Olen ENFP!!

Satuin kohtaamaan tällaisen artikkelin ENFP:stä ja olen superinnostunut (tietysti, koska olen ENFP)!! Miten ihmeessä MINUT voidaan kuvata jossain niin täydellisesti? Huraa!! Olen innostunut!! Tulostan sen ja laitan seinälle.

25 Struggles Only ENFPs Will Understand

Esim. tää kohta on loistava (monet ihmiset on ihmetelleet tätä asiaa minussa):

 "Constantly contradicting yourself because you genuinely see multiple sides to most situations."

Tuolla on muitakin loistavia juttuja ENFP:stä.

Vihdoinkin tajuan, että olen ekstrovertti. Olen. Mutta ENFP-ekstrovertti (jolla on asperger ja hsp jne).

Though ENFPs loves being around people, they crave alone time much more than the average extrovert. ENFPs search for a deeper meaning in just about everything, and use their much-coveted alone time to decide how their experiences fit in with their system of core values.

 Huraa!!!

" ENFPs love people – that’s no secret. What’s not as obvious is that ENFPs put an incredible amount of stock into their personal relationships. Trying to maintain five hundred surface level friendships would be exhausting for this type. They give off a friendly air, but are really unable to maintain more than a handful of close relationships at a time"(linkki)

Voit testauttaa itsesi Myers-Briggsin testillä täällä.

Miten introversio ja ekstroversio määritellään

On sitten hiton hyvä artikkeli introversion ja ekstroversion määrittelemisestä!

Will the real introverts please stand up

Herkät introvertit ja ulkopuolista stimulaatiota kaipaavat ekstrovertit

Introvertit ja ekstrovertit eroavat toisistaan siinä, että introvertit ovat herkkiä – ympäristön ärsykkeet vaikuttavat heihin voimakkaasti ja tämän takia he ylikuormittuvat nopeasti. Introverttien aivokuori on paljon aktiivisempi kuin ekstroverteilla ja tämän takia ympäristön ärsykkeet vaikuttavat heihin paljon nopeammin ja voimakkaammin. He imevät ympäristöstä paljon enemmän informaatiota kuin ekstrovertit ja uupuvat nopeasti, koska heidän täytyy päästä hiljaisuuteen käsittelemään kaikkea vastaanottamaansa tai vain toipumaan kuormituksesta.

Ekstrovertit eivät ole lainkaan yhtä herkkiä ulkoisille ärsykkeille eivätkä he prosessoi informaatiota yhtä paljon. Tämän takia he etsivät ulkopuoleltaan ärsykkeitä (seeking information stimulation) ja ovat näin ollen ulospäinsuuntautuneita.

Introvertit "ottavat sisään" informaatiota ja ärsykkeitä; ekstrovertit "etsivät" ärsykkeitä ja ulkopuolista stimulaatiota.

Introvertti kokee, että ympäristö pommittaa häntä koko ajan informaatiolla ja ärsykkeillä ja hän tarvitsee paljon aikaa tuon informaation käsittelemiseen ja sulattelemiseen.

 Ekstrovertit hakevat jatkuvasti tilanteita, jotka saavat heidät tuntemaan, että he ovat elossa.


Teal, alla olevassa videossa, uskoo, ettei nämä persoonalliset taipumukset ole pysyviä vaan voimme muuttaa niitä ja vahvistaa sitä puolta meissä, joka on heikompi. Ihmisen olemassaolon tarkoitus on olla vuorovaikutuksessa ympäristön ja todellisuuden kanssa (ekstrovertti-piirre) ja käsitellä sisällämme ympäristöstä vastaanottamaamme informaatiota (introvertti-piirre). Näiden kahden aspektin tulisi olla jonkinlaisessa tasapainossa.

"If you are happy being an introvert, stay that way. If you are happy being an extrovert, stay that way. If not you can take steps to find a kind of balance."

Omat kokemukseni puhuvat sen puolesta, että näin todella on, tätä käsittelen seuraavassa kirjoituksessa.


Katsoin youtubesta videon aiheesta, ja se resonoi täysin omien ajatusteni, sekä kaiken lukemani, kanssa. Uskon, että hsp/herkkyys on sama asia kuin introversio. Alustavasti ajattelen näin. HUOM! Kyse on minun mielipiteestäni, ei mistään faktasta.

