Eheytyminen

On tullut aika todeta, että olen tarpeeksi eheytynyt. En vaan oo hoksannut sitä.

Oli siis aika, noin 20 vuotta sitten, kun voin niin huonosti, että totesin mielessäni: "Tää ei voi olla normaalia voida näin huonosti, ihmisen ei voi kuulua voida näin huonosti." Siitä alkoi aika, jolloin omistin elämäni täydellisesti sen selvittämiselle, MIKSI voin huonosti ja miten voin korjata sen.

Mutta nyt huomaan, että oon eheytynyt tarpeeksi. Voin nykyään ihan hyvin. Mun ei enää tarvi omistaa elämääni sen miettimiselle, mikä on huonosti ja miten voin korjata asian. Olisin voinut lopettaa jo jonkun aikaa sitten, mutta oon jäänyt niin jumiin tohon moodiin ja siitä on tullu elämäntapa, että en oo tajunnut, että sieltä pään sisältä voi tulla ulos ja alkaa elään. Että voi alkaakin keskittyyn siihen, mikä elämässä on HYVÄÄ sen sijaan, et keskittyy koko ajan siihen, mikä on vialla.

Koska faktahan on, että aina on jotain vialla. Me ei eletä missään paratiisissa. Kärsimys on osa elämää. Negatiivisia tunteita on ja tulee olemaan. Ikäviä asioita tapahtuu. Mä en vaan jossain kohtaa huomannut, että oon eheytynyt tarpeeksi elääkseni normaalia elämää. Unohduin ajatukseen siitä, että jokin on karmaisevalla tavalla pielessä.

En oo ollut masentunut nyt 8 vuoteen. Tosin oon syönyt masennuslääkettä koko sen ajan enkä voi olla ihan varma pysyisinkö vieläkään kunnossa ilman. Mutta haluisin uskoa, että oon eheytynyt niin paljon, että pysyisin kunnossa jo omin avuin. Se selviää jossain vaiheessa, kun saan itseni vierotettua lääkkeestäni. Kun saan sen lopetettua ja jos pysyn kasassa ilman sitä, voin todeta parantuneeni. Nyt vielä hiukan hapuillaan.

Mutta siis! On aika lähtee talsimaan uutta tietä pitkin. Sitä, jossa voi taas keskittyä iloon ja kivoihin asioihin ja täyttää elämänsä kaikella mitä rakastaa ja toteuttaa itseään. Niinkun lapsena. Ennen kun sairastuin.

Valitusvirsi

Nyt tulee hirveä valitusvirsi.

Ehkä lääkitys ei ole kohdillaan... Kun olen sitä vähentänyt. Ehkä kuitenkin olen vähentänyt liian nopeasti, vaikka hitaasti olenkin vähentänyt. Koska alkaa meno mennä niin alakuloiseksi ja depressiiviseksi, nostan annosta. Olin jo siirtymässä / osin siirtynyt syömään puolikkaan annoksen päivässä (5 mg), mutta luin jostain netin uumenista, että jos alkaa tulla masentunut olo, on luultavasti vähentänyt liian nopeasti annoskokoa eikä aivot pysy perässä. Aloinkin kyllä ehkä hoppuilla, kun vähentäminen sujui niin helposti ja mallikkaasti uudella metodillani. Palaan nyt syömään joka päivä 3/4 annoksen.

Koko kesän ollut varsin masentunut ja ankea olotila. Ruokahalu olematon. Mieluiten lopettaisin koko syömisen.

Valitusvirsi on tämä:

Ennen minulla oli tapana viettää aina pieniä juhlia, joilla piristin arkeani. Juhla oli sellainen ilta, kun saan olla ihan yksin ja rauhassa kotona ja katson elokuvan ja syön kaikkea hyvää. Mutta kesän aikana tajusin, että minua ei enää huvita elokuvat. Elokuvat on suurimmaksi osaksi paskaa. Hyvin harvoin elokuva on hyvä. Lisäksi syön herkkuja ja kaikkea hyvää melkein joka päivä, joten siinäkään ei ole mitään erikoista. Minulla ei siis enää ole elokuvailtoja. Ei juhlia. On siis vain arki. Arki ja arki ja arki. Minulta on riistetty keino, jolla saatoin nostaa olemisen hetkeksi arjen yläpuolelle.

Toisekseen olen kadottanut hypomaniani. Vielä pari vuotta sitten elin onnellisena hypomaniassani, jossa vietin pari kolme vuotta ainakin. Suurimman osan ajasta. Olin hillittömän luovassa, idearikkaassa, toimeliaassa, innostuneessa mielentilassa ja minulla oli paljon projekteja ja suuruudenhulluja ajatuksia ja sain niistä onnellisuuden tunteeni. Mutta se on ollut poissa jo pari vuotta. En ole super innostunut mistään. Ei mitään kiehtovia projekteja. Ei suuruudenhulluja ajatuksia. Mistä onnellisuus sitten muodostuu? Mikä tekee ihmisestä onnellisen? Minulle se oli projektini ja villiintynyt mieleni. Kun sitä ei ole... Mitä sitten? Olen nyt harrastanut vetelää madon elämää, ja se ei ainakaan  ole kivaa. Siitä päästäänkin valitusvirren osaan 3.

VIHAAN aivojani. Vihaan vetelää, laiskaa, mukavuudenhaluista, hedonistista aivostoani. Vihaan itseäni ja jokaista sekuntia elämästäni, kun havaitsen, miten kaukana se, miten elän, on siitä, miten minun mielestäni KUULUISI elää. Vihaan liikunnan harrastamista, mutta minun PITÄISI harrastaa ahkerasti liikuntaa. Rakastan herkkuja ja minun PITÄISI olla syömättä sokeria ja gluteenia ja kaikenlaista sontaa. Minulla ei ole ruokahalua (eikä juuri rahaakaan) ja minun PITÄISI syödä tarpeeksi paljon ja terveellisesti.

Hyi.

Ja VIHAAAAAAAN hiuksiani. Hyi hyi hyi. Ensinnäkin haluan tummanruskeat hiukset, mutta en saa. Koska en halua käyttää kemiallisia paskavärejä joka kuukausi ja kasviväreillä sottaamisesta ei tule mitään. Niillä saa sekunniksi aika kivan tummanruskean, mutta se hitsin indigo peseytyy suunnilleen kertapesulla pois. PLUS indigo ei ilmeisesti tartu hiuksiini ellen ENSIN hennaa, ja menee aika hevletin työlääksi, jos eka pitää hennata ja sit laittaa sen indigopaska ja sitten saa muutamaksi päiväksi tummat...

Joten nyt ne on tylsän väriset paskat. Plus ne alkaa olla taas kasvaneet vähän pitemmiksi ja se tarkoittaa, että ne ROIKKUU ylisuorina tylsinä matoina päässä. Näytän kuolettavan TYLSÄLTÄ. Jumala ei sitten mitenkään armollisesti voinut lahjoittaa luonnonkiharaa. Haluan pörröisen tukan.

EHKÄ sitten kun nää on PALJON pidemmät kuin nyt, ne on kivemmat. Mutta mitä hitsiä teen siihen asti. Pitäsköhän testata se hitsin permanentti.


Elämäni on yksi sotkuläjä tällä hetkellä. Tai MINÄ olen. Ainoa kiva asia on, että pääsin kouluun.


Tylsää tylsää tylsää ankeaa ankeaa ankeaa.

Mitä on onnellisuus. Mistä se tulee. Mitä sitten tehdään, kun ei enää ole kivoja pieniä elokuvajuhlia. Tai maanisia projekteja.

YHYY.

Quitting ssri with ease

Kirjoitin lopettamissuunnitelmastani aiemmin täällä. Olen nyt syönyt pari kolme viikkoa joka päivä 3/4-annosta ja en ole huomannut vieroitusoireita ollenkaan. Tai sitten ne tuli samalla kun oli ovulaatio enkä tiedä, mikä kamaluus oli mitäkin.

