Tajusin tänään, että stressi (eroprosessi yms.) alkaa laueta ja elämä valua kohti normaaliuomiaan, kun tiedostin, miten järjettömän väsynyt olen. Siitä on kohta 3 viikkoa, kun erosin, ja olen sen jälkeen ollut hillittömässä stressitilassa ja käynyt totaalisilla ylikierroksilla, ruoka ei maistu, herkkuja en ole ostanut (normaalisti herkuttelen joka päivä) ja uni ei tule. Mutta tänään, kun tiedostin tolkuttoman väsymykseni, tajusin, että stressi alkaa laueta, koska siinä hirveässä ylikierroksillakäymistilassa väsymystä ei tuntenut. Nyt kun tunnen sen, tiedän, että elimistö alkaa hakeutua takaisin normaalitilaan. Stressi alkaa poistua. Luojan kiitos. Haluan taas nukkua normaalisti ja syödä ja herkutella ja... No, normaalia elämää eikä tätä hulluutta.
Vietin elämästäni 8,5 VUOTTA siinä käsittämättömässä ja onnettomassa ihmissuhteessa, jossa ei ollut rakkaudesta tietoakaan. Siihen oli sairas ja epäkypsä persoonani jumiutunut, mutta ajan myötä ihminen eheytyi ja kasvoi tasapainoiseksi ja kypsäksi olennoksi, joka vihdoin kykeni jatkamaan matkaansa. Ja nyt en IKINÄ enää lähde yhteenkään epätäydelliseen parisuhteeseen. Yhdessä elokuvassa tyttö sanoi pojalle: "I love you so completely". Haluan tuntea niin. Vähempään en tyydy. Koska minun ei tarvitse.
Ja ei riitä, että MINÄ rakastan niin, että voin sanoa "I love you so completely" vaan haluan saman takaisin.
Piste.
Joko se tai olen yksin. Mikä tahansa muu vaihtoehto on paskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti