Hyperfokuksen voima

Ruotsalainen asperger-asiantuntija Torbjörn Andersson on puhunut kirjoissaan paljon hyperfokuksesta ja sen voimasta. Hänen mukaansa se on asperger-ihmisten valttikortti, jonka avulla he voivat saavuttaa paljon elämässään, kun he oppivat valjastamaan sen käyttöönsä ja aktivoimaan sen halutessaan. Luin juuri hänen (ilmeisesti) ainoan suomeksi julkaistun teoksensa: Aspergerin oireyhtymä ja samankaltaiset autistiset piirteistöt aikuisiässä : perustieto.

 Olen hiljattain itse todennut, ettäollakseni tehokas ja aikaansaava ihminen, minun pitää hyödyntää hyperfokustani. Vain hyperfokustilassa olen keskittynyt, teen töitä, panostan, saan aikaan. Jos joku asia ei ole hyperfokukseni kohteena, en pysty keskittymään siihen.

Jos yritän tehdä montaa projektia yhtä aikaa, minulla ei ole hyperfokusta mihinkään. Tarkkaavaisuuteni sirpaloituu enkä ole motivoitunut mihinkään. Motivaatio on avaintermi. Hyperfokus ohjaa motivaatiotani. Olen motivoitunut vain hyperfokustilassa. Ja silloin olenkin hypermotivoitunut.


Kun tämän tajusin, kas, johan alkoi sujua. Tajusin, että minun täytyy keskittyä yhteen projektiin kerrallaan, jotta hyperfokus aktivoituu ja pysyy yllä. Tällöin olen motivoitunut ja tehokas. Kun joulu-helmikuussa luin pääsykoekirjaa parhaimmillaan 1 luvun viikossa, niin aktivoituani hyperfokuksen luin koko kirjan viikossa.


Jotta ADHD-mieleni ei pitkästyisi, voin jaksottaa pitkät projektit lyhempiin pätkiin – tarvittaessa. Isommat tavoitteet voi jakaa osatavoitteiksi ja pitää niiden välissä aina tauon – aktivoida vaikkapa jonkin muun asian erityishuomion kohteeksi. Käännän kirjasta esimerkiksi yhden luvun, teen sen jälkeen yhden avoimen psykologian tehtävän ja sitten luen filosofian kirjan 3. kerran läpi. Näin voin työskennellä pitkäjänteisesti hyperfokustilassa, keskittyä rauhassa yhteen asiaan ja viedä sen loppuun sen sijaan, että yrittäisin tehdä noita kaikkia 3 asiaa samanaikaisesti, jolloin pitkän aikavälin hyperfokusta ei synny enkä niin ollen ole motivoitunut mihinkään enkä pysty keskittymään mihinkään.

Torbjörn Andersson on huomannut aivan saman asian elämässään ja kirjoittaa siitä kirjassaan. "Niillä, joilla on Aspergerin oireyhtymä klassisessa muodossaan, on kaikennieleviä erityisiä mielenkiinnon kohteita. Minä puhun sen sijaan usein mieluummin ’hyperfokuksesta’...Minun kokemukseni mukaan yksi perusta hyvälle elämälle aspergerpersoonallisuuden kanssa on oppia valitsemaan, mihin hyperfokuksen tulee suuntautua, ja sitten suunnata se juuri sinne. Käyttäkää hyperfokusta hyväksenne!" (2008, 41).