Ekstrovertti lapsi, introvertti äiti

Olen ajat sitten kadottanut yhteyden Eeviin (my daughter). Yhdessäolo on aina hankalaa ja epämukavaa (siis ainakin minun näkökulmastani). Nyt vihdoin ehkä keksin, mistä kiikastaa. En ole "nähnyt" lastani oikein. Olen tulkinnut hänen tarpeensa ja persoonallisuutensa väärin, mikä johtuu siitä, että olen katellut todellisuutta omien introverttien lasieni läpi tajuamatta, että Eevi on SUPER ekstrovertti, jolla ei ainakaan vielä tämän ikäisenä ole MINKÄÄNLAISIA introvertteja tarpeita. Eevi on superaktiivinen, supersosiaalinen, superintensiivinen, super toiminnallinen ja tarvitsee taukoamatta virikkeitä. Se on vaan FAKTA. Tosiasia. Minä olen ollut ääliö, ja suhtautunut Eeviin introverttien lasieni läpi ja kuvitellut, että Eevi tarvitsee rauhallista kotona olemista ja että sen pitäisi oppia leikkimään yksinkin. Siis esimerkiksi päiväkotipäivän jälkeen olen ajatellut, että on hyvä olla vaan kotona ja sisällä ja rentoutua ja huilata (koska niin MINÄ haluaisin tehdä oltuani koko päivän pois kotoa ja ihmisten seurassa). Ei toimi Eevin kanssa. Tajuan sen vasta nyt. Eevi haluaa olla ihmisten kanssa koko ajan. Ihan koko ajan. Se VIHAA yksin olemista ja seuran puutetta. Jos koitan keskittyä itseeni ja lukea kirjaa ja olen vähänkään poissaoleva (edes 3 minuuttia), Eevi kyllä KEKSII itselleen tekemistä, mutta se on aina jotain kaameaa... Kuten sellaista, että se menee kaivelemaan keittiön kaapeista kaikenlaisia aineita ja rupeaa kokkaamaan. Tai sitten se rakentelee majoja paikat täyteen (mikä on kyllä ihan OK), tai lutraa vedellä ja kantaa sitä joka paikkaan. Eevi ei leiki leluilla. Sitä ei voisi vähempää kiinnostaa paikoillaan istuminen ja keskittynyt pikkuesineillä touhuaminen (tai piirtäminen tai palapelit tms). Eevi on toiminnallinen. Se haluaa aina tehdä jotain fyysisesti aktiivista, rakentaa ja kiipeillä, juosta, leikkiä piilosta tai hippaa...

Ja jos Eevi joutuu olemaan itsekseen, se turhautuu ja tulee pahalle tuulelle.

Nyt minä sitten päätin, että OK. Eevi ON hypersosiaalinen, hyperaktiivinen ja stimulaatioaddikti ja minä alan sitten elää sen mukaan ja katson, miten asiat lähtevät sujumaan. Eli Eevi tarvitsee valtavan määrän stimulaatiota. Tekemistä. Virikkeitä. Ohjelmaa. Seuraa. Ihmisiä. Alan siis niitä hänelle järjestää enkä enää yhtään kuvittele, että Eevin tarvii joskus "huilata" kotona rauhassa kuin jokin introvertti konsanaan.

Eli aletaan ravata uimahallissa, hiihtämässä, luistelemassa, pihalla, etsin epätoivoisesti leikkiseuraa ulos ja meille kyläilemään ja käydään kaikissa konserteissa, joita täällä järjestetään ja nukketeattereissa ja kyläillään joka paikassa.... Ja kun ollaan kotona, kehitän jotain askarreltavaa ja aletaan leipoa joka viikko ainakin kerran (Eevi tykkää touhuta käsillä). Päiväkotipäivän jälkeen tehdään aina JOTAIN. Mennään uimahalliin, leivotaan, askarrellaan, kyläillään, ulkoillaan... JOTAIN. Ja viikonloppuisin sama. Ohjelmaa. Tekemistä. Ihmisiä.

Koitan sitten tankata omat introverttitarpeeni aina kun mahdollista, että jaksan touhuta kuin heikkopäinen. Ja usein, kun on touhuttu jotain pari tuntia, Eevi viihtyy hetken yksinkin sen jälkeen.

Nyt otan siis ihan uuden asenteen ja katson, millaiseksi elämä muuttuu. Löydämmekö kadonneen ytheyden ja yhteisen onnellisuuden?

Oletko introvertti vai ekstrovertti?

Loistoartikkeli siitä, miten selvität, oletko introvertti vai ekstrovertti.

23 Signs You're Secretly An Introvert

Introversion ja ekstroversion uudelleen määrittely

No niin, vihdoinkin raapustan tänne tämän tekstin. Tämä on muhinut jo kauan odottamassa putkahtamistaan. Eli määrittelen introversion ja ekstroversion uudelleen, koska nykyinen tapa määritellä kyseisiä ilmiöitä on aivan hanurista ja suoraan sanottuna hyödytön, mitäänsanomaton, hämmentävä ja mutkat oikova. Tosiasiassa ei ole olemassa kahta toisistaan selkeästi erillistä ulottuvuutta, joita voidaan kutsua yksinkertaisesti introversioksi ja ekstroversioksi vaan nämä ovat yläkäsitteitä laajemmalle joukolle ilmiöitä. Toisin sanoen introversio-ekstroversio-ulottuvuus sisältää joukon alakäsitteitä, joiden suhteen yksilö voi olla introvertti tai ekstrovertti ja näin saadaan aikaan ainutlaatuinen kombinaatio. Hyvin harvoin kukaan on jokaisen alaosa-alueen suhteen pelkästään joko introvertti tai ekstrovertti.

Introversio-ekstroversio-ulottuvuuden alakategoriat ovat seuraavat (määrittelen käsitteet tarkemmin alempana):


1. Itsensä ilmaiseminen

• tunteiden ilmaiseminen
• verbaalinen ilmaisu

2. Ulkopuolisen stimulaation tarve

• jännityksen etsijät
• jännityksen välttäjät

3. Sosiaalisuus

• monisosiaalinen
• harvasosiaalinen

4. Suuntautuneisuus (orientaatio)

• ulkopuolinen todellisuus
• sisäinen maailma

1. Itsensä ilmaiseminen

Ihminen voi olla sisäänpäinkääntynyt tai ulospäinkääntynyt suhteessa siihen, miten hän ilmaisee itseään. Lisäksi tässä voidaan mahdollisesti erottaa toisistaan vielä tunteiden ilmaisu ja sanallinen ilmaisu. Ne, jotka ovat tämän osa-alueen suhteen ekstrovertteja, ilmaisevat itseään ulospäin, puhuvat paljon, näyttävät tunteensa avoimesti ja no, ylipäätään ilmaisevat itseään runsaasti. Itse olen tällä alueella totaalinen ekstrovertti.

Tällä alueella introvertit pitävät tunteensa sisällään, eivätkä näytä niitä helposti ulospäin, eivätkä paljoa puhele.

2. Ulkopuolisen stimulaation tarve

Ihmiset eroavat toisistaan sen suhteen, miten paljon he tarvitsevat itsensä ulkopuolelta tulevia ärsykkeitä. (kirjoitan nyt lyhyesti, koska täällä on häiriötekijöitä, tarkennan myöhemmin). Jännityksen etsijät ovat ihmisiä, joiden elimistö ei tuota riittävästi dopamiinia ja he tarvitsevat runsaasti ulkopuolista stimulaatiota, pitävät riskien ottamisesta ja harrastavat esimerkiksi extreme-lajeja tai muuta sykettä nostavaa toimintaa. Jännityksen välttäjillä hermosto on yliherkkä dopamiinille ja he kaipaavat rauhallista elämää, pitävät tutusta ja turvallisesta.

Minä olen jännityksen välttäjä, ja minulle päivän jännittävä dopamiinipiikki tulee jo pelkästä postissa käymisestä. Hermostoni ei todellakaan kestä mitään ylimääräisiä jännitystekijöitä. Esimerkiksi lumilautailu tai laskettelu aiheuttaisi meikäläisen hermostolle vain helvetillistä ylimääräistä ja turhaa stressiä. Ei kiitos.

Jännityksen välttäjät ovat siis ulkopuolisen stimulaation suhteen introvertteja, jännityksen etsijät ekstrovertteja.

3. Sosiaalisuus

Sosiaalisesti ekstrovertit ovat monisosiaalisia. He viihtyvät ihmisjoukoissa, ryhmätilanteissa, heillä on paljon kavereita ja tuttavia ja small talk on heille luontevaa. Sosiaalisesti introvertit viihtyvät yksin tai kaksin läheisen ihmisen kanssa ja heillä on yleensä vain muutama todella tärkeä ihmissuhde – tai vain yksi.

Minä olen harvasosiaalinen.

4. Suuntautuneisuus (orientaatio)

Introvertille on "tunnusomaista suuntautua elämään subjektiivisten mielensisältöjen kautta" ja ekstrovertille "kiinnostuksen kohdistuminen ulkoisiin asioihin" (Helgoe 2012, xviii). Myös Myers-Briggs-tyyppi-indikaattorin (persoonallisuustesti) kehittäjät "lähtevät liikkeelle siitä ajatuksesta, että introvertit keskittyvät mieluiten omaan sisäiseen maailmaansa, kun taas ekstrovertit keskittyvät mieluiten ulkoiseen todellisuuteen" (Helgoe 2013).

Olen suuntautunut ehdottomasti sisäiseen maailmaan.

Kas näin. Eli minä olen totaalisen introvertti kaikkien muiden osa-alueiden suhteen paitsi itsensä ilmaisemisen. Siinä olen totaalisen ekstrovertti. Lisäksi ADHD-elementti tuo jännityksen välttämiseen sellaisen hassun lisävivahteen, että vaikken kestä ulkopuolelta tulevaa ylimääräistä stimulaatiota, en myöskään kestä samanlaisena toistuvia asioita ja rutiineja vaan olen vaihtelunhaluinen ja pidän uusista asioista. Luultavasti siis jännityksen välttäjät/etsijät kohta sisältää vielä jonkinlaisia tarkempia määrittelyjä, joita en vielä osaa tehdä.

AHAA! Jännityksen välttäjät/etsijät kategorian lisäksi on vielä introversio-ekstroversio-ulottuvuuteen kuulumaton elementti nimeltä vaihtelunhalu-samanlaisuuden tarve. Jännityksen välttäjäkin voi olla luonteeltaan vaihtelunhaluinen.