Voivatko tietokoneet/robotit (tekoäly) joskus tuntea?

Vastaus on ei.

Ajatus on todella typerä.

Tunteet perustuvat kemiaan. Hormoneihin, välittäjäaineisiin ja sen sellaisiin. Ihmisten rakentamissa koneissa ei ole kemiaa. Niissä ei kulje kemiallisia aineita, jotka voisivat saada aikaan minkäänlaisia tunteita.

Kuka oikein on keksinyt näin typerän ajatuksen.

Jotta koneet voisivat joskus tuntea, niiden pitäisi olla orgaanisia – lihakoneita. Ja oikeastaan niiden pitäisi olla täydellisiä ihmisen jäljitelmiä tai ainakin jotain sinnepäin.

Enkä tiedä riittääkö tämäkään, sillä tunteiden kokemiseen tarvitaan luultavasti jonkinlainen tietoisuus, ja sekin, voivatko koneet koskaan omata sellaista, on hyvin kyseenalaista.

Määttäsen Johdatus filosofian peruskysymyksiin -kirjassa erotetaan toisistaan syntaksi ja semantiikka. Syntaksi perustuu kieliopin sääntöihin – miten sanoja ja merkkejä asetellaan oikeaoppisesti yhteen. Tietokoneet toimivat loogisen syntaksin perusteella. Koneeseen tulee nollia ja yykösiä ja kone käsittelee niitä muodon perusteella (tikku tai ympyrä). Koneilla ei ole hajuakaan semantiikasta – merkkien ja kielen kyvystä viitata itsensä ulkopuolelle. Tietoisuus on intentionaalinen eli semanttinen. Ihmiset eivät vain prosessoi merkkejä mekaanisesti kuin koneet vaan ymmärtävät sanojen merkityksen.

Wikipediassa esitetään esimerkki syntaksin ja semantiikan välisestä erosta. Noam Chomskyn lause: "Värittömät vihreät ajatukset nukkuvat raivokkaasti." on syntaktisesti oikeaoppinen mutta semanttisesti mieletön.

Loogisen syntaksin perusteella toimivat koneet eivät ymmärrä, että lause on järjetön, koska se on muodostussääntöjen mukainen. Ihminen sen sijaan ymmärtää.

Ihmisillä on taas pikkuisen suuret luulot itsestään. Jos halutaan rakentaa kone, joka toimii kuten ihminen, se pitäisi rakentaa samoista aineista kuin ihminen – orgaanisista. Lihakone. Asia on aivan sama kuin (kääntäen) yrittäisimme rakentaa television orgaanisista aineista... Tai tikkarin pellistä ja yritämme sitten saada sen maistumaan ja haisemaan tikkarilta. Todellista idiotismia.

Psykologian opintojen edistyminen

Eevi on viikonlopun mökillä, joten minulla on aikaa puuhata. Eilen väsäsin varmaan 4 tuntia psykologian esseetä (mielenterveyden perusteet). Pian saan sen valmiiksi ja alan raapustaa seuraavaa esseetä (persoonallisuuspsykologian perusteet). Onneksi kirjoittaminen on minulle yhtä helppoa ja luontevaa kuin hengittäminen. Senkun vaan istun alas ja alan suoltaa tekstiä.

Pian saan siis 2 kesken jäänyttä kurssia (olen suorittanut aiemmin kummastakin toisen esseetehtävän; yksi kurssi on aina kaksi esseetä) suoritetuksi. Sitten on perusopintoja jäljellä enää 1 (YKSI!) kurssi! Huraa. Huraa.

Jaa niin! Pääsykoetulokset tulevat viikon päästä... Voi kauhistuksen kananhäkki. Kuolen, jos en pääse. Varmaan siis parasta asennoitua siten, että en pääse, niin en voi yllättyä muuten kuin positiivisesti.

Lintubongausta

Eilen päädyin pitkästä aikaa harrastamaan lintubongausta (viimeksi tein sitä yli 20 vuotta sitten)! Näin koiraa ulkoiluttaessani aivan uuden linnun! Sellaista ei satu juuri koskaan. Tällä linnulla oli upean oranssi pyrstö ja vatsa, mustat kasvot ja valkoinen otsa. Selkäpuoli harmaa. Se ruokki vaimonsa kanssa poikasia, jotka pörhistelivät maassa. Koska en ensimmäisellä kerralla saanut koottua riittävän hyvää muistikuvaa linnun tarkasta värityksestä, en pystynyt tunnistamaan sitä lintukirjasta, joten hipsin kiikarini kanssa tutkimaan sitä tarkemmin. Lintu oli tällainen (Pekka Malmi: älä tapa minua, koska käytän kuvaasi... Poistan sen, jos niin toivot):

Leppälintu

Miten kaunis!

