Voihan kärsä tosiaan! Todella ihanasti kirjoitettu juttu sinusta ja kuvat ovat kauniita ja niin täynnä tunnetta, että ihan herkistyin. Kovan koulun olet läpi käynyt, että olet löytänyt itsesi ja nyt voit jakaa kokemuksia erilaisuudesta muillekin. Saat olla todella ylpeä itsestäsi =)Olet oikealla tiellä, ehdottomasti. Älä anna kenenkään lannistaa ajatuksiasi! Ymmärrän elämänarvojasi ja tavoitteitasi täysin.
Itseni etsimisen lisäksi olen joutunut tavallaan etsimään miestänikin kun en ole löytänyt kunnon yhteyttä häneen. Joskus tuntuu, että hän on myös jossain omassa kuplassaan, jota en saa rikottua!?
Ihana nimi lapsellasi, pidän Eevi-nimestä. Oma poikani, Emil, on 3,5 vuotta :)
Kuulostaa muuten jotenkin tutulta tuo, mitä kerrot miehestäsi. Minäkään en saa jotenkin yhteyttä mieheeni. Siis mitään yhteyttä. Hän on minulle todella vieras ja tunnistamaton kappale tässä maailmassa. Ehkä siksi olen hänen kanssaan, kun en saa hänestä mitään selvää. Olen alkanut miettiä, voisiko olla niin, että tämä johtuu siitä, että hän on neurologisesti normaali... Voisin nimittäin kuvitella että neurologisesti normaalin mielen sisäinen maailma on minulle jotain aivan käsittämätöntä ja tavoittamatonta ja siksi hänen mielen liikkeensä ja toimintansa olisivat minulle aina yhtä suuri mysteeri. En tiedä.
Luin ton jutun, oli mielenkiintonen :) varmaan ihanaa, kun tietää, ettei ittessä ole yhtään mitään outoa tai vikaa, vaan sille on ihan nimikin. Ja lupa olla erilainen.
Itsekin luin juttusi lehdestä! Oli mielenkiintoinen, sillä täällä on myös yksi "mikä minussa on vikana" -ihminen, joka toivoisi saavansa vastauksen kaikkiin ongelmiin elämässä. Jos lähtee hakemaan vastauksia, kannattaako ottaa yhteyttä vain tk:n vastaanottoon vai soittaa suoraan jonnekin muualle?
Minä sain diagnoosin ihan jlkisen puolen palelujen kautta eli ensin terveskeskukseen. Mutta riippuu ihan paikkakunnasta, miten hyvin homma toimii. En ole kovin hyviä juttuja kuullut yksityisestäkään puolesta. Eli aika lailla on tuurista kiinni...
Aivan ihanan kaunis kuva susta <3 Mielenkiintoinen sun elämän tarina, vaikkakin osittain surullinen. Ihmisten pitäis enemmän uskaltaa jakaa näitä tarinoita, niin tietoakin olis enemmän saatavilla. Mun opettaja-minä heräs, kun luin sun koulukokemuksista. Ehkä mä ymmärrän taas aspergerlapsia hiukan paremmin tän jälkeen :) Kiitos siitä!
Voihan kärsä. Tässä minusta tehty Asperger-juttu Raymond lehdessä. Hyi kauhistus sentään.
Voihan kärsä tosiaan! Todella ihanasti kirjoitettu juttu sinusta ja kuvat ovat kauniita ja niin täynnä tunnetta, että ihan herkistyin. Kovan koulun olet läpi käynyt, että olet löytänyt itsesi ja nyt voit jakaa kokemuksia erilaisuudesta muillekin. Saat olla todella ylpeä itsestäsi =)Olet oikealla tiellä, ehdottomasti. Älä anna kenenkään lannistaa ajatuksiasi! Ymmärrän elämänarvojasi ja tavoitteitasi täysin.
VastaaPoistaItseni etsimisen lisäksi olen joutunut tavallaan etsimään miestänikin kun en ole löytänyt kunnon yhteyttä häneen. Joskus tuntuu, että hän on myös jossain omassa kuplassaan, jota en saa rikottua!?
Ihana nimi lapsellasi, pidän Eevi-nimestä. Oma poikani, Emil, on 3,5 vuotta :)
Kiitos :).
PoistaKuulostaa muuten jotenkin tutulta tuo, mitä kerrot miehestäsi. Minäkään en saa jotenkin yhteyttä mieheeni. Siis mitään yhteyttä. Hän on minulle todella vieras ja tunnistamaton kappale tässä maailmassa. Ehkä siksi olen hänen kanssaan, kun en saa hänestä mitään selvää. Olen alkanut miettiä, voisiko olla niin, että tämä johtuu siitä, että hän on neurologisesti normaali... Voisin nimittäin kuvitella että neurologisesti normaalin mielen sisäinen maailma on minulle jotain aivan käsittämätöntä ja tavoittamatonta ja siksi hänen mielen liikkeensä ja toimintansa olisivat minulle aina yhtä suuri mysteeri. En tiedä.
Luin ton jutun, oli mielenkiintonen :) varmaan ihanaa, kun tietää, ettei ittessä ole yhtään mitään outoa tai vikaa, vaan sille on ihan nimikin. Ja lupa olla erilainen.
VastaaPoistaItsekin luin juttusi lehdestä! Oli mielenkiintoinen, sillä täällä on myös yksi "mikä minussa on vikana" -ihminen, joka toivoisi saavansa vastauksen kaikkiin ongelmiin elämässä. Jos lähtee hakemaan vastauksia, kannattaako ottaa yhteyttä vain tk:n vastaanottoon vai soittaa suoraan jonnekin muualle?
VastaaPoistaMinä sain diagnoosin ihan jlkisen puolen palelujen kautta eli ensin terveskeskukseen. Mutta riippuu ihan paikkakunnasta, miten hyvin homma toimii. En ole kovin hyviä juttuja kuullut yksityisestäkään puolesta. Eli aika lailla on tuurista kiinni...
PoistaJa mikä ihmeen "hyi kauhistus"- ihania ja herkkiä kuvia ja hyvä juttu! :)
VastaaPoistaKiitos :). Kammoan omia kuviani. Ne pelottaa minua.
PoistaAivan ihanan kaunis kuva susta <3 Mielenkiintoinen sun elämän tarina, vaikkakin osittain surullinen. Ihmisten pitäis enemmän uskaltaa jakaa näitä tarinoita, niin tietoakin olis enemmän saatavilla. Mun opettaja-minä heräs, kun luin sun koulukokemuksista. Ehkä mä ymmärrän taas aspergerlapsia hiukan paremmin tän jälkeen :) Kiitos siitä!
VastaaPoista