Miten hyperfokus eroaa flowsta?

Olen pohtinut paljon hyperfokusta ja sitä, miten se eroaa, jos eroaa, flowsta. Flow on termi, jonka kaikki tuntevat..? Flow on virtauskokemus, tila, jossa ihminen uppoaa niin täydellisesti siihen, mitä hän on tekemässä, että aika ja paikka tuntuvat katoavan. Kaikki virtaa. Ihminen ja se mitä hän tekee ovat täydellisessä harmoniassa keskenään. Ihmisen kyvyt ja asian, jota hän tekee, haastavuustaso, vastaavat optimaalisella tavalla toisiaan. Tässä tilassa tekeminen on nautinnollista ja ihminen pikemminkin saa energiaa kuin menettää sitä. Meri Lähteenoksa sanoi, että flow-tilaan liittyy innoittuneisuus, inspiraatio. Ihminen tuntee iloa siitä, mitä hän tekee.

Se on ihana tila. Optimaalinen tila.

Mikä sitten on hyperfokus? Hyperfokuksesta puhutaan sekä ADHD- että aspergerkirjallisuudessa ja se liittyy tarkkaavaisuuteen. Sitä voidaan pitää eräänlaisena tarkkaavaisuuden häiriönä, jos haluaa katsella asioita negatiivisesta vinkkelistä.

Tässä kohtaa tuon esille seuraavan asian: ADD:ssa eli tarkkaavaisuushäiriössä ei ole kyse yksinomaan keskittymiskyvyn puutteesta, kuten ehkä monet luulevat. Kate Kelly ja Peggy Ramundo kirjoittavat kirjassaan, You mean I'm not lazy, stupid or crazy?!, että tarkkaavaisuudessa on kyse paljon muustakin kuin keskittymiskyvystä tai kyvystä keskittyä pitkään yhteen asiaan. Tarkkavaisuuteen liittyvät seuraavat asiat:

1. niiden ärsykkeiden valinta, joihin keskittyy
2. tarkkaavaisuuden ylläpitäminen
3. tarkkaavaisuuden jakaminen olennaisten asioiden kesken
4. tarkkaavaisuuden siirtäminen toiseen kohteeseen

 Tarkkaavaisuuden häiriöt voivat ilmetä millä tahansa näistä alueista.

Hyperfokuksessa on kyse viimeisestä kohdasta: kyvystä irrottaa tarkkaavaisuus siitä, mitä on tekemässä. Hyperfokuksessa henkilön tarkkaavaisuus jumiutuu yhteen asiaan niin totaalisesti, että hän laiminlyö kaikki muut asiat elämässään (Kelly ja Ramundo, 2006).

Omalla kohdallani hyperfokus ja flow kuitenkin sekoittuvat toisiinsa. Jos olen hyperfokuksessa, olen flow-tilassa. Kaikki virtaa, rakastan sitä, mitä teen ja aika ja paikka katoavat. Tämän takia en ole ollut varma, mikä näiden kahden ilmiön välinen ero on. Kun tapasin Meri Lähteenoksan Käsikädessä-lehden haastattelussa asia alkoi saada lisävalaistusta, sillä hyperfokus tuli puheeksi ja kysyin asiasta Meriltä. Hänellä flow ja hyperfokus eivät kulje aina käsi kädessä vaan hän erottaa selvästi kaksi erilaista tilaa, joista toinen on flow ja toinen hyperfokus. Hän pystyy uppoutumaan hyperfokuksella asioihin, jotka ovat tylsiäkin, kun flow-tilaan hän liittää innostuksen ja inspiraation. Hyperfokus taas on hänen mukaansa jonkinlaista "looppaamista". Tuo sana auttoi vihdoin löytämään eroja hyperfokuksen ja flown väliltä. Hyperfokuksessa on todellakin kyse tilasta, joka muistuttaa pakkomiellettä. Siinä tarkkaavaisuus jumittuu johonkin asiaan ja sitä on vaikea irrottaa siitä. Aivot jäävät ikäänkuin kiertämään kehää, looppaamaan paikoillaan. Jälleen kerran, kuten niin usein muulloinkin, tämä neurologiseen poikkeavuuteen liittyvä ominaisuus on yhtä aikaa sekä siunaus että kirous.

Joskus flow-tilan sijaan olen puhtaasti pakkomielteinen. Silloin kun näin käy, kyse on joko deadlinesta – minun täytyy ehtiä tänään tekemään jokin asia valmiiksi – tai ongelmasta, joka minun on pakko ratkaista (koska ongelmien ratkaiseminen on minulle yleensäkin pakkomielle). Joskus kun olen tehnyt esimerkiksi freelance-käännöstöitä ja deadline on painanut päälle, minut on vallannut pakkomielteinen tarmo ja olen saattanut istua 12 tuntia hievahtamatta paikoillani naputtamassa kuolettavan tylsää teknistä käännöstä, hiomassa sen pieniä yksityiskohtia, kykenemättä irtautumaan minut vallanneesta tilasta edes syödäkseni tai käydäkseni vessassa. Tosin sitten, kun rakko on ollut halkeamaisillaan, olen joutunut antamaan periksi ja juossut vessaan ja kiitänyt heti takaisin. Tai nälän käydessä ylivoimaiseksi, olen saattanut hakea leivän, palannut koneelle ja unohtanut leivän ja teen pöydälle ja jumittunut kääntämään tunniksi ennen kuin muistan niiden olemassaolon.

Joskus taas kohtaan ongelman, jonka ratkaisemisesta tulee minulle pakkomielle. Kerran olin lainannut kirjastosta ranskan kielen opiskelurompun ja kun laitoin sen tietokoneeseen, se ei toiminut. Minä en voinut hyväksyä sellaista, kun kerran olin päättänyt sitä käyttää. Tuo kerta oli yksi pahimmista looppauksistani... Jumituin pariksi tunniksi taistelemaan cdrom-levyn kanssa, hain netistä ohjeita naarmuntuneen levyn korjaamiseen kotikonstein ja jynssäsin levyä hammastahnalla ja kerta kaikkiaan olin kykenemätön luovuttamaan. Mutta ei se kirottu apina toiminut ja lopulta oli PAKKO luovuttaa.

Pääsääntöisesti hyperfokuksessa on kuitenkin kohdallani kyse flow-tilasta eli teen jotain syvän keskittymisen vallassa, unohdan ajan ja paikan ja nautin siitä mitä teen. Myös Torbjörn Andersson, ruotsalainen asperger-asiantuntija, on todennut yhteyden flow-tilan ja hyperfokuksen välillä. Hän kirjoittaa: "Flow on erittäin lähellä tilaa, jossa ollaan uppoutuneena erityiseen mielenkiinnon kohteeseen" (2008, 45). (Niille jotka eivät tiedä, erityiset kiinnostuksen kohteet eli ekkot ovat Asperger-henkilöiden erityisharrastuksia; asioita, jotka ovat AS-henkilön hyperfokuksen kohteena).

Hyperfokus ja flow eroavat kuitenkin siinäkin kohtaa toisistaan, että flow-tila rajoittuu tässä-ja-nyt-hetkeen. Hyperfokus sen sijaan voi olla päällä pitkiäkin aikoja (päiviä, viikkoja, kuukausia). Otetaan nyt esimerkiksi vaikka kirjan kääntäminen. Kun istun koneelle kääntämään, olen flow-tilassa. Mutta niin kauan kuin projekti on kesken, se jää looppaamaan aivoihini eli on eräänlainen pakkomielle, jota en saa mielestäni. En pysty tekemään muuta kuin sitä (ei nyt aivan kirjaimellisesti). Aivoissani on ikään kuin aktivoituna kääntämisalue enkä voi aktivoida samanaikaisesti muita, sen kanssa kilpailevia alueita (kuten pääsykokeisiin lukeminen tai avoimen yliopiston tehtävien tekeminen). Olen kuitenkin huomannut, että voin tehdä yhtä aikaisesti hyperfokuksella muutamaa (ainakin kahta) toisistaan sisällöllisesti selvästi toisistaan eroavaa asiaa, kuten lukea jotakin kirjaa ja tehdä käännösprojektia. Sen sijaan hyperfokus katkeaa, jos yritän lukea useita kirjoja yhtä aikaa tai tehdä useita älyllisiä, kirjoittamista vaativia projekteja yhtä aikaa.



Kiteytys:

Erot

• Flow on virtauskokemus, tila, jossa ihminen uppoaa niin täydellisesti siihen, mitä hän on tekemässä, että aika ja paikka tuntuvat katoavan. Kaikki virtaa. Ihmisen kyvyt ja tehtävän haastavuustaso vastaavat optimaalisella tavalla toisiaan
• Hyperfokus muistuttaa pakkomiellettä, se on tila, jossa jokin asia jää looppaamaan aivoihin tunneiksi, päiviksi, viikoiksi, kuukausiksi, ja henkilön on vaikea keskittyä mihinkään muuhun.
• Flow rajoittuu tässä-ja-nyt-hetkeen. Sillä hetkellä kun teet jotain, kaikki virtaa. Kun lopetat tekemisen, flow-tila päättyy.
• Hyperfokus voi olla päällä jopa kuukausia, myös silloin, kun et työskentele asian parissa (tällöin se ilmenee pakottavana tarpeena päästä tekemään hyperfokuksen kohteena olevaa asiaa).

Yhteistä

• Kun hyperfokuksessa oleva henkilö työskentelee hyperfokuksen kohteena olevan asian parissa, hän on usein flow-tilassa.