ehkä se on jonkinlaista vakavaa dopamiinipuutosta kummassakin.
Siksi en ole introvertti. Saan energiaa ihmisistä ja aktiviteeteista. Mutta toisaalta ylikuormitun myös helposti ja minun täytyy riittävästi olla yksin kotona latautumassa, että jaksan ihmisiä ja aktiviteetteja. Kumpaankaan suuntaan ei saa vetää liikaa.
Sitte on vielä se hitsin ADD-letargia, joka pahentaa alistimulaatiota. Eli jokin minussa vetää koko ajan kohti katatonista tilaa, jossa makaisin vain sängyssä elottomana. Se on pysyvä ongelma. Ollut ihan aina. Lukemani perusteella se johtuu ADD:sta.
Mieleni on levoton ja vilkas, mutta ruumiini letarginen. Tai sitten ruumiini sätkii hyperaktiivisena, mikä on sellaista epänormaalia, levotonta energiaa. Joko olen siis alienerginen ja letarginen tai hyperaktiivinen ja levoton. Hyvin pitkälti.
Silloinkin, kun vaikutan ulospäin normaalilta, sisälläni on jatkuvasti se kamala letargia ja väsymys ja energiattomuus, taistelen vain sitä vastaan. Pakkohan se on. Enhän minä nyt VOI vain maata sängyssä elottomana koko elämääni.
Nyt toivon vain, että kello olisi pian puoli 4 ja lähden mökille isän synttärikemuihin ja pääsen ulos tästä olotilasta. Saan virikkeitä ja herään henkiin. Sitten olen mökillä päivän tai pari. Sielläkin on kyllä aika tylsää. Ja outoa. Mutta en ainakaan ole yksin.
tiistai 18. marraskuuta 2014
Herkkyys, stressi ja yliaktiivinen mieli
Artikkelista: The hyperactive mind
"There is no scientific theory as of yet to explain why some people’s minds are more prone to become hyperactive...Firstly we should acquaint ourselves with the concept of Highly Sensitive Personality (HSP): Highly Sensitive Personality (HSP) refers to a person having the innate trait of high sensory processing sensitivity… May process sensory data much more deeply and thoroughly due to a biological difference in their nervous systems. (wikipedia). Since an HSP will process information “more deeply”, this means that the information they digest is explored in more detail than by the average human, which means they posses a greater degree of curiosity. This leads them to often over-analyze the information or to “over-think” a specific situation. This over-analysis means they become more mentally invested in that specific subject or situation."
"By being more sensitive to duality, meaning, by possessing a higher sensitivity to feelings of good and bad, HSPs’ are more stimulated by an experience than other people. Yet, all people posses varying degrees of sensitivity, HSP’s happen to have the highest. We can speculate then, that the reason why some people are more easily bored than others is that they experience heightened emotions more easily since they are more sensitive, and this can create cycle of stimulation seeking to maintain or relive those emotions, and, as stated before, when they can not find that stimulation they become bored and unhappy until they find something else that stimulates them. This gives rise to the hyperactive mind, a mind addicted to mental activity and stimulation."
"As I will show, a psychopath is characterized by a low level of mental activity, and this is what diminishes their capacity for empathy and remorse, which in turn allows them to be mostly unaffected by stimulation and experiences. To prove this we only need to take a look at most people who are in power such as politicians and executives. These people have the least degree of sensitivity to their thoughts, for the most part. A person with high sensitivity to their thoughts would never get to these positions, because the thought of themselves being in charge of whole armies or of entire companies would be a greater emotional burden on them....So a low level of mental activity is needed in order to be unaffected by all the emotional stimulation and burdens that come with these positions of power, in most cases."
"I have briefly gone into the subject of psychopathy for two reasons, to contrast the other extreme of an HSP, and to show that there are benefits to low levels of mind activity, the benefits being the ability to withstand high stress and be unaffected by external stimulation."
"There is no scientific theory as of yet to explain why some people’s minds are more prone to become hyperactive...Firstly we should acquaint ourselves with the concept of Highly Sensitive Personality (HSP): Highly Sensitive Personality (HSP) refers to a person having the innate trait of high sensory processing sensitivity… May process sensory data much more deeply and thoroughly due to a biological difference in their nervous systems. (wikipedia). Since an HSP will process information “more deeply”, this means that the information they digest is explored in more detail than by the average human, which means they posses a greater degree of curiosity. This leads them to often over-analyze the information or to “over-think” a specific situation. This over-analysis means they become more mentally invested in that specific subject or situation."
"By being more sensitive to duality, meaning, by possessing a higher sensitivity to feelings of good and bad, HSPs’ are more stimulated by an experience than other people. Yet, all people posses varying degrees of sensitivity, HSP’s happen to have the highest. We can speculate then, that the reason why some people are more easily bored than others is that they experience heightened emotions more easily since they are more sensitive, and this can create cycle of stimulation seeking to maintain or relive those emotions, and, as stated before, when they can not find that stimulation they become bored and unhappy until they find something else that stimulates them. This gives rise to the hyperactive mind, a mind addicted to mental activity and stimulation."
"As I will show, a psychopath is characterized by a low level of mental activity, and this is what diminishes their capacity for empathy and remorse, which in turn allows them to be mostly unaffected by stimulation and experiences. To prove this we only need to take a look at most people who are in power such as politicians and executives. These people have the least degree of sensitivity to their thoughts, for the most part. A person with high sensitivity to their thoughts would never get to these positions, because the thought of themselves being in charge of whole armies or of entire companies would be a greater emotional burden on them....So a low level of mental activity is needed in order to be unaffected by all the emotional stimulation and burdens that come with these positions of power, in most cases."
"I have briefly gone into the subject of psychopathy for two reasons, to contrast the other extreme of an HSP, and to show that there are benefits to low levels of mind activity, the benefits being the ability to withstand high stress and be unaffected by external stimulation."
torstai 9. toukokuuta 2013
Ylistimulaatio ja alistimulaatio
Ylistimulaatio on tuttu juttu. Piece of cake (mikä ihmeen kakunpala?). Siihen en suuresti paneudu tässä tekstissä. Vähän silti.
Ylistimulaatio on ylikuormittumista. Tulee liikaa ärsykkeitä, jotka kuormittavat hermostoa, joka romahtaa. Tai no, romahdus on ääritila. Sitä ennen on hermoston ylikuormitustila, joka ilmenee erilaisina stressi-, uupumus-ylikuormitusoireina.
Ylikuormittuminen liittyy herkkyyteen. Herkkyys tarkoittaa sitä, että yksilön hermosto reagoi herkästi ärsykkeisiin, kokee samat ärsykkeet paljon voimakkaampina kuin ei-herkkä ihminen. Ärsykkeet synnyttävät myös tavanomaista suurempia reaktioita. Kuollut kärpänen kadulla voi saada herkän ihmisen pillahtamaan itkuun (ainakin minä aloin itkeä lapsena, kun perhonen jäi auton alle eli törmäsi liikkuvaan autoon).
Ylistimulaatiota esiintyy aina siellä, missä on herkkiä ihmisiä.
Ylistimulaatio liittyy läheisesti introversioon. Introvertit ylikuormittuvat herkästi kaiken maailman ärsykkeistä, varsinkin sosiaalisista, ja heidän täytyy vetäytyä yksinäisyyteen latautumaan. Yksin, hiljaisuudessa ja rauhassa, heidän energiasäiliönsä täyttyvät.
En ollut koskaan, ennen viime viikonloppua, todella tajunnut alistimulaation merkitystä.
Alistimulaatio on tietyssä mielessä päinvastainen ilmiö kuin ylistimulaatio, mutta tarkemmin tarkasteltuna ei ehkä olekaan. Tai riippuu tarkastelukulmasta.
Alistimulaatio on myös stressitila, mutta kokemuksellisesti hyvin erilainen kuin ylistimulaatio, sillä ylistimulaatiossa on jotain liikaa ja yksilöllinen kokemus on "minä murskaudun!!!!!!" jopa pakokauhu, tarve päästä pois. Alistimulaatiossa on jotain liian vähän. En tiedä, miten eri tavoilla ihmiset tähän tilaan reagoivat, minulla seurauksena on inertia.
Olen aina ollut tietoinen ylikuormituksen vaaroista ja siitä, että tarvitsen säännöllisesti yksinoloa latautuakseni ja minun täytyy todella tarkasti varoa, etten tapaa liian usein ja liian paljoa ihmisiä ja täytä elämääni liian hektisillä aikatauluilla.
Kun asiat olisivatkin niin yksinkertaisia. Sillä olen ollut myös tietoinen siitä, että olen hämmentävän paradoksaalinen sekoitus ekstroversiota ja introversiota, ADHD:ta ja aspergeria. Ja viime viikonloppuna ymmärsin syvällisellä tavalla, että alistimulaatio on ehkä yhtä vaarallinen asia kuin ylistimulaatiokin.
Jos olen liian kauan yksin (yli 1 kokonainen vuorokausi), alkaa ilmetä alistimulaatiosta johtuvia oireita.
