Selittääkö ketamiinimalli kuolemanrajakokemukset? (Ei)

Kuolemanrajakokemukset voivat vielä joskus osoittautua todisteeksi Jumalan olemassaolosta. En ala itse selittää tässä sen ihmeempiä, koska imettyäni tietoa, se muuttuu yleensä ei-kielelliseksi mössöksi päässäni enkä osaa selittää niitä enää hyvin. Siksi asian selittäkööt ne lähteet, joista tietoni olen ammentanut.

Aluksi katselin Yleltä tulleen dokumentin.

Dokumentti Mielen salattu voima osa 3: Kuolema meno/paluu.


Sitten luin Bernard Jacobyn kirjan Tie tuolle puolen. Kirjoitin kirjasta jutun tähän blogiin aikaisemmin.

No, netissä olevalla sivustolla, jonka nimi on God is imaginary esitetään todisteita Jumalan olemassaoloa vastaan ja todisteena kahdeksan käytetään kuolemanrajakokemuksia. Lukija ohjataan uudelle sivulle linkin kautta. Sieltä löytyy tiedemies Jansenin Ketamiini-malli, jonka on tarkoitus selittää kuolemanrajakokemukset tieteellisesti.

No, eipä onnistu herran selitykset. Sillä asia, jonka hän sopivasti jättää kokonaan käsittelemättä (koska hänen hieno mallinsa ei sen selittämiseen kykene), on se tosiasia, että monet kuolemanrajakokemuksen läpi käyneet ovat nähneet asioita sillä aikaa, kun ovat olleet kuolleina. Enkä puhu nyt enkeleistä tai tunneleista vaan he ovat nähneet todistettavasti, mitä leikkausalissa on tapahtunut sinä aikana tai minkä värisiä kukkasia oli maljakossa leikkaussalin ulkopuolella, jossa henkilön perhe istui odottamassa. Vaikuttavinta on kuitenkin se, miten syntymästään saakka sokeat ovat nähneet kuolemansa aikana leikkaussalin, lääkärit, mitä tahansa. Selittäkääpäs tämä nyt sillä ketamiinilla.

Tässä yksi artikkeli siitä, miten sokeat näkevät kuolemarajakokemuksen aikana.

Ja näin tiede ei edelleenkään kykene suureksi harmikseen selittämään tätä ilmiötä pelkillä aivojen ominaisuuksilla.