Tänään mua alkoi todella ärsyttään se, että miksi väri-ihmisten, outojen herkkien boheemien kulkijoiden, pitäisi hävetä sitä, millaisia he ovat? Miksi me ajatellaan, että ollaan jotenkin huonompia? Siis kuka ne normit määrittää? Miksi me annetaan norminmukaisten ihmisten määrittää arvomme? Tai minä annan ja kyllä moni muukin. Ei meidän tarvi hävetä. Jos me ei olla niiden statusmaailman ihmisten standardien mukaisia, niin miksi me annetaan niiden määrittää omien mittapuidensa avulla meidän arvomme? Meillä on omat mittapuumme. Me ollaan eri maan asukkaita eikä heidän mittapuidensa pitäisi mitenkään liikuttaa meitä. Sotkuinen koti johtuu luovasta sekamelskaisesta päästä ja siihen on oma tarkoituksensa. Ei kaikki ihmiset voi olla jäykkiä pilkunviilaajia.
Häpeä pois! Olkaamme ylpeitä kaaoksestamme ja sekamelskasta ja luovuudesta ja herkkyydestä ja kaikesta muusta sekametelisopasta.
Ei anneta niiden toisenlaisten saada meitä tuntemaan häpeää. Tuntekaamme itse oma arvomme ja olkaamme ylpeitä itsestämme. Kiitos.
Usein tuskailen sitä, kun haluaisin tuntea oloni "normaaliksi" eli tasapainoiseksi ja tunnolliseksi ilman sen suurempia ongelmia.. Ehkä suurin osa tuntemistani ihmisistä vaan osaa esittää tasapainoista, peittää omat tuntemuksensa tai ylirönsyävät tunnepurkaukset. Minä en sitä osaa ja aiheutan toisinaan ihmetystä hassuilla jutuillani ja elämän iloisella lapsenmielisyydellä, ilon äännähtelyillä, dramaattisuudella ja tanssahtelemisella.. ja sitten muiden katseet aiheuttavat huonommuuden oloa, vaikka ei todellakaan olisi tarpeen.. Hmh.
VastaaPoista