Nyt ymmärrän ensimmäistä kertaa sen, kun ekstroverteista sanotaan, että he saavat energiaa ihmisistä. Kyllä. Nyt ymmärrän sen. Juuri näin on kohdallani. Kun olen yli 1 vuorokauden yksin (1 kokonainen päivä heräämisestä nukkumaan menoon asti on ihana aika olla yksin, mutta ei sen pidempään), alan tuntea alistimulaation vaikutukset kehossani. Siinä missä ensimmäisen vuorokauden aikana täytyin energiasta ja voimaannuin, alkaa seuraavana päivänä energia taas huveta... Mutta jollakin tapaa kyseessä on erilainen energia. Aivan kuin minussa olisi kaksi säiliötä energiaa. Toinen täyttyy yksinoloenergialla ja toinen ihmisenergialla.
Kun yksinoloenergiatankki tyhjenee, tilaa kutsutaan ylikuormitukseksi. Olen saanut liikaa ulkopuolisia ärsykkeitä ja minun täytyy päästä omaan rauhaan.
Kun ihmisenergiatankki tyhjenee, olen saanut liian vähän ulkopuolelta tulevaa stimulaatiota ja alan vajota kohti inertiaa.
Fysiikassa inertiaa kuvataan näin:
1. An object in motion tends to stay in motion unless stopped or changed
by a force;
2. An object at rest tends to stay at rest unless changed (moved) by a
force.
Eli kappale pyrkii pysymään liikkeessä, jos se on liikkeessä ja pysymään paikoillaan, jos se on paikoillaan. Se ei siis itse kykene muuttamaan olemistapaansa vaan sen ulkopuolelta täytyy tulla jotakin, mikä pakottaa sen liikkeelle/pysähtymään.
Jos olen liikaa yksin, alan jähmettyä. En kykene enää motivoimaan itseäni mihinkään. Kadotan ruokahalun, koska minulla ei ole motivaatiota valmistaa syötävää (edes voileipää). Projektit eivät huvita. Mikään ei huvita. Passivoidun. Jähmetyn.
Jos tämä tila jatkuu liian kauan (kyse on päivistä), se pahenee aina vain. Sisäinen motivaatio kaikkea kohtaan katoaa. Halvaannun. Makaan sohvalla tai sängyllä ja tuijotan seinää. En pysty nousemaan, koska se vaatisi tahdonvoimaa, motivaatiota. Mieleni on halvaantunut. Ruumiini on halvaantunut. Inertia. Minua ei pysty enää liikuttamaan mikään muu kuin jokin ulkopuolelta tuleva. Minut täytyy ravistaa hereille, eloon ja liikkeelle.
Ja niin, saan energiaa ihmisistä, ulkopuolelta tulevista ärsykkeistä, jotka liikuttavat minua, pakottavat liikkeelle, ulos kuoresta elämään.
Ja samalla olen introvertti ja asperger ja herkkä ja kestän ulkopuolelta tulevia ärsykkeitä rajallisessa määrin. Pian on taas vetäydyttävä yksinäisyyteen.
Vuorovesi.
Tasapainotilan löytäminen on vaikeaa, mutta mahdollista. Ulkoisia ärsykkeitä ja yksinoloa.
Ylistimulaatio on ylikuormittumista. Tulee liikaa ärsykkeitä, jotka kuormittavat hermostoa, joka romahtaa. Tai no, romahdus on ääritila. Sitä ennen on hermoston ylikuormitustila, joka ilmenee erilaisina stressi-, uupumus-ylikuormitusoireina.
Ylikuormittuminen liittyy herkkyyteen. Herkkyys tarkoittaa sitä, että yksilön hermosto reagoi herkästi ärsykkeisiin, kokee samat ärsykkeet paljon voimakkaampina kuin ei-herkkä ihminen. Ärsykkeet synnyttävät myös tavanomaista suurempia reaktioita. Kuollut kärpänen kadulla voi saada herkän ihmisen pillahtamaan itkuun (ainakin minä aloin itkeä lapsena, kun perhonen jäi auton alle eli törmäsi liikkuvaan autoon).
Ylistimulaatiota esiintyy aina siellä, missä on herkkiä ihmisiä.
Ylistimulaatio liittyy läheisesti introversioon. Introvertit ylikuormittuvat herkästi kaiken maailman ärsykkeistä, varsinkin sosiaalisista, ja heidän täytyy vetäytyä yksinäisyyteen latautumaan. Yksin, hiljaisuudessa ja rauhassa, heidän energiasäiliönsä täyttyvät.
En ollut koskaan, ennen viime viikonloppua, todella tajunnut alistimulaation merkitystä.
Alistimulaatio on tietyssä mielessä päinvastainen ilmiö kuin ylistimulaatio, mutta tarkemmin tarkasteltuna ei ehkä olekaan. Tai riippuu tarkastelukulmasta.
Alistimulaatio on myös stressitila, mutta kokemuksellisesti hyvin erilainen kuin ylistimulaatio, sillä ylistimulaatiossa on jotain liikaa ja yksilöllinen kokemus on "minä murskaudun!!!!!!" jopa pakokauhu, tarve päästä pois. Alistimulaatiossa on jotain liian vähän. En tiedä, miten eri tavoilla ihmiset tähän tilaan reagoivat, minulla seurauksena on inertia.
Olen aina ollut tietoinen ylikuormituksen vaaroista ja siitä, että tarvitsen säännöllisesti yksinoloa latautuakseni ja minun täytyy todella tarkasti varoa, etten tapaa liian usein ja liian paljoa ihmisiä ja täytä elämääni liian hektisillä aikatauluilla.
Kun asiat olisivatkin niin yksinkertaisia. Sillä olen ollut myös tietoinen siitä, että olen hämmentävän paradoksaalinen sekoitus ekstroversiota ja introversiota, ADHD:ta ja aspergeria. Ja viime viikonloppuna ymmärsin syvällisellä tavalla, että alistimulaatio on ehkä yhtä vaarallinen asia kuin ylistimulaatiokin.
Jos olen liian kauan yksin (yli 1 kokonainen vuorokausi), alkaa ilmetä alistimulaatiosta johtuvia oireita.
Nyt ymmärrän ensimmäistä kertaa sen, kun ekstroverteista sanotaan, että he saavat energiaa ihmisistä. Kyllä. Nyt ymmärrän sen. Juuri näin on kohdallani. Kun olen yli 1 vuorokauden yksin (1 kokonainen päivä heräämisestä nukkumaan menoon asti on ihana aika olla yksin, mutta ei sen pidempään), alan tuntea alistimulaation vaikutukset kehossani. Siinä missä ensimmäisen vuorokauden aikana täytyin energiasta ja voimaannuin, alkaa seuraavana päivänä energia taas huveta... Mutta jollakin tapaa kyseessä on erilainen energia. Aivan kuin minussa olisi kaksi säiliötä energiaa. Toinen täyttyy yksinoloenergialla ja toinen ihmisenergialla.
Kun yksinoloenergiatankki tyhjenee, tilaa kutsutaan ylikuormitukseksi. Olen saanut liikaa ulkopuolisia ärsykkeitä ja minun täytyy päästä omaan rauhaan.
Kun ihmisenergiatankki tyhjenee, olen saanut liian vähän ulkopuolelta tulevaa stimulaatiota ja alan vajota kohti inertiaa.
Fysiikassa inertiaa kuvataan näin:
1. An object in motion tends to stay in motion unless stopped or changed
by a force;
2. An object at rest tends to stay at rest unless changed (moved) by a
force.
Eli kappale pyrkii pysymään liikkeessä, jos se on liikkeessä ja pysymään paikoillaan, jos se on paikoillaan. Se ei siis itse kykene muuttamaan olemistapaansa vaan sen ulkopuolelta täytyy tulla jotakin, mikä pakottaa sen liikkeelle/pysähtymään.
Jos olen liikaa yksin, alan jähmettyä. En kykene enää motivoimaan itseäni mihinkään. Kadotan ruokahalun, koska minulla ei ole motivaatiota valmistaa syötävää (edes voileipää). Projektit eivät huvita. Mikään ei huvita. Passivoidun. Jähmetyn.
Jos tämä tila jatkuu liian kauan (kyse on päivistä), se pahenee aina vain. Sisäinen motivaatio kaikkea kohtaan katoaa. Halvaannun. Makaan sohvalla tai sängyllä ja tuijotan seinää. En pysty nousemaan, koska se vaatisi tahdonvoimaa, motivaatiota. Mieleni on halvaantunut. Ruumiini on halvaantunut. Inertia. Minua ei pysty enää liikuttamaan mikään muu kuin jokin ulkopuolelta tuleva. Minut täytyy ravistaa hereille, eloon ja liikkeelle.
Ja niin, saan energiaa ihmisistä, ulkopuolelta tulevista ärsykkeistä, jotka liikuttavat minua, pakottavat liikkeelle, ulos kuoresta elämään.
Ja samalla olen introvertti ja asperger ja herkkä ja kestän ulkopuolelta tulevia ärsykkeitä rajallisessa määrin. Pian on taas vetäydyttävä yksinäisyyteen.
Vuorovesi.
Tasapainotilan löytäminen on vaikeaa, mutta mahdollista. Ulkoisia ärsykkeitä ja yksinoloa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)