Yliherkkyydet ja lahjakkuus

(Lue myös teksti Herkkyys ja neurologinen poikkeavuus)

Neurologisesti poikkeavat ihmiset ovat usein epätavallisen herkkiä. Varsinkin aistiyliherkkyyksistä puhutaan paljon ADHD:n ja autismin yhteydessä, mutta uskon, että he ovat kokonaisvaltaisesti herkkiä, eivät ainoastaan aisteiltaan.

Puolalainen Dabrowski on tutkinut lahjakkaita ihmisiä ja todennut, että he ovat usein yliherkkiä. Hän löysi ja kuvasi viisi yliherkkyyden lajia (overexcitabilities). Nämä ovat: yliherkkä mielikuvitus, älyllinen yliherkkyys, aistiyliherkkyydet, psykomotorinen yliherkkyys sekä emotionaalinen yliherkkyys. Esittelen ne lyhyesti. Seuraava pätkä on kirjasta Misdiagnosis and Dual Diagnoses of Gifted Children and Adults. (Suomennos on vielä aika kökkö ja hiomaton).

Johtavat lahjakkuuden tutkijat ovat hiljattain kiinnittäneet huomiota siihen, että huomattavan älykkäillä lapsilla ja aikuisilla on tavallista todennäköisemmin synnynnäisiä herkkyyksiä, jotka saavat heidät reagoimaan ärsykkeisiin poikkeuksellisen voimakkaasti – tätä Dabrowski tarkoitti puhuessaan yliherkkyyksistä (Bouchet & Falk, 2001; Lind, 2001; Tucker & Hafenstein, 1997). Intohimo ja intensiivisyys tekevät näistä lahjakkaista ihmisistä niin reaktiivisia, että heidän tunteensa, kokemuksensa ja reaktionsa ovat huomattavasti tavallista voimakkaampia. Juuri tällaiset lapset saattavat numeroita opetellessaan huudahdella innostuneesti, ”Wau! Yhdeksän! Miten upea numero. Kaksi on niin tavallinen, mutta yhdeksän!”

Dabrowski sanoi myös, että yliherkkyyksiä voi esiintyä millä tahansa viidestä eri alueesta. Joskus yliherkkyyttä on vain yhdellä alueella. Jotkut tutkijat ovat kuitenkin huomanneet, että lapsilla ja aikuisilla, jotka ovat poikkeuksellisen herkkiä yhdellä alueella, ovat sitä myös joillakin muilla neljästä muusta alueesta. Alla on Lindin (2001) ja Piechowskin (1991) kirjoituksista sovitetut kuvaukset näistä viidestä yliherkkyyden alueesta.

Älyllinen yliherkkyys

Uteliaisuus, keskittyminen, ongelmien ratkaiseminen, teoreettinen ajattelu – nämä ovat kaikki älyllisen yliherkkyyden perustuntomerkkejä. Näillä ihmisillä on uskomattoman aktiivinen mieli, joka haalii lisää tietoa, haluaa ymmärtää, etsii totuutta ja haluaa palavasti ratkaista kohtaamansa ongelmat. Nuorena he ahmivat kirjoja; aikuisina he ovat edelleen innokkaita lukijoita.

He ovat lapsina äärimmäisen uteliaita ja esittävät niin paljon kysymyksiä, että aikuisista tuntuu. He ovat introspektiivisiä ja nauttivat psyykkisistä haasteista, jotka edellyttävät keskittymistä ja ongelmanratkaisukykyä, ja he saattavat aivan tyytyväisinä istua pohtimassa jotakin asiaa pitkiä aikoja kerrallaan. Älyllisesti yliherkät ihmiset keskittyvät usein moraalisiin kysymyksiin sekä oikeudenmukaisuuteen liittyviin . He ovat itsenäisiä ajattelijoita sekä innokkaita tarkkailijoita, jotka saattavat muuttua kärsimättömiksi, jos muut eivät ole yhtä innoissaan jostakin asiasta.

