Teoria positiivisesta disintegraatiosta (eli henkisestä kasvusta)

Positiivinen disintegraatio on kaksivaiheinen prosessi: 1) alempien psyykkisten rakenteiden ja toimintojen purkaminen ja 2) korkeampien muotojen luominen.

Hajoamisvaiheessa ihminen kärsii. Ulkoisia ja sisäisiä ristiriitoja, jotka synnyttävät voimakkaita negatiivisia tunteita. Tämän voi alunperin laukaista jokin kehityksellinen virstanpylväs, kuten murrosikä, tai jokin kriisi, kuten läheisen ihmisen kuolema. Seurauksena ihminen tulee aiempaa tietosiemmaksi itsestään ja maailmasta. He ahdistuvat yhä enemmän ja enemmän havaitessaan ristiriidan sen välillä, millainen maailman pitäisi olla ja millainen se on. Tätä Dabrowski kutsui ”psykoneuroottiseksi ristiriidaksi”. Kun henkilö tulee tietoiseksi tästä ristiriidasta, negatiiviset kokemukset kohdistetaan aiempaa enemmän sisäänpäin. Tällainen kokemus tuhoaa yksilöllä ennestään olleen psyykkisen järjestyksen, joka ohjasi hänen päivittäistä elämäänsä.

Tavallaan positiivisen integraation ensimmäinen vaihe luo monitulkintaisuuden tilan. Primaarinen integraatio on korkeasti jäsentynyt tila, joka ei edellytä ihmisiltä juurikaan ajattelua. Kun psyykkinen järjestys romahtaa, ihminen ahdistuu ja hänen olonsa voi parantua ainoastaan, jos hän luo uuden järjestyksen. Korkeamman tasoiset psyykkiset järjestykset syntyvät sellaisista voimista kuin itsetietoisuus, itseohjautuvuus ja autonomia, sekä sellaisten arvojen valitsemisesta, joiden mukaan hän tulee elämään. Nämä ja muut niihin liittyvät voimat luovat uuden, korkeatasoisen psyykkisen järjestyksen ja ratkaisevat näin sisäisen ristiriidan sekä aiemmin syntyneen ahdistuksen. Kun yksilö käy läpi prosessin molemmat osat, Dabrowski kutsuu sitä positiiviseksi disintegraatioksi tai globaaliksi disintegraatioksi.”

Dabrowski tunnisti myös kaksi muuta disintegraatiota – negatiivisen ja osittaisen. Negatiivinen disintegraatio toteutuu silloin, jos ihminen käy läpi vain sen romahtamisosan – psyykkisen järjestyksen romahtamisen. Tällöin yksilö jää tavallaan jumiin tuohon hajoamistilaan, kokee kärsimystä ja sisäisiä ristiriitoja ilman, että ratkaisua on näkyvissä, eivätkä he silti pysty palaamaan integraation edelliseenkään vaiheeseen. Krooniset psykoottiset sairaudet ja itsemurhat ovat todennäköisesti negatiivisen disintegraation ilmentymiä. Osittainen disintegraatio ei johda yhtä dramaattisiin lopputuloksiin. Tällöin seuraukset voivat olla monenlaisia: henkilö saattaa palata aiempaan, alemman tason toimintaansa, muodostaa osittaisen uuden, korkean tason psyykkisen rakenteen tai päätyä globaaliin disintegraatioon.

