Mutta kolikolla on aina myös kääntöpuolensa, ja aspergerista tulee teini-iän jälkeen kirouksesta siunaus. Niinkuin jokainen nörtti tietää, lapsuudessa on parasta se, että se loppuu. Vaikka meille taviksille nuoruus onkin kuin elokuva, jonka voi katsoa vain kerran, asseja voi lohduttaa, että myös nuoruus menee ohi. Ja sen jälkeen, kun aikuistumme, ne ominaisuudet, jotka asseilla ovat vahvoja - valtava kyky uppoutua johonkin tiettyyn alaan, kyky suhtautua asioihin älyllisesti ja viileästi, kyky ajatella poikkeavalla tavalla ja järjestelmällisyys - ovat kullanarvoista tavaraa työelämässä. Kirous muuttuu siunaukseksi - ja moni assi toteaakin, että jos joku syndrooma pitää olla, niin asperger on paras mahdollinen.
Aspergerin erityinen siunaus on siinä, että se ikäänkuin kanavoi kaiken lahjakkuuspotentiaalin yhteen tiettyyn suuntaan ja keskittää kaiken lahjakkuuden aivan uskomattomaan spesialiteettiin. Jos nerokkuus on kuin myrsky, asperger on kuin friikkiaalto - paljon ympäristöään korkeampi ja amplitudiltaan valtava yksittäinen aalto, joka imee liike-energian naapuroivista aalloista!
...
Ja juuri tässä on hirveä tragedia. Niin valtaviin suorituksiin, aivan uskomattomaan lahjakkuuteen ja mielettömiin saavutuksiin kuin asperger mahdollistaakin, se myös johtaa kömpelyyteen ihmissuhteissa, väärinymmärretyksi tulemiseen, sosiaaliseen ostrakismiin, kiusaamiseen tai yksinäisyyteen.
...
Mutta nykyään onneksi tiedämme, mistä on kyse - ja oikealla suhtautumisella sekä oikealla strategialla voimme kohdata tämän ilmiön ja puristaa kirouksesta irti siunauksen. Se, mikä sosiaalisuudessa hävitään, älyllisyydessä voitetaan.
Linkki Takkirauta-blogiin ja artikkeliin: Asiaa, asiattomuuksia ja aspergeria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti