torstai 29. elokuuta 2013

Hämmentävä sekoitus introversiota ja ekstroversiota

Nyt on pakko rustata tänne tästä aiheesta, kun parikin ihmistä sai eilisestä kirjoituksestani "Vaikeasti tavoiteltava nainen MY ASS!!!!" sen käsityksen, että olen todella ekstrovertti (varsin ymmärrettävästi) ja esimerkiksi Asperger-keskustelusivulla facebookissa, jossa jaoin linkin kyseiseen tekstiin, joku ihmetteli, että miten asperger voi olla noin ulospäinsuuntautunut ja olen kääntänyt kirjan "Introversion voima", vaikka olen niin ekstrovertti.

Tosiasiahan on, että koen todellisuudessa olevani introvertti enkä suinkaan ekstrovertti. Mutta samalla tosiasia on, että olen todella hämmentävä sekoitus molempia. Melkein jokaisessa on vähän molempia, mutta mun kohdalla kyse ei ole tällaisesta normaalista "vähän molempia"-ilmiöstä vaan olen molempia TÄYDELLISESTI. Siis olen todella vahvasti introvertti ihminen JA todella poikkeuksellisen ekstrovertti ihminen. Tiedän – se on friikkiä. Minusta ainakin. Mutta minä ymmärrän sen niin, että se valtavan voimakas ekstroversio on yksinkertaisesti minun ADHD:ni. Täsmennän kohta tätä lisää. Kuitenkin se, joka koen todella olevani sielultani, on introvertti ja asperger. Se on todellinen minäni. Se ekstroverttipuoli on vaan sellainen sekopää ADHD-mauste.

Kirjoitan tämän tekstin jälkeen toisen tekstin, jossa määrittelen uudelleen introversion ja ekstroversion käsitteet. Mun on pitänyt kirjoittaa sellainen jo kauan, koska nykyiset määritelmät on aivan suosta.


Minun introversioni

Suomentamani kirja Introversion voima kuvaa minua täydellisesti. Se on kirja minusta. Kuten muistakin introverteista. Olen onnellisin yksin ollessani tai ainakin koen sen luonnollisimmaksi elementikseni. Rakastan olla yksin ja puuhata omia juttujani. Tarvin paljon ihmisvapaata aikaa ollakseni onnellinen ja pysyäkseni tasapainossa. Koen haastavaksi ajatuksen toisen aikuisen kanssa asumisesta valtavan yksinäisyyden tarpeen ja itsenäisyyteni vuoksi. Edesmenneessä suhteessani se toimi, koska toinen oli useammin pois kotoa kuin kotona (mikä sekään ei ollut kiva). Jos minulla olisi joskus hyvä parisuhde, yhdessä asuminen voisi ehkä toimia, jos toiselle on selvää, että tarvin omaa tilaa ja rauhaa ja saan sitä. Myös asumispaikan (asunto, talo) pitäisi olla arkkitehtonisesti sellainen, että siellä on joku huone tai paikka, johon voi vetäytyä niin, ettei kukaan häiritse tippaakaan. Vähän niinkuin lapsuudenkodissa oli oma huone. Introversion voima -kirjassa onkin luku nimeltä "Oma huone", jossa Helgoe harmittelee sitä, kun aikuisena ei enää ole omaa huonetta, tai sillä tavalla ei yleensä ajatella, mutta Helgoe kannustaa, jos mahdollista, järjestämään itselleen sellaisen, jos on introvertti.

Olen myös siten introvertti, mikä on uskoakseni Jungin näkemys introversiosta, että elän enemmän sisäisessä kuin ulkoisessa maailmassa. Olen sisäisen maailman ihminen. Helgoe kirjoittaa Introversion voimassa: "Jung oli ensimmäinen, joka määritteli nämä persoonallisuudenpiirteet (introversion ja ekstroversion)" ja Jung kuvasi niitä näin: Introvertille on "tunnusomaista suuntautua elämään subjektiivisten mielensisältöjen kautta" ja ekstrovertille "kiinnostuksen kohdistuminen ulkoisiin asioihin" (Helgoe 2012, xviii). Myös Myers-Briggs-tyyppi-indikaattorin (persoonallisuustesti) kehittäjät "lähtevät liikkeelle siitä ajatuksesta, että introvertit keskittyvät mieluiten omaan sisäiseen maailmaansa, kun taas ekstrovertit keskittyvät mieluiten ulkoiseen todellisuuteen" (Helgoe 2013).