VAIHE YKSI: primaarinen integraatio

• psyykkinen rakenne, jonka tarkoitus on tyydyttää yksilön biologisia vaistoja, viettejä ja tarpeita, joihin lukeutuvat myös sosiaaliset tarpeet.
• Käyttäytyminen yleensä automaattista
• ITSETIEDOSTUS VÄHÄISTÄ
• sisäiset ristiriidat harvinaisia, ristiriidat liittyvät yleensä ulkoiseen maailmaan ja siellä joko turhautumiseen viettien/tarpeiden tyydyttämisessä tai sosiaaliseen hyväksyntään
• kokevat normaaleja elämänkiertoon liittyviä kriisejä ja haasteita, mutta ne eivät muuta heitä
• jotkut ihmiset tällä tasolla ovat erityisen sosiaalisia ja heitä ohjaa ennen kaikkea muiden hyväksyntä
• toinen alaryhmä ovat sosiopaattiset ihmiset. Heitä kiinnostaa vain omien tarpeiden tyydyttäminen ja muiden hyväksikäyttäminen. Rikollisuus.

Henkinen kasvu, persoonallisuuden kehitys edellyttää primaarisen integraation hajoamista.

Taso 2 (unilevel disintegration):

• ensimmäinen merkki siitä, että kehitystä on alkanut tapahtua, hajoamisprosessi käynnistynyt
• jokin ristiriita käynnistää: kehityksellinen virstanpylväs kuten murrosikä, tai jokin kriisi kuten epäonnistuminen koulussa/työssä tms > ristiriita aiheuttaa voimakkaita negatiivisia tunteita kuten turhautumista, epätoivoa ja ahdistusta.
• Negatiiviset tunteet johtavat epävarmuuteen.
• Epäselvyyttä omasta identiteetistä (kuka minä olen) ja mielialojen vaihtelua
• taso 2 on siirtymävaihe integraatiosta disintegraatioon eikä se ole pysyvä: pitkittynyt vaihe 2 johtaa usein joko siihen, että henkilö palaa kehityksellisesti alemmalle tasolle tai psykopatiaan/itsemurhataipumuksiin
• ihmisillä ei ole valmiina keinoja ristiriidan aiheuttamien voimakkaiden tunteiden käsittelemiseen. Jotkut alkavat lääkitä itseään alkoholilla, huumeilla – ääritapauksissa itsemurha
• jotkut alkavat etsiä tehokkaampia keinoja ahdinkonsa käsittelemiseen > he astuvat näin yhä suuremman hajoamisen polulle, menevät kohti suurempaa disintegraatiota, ja mahdollisen kehityksen tielle
• Kriisiä ei voi ratkaista turvautumalla sellaisiin asioihin, jotka yksilö on aiemmassa sosiaalistumisprosessissaan oppinut. Kun ihminen yrittää ratkaista ristiriitojaan turvautumalla aiemmin oppimaansa, hän huomaa, ettei mikään keino tunnu oikein auttavan. Sosiaaliset normit ja arvot, joille he ovat altistuneet, kyseenalaistetaan ja lopulta hylätään. Myös sellaiset käyttäytymispiirteet, jotka pohjautuvat biologisiin vietteihin ja tarpeisiin, käydään läpi ja kyseenalaistetaan. Tällöin ahdistus kasvaa.
• Ihmisellä on vain kaksi vaihtoehtoa: palata takaisin aiemmalle kehitystasolle tai siirtyä seuraavalle tasolle – tai kokea kohtalokkaita seurauksia

Taso 3 (multilevel disintegration):

• Dabrowskin mukaan siirtyminen yksitasoisesta vaiheesta monitasoiseen on sekä ratkaiseva persoonallisuuden kehitykselle että odottamaton tapahtuma ihmisen kehityksessä. Toisin sanoen siirtymä ei ole pehmeä. Kyseessä on jättimäinen loikka, jolloin todellisuus aletaan kokea monitasoisesti tavalla, jota ei voida tulkita yksitasoisesta tilasta. ”Miten perhonen on loogisesti sisällytettynä toukkaan?” Perhosen potentiaali on jo olemassa toukassa. Toisin sanoen monitasoisuuden potentiaali on jo alunperin olemassa ihmisessä (kehityspotentiaali), varsinkin yliherkillä ihmisillä ja kolmannen tekijä läsnäollessa.
• Vaiheessa 2 alkanut primaarisen integraation hajoaminen muuttuu spontaaniksi ja tahdosta riippumattomaksi uskomusten, asenteiden ja tunteiden tutkimiseksi, ja ne, jotka todetaan arvottomiksi, torjutaan.
• Monenlaiset negatiiviset tunteet ja itsekriittiset asenteet aloittavat sisäisen psyykkisen todellisuuden rakentamisen lisäten yksilön tietoisuutta itsestään.
• Negatiiviset tunteet palvelevat prosessia ja lisäävät yksilön tietoisuutta itsestään objektina
• yksilön sisällä alkaa herätä ristiriitoja sen suhteen, että se, miten asioiden pitäisi olla ei vastaa sitä, miten ne ovat. Tämä ihanne-todellisuus-ristiriita syvenee, kun yksilö tulee tietoisemmaksi itsestään ja sosiaalisista arvoista
• Monitasoisuuden saavuttaminen johtaa vallankumoukseen siinä, miten yksilö havaitsee itsensä ja maailman.
• Heille ei enää riitä biologisten tarpeiden tyydyttäminen tai sosiaalisten normien automaattinen noudattaminen
• heissä on käynnistynyt prosessi, jossa he siirtyvät viettipohjaisesta ja konformistisuudesta kohti autonomiaa ja aitoutta suhteessaan itseeensä ja muihin. He ovat alkaneet luoda arvohierarkiaa ja käyttää sitä psyykkisten tilojensa, käyttäytymisensä ja muihin ihmisiin suhtautumsiensa ohjaamiseen.

Taso 4 (organized multilevel disintegration)

• tämän tason pääpiirre on se, että yksilö ohjaa tietoisesti kehitystään: ihmisistä tulee itserakentuvia.
• Tasolla 4 nousee esiin sellaisia kehityksellisiä dynamismeja kuin autonomia, aitous, itsekasvatus ja autopsykoterapia (autopsychotherapy) ja kolmas tekijä. Kolmannen tekijä ohjaamina yksilöt valitsevat korkeamman tason arvoja ja hylkäävät alemmat. Liskäsi ihmisille kehittyy tässä vaiheessa voimakas vastuuntunto itseä ja muita kohtaan.
• Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden taju ja empaattinen suhtautuminen toisiin ihmisiin leimaavat sosiaalista kanssakäymistä
• Taso 4 merkitsee sekundaarisen integraation alkua, kun ihmisestä on tullut itseään kasvattava ja korjaava henkilö. Hän tulee tietoiseksi alueista, joissa oppimista tarvitaan ja etsii siihen tarvittavaa tietoa. Kriisien sattuessa hän pystyy itse auttamaan itseään, jolloin hänestä kirjaimellisesti tulee oma terapeuttinsa.
• Arvojen hierarkia on selvästi muodostunut ja ohjaa käyttäytymistä

Taso 5: sekundaarinen integraatio

• ihmiskehityksen huipulla yksilö on saavuttanut persoonallisuuden. Ihminen kokee harmoniaa ja elää sovussa itsensä kanssa. He elävät elämäänsä toteuttaen henkilökohtaista ihannettaan, jolloin heidän itse rakentamansa arvojen hierarkia ohjaa heidän käyttäytymistään. Käytännöllisesti katsottuna minkäänlaisia ristiriitoja ei esiinny, sillä alemman tason motivaatiot on tuhottu ja korvattu empatian, autonomia ja autenttisuuden korkeammilla arvoilla.

Kolmas tekijä

• Voima, jonka ansiosta ihmisistä tulee sisältäohjautuvampia ja sellaisia, että he hallitsevat elämäänsä sisäisen äänensä ja arvojensa kautta.
• Kun kolma tekijä on aktivoitu, yksilö ei ole enää biologisten tarpeiden ja sosiaalisten sovinnaistapojen armoilla

Kirjasta: Dabrowskis's Theory of Positive Disintegration 2008, kirjoittanut Mendaglio, suomentanut minä