Luen Jungin elämäkertaa ja olen lumoutunut. Kohtaan sukulaissieluni kirjan sivuilla. Jungin mieli toimii jotenkin hämmästyttävän paljon samaan tapaan kuin omani. Ensimmäiset noin 60 sivua meinasivat nujertaa minut pitkästymisellä, mutta noin sivulta 63 alkaen Jung alkaa kuvata sisäistä elämäänsä ja sen kehityskulkuja minua kiinnostavalla tavalla. Hänen suhteessaan Jumalaan ja siinä, miten hän kohtaa uskonnon ja sen tyhjät rituaalit ja alkaa etsiä vastauksia kysymyksiin Jumalasta ja pahuudesta hyväksymättä valmiita vastauksia, ajatellen itse ja itsenäisesti, muistuttavat suuresti omasta matkastani. Myös Jungin intuitiivisuus on hyvin samanlaista kuin omani. Hänkin kokee vahvana yhteyden yliluonnolliselle tasolle ja saa intuitiivisia viestejä yms. Love it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti