Mistä tämä kaaos tulee? Se tulee siitä, kun ihminen on eronnut 8,5 vuotta kestäneestä suhteesta. Kai sitä vähemmästäkin menee aivot sekaisin. Tosin en tiedä, mikä tässä sekaisuudessa tulee vain unen puutteesta ja mikä muusta.
Unta, unta... Sitä minulle kiitos.
Sitten vasta alkaa taas tajuta tätä maailmaa ja itseään ja näkee selvemmin eikä ole vain yksinkertaisesti HULLU.
Kaikki on outoa. Ja minua pelottaa. Minua pelottaa itseni ja tulevaisuus.
Syy siihen, miksi vietin niin kauan melko epätyydyttävässä ihmissuhteessa on pelko. Pelkäsin toisen tuskaa, jota jättäminen aiheuttaa, sen kohtaamista ja aiheuttamista. Ja pelkään itseäni. Olen paennut omaa mieltäni ja sen hulluja syövereitä. Vaikka suhde ei ollut erityisen optimaalinen, se piti minut suunnilleen tasapainoisena. Olen pelännyt kohdata maailmaa yksin, koska joudun kohdakkain hullun mieleni kanssa. Mutta uskon, että tuon suhteen tarkoitus oli eheyttää minua. Olen sen aikana saanut kasvaa ja kypsyä, aikuistua, löytää itseni. Ehkä minulla on nyt resursseja hullun mieleni kohtaamiseen ja järjestämiseen. On tullut aika ottaa siitä selvää.
Mitä tarkoitan hullulla mielellä? Aivovauriota. Olen 100 % varma siitä, että aivoissani on pahemmanlaatuinen vaurio. Ehkä sen nimi on ADHD. Ken tietää. Mutta se vaurio on sellainen, että se tekee minusta riivatun tunnehullun sekopään. Olen täynnä pakkomielteitä ja impulsiivisuutta ja tunteiden vuoristorataa. Jostain syystä se kaikki pysyi aisoissa, kun olin parisuhteessa ja olen pelännyt lähteä siitä, koska sitten joudun kohtaamaan taas tämän epävakaan mieleni.
Olenko nyt tarpeeksi kypsä korjaamaan mieleni?
Aivoplastisiteetti. Omia aivojaan voi muuttaa. Olen lukenut Barbara Arrowsmith-Youngin kirjan The woman who changed her brain. Arrowsmith-Young kärsi todella pahoista oppimisvaikeuksista, mutta hän kehitti itselleen kognitiivisia harjoituksia, joiden avulla hän pystyi korjaamaan vaurioituneet alueet aivoistaan. Omia aivojaan voi työstää siten, että käyttää heikkoja alueita. Pakottaa ne vahvistumaan. Muodostaa uusia yhteyksiä ja kytkentöjä, kunnes aivot muovautuvat uuteen uskoon.
Minusta on todella mielenkiintoista, kun luin jokin aika sitten netistä, että impulsiivisuus ja pakkomielteisyys ovat yhteydessä samaan aivoalueeseen. Vaurio tässä nimenomaisessa osassa aivoja voi aiheuttaa pakko-oireusuutta ja impulsiivista häiriökäyttäytymistä. Juuri se kohta aivoissani on totaalisen paskana. Typerät aivot. Ylipäätään minusta oli kiinnostavaa saada selville, että impulsiivisuus ja pakkomielteisyys ovat todella lähellä toisiaan. Onhan kummassakin kyse siitä, että ei pysty hallitsemaan omaa käyttäytymistään. Kummassakin on kyse siitä, että tuntee pakottavaa tarvetta tehdä jotain.
She notes that impulsivity is a primary feature of many disorders including addiction, ADHD, obsessive compulsive disorder and gambling. Identifying the brain region and mechanism that controls impulsivity is a critical step in the diagnosis and treatment of these conditions. (internet-artikkeli: Area Of Brain Responsible For Controlling Impulses Discovered)
Tässä esimerkiksi yksi kiinnostava artikkeli: Understanding the Differences Between Impulsivity and Compulsivity
Etuotsalohkoissani on pahemmanlaatuinen vaurio. Kiitos vaan.
