Tuomitsemisesta

Kirjoitin tälle ystävälleni, jonka poistin elämästäni hänen arvostelemistaipumuksensa vuoksi, kirjeen.

Tavoitteena Dalai Lama, Gandhi ja Kristus

Minä pyrin kasvamaan kohti noiden kolmen ihmeellisen ihmisen esimerkkiä. He ovat esikuviani. Uskomattomia olentoja. Mutta koska olen erittäin kurja ihmisen retale, ei tiedä, kuinka pitkälle pystyn edistymään. Typerä tomumajani tekee mitä sattuu vastoin parempaa tietoani. Suurin ongelmani on tunteiden hallinta, koska olen ADHD. Ne ovat niin mielipuolisen intensiivisiä ja voimakkaita ja tursuilevat alitajunnan rakosista kimppuuni, jostain vaurioituneen psyykeni huokosista.

Halusin vielä kirjoittaa sinulle, koska jäin miettimään, että jos tiedostat, että olet tuomitseva ihminen, niin miksi et yritä kasvaa siitä pois? Sellaisesta pois kasvaminen on osa henkisen kasvun tietä. Koska olemme ihmisiä, olemme vajavaisia, epätäydellisiä, heikkoluontoisia ja ongelmallisia ja tuomitseminen ja arvosteleminen on osa suuren osan käytöskuvioita, mutta se on ominaisuus, josta tulisi pyrkiä eroon. Minä en siis ainakaan ole huomannut, että pyrkisit mitenkään kasvamaan pois tuosta käyttäytymismallista.

"kaikki tuomitseminen on omiansa herättämään katkeruutta ja pahennusta, välien rikkoutumista, eriseuraisuutta ja riitaa" sanoo rovasti Olavi Peltola. 

Netissä on hyvä artikkeli blogissa Elä paremmin, onnistu elämänmuutoksessa: 5 hyvää syytä lopettaa tuomitseminen.

Erityisesti tämän kohdan haluaisin esittää sinulle: 

2. Kukaan ei pidä tuomituksi tulemisesta
Toimimme elämässä pääsääntöisesti kuten osaamme ja kuten pidämme hyvänä. Joo, emme aina osaa toimia hyvin, järkevästi tai kuten ehkä kannattaisi. Ja koska näemme toimintamme osana meitä, sen johdosta tuomituksi tuleminen tuntuu yleensä pahalta. Ei toki kaikista, mutta valtaosasta. Mikäli sinulla on tapana tuomita, kysyppä itseltäsi, onko sinulla oikeasti varaa aiheuttaa pahaa mieltä toisille?

"Joo, emme aina osaa toimia hyvin, järkevästi tai kuten ehkä kannattaisi." 

Ymmärrätkö, että ihmiset usein tekevät parhaansa? Esimerkiksi lasten kasvatus. Kukaan ei ole TÄYDELLINEN vanhempi. Me tulemme epäonnistumaan väistämättä JOSSAKIN asiassa kasvattajina. vedetään vähän överiksi suuntaan tai toiseen. Kuka on liian lepsu, kuka liian ankara. Ei toisille ole oikeutta ryhtyä arvostelemaan ketään vanhemmuudesta. Jos haluaa, voi jonkin asian ottaa puheeksi ja vaikka kysyä: "oletko mielestäsi tarpeeksi tiukka" " tai jotain ja herättää taiten (eli varoen kaikkea arvostelemista ja loukkaavaa asennetta) keskustelun aiheesta ja jättää asian sitten siihen, hyväksyen toisen ihmisen epätäydellisyyden ja ymmärtäen, ettei me ihmiset OLLA täydellisiä. Silloin, jos jonkun vanhemmuus karkaa selvästi lapasesta ja lapsi on suorastaan heitteillä, pahoinpidellään tms. tehdään lastensuojeluilmoitus.

...Kun silloin joskus koko ajan arvostelit M:n kasvatusta en vielä ollut äiti ja en siksi oikein tiennyt, miten suhtautua, menin vähän liikaa mukaan siihen sinun puolellesi. Nyt tiedän paremmin. Suuri osa siitä käytöksestä jota kuvasit lapsen kohdalla oli todennäköisesti TÄYSIN NORMAALIA. Jos se alkoi huutaa kun lähditte teiltä ja halusi sen nallen vai miten se meni, niin so what? Ihan normaalia. Jos M oli puhelimessa ja se lapsi alkoi sieltä huudella ja halusi, että äiti tulee puhelimesta ja M sanoi, että ihan kohta äiti tulee. NORMAALIA. Suuri osa lapsista alkaa provosoida, jos äiti on puhelimessa ja siinä ei tosiaan ole mukavaa olla, jos lapsi koko ajan häiritsee. Ja vaikka  M:n kasvatus oli vetänyt liikaa lepsun puolelle SO WHAT? Luuletko, että M voisi olla täydellinen äiti? Ettei siinä ole vikoja? Ei. Vanhempana täytyy vain hyväksyä oma rajallisuutensa ja se tosiasia, että jotain virheitä tulee varmaan tehtyä. Eli LAPSETTOMALLA ihmisellä ei ole mitään hajua lasten kasvatuksen todellisuudesta, joten varsinkin heidän on syytä olla arvostelematta edes mielessään. 

Toisen arvosteleminen vanhemmuudesta on hirveintä mitä voi tehdä. Itse en katselisi sellaista hetkeäkään. Odotinkin koko ajan, että koska alat arvostella minua kasvatuksesta ja täytyy sanoa, ettei minua kauheasti ole motivoinut päästää sinua elämääni, puhua asioistani tms. kun tiedän, että kohta taas tartut johonkin ja alkaa arvosteleminen ja tuomitseminen. 

Sama pätee lemmikkeihin. Varmaan voi ystävällisesti sanoa: "koirasi näyttää stressaantuneelta, käykö se tarpeeksi ulkona" tai samalla tavalla keskustella aiheesta saadakseen tietoa toisen ihmisen tavasta olla koiran omistaja ja hänen tunteistaan aj yrityksistään olla olemassa sinä ihmisenä kuin hän on. Mutta on täysin asiatonta takertua toisen ihmisen asioihin, arvostella ja ruveta puuttumaan niihin. Jos näkee, että jonkun koira tai kissa on selvästi heitteillä ja nälässä ja piesty, voi tehdä eläinsuojeluilmoituksen. 

Myös tämä on tärkeä seikka: 

3. On helppoa tuomita väärin perustein
Tuomitsemme aina sen tiedon pohjalta, joka meillä on. Harvoin kuitenkaan näemme koko totuutta. Voimme enintään olettaa, miksi joku toimii kuten toimii. Emme välttämättä näe, mikä saa hänet toimimaan niin.

Minusta tämä on todella tärkeä asia joka tulisi AINA pitää mielessä toisten ihmisten kanssa toimiessa. Me emme näe toisten ihmisten sisälle, teemme tulkintoja heidän todellisuudestaan ja käytöksestään.

Täälläkin artikkeli, joka kannattaa lukea. Toisten arvostelu kertoo jotain itsestä. 

Artikkeli: How to stop criticizing others 

Criticism is futile, because it puts a person on the defensive and cause him to justify himself. Criticism is dangerous, because it wounds a person's pride and arouses resentment. Criticism is vain, because in judging others, we regard ourselves as more righteous than they.

To obtain cooperation from others, abstain from criticism. Follow these steps, the next time you are tempted to criticize.

Toivon, että mietit näitä asioita.
Kannattaa lukea Dalai Laman kirjoja. Ne on loistavia.

"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa kun otan roskan silmästäsi', kun omassa silmässäsi on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä." (Matteus 7:1-5)