Yliherkkä mielikuvitus

Suunnilleen kolmella neljästä lahjakkaasta lapsesta on ennen kouluikää yksi tai useampia mielikuvitusystäviä, joilla on usein mielikuvituslemmikkieläimiä ja jotka asuvat mielikuvitusplaanetoilla mielikuvitusuniversumeissa (Webb ym., 1982, 2000). Monimutkaiset mielikuvitusteemat, joissa on tavallisesti suurta draamaa, vetävät heitä puoleensa. Kuten eräs äiti sanoi, ”Meillä niinkin yksinkertainen asia kuin suolan ojentaminen muuttuu usein kolminäytöksiseksi näytelmäksi”. Rikas mielikuvitus, fantasialeikit, animistinen ajattelu, haaveileminen, dramaattinen ja vertauskuvien käyttö kiehtovat näitä älykkäitä lapsia. Varhaislapsuudessa he saattavat sekoittaa totta ja fantasiaa ja koulussa heidän mielensä saattaa vaeltaa eräänlaiseen mielikuvitusrikkaaseen luovuuteen, jossa he selvästi visualisoivat tapahtumia.

Aikuiset, joilla on yliherkkä mielikuvitus, ovat usein dramaattisia suhteessaan Aikuiset voivat olla myös haaveilijoita. Heidän vaelteleva mielensä voi olla melkoisen luova yksityiskohtainen , vaikkakin he vaikuttavat ”poissaolevilta”. Opettajat pitivät sarjakuvapiirtäjä Mike Petersiä toivottamana tapauksena, koska opiskelemisen sijaan hän piirsi heistä kaiken aikaa karikatyyreja, taito, jonka ansiosta hän myöhemmin voitti Pulitzer-palkinnon. Yksi opettaja kirjoitti hänen vuosikirjaansa: ”Sinun olisi aika aikuistua, herra Peters! Et voi koko elämääsi piirtää sarjakuvia, kuten varmasti tiedät” (Peters, 2003).

Emotionaalinen yliherkkyys

Tähän alueeseen, johon liittyvät äärimmäiset ja monimutkaiset tunteet, vanhemmat kiinnittävät yleensä ensimmäisenä huomiota lapsissaan (Lind, 2001). Emotionaalisesti yliherkät ihmiset suhtautuvat ja reagoivat ympäristöönsä poikkeuksellisen voimakkaasti. He kiintyvät syvästi ihmisiin, paikkoihin ja asioihin ja heitä syytetään usein ylireagoinnista. Heidän tunteidensa intensiivisyys näkyy heidän myötätunnossaan, empaattisuudessaan sekä herkkyydessään. Eräs äiti kertoi, miten hänen ajaessaan lujaa autollaan, hänen tyttärensä huusi: ”Pysähdy! Hidasta!” Kun hänen äitinsä kysyi miksi, tytär vastasi: ”Hyönteiset murskaantuvat tuulilasiin, ja olen jo nähnyt liian paljon kuolemaa tämän ikäiseksi!” Juuri nämä lapset saattavat ruveta itkemään nähdessään kodittoman ihmisen kadulla. Heillä saattaa olla toistuvia raivokohtauksia (vielä yli kolmevuotiaina), jotka voivat liittyä pelissä häviämiseen, ulkopuolelle jäämisen tunteisiin, siihen, että heidän täytyy aina olla paras joka asiassa tai siihen, etteivät he ole saaneet tahtoaan läpi. Heidän vahvat tunteensa – syvää surua toisten kärsimyksen takia sekä suurta riemua jonkin onnekkaan sattumuksen johdosta – voivat aikuisista vaikuttaa äärimmäisiltä ja hämmentäviltä.

Emotionaalisesti yliherkät aikuiset alkavat usein tehdä töitä sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi, ja he yrittävät idealistisesti auttaa muita ihmisiä tai luontoa. Heistä saattaa tulla kyynisiä ja vihaisia, kun he huomaavat, etteivät muut jaa heidän idealismiaan ja herkkyyttään.

Psykomotorinen yliherkkyys

Ihmisten, jotka ovat psykomotorisesti yliherkkiä, vaikuttaa olevan poikkeuksellisen herkkä järjestelmä sekä ” (Piechowski, 1991, s. 287). He rakastavat liikkumista sen itsensä takia, he ovat täynnä energiaa, joka ilmenee usein nopeana puheena, innokkuutena, kiihkeänä fyysisenä aktiivisuutena sekä toiminnan tarpeena (Piechowski, 1979, 1991). Paineen alla nämä ihmiset saattavat puhua pakonomaisesti, käyttäytyä impulsiivisesti tai hermostuneesti, järjestellä pakonomaisesti, muuttua varsin kilpailuhenkisiksi tai alkaa jopa käyttäytyä huonosti (Lind, 2001). Vaikka heidän rajaton fyysinen ja verbaalinen intonsa ja aktiivisuutensa tuottaakin heille itselleen suurta iloa, saattavat muut pitää heitä uuvuttavina. Psykomotorisesti yliherkät lapset eivät tunnu olevan koskaan paikoillaan ja he saattavat puhua taukoamatta. Aikuiset ja muut lapset haluaisivat usein pyytää heitä istumaan alas ja olemaan hiljaa!

Psymotorisesti yliherkillä lapsilla on erityisen korkea riski saada tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön (ADD/ADHD) virhediagnoosi. Monet heistä oppivat hallitsemaan psykomotorista yliherkkyyttään harjoittamalla runsaasti liikuntaa tai piirustelemisen tai neulomisen avulla – toimintoja, jotka ovat yleensä sosiaalisesti hyväksyttyjä – tai he saattavat heilutella jalkojaan

Aistiyliherkkyydet

Aistiyliherkkä lapsi kokee tavallisen arkielämän aistikokemukset – näkö-, haju-, maku-, kosketus- ja kuuloaistimukset – paljon muita ihmisiä voimakkaammin. Lapsi saattaa vastustaa paidoissa olevia lappuja; he eivät voi käyttää sukkia, jotka tuntuvat karkeilta tai joissa on saumoja tai saumojen täytyy olla aivan suorassa. Välkkyvät ja surisevat loisteputkivalot häiritsevät heitä suuresti ja voivat aiheuttaa päänsärkyä. Hajut, kuten hajuvedentuoksu, voivat . He reagoivat voimakkaasti ruoan tietynlaiseen koostumukseen tai tiettyihin makuihin, jopa jo pikkuvauvoina. Luokkahuoneen jatkuva häly uuvuttaa heidät. Aikuisia kokousten tai työpaikan äänet voivat todella häiritä, ja he saattavat tuntea vastenmielisyyttä hajuvesiä ta kohtaan.

Ei ole lainkaan yllättävää, että monet lahjakkaat lapset ja aikuiset, joilla on tämä yliherkkyys, yrittävät vältellä tilanteita, jotka altistavat heidät liian voimakkaille ärsykkeille. Toisaalta heidän poikkeuksellinen herkkyytensä saattaa . He saattavat jopa keskittyä mielihyvää tuottaviin kokemuksiin niin intensiivisesti, että maailma heidän ympärillään lakkaa olemasta.

Alla vielä toiset kuvaukset näistä herkkyyksistä (lähteenä käytetty mm. Sousan teosta How the Gifted Brain learns):

Yliherkkä mielikuvitus
 Tällaisella ihmisellä on erittäin vilkas mielikuvitus. Hän on visuaalinen ajattelija, jonka mielikuvat ovat vahvoja ja tarkkoja. Hän usein rakastaa fantasiaa ja luo myös omia mielikuvitusmaailmojaan ja lapsena hänellä saattaa olla mielikuvitusystäviä. Hänen unensa ovat myös värikylläisiä ja toden tuntuisia. Tällaisten ihmisten voitaisiin siis sanoa olevan kuvittelukyvyltään poikkeuksellisen lahjakkaita. Esimerkki autistisesta naisesta, jolla on tämä herkkyys ja jonka visualisointikyvyt ovat todella ihmeelliset, on Temple Grandin (Grandin 2006).