Minulla on joko epävakaa persoonallisuushäiriö tai sitten kyse on ADHD:n Aspergerin ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön vaikutuksista aivoissani.
En hyväksy.
Kirottu pää.
Aion pistää sen hallintaan. Omistan siis tästä eteenpäin elämäni pääni järjestämiselle. Kognitiivisia harjoituksia surkastuneiden aivo-osien kunnostamiseksi. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Aivovaurion korjaustoimenpiteet käytännössä:
Ongelmana on siis impulsiivinen ja pakkomielteinen käytös, totaalinen rutiinikyvyttömyys ja tunneohjautuvuus. Kaikki siis johtuvat sen saman alueen vauriosta ja avainsana on nimenomaan TUNTEET sekä kykenemättömyys oman itsen hallintaan. Voisimmeko kutsua tätä myös toiminnanohjauksen ongelmaksi? Luultavasti.
Tätä vaurioitunutta aluetta alan korjata yksinkertaisesti vahvistamalla sitä, mikä ei toimi. Eli tunneohjautuvuuden tuhoaminen on main goal. Pakotan itseäni toimimaan vastoin tunteitani, suorittamaan rutiiniluontoisia askareita ja tekemään asioita, jotka EIVÄT huvita. Näin aivoni alkavat saada uudenlaista stimulaatiota ja kokemuksia itsehallinnasta.
Itsehallinta. Siinä on päämääräni. Haluan hallita aivojani, en halua, että ne hallitsevat minua.
Kirotut aivot.
Olen jo aloittanut tämän työskentelyn kuukausi tai kaksi sitten ja se edistyikin hyvin. Eroprosessi sai aikaan kaaoksen ja romahtamisen takaisin totaaliseen tunnehulluuteen, mutta nyt palataan takaisin raiteille. Aivojen muokkaus jatkuu.
Käytännössä siis pakotan itseäni esimerkiksi:
- urheilemaan
- siivoamaan
- petaamaan sängyn joka aamu
Sängyn petaaminen on erityisluontoinen harjoitus, jonka tarkoituksena on opettaa aivojani toistamaan tietty rutiini joka ikinen päivä.
Urheileminen ja siivoaminen ovat taas sellaisia harjoituksia, joissa pakotan itseäni toimimaan, vaikka ei yhtään TUNNU siltä. Näin aivoihin alkaa muodostua uusia kytkentöjä ihan uusille alueille – sellaisille, jotka vastaavat itsehallinnasta.
Alan myös harjoitella mielitekojen vastustamista. Kun haluan jotain, ihan tahallani kiellän sen itseltäni. Näin aivoni saavat harjoitusta luopumisessa ja irti päästämisessä. Ne oppivat vähitellen, ettei aina ole pakko saada sitä mitä haluaa.
En hyväksy tällaisia aivoja ja aion korjata ne. Piste.
Vaikka onkin hienoa olla tällainen superluova ja omaperäinen ja tunteita täynnä ja kiinnostava ja kaikkea niin siitä joutuu myös maksamaan helvetin kovan hinnan. En tiedä haluaisinko silti olla "tavallinen" ihminen. Tuskin.
Mutta vaikka äärettömän pitkä ja nyt päättynyt parisuhteeni ei ollut lainkaan optimaalinen, se oli minulle elintärkeä. En tiedä, olisinko hengissä ilman sitä. Ainakaan en tiedä, missä olisin ja kuinka sekaisin. Se tarjosi minulle turvapaikan, jossa aivoni saivat levätä ja korjata itseään. Mieleni sai aloittaa eheytymisen. Nyt sitä korjaustyötä pitää jatkaa yksin.
Ehkä minusta vielä joskus tulee kelvollinen ihminen tähän maailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti