Minusta tulee aikaansaamisguru

Olen uhmakas.

Olen oivaltanut nyt sen, että minulla on ollut väärä asenne. Olen ollut LAISKA. Laiska, huvittelunhaluinen ja löysä. Eli en ole ottanut opiskelemista tosissani. Vetelehdin koko syksyn, mitä nyt kävin luennoilla istumassa, ainakin useimmiten, kun niitä oli, mutta muuten en tehnyt mitään. Hyvin tyypilliseen tapaan alooin ponnistella vasta tentin lähestyessä. Ja opin, ettei moinen metodi toimi. Jos haluaa oikeasti oppia ja omaksua koko kurssin sisällön, muutama päivä on liian vähän aikaa – tai vaikkei olisikaan, on se, että yrittää omaksua niin ison tietomäärän niin pienessä ajassa ERITTÄIN stressaavaa.

Ei.

Nyt on tapahtunut muutos.

Opiskelemiseen pitää käyttää aikaa. Se ON tietyssä mielessä tärkein asia elämässäni. Ei tietenkään lastani tärkeämpi, mutta jossain mielessä kuitenkin.

Oivalsin muutama päivä sitten, että olen valinnut miltei aina, mitä tulee ajankäyttöön, HELPOIMMAN tien. Tietokonepeleihin, "hupikirjoihin", elokuviin yms. on HELPPO keskittyä. Oikeastaan päinvastoin, ne IMEVÄT huomiotani puoleensa. Opiskelemiseen on taas paljon VAIKEAMPI keskittyä. Se vaatii ponnistelua. Sitkeyttä.

Aion tästä lähin käyttää aikani opiskelemiseen. Kun minulla on "vapaa-aikaa", se ei ole VAPAA-aikaa, vaan opiskeluaikaa. Koska minulla on Eevi, minulla on olemattoman vähän "vapaa-aikaa" eli aikaa, jonka voin käyttää johonkin, mihin syvennyn rauhassa.

En enää käytä aikaa helppoihin asioihin. Ajan käyttäminen elokuviin, netissä surffailuun tms. ei ole oikeasti edes yhtään rentouttavampaa tai hauskempaa kuin ajan käyttäminen opiskelemiseen. Se on vain HELPOMPAA. Sellaisiin asioihin on helpompi suunnata ja kiinnittää tarkkaavaisuus ja ylläpitää keskittymistä pitkiä aikoja. Oikeastaan on vaikeampaa olla suuntaamatta tarkaavaisuutta niihin.

Haistakoot helppo keskittyminen siis paskan.

Hyvin harvoin suon itselleni enää moista aivokuolleisuutta ja vetelyyttä ja helppoutta. Vain silloin, jos on sellainen maaginen hetki (jollaista tuskin tulee olemaan), ettei ole MITÄÄN opiskeltavaa TAI jos vapaa-aikaa on esimerkiksi kokonainen vuorokausi (jos Eei on vaikkapa viikonlopun mökillä), niin toki silloin voi jonkin lohkon suoda aivottomuudellekin.

Ja nyt, sen sijaan, että pelaisin Heroios of Might Magicia, opiskelen utilitarismia.

Hyvää yötä ja näkemiin.

Rentoutumista päivä 2

Tein sen taas. Eevi lähti (hyi, nyt haisee kissanpennun PIERU! YÖÖÖÖK) ulos ja kelasin hetken eri vaihtoehtoja, että mitä voisin tehdä (tyhjentää kirjahyllyn, laittaa tavaroita myyntiin huutonettiin, lukea kasvifysiologiaa), mutta totesin olevani väsynyt ja päätin harjoittaa siis rentoutumista. Laitoin veden ääniä ja linnunlaulua soimaan ja kuvittelin makaavani metsässä joen rannalla. Kissanpentu röhnötti umpiunessa päälläni. Vajosin taas horrokseen ja siitä uneen, kunnes sain sydänkohtauksen kun Roosa-kissa pomppasi yhtäkkiä sohvalle. Pikku kissakin sai sydänkohtauksen kun minä pomppasin ja sätkin säikähtyneenä ja sihisi pari kertaa. Sitten sammutin luontoäänet ja jatkoin unia. Valitettavasti (?) kissat eivät suvaitse ilmeisesti nukkumista keskellä päivää, ja heräsin Roosan määkimiseen. Yleensä se ei mau tuolla tavalla taukoamatta pitkän aikaa ja ihmettelin, mikä sitä vaivaa ja nousin käymään vessassa, jonne Roosa ilmestyi lelupallo suussa. Ilmeisesti sitä vain huvitti leikkiä.

No, nyt olen hereillä. Ehkä parempi etten nuku liian kauan, että saa illalla unta. Kuten eilen, on rentoutumisoperaation jälkeen varsin mielenkiintoinen olo. Levännyt.

Jos vaikka tekisi seuraavaksi syömistä.

