maanantai 4. maaliskuuta 2013

Maaninen kausi

Ziisus, jollain (minulla) on menossa totaalisen maaninen kausi (kuten voi huomata tänne tursuavien tekstien määrästä). Neiti intensiivinen ADHD-apina on taas vauhdissa.

Minua kiehtoo, monien asioiden joukossa, manian ja hypomanian sekä ADHD:N (ja intensiivisyyden) yhteys. Sillä jotain kovin samankaltaista niissä on, vaikka kaksisuuntainen mielialahäiriö sairautena on aivan eri asia kuin tällaisena hyperintensiivisen ihmisen ajoittaisena ja jossain määrin hallittavissa olevana mielentila. Tai ehkäpä voisimme sanoa, että mania on vakava sairaus, mutta hypomania... Niin... Hypomaaninen sekopää I am right now.


Jälleen kerran olen siinä pulmallisessa tilanteessa, että aikaa on aivan liian vähän ja projekteja... aikaan nähden liian paljon. Tursuavien kiinnostuksen kohteiden ja intensiivisten intohimojen lomassa pitäisi koittaa pysyä jonkinlaisessa järjestyksessä, ettei kaikki leviä yksinkertaisesti vain kasaan, kun sinkoilee asiasta toiseen ja projektista toiseen, jolloin lopulta ei saa aikaan yhtään mitään. Täytyy pakottaa itsensä fokusoitumaan. Vei 32 vuotta ennen kuin opin senkin taidon. No ei. Ehkä 30.

Nyt olisi työn alla seuraavat projektit:

  • kirjan kirjoittaminen (synteesistä)
  • pääsykokeisiin lukeminen
  • psykologian kurssitehtävän suorittaminen
  • kirjan kääntäminen (lahjakkuudesta)
Voihan kili.

Koska olen oppinut, että avain aikaansaamiseen on yhteen asiaan keskittymisessä, joudun puskemaan kilpailevat hermosolujani kutkuttavat projektit sivuun, kunnes projekti A (työn alla oleva projekti) on valmis. Ja vasta sitten saan ottaa esiin projektin B. Raastavaa. Mutta pakollista.

Joten fokusoitukaamme jälleen psykologian tehtävään. Eli raahatkaamme luumme heti paikalla kirjastoon. Nyt. Mars.

Ja SITTEN, kun tehtävä on valmis, alkaa pääsykoekirjan takominen. Kierros 3. Ensimmäisellä kierroksella luin kirjan läpi – muodostin kokonaiskuvan sekä pohjarakennelman. Kierroksella 2 kävin kaiken uudestaan läpi ja laadin samalla mind mappeja, mikä auttoi yhteyksien ja olennaisten asioiden esiin kaivamisessa. Kierros 3...

Kierroksella 3 minä leikin opettajaa. Otan Eevin (tyttäreni) liitutaulun ja liidut ja piirtelen, kirjoitan ja paasaan yksinäni ja opetan kaikki kirjassa olevat asiat näkymättömälle kuulijakunnalle. HA!

Oppimiselleni on merkityksellistä asioiden selostaminen ääneen omin sanoin. Siis tuollaiselle tenttiinlukemisopiskelulle.

Aion päästä sinne himputin yliopistoon. Nyt olen valmis. Hyvin valmis. Ainoa esteeni minun ja sisäänpääsyn välillä on aikaansaamiskykyni, joten minähän menen sinne. Piste.

4 kommenttia:

  1. Et sä sinne pääse, kun pääsykokeen kysymykset on kumminkin liian norminmukaisia.

    VastaaPoista
  2. Sinulla taitaa olla aika paljon patoutumia, kun viihdyt täällä blogissani ulisemassa. Ainakin oletan, että olet sama henkilö, joka täällä on varsin runsaasti ulissut. Olisi hauska tietää, mitä todellisuutesi osa-aluetta persoonallisuuteni uhkaa, kun noin kovasti ottaa pannuun. :) *on huvittunut* Kaikkea hyvää sinulle joka tapauksessa.

    VastaaPoista
  3. Ja se opiskelukin vaatii norminmukaisuuteen sopeutumista... ynnä muihin käytäntöihin. Mitenhän mahtaa onnistua?

    Taas tätä kamalaa enemmistön tyranniaa

    VastaaPoista