Jumalan olemassa olo on todistettu!

Jumalan olemassa olo on fakta. Sen todistaa evoluutioteoria, koska se ei toimi ja joka ikinen ihminen, joka alkaa todella tutkia elämän syntyä ja lajien kehitystä, joutuu kääntymään teistiksi ellei vain jääräpäisyyttään halua vastustaa Jumalaa.

Kerron miksi (sisältää kaksi vaihetta).

1. Elämän synty.

Kuvitellaanpa alku-Maapallo. Täällä ei ole elämää. On vain alkuaineita ja EHKÄ aminohappoja.

Mistä tulee ensimmäinen solu?

Miettikääpä solua.

Solussa on DNA, joka sisältää kaikki rakennusohjeet ja kaiken informaation, mitä solu tarvitsee toimiakseen. Solussa on mitokondrioita, jotka ovat energian tuotantolaitoksia. Solua ympäröi solukalvo – muutenhan se ei olisi kiinteä ja toimiva systeemi vaan sen sisältö leviäisi joka puolelle. Jne.

Mistä ensimmäinen solu tuli Maapallolle? Mistä elämä toisin sanoen sai alkunsa.

Väittääkö joku OIKEASTI, että yhtenä kauniina hetkenä kaikki nämä solun osaset muodostuivat sattumalta "tyhjästä"? Että sattumalta yhtäkkiä täsmälleen oikeaan aikaan sattui täsmälleen oikeat ainesosaset sijaitsemaan täsmälleen oikeilla paikoilla toisiinsa nähden, oikeassa järjestyksessä ja PIM siihen ilmestyi solu?

Että Maapallolla ajelehtivat aminohapot, rasvahapot (?) ja mitkä lie alkeelliset ainesosaset vain sattuivat sijaitsemaan solunmuotoisessa asetelmassa ja PIM tapahtui maaginen taikatemppu ja maailmaan ilmestyi solu? Ne alkeelliset rakennusosaset vain sattumalta sattuivat sijaitsemaan yhtä aikaa sillä tavalla, että siihen ilmestyi solukalvo ja DNA ja kaikkea muuta vastaavaa?

Ja kyllä, Maapallon ensimmäinen solu oli varmaan jotenkin erilainen kuin tämänpäivän solu, mutta sillä ei ole merkitystä, koska siinä täytyi ehdottomasti olla ainakin solukalvo, muutenhan se ei ole yksikkö vaan läjä levinneitä aineita, ja lisäksi jotakin RNA:ta tms. Niin jo se, että NÄMÄ asiat muodostuisivat yhtäkkiä siten, että sattumalta aminohapot ja rasvahapot nyt sattuivat purjehtimaan täsmälleen oikeille paikoille ja PIM ilmestyi joku alkusolu... Yhtä mahdotonta ja täysin epäloogista ja järjetöntä.

No, mutta ei se ensimmäinen solu edes ole vielä se suurin todiste. Voihan se olla tullut tänne vaikka avaruusolion rään mukana. Mutta jos yritetään selittää lajien kehitystä ilman älykästä suunittelijaa, vastaava ihme kuin solun syntyminen sattumalta "tyhjästä", olisi toistunut Maapallolla lukemattomia kertoja.


2. Lajien kehitys

Evoluutioteoria EI selitä lajien kehitystä. Sitä EI voida selittää millään naturalistisella tavalla.

Evoluutio perustuu muunteluun, muuntelun perinnöllisyyteen ja luonnonvalintaan. Luonnonvalinta on evoluutioprosessi, jossa perinnölliset hyödylliset ominaisuudet runsastuvat ja haitalliset harvinaistuvat populaatiossa eri sukupolvien aikana.

Luonnonvalinnan ansiosta parhaiten ympäristöönsä sopeutuvat yksilöt populaatiossa menestyvät parhaiten ja saavat myös enemmän jälkeläisiä kuin heikommin sopeutuvat. Näin menestyneimmistä yksilöistä tulee lopulta populaation vallitseva tyyppi. Koska geenit määräävät eliöiden ominaisuudet, tämä merkitsee samalla, että sopeutuvimpien yksilöiden geenit yleistyvät populaatiossa. (wikipedia)

Kehitystä ohjaa siis sattuma ja luonnonvalinta.

No, kummankaan avulla ei pystytä selittämään lajien kehitystä. Todistan sen.

Kuvitellaan, että se ensimmäinen solu on tullut tänne vaikkapa sen avaruusolion rään mukana ja siitä on luonnonvalinnan avulla kehittynyt jonkinlaista hyvin alkeellista elämää.

Maapallolla ei vielä ole silmiä. Täällä olevilla alkeellisilla elämänmuodoilla ei vielä ole silmiä ja näkökykyä.

Mistä silmät tulevat?

Sattuma ja luonnonvalinta eivät voi selittää silmän kehittymistä "tyhjästä" planeetalle, jossa ei vielä ole silmiä.

Silmä joko on tai ei ole.

Kukaan tuskin on niin hullu, että uskoo, että yhtäkkiä tapahtui yhdessä alkeellisessa oliossa geenimutaatio ja se syntyi täysin silmättömistä vanhemmista silmällä varustettuna. Että sille vain PUFF muodostui aivoihin tarvittavat näköalueet ja näköhermot ja verkkokalvot jne.

Mikä sitten voisi olla toinen vaihtoehto?

Kehittyikö silmä jonkun mielestä kenties vähitellen? Ja mitenkähän se olisi mahdollista? Tapahtuuko ensin geenimutaatio, jonka seurauksena eräälle oliolle on muodostunut yksi tappisolu (valon aistimiseen erikoistunut solu), joka vain ajelehtii hyödyttömänä sen elimistössä? Tai millimetrin pätkä näköhermoa?

Mikä saisi tällaisen yhden tappisolun tai millimetrin pätkän näköhermoa 1) jatkamaan olemassaoloa seuraavin sukupolviin 2) jatkamaan kehitystä kohti täydellistä silmä- ja näköhermolaitteistoa?

Sattuma? Sattumalta tapahtuu loputtomasti geenimutaatioita tälle samalle oliolle ja sattumalta sille rakentuu sukupolvien sukupolvien kuluessa kaikki näkemiseen tarvittavat varusteet?

Ei ikinä.

No entä luonnonvalinta?

Jos jonkun mutaation kautta tälle yhdelle yksilölle nyt ilmestyi se yksi tappisolu tai millimetrin pätkä näköhermoa, niin nämä ovat täysin turhia ja hyödyttömiä mutaatioita sellaisinaan eikä ole mitään syytä, miksi luonnonvalinta suosisi niitä. Ne eivät auta yksilöä millään tavalla sopeutumaan paremmin ympäristöönsä.

Silmän olisi siis pitänyt kehittyä yhtäkkiä täysin valmiina Maapallolle. Miten se sitten on mahdollista (ilman Luojaa)? Yhtäkkiä vain jonkun olion DNA:han ilmestyi informaatio silmän rakennusohjeista...

‘Have you ever seen a mutation simultaneously affecting two separate components of the body and producing structures that fit one another precisely? … have you ever beheld three, four or five simultaneous mutations with matching structures producing coordinating effects? … These are vital questions that demand an answer. There is no way of getting around them, or evading the issue. Every biologist who wants to know the truth must answer them, or be considered a sectarian and not a scientist. (Did eyes evolve by Darwinian mechanisms?)

 Tätä voidaan jatkaa loputtomiin.

Mistä tulivat jalat?

Jalka joko on tai ei ole. Se ei voi kehittyä vähitellen, koska jalan alkeellisista alkumuodoista ei ole mitään hyötyä eivätkä ne edistä yksilön sopeutumista ympäristöön tai tee yksilöstä seksuaalisesta houkuttelevampaa kumppania. Mikä edes voisi olla jalan alkeellinen alkumuoto? Joku hyödytön uloke, joka ilmestyi mutaation kautta alkuolion vatsan alapuolelle? Mitenkähän tämä tynkä jatkoi kehitystä kohti jalaksi, mistä yksilön evolutiivinen prosessi TIESI jatkaa tuon tyngän kehittämistä kulkuvälineeksi? Tynkä sinällään ei edistä yksilön sopeutumista ympäristöönsä eikä ole mitään syytä, miksi yksilöt, joilla tuo tynkä on, menestyisivät muita paremmin, kunnes kaikilla lopulta olisi tuo tynkä, kun se on niin huippukeksintö.

Jalka siis joko on tai ei ole. Siitä ei ole mitään hyötyä ennen kuin se on jalka ja ennen kuin niitä on kaksi tai neljä.

Ja on mahdotonta, että oliolajille ilmestyisi sattumalta "yhdessä yössä" oikea määrä valmiita jalkoja ja tarvittavia hermostollisia kytkentöjä ja alueita eli että yksi kaunis päivä eliön jakautuessa/syntyessä, sillä vain olisi nuo osat valmiina.

Sattuma ja luonnonvalinta eivät voi mitenkään tuottaa alkeellisille ennestään täysin jalattomalle oliolajille jalkoja. Se on mahdotonta.


Lisäksi kun otetaan vielä huomioon kambrikauden lajiräjähdys ja se, etteivät fossiililöydöt tue evoluutioteoriaa, niin täytyy kyllä sanoa, että henkilö, joka kieltäytyy kaikkien näiden todisteiden valossa uskomaan älykkääseen luojaan ja suunnittelijaan, on yksinkertaisesti jääräpäinen ja ei vain halua uskoa, vaikka todellisuus osoittaa kiistattomasti, että näin on.

Tähän kun vielä lisätään se, että tällä hetkellä useilla tieteenaloilla tiedemiehet alkavat tulla eteen sen tosiasian kanssa, että ainoa selitys on älykäs ihmisen ulkopuolinen elämänmuoto, on todisteet Jumalan puolesta massiiviset. (kvanttifysiikka, kosmologia jne.)

Huom! Tämän tekstin pohdinta jatkuu teksteissä:

Jumalan olemassaolo on todistettu osa 2

Voiko koiralle jalostaa sarvet

Artikkeli aiheesta lisää kiinnostuneille:
Did eyes evolve by Darwinian mechanisms?

Kirjoja, jotka haluaisin joskus lukea

(tämä on oikeastaan täällä siksi, että muistan nämä kirjat, kun joskus kaipaan lukemista – aion lukea näistä suuren osan)

Klikkaa kirjojen kuvia, jos haluat tutkia niitä tarkemmin.





Reincarnation in Christianity

Take shelter

Tässä on täydellinen elokuva niille, jotka haluavat katsella jotakin täydellistä! Elokuva on saanut loistavat arvostelut myös Rotten Tomatoes -sivulla (92% katsojista on pitänyt elokuvasta).

Elokuva on tasainen sekoitus draamaa ja trilleriä. Pidän elokuvista, joissa on hämmentävä juoni eikä voi olla varma, mistä on kysymys. Tunnelma on rakennettu taitavasti. Pääosassa oleva nainen oli herkullinen. Voisin syödä sen aamiaiseksi.

En kerro enempää.

Blogissa käytetystä kielestä

Tämä blogi tulee pysymään pääasiassa suomenkielisenä, vaikka mahdollisesti kirjoitan joitain tekstejä englanniksi. Suomenkielisyys on tietoinen valinta. Englanninkielellä on jo saatavana loputtomasti tietoa eri muodoissa (blogit, kirjallisuus jne.) ja koen erityiseksi asiakseni tuoda tietoa suomenkielisille lukijoille (mitä varten olen perustanut myös oman minikustantamoni). Koen Suomen omaksi kohderyhmäkseni. Tietyllä tapaa suoritan mielenkiintoista koetta ja tutkin, pystynkö vaikuttamaan suomalaisten ihmisten tietoisuuden tasoon (tämä blogi on vain yksi vaikutuskanava), muuttamaan täällä vallitsevia käsityksiä eri asioista. Tämä ei ole mikään tietoinen tavoite vaan jonkinlainen kutsumus, intuitiivista johdatusta. Elän pohjavirtojen kuljettamana, alitajunnasta kumpuavan voiman ohjaamana. Elän todeksi sitä, minkä koen sisälläni oikeaksi ja tärkeäksi.

Evolution of horns

I am NOT talking about irreducible complexity (referring to my earlier writing "Scientific Proof for God" although these two arguments are little bit similar or close to each other. I am talking about the fact that natural selection, mutations and chance don't have goals. There is no purpose involved. And therefore there is no way explaining how something totally NEW arises within species. That new thing doesn't have to be especially complex. It just has to be something useful and purposeful and new.

Let's consider horns for example. How did they evolve? If, through some mutation, there is, one day, two little swellings on newborns head, what benefit do they serve? If none, creature with those swellings wouldn't reproduce more than other creatures of that species. And besides of this, what is the chance that those swellings appear exactly on the right spot? Sound quite purposeful.

And what about the fact that there is so many different kinds of horns?

"Yet in Africa there are literally dozens of antelope specieswith an astonishing variety of horns...And many of these antelopes live in the same environment. What, therefore, are the advantages of a Kudu's horns over an eland's horns, or vice-versa?" Valerius Geist

 Why there is so many different kinds of horns? A thought comes to my mind: Maybe God created so many kinds of horns just to show us that He exists – that there is no evolution involved there because natural selection has no reason to create so many kinds of, sometimes very bizarre looking, horns.

Also, if horns did evolve through natural selection, there should be transitional fossils. Where are they?

Nah. Evolution theory is rubbish. Evolution does happen – on limited scale. Main work is done by intelligent designer.

Scientific proof for God

You can't explain the evolution of the species with evolution theory and its mechanisms like natural selection or with mutations. Anyone with normal IQ and basic knowledge of things can figure this out. Let me explain.

One night I suddenly woke up and realized that without intelligent designer you just can't explain, no way, how creature without eyes develop eyes or how creature without legs develop legs and so on. It's just impossible.

With natural selection, mutations and pure chance you can alter the existing qualities of the species, not create something altogether NEW. No one can raise a dog with selective breeding that has horns or wings... Why? Because dogs don't have genes with knowledge about such things. You can make dogs of different sizes, with different colors, curly hair, straight hair etc. But not something totally new.

As Michael Behe, an American biochemist puts it (I read this after my revelation but it conceptualizes nicely my ideas):

"Evolution can't produce an irreducibly complex biological machine suddenly, all at once, because it's muct too complicated. The odds against that would be prohibitive. And you can't produce it directly by numerous, successive, slight modifications of a precursor system, because any precursor system would be missing a part and consequently couldn't function. There would be no reason for it to exist. And natural selection chooses systems that are already working."

 Precisely!

Even Darwin himself wrote in his book Origin of the species:

“If it could be demonstrated that any complex organ existed, which could not possibly have been formed by numerous, successive, slight modifications, my theory would absolutely break down."

Consider a creature with no eyes. Without intelligent designer HOW can you explain evolving eyes? Look at the statement above made by Behe. It's impossible that everything needed to receive and process visual information just suddenly appeared in "one night". There is no way a creature can have so many mutations at once which just HAPPEN to match each other in a way that the new creature can suddenly see. Also, it can't develop piece by piece because "any precursor system would be missing a part and consequently couldn't function...And natural selection chooses systems that are already working."

There is no way getting around this.

If there is, let me know what it is.



More on the subject

Voidaanko koiralle jalostaa sarvet?

Evoluutio, mutaatiot ja sattuma eivät VOI tuottaa mitään todella UUTTA. Ne voivat selittää jo olemassaolevien asioiden muuntelua – karvat voivat olla kiharia tai suoria tai koko voi vaihdella tai korvat olla pystyt tai roikkuvat jne, mutta ne eivät selitä kokonaan uusien ominaisuuksien syntymistä, kuten korvien, jalkojen, aivojen tms. ilmaantumista.

Kuka tahansa normaalilla älykkyysosamäärällä varustettu asioista perustiedot omaava henkilö pystyy varmistumaan tästä asiasta.

Pystytäänkö jalostamaan koira, jolla on jokin lajille täysin uusi ominaisuus, kuten sarvet tai siivet?

Ei tietenkään. Ihmiset pitävät tällaista asiaa itsestäänselvänä. Silti ihmiset uskovat, että evoluutio on mutaatioiden, luonnovalinnan ja sattuman avulla luonut silmättömille olioille silmiä, jalattomille jalkoja jne.

Muuntelua voi tapahtua niissä geeneissä, joita oliolla jo on. Täysin uuden ominaisuuden ilmaantuminen on kuitenkin mahdotonta edellä mainituille prosesseille (luonnonvalinta, mutaatiot ja sattuma). Ja kuten edellisessä tekstissäni "Jumalan olemassaolo on todistettu osa 2" kirjoitin molekyylibiologi Behen sanoneen:

"Evolution can't produce an irreducibly complex biological machine suddenly, all at once, because it's muct too complicated. The odds against that would be prohibitive. And you can't produce it directly by numerous, successive, slight modifications of a precursor system, because any precursor system would be missing a part and consequently couldn't function. There would be no reason for it to exist. And natural selection chooses systems that are already working."

Silmät eivät voi ilmestyä aiemmin silmättömälle oliolle yhtäkkiä. Ei voi syntyä geenimutaatioita yhtä aikaa sopivasti niin, että ne tuottavat sekä tarvittavat aivoalueet, näköhermot ja näköelimet. Paitsi jos älykäs suunnittelija on puuttunut peliin.

Eikä silmät, sarvet tms. voi kehittyä vähitellen, aste asteelta, koska jokin silmien, jalkojen tai sarvien esi-aste ei hyödytä oliota millään tavalla, koska tarvitaan koko kokonaisuus ennen kuin siitä on hyötyä, ja luonnonvalinta valitsee ominaisuuksia, jotka palvelevat lajin selviytymistä ja ympäristöön sopeutumista.

Evoluutioon uskovat henkilöt yrittävät kuvailla esimerkiksi silmien kehittymisen evolutiivisia prosesseja, mutta he aloittavat aina keskeltä – kohdasta, jossa olioille on jo jonkinlainen näköjärjestelmä ja koittavat sitten selittää, miten tästä alkeellisesta näköjärjestelmästä olisi voitu päätyä monimutkaisempaan. Mutta he sopivasti hyppäävät yli siitä kohdasta, että MISTÄ ja MITEN mikään alkeellisinkaan näköjärjestelmä alunperin ilmaantui olemassaolevaksi.

Ne, ketkä haluavat ryhtyä tutkimaan tieteellisesti ja tieteen pohjalta todisteita Jumalan olemassa olosta, hyvä aloituskirja on Lee Strobelin The Case for the Creator, jossa journalisti (kirjan kirjoittaja) käy haastattelemassa eri alojen tohtoritasoisia asiantuntijoita ja pyytää näitä kertomaan, minkälaisia tieteellisiä perusteluja he ovat löytäneet Jumalan olemassaolosta. Mukana on kosmologeja, astronomeja, molekyylibiologi, evoluutiotutkijoita jne.

"My road to atheism was paved by science... but, ironically, so was my later journey to God."
– Lee Strobel

Ryhtykää tutkimaan asioita!

Tänä päivänä ei ole enää mitään syytä olla ateisti, tai edes agnostikko, sillä perusteella, ettei Jumalan olemassaoloa voida todistaa tieteellisesti tai ettei Jumalaan uskominen ole rationaalista tai tieteellisesti perusteltua. Itse kukin voi aloittaa oman tutkimusmatkansa ja lähteä selvittämään Jumalan olemassaolon todennäköisyyttä tieteellisestä näkökulmasta, tieteisiin perehtymällä. Ken tämän matkan on halukas aloittamaan, voi ensiksi lukea tekstini "You got me all wrong eli väärinkäsityksiä Jumalasta" puhdistaakseen aivonsa moskasta. Toisin sanoen aloittaakseen sen ymm'ärtämisen, ettei Jumala ja uskonto ole synonyymeja vaan voi lähteä etsimään Jumalaa sitoutumatta uskontoihin ja valmiisiin käsityksiin. Irrottakaa Jumala kaikista uskonnoista, vaikka näin aluksi, ja lähtekää tutkimusmatkalle avoimin mielin.

Jossain vaiheessa on kuitenkin hyvä tutkia myös uskontoja, sillä uskon, että Jumala on niiden kautta yrittänyt kommunikoida meille. Kaikkeen tulee kuitenkin suhtautua kriittisesti ja uteliaasti. Aivopesuun ei tarvitse alistua.

Tämä blogi sisältää materiaalia ja kirjavinkkejä niille, jotka haluavat ryhtyä tutkimaan asioita.

Science proving God

"Here are powerful documentaries of science proving beyond a shred of a doubt that a Creator (GOD) exists. The scientific evidence is rock solid. These are very interesting and captivating documentaries. Every human being on earth should watch these documentaries."

Katso videoita (34 kpl)

Tieteellinen tutkimusmatka: "Onko Jumala olemassa?"

"My road to atheism was paved by science... but, ironically, so was my later journey to God."
– Lee Strobel

Ne, ketkä haluavat ryhtyä tutkimaan tieteellisesti ja tieteen pohjalta todisteita Jumalan olemassaolosta, hyvä aloituskirja on Lee Strobelin The Case for the Creator, jossa journalisti (kirjan kirjoittaja) käy haastattelemassa eri alojen tohtoritasoisia asiantuntijoita ja pyytää näitä kertomaan, minkälaisia tieteellisiä perusteluja he ovat löytäneet Jumalan olemassaolosta. Mukana on kosmologeja, astronomeja, molekyylibiologi, evoluutiotutkijoita jne.

The Case for a Creator Amazonissa (Amazonissa voit tutkia mm. kirjan takakantta, sisällysluetteloa yms.).

Jumalan olemassaolo on todistettu osa 2

Miten kiehtovaa! Luen tällä hetkellä Lee Strobelin The case for the creator -kirjaa, ja olen menossa luvussa nimeltä: The evidence of biochemistry, jossa puhutaan täsmälleen siitä asiasta, josta kirjoitin viimeksi tekstissä Jumalan olemassa olo on todistettu.

Darwin on itse sanonut teoksessaan Origin of the Species näin:

"Jos pystytään osoittamaan, että on olemassa mikä tahansa monimutkainen elin, joka ei voi muodostua lukemattomien, peräkkäisten ja hienoisten muutosten kautta, teoriani romahtaa täydellisesti."

Michael Behe, tohtoritason molekyylibiologi, jota Strobel haastattelee kirjassaan, sanoo:

"Evolution can't produce an irreducibly complex biological machine suddenly, all at once, because it's muct too complicated. The odds against that would be prohibitive. And you can't produce it directly by numerous, successive, slight modifications of a precursor system, because any precursor system would be missing a part and consequently couldn't function. There would be no reason for it to exist. And natural selection chooses systems that are already working."

Täsmälleen se, mitä argumentoin tekstissäni "Jumalan olemassaolo on todistettu". Sillä näin se menee. Evoluutio ei selitä lajien kehitystä. Se selittää lajien sisäistä muutnelua jo olemassa olevien ominaisuuksien suhteen, mutta ei uusien ominaisuuksien syntymistä.


Michael Behe, tohtoritason molekyylibiologi, jota Strobel haastattelee kirjassaan, on kirjoittanut kirjan Darwin's black box: The Biochemical Challenge to Evolution, josta asiasta kiinnostuneet voivat hankkia lisää tietoa aiheesta.

"You got me all wrong" eli väärinkäsityksiä Jumalasta

Netissä on sellainen hieno sivu kuin God is imaginary. Tutkin sitä huvin vuoksi haastaakseni ajatuksiani. No, eipä se taas kerran siihen kykene. Ensimmäinen todiste on aika vakuuttava, mutta ei muut (tosin en enää tietyn kohdan jälkeen jaksanut lukea enempää, koska henkilön pää oli selvästi niin täynnä väärinkäsityksiä, joille hän todistelunsa perusti, ettei minun ollut enää järkeä jatkaa).

Arvoisat ihmiset: voisitteko ystävällisesti lakata sekoittamasta toisiinsa Jumalan ja uskonnon. Ne eivät ole mitään synonyymeja. God is imaginary -sivun nimi pitäisi olla oikeasti Christianity is not The Great Truth, sillä kyseinen kirjoittaja ei suinkaan yritä perustella, miksi Jumalaa ei ole olemassa (vaikka kuvittelee niin tekevänsä), vaan hän yrittää kumota kristinuskoa.

Voisitteko arvoisat ihmiset edes yrittää irrottaa aivonne uskonnoista ja kaikenlaisista vakiintuneista käsityksistä ja siitä valtavasta painolastista, jonka mielenne on elämänne aikana oppinut yhdistämään Jumalaan ja lähteä sitten rakentamaan käsitystä Jumalasta aivan puhtaalta pöydältä. Unohtakaa uskonnot. Kaikki uskonnot. Näin aluksi. Ja aloittakaa Jumalasta. Aloittakaa tyhjästä. Tehkää mielestänne – tämän asian suhteen – tabula rasa. Ja lähtekää sitten avoimin mielin sekä kriittisesti hakemaan tietoa, kaikkialta maailmasta ja mistä tahansa ja ryhtykää konstruoimaan teoriaa Jumalasta seuraten vain intuitiotanne, sisäistä ääntänne, järkeänne, logiikkaanne sekä mielekkyyden kokemusta. Ja sitten voitte myös tutkia uskontoja, mutta kriittisesti, resonoiden kaikkea intuitioonne, pohtien, hyläten järjettömyydet, poimien järkevyydet, työstäen, rakentaen omaa käsistystänne Jumalasta.

Neale Donald Walsch, joka kirjoitti hienot kirjat, Keskusteluja Jumalan kanssa, sanoi, kun häneltä kysyttiin, että jos Jumala saisi sanoa meille vain yhden asian, mikä se olisi: "You got me all wrong". Jetsulleen. Juuri näin se on. Ja tämän väärinkäsitysten massiivisen vyyhdin takia ihmiset ovat kadottaneet Jumalan.