Kun valitsin tyhjyyden tekemisen sijaan

No niin, nyt se on tehty! Ensimmäinen päivä, kun, sen sijaan, että olisin avannut television (joka meillä on tietokone) tai lukenut kirjaa tms. Eevin ollessa pihalla leikkimässä, päätinkin RENTOUTUA. Asetuin makaamaan sohvalle ja laitoin youtubesta valaiden ääniä soimaan. Vajosinkin siinä pian puoliuneliaaseen tilaan, mutta äänet pitivät hereillä. Lilluin tässä horrosmaisessa tilassa 25 minuuttia ja sitten laitoin äänet pois ja aloin nukkumaan. Nukuin ehkä tunnin.

Nyt on levännyt ja rentoutunut olo! Obviously.

Sen sijaan, että olisin lukenut, säätänyt jotain, kehittänyt virikkeitä, harrastinkin - en mitään!

Ja keksin - heureka, miten mullistava keksintö - että tätähän voi harrastaa vaikka missä. Sitähän voi mennä vaikka kesällä makaamaan metsään ja laittaa silmät kiinni ja olla tekemättä mitään. Tai kai niitä voi aukikin pitää ja katsella vaikka pilviä. Luin joskus jonkun intiaanin elämäkerran, kauan sittne, ja muistan kohdan, jossa se intiaani sanoi, ettei ihmiset enää nykypäivänä ole tekemättä mitään. Se intiaani saattoi vain istuskella puun alla tuntikausia tekemättä yhtään mitään.

Ehkäpä ihmisten olisi hyvä opetella olemaan tekemättä mitään aina välillä. Tosin se ei ole rentouttavaa ja palauttavaa, jos istuu paikoillaan, mutta aivot porisee, murehtii, suunnittelee ja huolehtii. Siksi on hyvä olla jotain, mihin suuntaa keskittymisen ja yrittää tyhjentää mielen. Minä hoen itselleni aina välillä "tyhjä" tai "ei mitään" ja kuvittelen aivoni ja hermoratani tyhjiksi ja lepääviksi ja sitten kuuntelen niitä luonnonääniä.

Rentoutumista opetellessa.

Rentoutuminen osaksi elämää

Olen kesästä asti pohtinut, että pitäisi alkaa opetella tekemään rentoutumisharjoituksia ja meditoimaan. Koska olen aina ylikuormittunut, ylikierroksilla, stressaantunut ja uupunut, olen satavarma, että sitä elimistöni ja aivoni kaipaisivat. Kunnon lepoa. Olen aina kuvitellut rentoutuvani katselemalla teeveetä tms. mutta eihän sellainen oikeasti tyhjennä aivoja ja ole kunnon nollaamista. Elokuvista ja ohjelmista tulee värejä, melua, ärsykkeitä jatkuvalla syötöllä, ja veikkaanpa, että kun ohjelmia myötäelää vahavsti, niin esimerkiksi jännittävissä kohdissa stressihermosto luultavasti aktivoituu. Eli tuskin se on oikeasti kovin rentoututtavaa.

Uskon, että todellinen rentoutuminen pitäisi ottaa päivittäiseksi tavaksi. Eli opetella olemaan tekemättä yhtään mitään, jotta aivoihin ei koko ajan tulvi ärsykkeitä tai aivot eivät koko ajan murehdi jotain tai käsittele jotain jne. Nollaamista. Syvää rentoutumista, jossa hermosto saa huilata.

En vaan vielä ole saanut toteutettua tätä käytännössä, uusien tapojen opettelu on aina hankalaa, mutta nyt koen, että aika on koittanut. Olen kaiken muun kokeillut (liikunta, ruokavalio jne.). Jostain syystä sitä itsestään selvintä en ole vielä kokeillut. Jos on ylikuormittunut, niin kyllähän sitä luulisi nollaamisen olevan paras lääke jaksamisen tehostamiseen.

Eli tätä alan nyt opetella. RENTOUTUMISTA. Käytännössä opettelen harrastamaan lepohetkiä eli asetun sänkyyn makaamaan ja kuuntelen jotain meren kohinaa (rentoutusääniä) tai meditoin. Nollaan päätä. Jos vielä jatkan työkokeilussa, opettelen pitämään sielläkin taukoja, joiden aikana meditoin hetken eli nollaan päätä. Saa nähdä, millainen vaikutus tällaisen elämäntavan omaksumisella mahdollisesti tulee olemaan.

Yöunen merkitys on varmasti myös valtava, että hermosto ja aivot saavat kunnolla levätä ja palautua. Siihen täytyy myös ruveta panostamaan tosissaan.

Ja edes ne kaksi liikunta kertaa, kun saisi sopimaan viikkoon.

Ihminen on biokemiallinen kokonaisuus. Siitä näkökulmasta käsin on syytä lähteä itseään huoltamaan. Koneisto on pidettävä kunnossa, että pysyy pää kunnossa ja on muillekin jotain, mitä antaa.