Olen introvertti myös siinä, että viihdyn kaksin hyvän ystävän tai rakkaan kanssa, en ryhmissä. Ryhmätilanteissa olen todella introvertti. Vetäydyn jonnekin omiin oloihini ja tarkkailen hiljaa, mitä muut puuhaavat ja puhuvat. Kuuntelen mielummin kuin itse puhun. Ryhmätilanteissa olen todella sulkeutunut. Yleensä. Joskus hyvin harvoin, jos puhutaan kiinnostavista aiheista tms. saatan osallistua, mutta ryhmässä keskusteleminen on minusta varsin epämiellyttävää. Poikkeuksen muodostaa myös se, jos ryhmässä aletaan pelata jotain tai ryhmässä tehdään jotain projektia. Näissä tapauksissa muutun ekstrovertiksi ja usein joukon eloisimmaksi ja vilkkaimmaksi. Jälkimmäisessä tapauksessa siksi, että olen johtajaluonne ja tulvin ideoita, joten alan usein automaattisesti vetää projektia ja koordinoida toimintaa.

Olen siis introvertti.


Minun ekstroversioni (eli ADHD:ni)

Olen ekstrovertti tavassani ilmaista itseäni ja sisäistä maailmaani ulospäin. Minulla on pakottava tarve jakaa jokainen ajatukseni ja tunteeni jonkun kanssa. Mutta koska olen introvertti ja viihdyn useimmiten yksin ja omissa oloissani, kaivaten samalla yhteyttä ihmisiin, kirjoitan paljon tekstiviestejä ja no, blogia :). Olen yhdessä yksin. Ja kun kirjoitan, vaikutan todella ekstrovertilta, koska ilmaisutyylini on ekstrovertti.

Koen, että minulla ADHD:n yliaktiivisuus ilmenee verbaalisena tulvimisena ja tämä on pääasiallinen syy "ekstroversiooni". Pää ja mieli tulvivat asioita, jotka väkisin tulevat ulos. Sille ei mahda oikein mitään.


Olen myös kovin läheisyydenkipeä ja rakastan valtavasti koskemista ja koskettelua. Sen tähden hakeudun hyvin hyvin lähelle, silloin kun en halua olla yksin ja jos on joku, jonka lähelle voi mennä :). Tämä ei varmaankaan ole varsinaisesti ekstroversiota, mutta tekee minusta, jos nyt viitataan siis eiliseen kirjoitukseeni vaikeasti tavoiteltavasta naisesta, lähelle tulevan. Siis saatan tulla nopeasti lähelle. Kun olen siinäkin sellainen hassu, että haluan hirveästi läheisyyttä ja sitten toisaalta taas tosi paljon itsenäisyyttä ja omaa tilaa...


Eli en minä varsinaisesti koe olevani ekstrovertti vaan enemmänkin vain yliaktiivinen ADHD-pää, joka rakastaa ihmisiä ja läheisyyttä ja yhteyttä ihmisiin, vaikka sitten oikeasti viihtyykin yleensä parhaiten yksin. Ja en ole ADHD:n takia vaikeasti tavoiteltava nainen vaan tulvin kaikkea. Ja usein varsin estoton.


Se onkin sitten vain niin hassua, kun jos tapailen miehiä, vaikutan hirveän ekstrovertilta, vaikka olen introvertti. Tai olen molempia.




Temperamentit


Tony Dunderfelt on kirjoittanut hyvän kirjan Tunnista temperamenttisi (netissä on kirjaan perustuva testi: Testaa temperamenttisi). Dunderfelt on jaotellut temperamentit neljään. Keltainen, punainen, vihreä ja sininen. Ne sijaitsevat nelikentällä, jossa toinen akseli on introversio-ekstroversio ja toinen ihmiskeskeinen-asiakeskeinen. Jälkimmäinen on itsestäänselvä kohdallani: olen asiakeskeinen. Olen mielummin yksin projektieni kanssa kuin ihmisten kanssa.


Kuvaan nämä neljä temperamenttia lyhyesti.


Punainen (vastannee koleerikkoa): asiakeskeinen, ekstrovertti. Punainen on tulta. Voimakas. Voimakkaat tunteet, jotka räiskyvät ulospäin, joskus liiankin kanssa. Kilpailuhenkinen, määrätietoinen, eteenpäin pyrkivä.


Keltainen (sangviinikko): ihmiskeskeinen, ekstrovertti). Eloisa. Iloinen, ystävällinen, puhelias, luova, mielikuvituksekas ja intuitiivinen.


Sininen (melankolikko): asiakeskeinen, introvertti). Analyyttinen. Tutkiva ja tietoa keräävä. Keskittynyt. Ilmaisutyyli asiallinen ja hillitty. Perfektionisti. Tutkijatyyppi.


Vihreä (flegmaatikko): ihmiskeskeinen, introvertti). Rauhallinen, tasapainoinen, tulee helposti toimeen erilaisten ihmisten kanssa, kiltti ja ystävällinen. Introverttina ei näytä välttämättä tunteitaan ja ajatuksiaan ulospäin, vaan ne pysyvät ehkä piilossa.



Minulle tämä kirja avasi silmät oman omituisen ekstroversio-introversio-coctailini suhteen. Ilmaisutyylini tulee täysin punaisesta ja keltaisesta. Olen 100% punainen ja 100% keltainen. Olen räiskyvä, voimakastunteinen, hupsutteleva, iloinen, pelleilevä, erittäin määrätietoinen, kilpailuhenkinen, puhelias, äänekäs... Minun tunne-elämäni ja ilmaisutyylini tulevat punaisesta ja keltaisesta. Ja keltaisesta tulee myös ideat, luovuus, intuitio ja mielikuvitus. Punaisesta valtava määrätietoisuus ja uhma ja johtajaluonne.


Mutta sininen. Olen myös sitä 100%. Viihdyn parhaiten yksin tutkijankammiossani, jossa keskityn rauhassa asioihin ja pyrin täydellisyyteen projekteissani enkä jaksa ihmisiä. Sisäinen maailmani tulee sinisestä.


Vihreää ei minusta löydy.... Ei tipan tippaa...


Eli tällainen coctail.



Voisimme päättää tämän erään Asperger-keskusteluryhmän henkilön sanoihin, joka luettuaan vaikeasti tavoiteltava nainen -tekstini, totesi todella hyvin:

Olen puhelias, avoin, innostun helposti, teen kaiken täysillä ja koko sydämellä. Viihdyn kuitenkin hyvin yksin.


Tismalleen!!!!!

2 kommenttia:

  1. Itse menen perusluonteeltani kelta-sinisissä väreissä vähän fiiliksen, tilanteen, ympäröivien ihmisten sun muiden muuttujien vaikuttaessa, mutta olen kyllä kokenut punaisen kuohunnan ja vihreitä vaiheita joissain elämäntilanteissa.

    On kyllä hauskaa lukea toisen elämän kuvauksia jotka sopivat niin monin osin myös omaan elämään, kiitos että jaat niitä.

    VastaaPoista
  2. Hei! oletko tutustunut tällaiseen: personalityjunkie.com?

    Kirjoitin juuri piiiitkän kommentin, mutta kun yritin päästä takaisin tuosta google-tili-loginistä, se oli hävinnyt.... Lyhyesti: hieno blogi, sain eilen Aronin kirjan ja aloin etsiä juttua suomeksi. Etsin tuon Mannisen kirjan, Aron olis kiva kääntää! :)

    VastaaPoista