Anyway, olen siis vähentänyt annostani pysyvästi 1/4-annoksen verran. Lähes täysin ongelmitta.

Huraa!

Koska tämä sujuu näin hyvin, taidan siirtyä kolmanteen vaiheeseen eli syödä joka toinen päivä puolikkaan ja joka toinen päivä 3/4. Jos pääsisi mahd pian eroon tuosta pillerin sahailusta neljään osaan... Hate it.

Masennuslääkkeiden käytön lopettaminen kitkattomasti

Helpotus ja huojennus, ssri-lääkkeistä voi sittenkin päästä ehkä eroon ilman kovin isoja ongelmia! Se pitää vain tehdä oikein. Valitettavasti oikein missään ei anneta tarkkoja ohjeita siihen, miten lopettaminen pitäisi tehdä. Tai minä en ainakaan ole nähnyt tai kuullut selkeitä ohjeita. Olen itse yrityksen ja erehdyksen kautta löytänyt nyt vihdoin ilmeisesti toimivan keinon!

Lopettaminen pitää tehdä äärimmäisen hitaan hivutuksen kautta. Lisäksi, kuten viime lopetusyrityksestä opin, on hivutuskin eli annoksen asteittainen vähentäminen, tehtävä hyvin hitaasti. Hitaus ja pikku askel kerrallaan on kaiken A ja O.

Epäonnistuneet yritykset:

(Lääkkeeni on Cipralex) Puolikkaaseen annokseen siirtyminen kerrasta oli katastrofi. Sitten yritin pienentää annosta vain 1/4, mutta vieroitusoireet iskivät vajaan viikon kuluttua ja tämäkin yritys oli katastrofi. Näistä kerroista opin, että kun vieroitusoireet iskevät, kokonaisen normaaliannoksen syöminen katkaisee ne muutamassa tunnissa. Tästä päättelin, että ehkä lopettaminen onnistuisi siten, että syön pienennettyä annosta joka toinen päivä ja normaalia joka toinen päivä. Käytännössä tein tämän vieläkin hitaammin eli söin 3/4 annoksen joka kolmas päivä ja normaalin kahtena päivänä siinä välissä.

Tämäkään ei onnistunut, koska muutin lääkeannostelua kerran kuussa, ja joka kerran, kun annosta pienentää (eli siirtyy esimerkiksi edellä mainitusta joka 3. päivä 3/4-annoksesta joka 2. päivä 3/4 annokseen), tulee vieroitusoireita, vaikka vähäisiäkin, jolloin kerran kuussa muutoksia tehdessä, on vieroitusoireet päällä melkein koko ajan eikä sillä tavalla jaksa kukaan elää. Etenkinkään, kun jos lopetuksen tekee noin hitaasti hivuttamalla, pitäisi vierotusoireita (jotka tuolla menetelmällä kuitenkin pysyivät lievempinä ja siedettävämpinä kuin äkillisemmillä tavoilla) kestää jopa vuosi tai ylikin....

Onnistuminen?

Olen siis nyt hienosäätänyt lopetusmetodini seuraavanlaiseksi:

Nopeutan annoskoon pienentämisvauhtia (vähennän hivutusvälivaiheita) edellisestä yrityksestä, koska muuten siinä menee liian kauan.

Mutta hidastan vaiheesta toiseen siirtymistä, jotta ehdin rauhassa käydä läpi vieroitusoireet, saavuttaa uuden balanssin ja elää normaalia elämää ennen kuin kohtaan seuraavan vaiheen vieroitusoireineen.

Käytännössä siis olen tehnyt niin, että syön joka toinen päivä normaalin annoksen ja joka toinen päivä 3/4 annoksen. Tarkoitus on jatkaa tällä tavalla jopa kuukausia, että elimistö ehtii sopeutua ja saavuttaa balanssin ja saan elää ilman vieroitusoireita normaalia elämää ennen kuin sitten jossain vaiheessa tuntuu, että jaksan taas hetken aikaa vieroitusoireiden läpikäymistä ja etenen seuraavaan vaiheeseen.

Olen nyt syönyt 3/4 annosta joka toinen päivä... Pari kuukautta? Vieroitusoireet tulivat ensimmäisen kuukauden aikana, mutta ne olivat varsin lieviä, koska syön normaaliannoksen joka toinen päivä. Sitten ne loppuivat ja olo tasoittui ja voin taas ihan normaalisti. Tämä siirtyminen kävi siis melkoisen helposti!

Nyt tuntuukin, että voisin alkaa siirtyä seuraavaan vaiheeseen joka on luultavasti siirtyminen KOKONAAN 3/4 annokseen. Olettaisin, ettei vieroitusoireiden pitäisi olla juuri pahempia kuin edellisellä siirrollakaan.

Mikäli saan seuraavan siirron suoritettua onnistuneesti olen päässyt jo 3/4 annokseen! Ilman kovinkaan kummoisia ongelmia.


Mutta nyt olen siis vähentänyt vasta sen verran, että syön joka toinen päivä 3/4 annoksen. Sekin on silti vähennys! Suunta on vihdoin oikea.


Kun siirryn vieroituksen seuraavaan vaiheeseen, raportoin tuloksista.

Tavoitteeni on nyt toistaiseksi siirtyä puolikkaaseen annokseen eli 5 mg vuorokaudessa ja jäädä varmaan toistaiseksi siihen. Sitten on kuitenkin jo puolet matkasta kohti lopettamista tehty!

Cipralexin annoskoon puolitusprosessi

Olen etenemässä annoskoon puolitusprosessissa kolmanteen vaiheeseen ensi viikolla. Olen siis syönyt cipralexia 5 vuotta 10 mg päivässä. Aiempien kokemusten perusteella laadin todella hitaan vieroitusohjelman, jonka esitän tässä "kuvina" sanojen lisäksi.

Vaihe 1

Aloitin näin: OOoOOoOOoOOoOOo...

Eli kuukauden ajan otin joka kolmas päivä 3/4 annoksen ja muina päivinä normaalin.


Vaihe 2

OoOoOoOoOoOoO...

Sitten siirryin syömään 3/4-annoksen joka toinen päivä, joka toinen päivä syön kokonaisen (10 mg).
Olen nyt tämän vaiheen loppusuoralla eli ensi viikolla siirryn kolmanteen vaiheeseen:


Vaihe 3

OooOooOooOoo...


Eli otan kokonaisen pillerin enää vain joka kolmas päivä ja kahtena muuna päivänä 3/4-annoksen.


En ole varma, koitanko sen jälkeen siirtyä pelkästään 3/4-annokseen, luultavasti en vaan syön kokonaisen joka neljäs päivä: OoooOoooOoooO... En ole vielä varma.



Kun aikanaan yritin lopettaa/vähentää niin, että siirryin suoraan syömään 3/4-tabletin joka päivä, alkoi kaameat vieroitusoireet vajaan viikon kuluttua. Vieroitusoireet katosivat muutamassa tunnissa, kun söin kokonaisen pillerin, joten tästä päättelin, että onnistuakseni, minun täytyy jatkaa kokonaisen tabletin syömistä vuoropäivinä (tai ainakin joka kolmas päivä tms.)

Tämä on siis toooooosi hidas hivutusprosessi.

Tavoitteena hinata annos puoleen eli 5 mg:aan.

Toistaiseksi ei ole tullut vieroitusoireita, paitsi olen nyt ollut pari viikkoa järjettömän unelias ja väsynyt ja alkaa tutua, että se ehkä johtuu lääkkeen vähentämisestä. Hemoglobiini tällä hetkellä 120. Ei siis kovin korkea mutta ei nyt super matalakaan.


Artikkeli aiheesta: When and how to come off your antidepressants