Älyllinen yliherkkyys
Tällaisilla ihmisillä on aktiivinen mieli ja he ajattelevat paljon. He ovat hyvin uteliaita ja janoavat tietoa. Heidän päänsä on täynnä kysymyksiä, joihin he etsivät vastauksia ja he rakastavat ongelmien ratkaisemista. He lukevat usein paljon kirjoja. Sousan kirjassa sanotaan, että he saattavat olla niin innoissaan jostakin ideasta, että keskeyttävät muita ihmisiä. Nämä ihmiset saattavat olla syvästi huolissaan maailman ja ihmisten hyvinvoinnista ja omistautua näiden asioiden ratkaisemiselle. He pystyvät usein keskittymään pitkiä aikoja älyllisiin projekteihinsa.

Aistiyliherkkyydet
Kun Asperger- ja ADHD-kirjallisuudessa aistiyliherkkyydet kuvataan häiriönäkökulmasta, lahjakkuuskirjallisuudessa tuodaan esille myös asian kääntöpuoli. Koska nämä ihmiset aistivat ympäröivän todellisuuden niin herkästi ja voimakkaasti, he ovat usein hyvin esteettisiä ihmisiä, jotka nauttivat suuresti musiikista, taiteista ja kauneudesta. Auringonlasku saattaa saada heidät kyynelehtimään, samoin kaunis musiikki. Aistielämykset saattavat myös vangita heidän huomionsa niin, että muu maailma katoaa.

Emotionaalinen yliherkkyys
Tämä yliherkkyys näkyy ehkä helpoiten ulospäin, sillä näiden ihmisten tunteet vaihtelevat ääripäästä toiseen ja heidän tunnereaktionsa ovat poikkeuksellisen voimakkaita. Heidän tunne-elämänsä on äärimmäisen syvää ja heitä saatetaan pitää melodramaattisina. Ihmiset, jotka ovat emotionaalisesti äärimmäisen yliherkkiä, saattavat vaikuttaa siltä kuin heillä olisi kaksisuuntainen mielialahäiriö.

He tuntevat usein syvää huolta muista ihmisistä ja maailman tilasta ja he saattavat tuntea syvää yhteyttä eläinten kanssa. Heidän myötätuntoisuutensa saattaa mennä äärimmäisyyksiin niin, että he saattavat jalkakäytävällä varoa tallomasta muurahaisia. Heillä saattaa olla poikkeuksellinen kyky myös aistia toisten ihmisten tunnetiloja.

Psykomotorinen yliherkkyys
Nämä ihmiset ovat hyvin energisiä ja tarvitsevat usein vain vähän unta. He ovat jatkuvassa liikkeessä. He saattavat puhua nopeasti, olla impulsiivisia ja kilpailunhaluisia. Toisinaan heidän aktiivisuutensa käy muiden hermoille. Koulussa he saattavat käydä levottomiksi ja häiritä, mutta he pystyvät keskittymään hyvin asioihin, mikäli ne tarjoavat riittävästi haastetta ja stimulaatiota.

Teoriani on, että neurologisesti poikkeavat ihmiset (Asperger ja ADHD) eivät ole mitenkään erityisesti aistiyliherkkiä vaan YLIPÄÄTÄÄN yliherkkiä ihmisiä. Tällä hetkellä kirjallisuudessa ja tutkimuksissa käsitellään ja tunnistetaan lähinnä aistiyliherkkyys. Kuitenkin rivien välistä luettuna kirjallisuus puhuu hyvin vahvasti näkemykseni puolesta. Temple Grandinin kirjan nimikin jo on Thinking in pictures ja hän on omistanut kokonaisen luvun visuaaliselle lahjakkuudelleen (yliherkkä mielikuvitus). Turha mainitakaan psykomotorisen yliherkkyyden ja ADHD:n yhtäläisyyksistä... Attwoodin kirjassa Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen (2012) sanotaan, että voimakkaat tunteet ja niiden hallinta ovat Aspergerin oireyhtymän tunnuspiirteitä, mikä viittaa vahvasti emotionaaliseen yliherkkyyteen, ja Kennedyn & Banksin kirjassa The ADHD autism connection kerrotaan, että kaksisuuntainen mielialahäiriö esiintyy hyvin tyypillisesti, lievässä muodossa, yhdessä Aspergerin oireyhtymän kanssa. Voimakkaat tunteet ja niiden hallinnan ongelmat pätevät myös ADHD:hen, kuten voi melkeinpä mistä tahansa aihetta käsittelevästä kirjasta todeta. Ja eiköhän vain Aspergerien voimakkaat kiinnostuksen kohteet jotakin aihetta kohtaan, josta he keräävät mahdollisimman paljon tietoa ja sitten puhua paasaavat oivalluksistaan ja tiedoistaan muille ihmisille, kuulosta aivan älylliseltä yliherkkyydeltä?

Päädyin itse kaiken tämän jäljille, kun tympääntyneenä nykyisen Asperger-kuvan rajallisuuteen ja riittämättömyyteen, jossa ei puhuttu sanakaan emotionaalisesta yliherkkyydestä, jonka oivalsin yhdeksi suurimmista elämää haittaavista/ rikastuttavista tekijöistä itselläni, lähdin penkomaan asiaa googlen avulla. Tuota pikaa olinkin jo lahjakkuutta ja yliherkkyyksiä käsittelevillä sivuilla, jotka saivat minut suorastaan pomppaamaan housuistani, niin hyvin löysin itseni noista yliherkkyyksistä. Erityisesti älyllinen ja emotionaalinen yliherkkyys sekä yliherkkä mielikuvitus ovat minulla vahvoja, mutta myös ne kaksi muuta. Psykomotorisen herkkyyden suhteen olen ymmälläni, sillä vaikka olen hyperaktiivinen siinä mielessä, että olen hyperverbaalinen ja suollan joka ikisen ajatukseni ulos sanoina (puhun tuntikausia joskus yksinäni, tekstaan joka ikisen ajatukseni jollekulle ja puhun taukoamatta, jos joku on läsnä) enkä lainkaan kestä toimettomuutta ja jos minut pakotetaan olemaan paikoillani tekemättä mitään nakerran kynsinauhani verille, vatkaan jalkojani hullun lailla ja kiemurtelen tuolillani kuin käärme, niin minulla ei todellakaan ole paljon fyysistä energiaa enkä tule toimeen vähällä unella.

Koska Asperger- ja ADHD-ihmiset ovat yliherkkiä, he ovat usein hyvin lahjakkaita ihmisiä. Yliherkkyys tarkoittaa sitä, että ihminen aistii ja kokee enemmän kuin muut ihmiset. Hän huomaa asioita, jotka jäävät muilta huomaamatta. Hän pääsee syvemmälle niissä asioissa, joiden suhteen hän on herkkä. Herkkyys on lahja, vaikka se voi tuoda mukanaan myös vaikeuksia.

Jos haluat tutkia asiaa lisää, alla on lueteltu hyviä lähteitä:

Kirjoja:

David. A. Sousa. 2005. How the gifted brain learns. Sage Publications.

Deidre V. Lovecky. 2004. Different minds: gifted children with ADHD, Asperger Syndrome and other learning deficits. Jessica Kingsley Publishers.


James T. Webb, Edward R. Amend, Nadia Webb. 2004. Misdiagnosis and dual diagnosis of gifted children and adults: ADHD, bipolar, OCD, Asperger's, depression, and other disorders. Great potential press, Inc.

Verkkosivuja:

Dabrowski's Overexcitabilities or Supersensitivities in Gifted Children by Carol Bainbridge.

Hoagies’ Gifted: Dabrowski's Theory of Positive Disintegration.