Joten yrittäkää puhdistaa mielenne kaikesta aiemmasta painolastista ja lähteä rakentamaan käsitystä Jumalasta tyhjältä pöydältä, avoimin mutta kriittisin mielin. Uskokaa itseenne älkääkä siihen, mitä joku muu sanoo.

Kiitos.

Pyörällä kulkevien ajoneuvojen evoluutio

Hih...

Ristiinnaulittuja koiria

Tämä on kertomus siitä, miten minä, syntymästään asti ateisti, aloin etsiä Jumalaa.

Kun olin 6. tai 7.-luokalla kiinnostuin parapsykologiasta. Se oli varmaankin varsin väistämätöntä, sillä olin pienestä asti ollut valtavan kiinnostunut kaikesta oudosta ja jännittävästä ja leikin hurjia mielikuvitusleikkejä serkkupojan ja veljeni kanssa Pukalan metsissä. Olen asperger ja minulla on aina ollut intensiivisiä kiinnostuksen kohteita. ala-asteella olin monta vuotta fanaattisen kiinnostunut luonnosta ja eläimistä, niiden tutkimisesta sekä eläinten ja luonnon suojelusta. Kun fokukseni siirtyi parapsykologiaan, nämä jäivät taustalle, hiipuivat ajan myötä vain elämääni vaikuttaviksi arvoiksi ja luonnon syväksi kunnioitukseksi.

Kiinnostukseni mystisiä ja yliluonnollisia asioita kohtaan kasvoi koko ajan. Se todella kiehtoi minua. Hain kirjastosta kasapäin aihetta käsitteleviä kirjoja – parapsykologian hylly oli vakiopaikkani. Selasin niitä ja luin kädestä ennustamisesta, astrologiasta, ihmissusista ja vampyyreista, joiden olemassaoloon uskoin ja ufoista. Erityinen fiksaatio minulle tuli ihmissusista. Kuvittelin iltaisin kotiin kävellessäni ihmissusien seuraavan minua, kuulin niiden ääniä pusikoista. Kirjoitin kertomuksia ihmissusista, piirsin niistä kuvia.

Kun olen kiinnostunut jostakin asiasta, se hallitsee kaikkea elämässäni – ainakin ajatuksiani, puheitani, lukemiani kirjoja, kirjoittamiani tekstejä jne. Koulussa tämä ilmeni siten, että väänsin joka ikisen annetun kouluaineen kauhukertomukseksi ja kuvaamataidossa väänsin joka ikisen annetun aiheen kauhuaiheiseksi työksi. Luin kauhu- ja fantasiakirjallisuutta.

Sitten yhtenä päivänä kuulin jonkun puhuvan, että keskustassa oli ristiinnaulittuja koiria. Olin siihen aikaan toivottoman naiivi ja sosiaalisesti yksinkertainen apina, ja uskoin aivan mitä tahansa. En osannut arvioida, milloin joku puhui totta ja milloin ei. Uskoin siis todella, että jossakin oli ristiinnaulittuja koiria. Se, mikä kuitenkin järkytti minua, oli oma reaktioni: olin innoissani. Tunsin jonkinlaista sairaalloista mielihyvää, tunsin pahuuden voimien läsnäolon. Ne olivat siinä vaiheessa päässeet jo liikaa elämääni, alkaneet vaikuttaa minuun liikaa. Lähdin etsimään koiria, mutta eihän sellaisia missään ollut. Pelästyin kuitenkin omaa reaktiotani ja tajusin, että olin mennyt liian pitkälle. Tunsin pahan saavan minusta otetta. Aistin jotakin vaarallista, tajusin, että jos en heti lopettaisi, tapahtuisi jotain pahaa. Olin väärällä tiellä.

Sillä siunaaman hetkellä tajusin, ettei tuollaisilla asioilla voinut leikkiä, paiskasin oven kiinni ja pakenin. Yliluonnollisista asioista, poislukien Jumala, jonka tiesin Hyväksi, tuli Vaarallisia. Tabuja. En halunnut olla niiden kanssa koskaan enää missään tekemisissä. Osaksi ehkä tämä vaikutti siihen, että käännyin ensimmäistä kertaa elämässäni etsimään Jumalaa. Olin kohdannut Pahuuden, aistinut sen läsnäolon ja halusin turvaan. Tiesin, että kristinuskon Jumala oli hyvä ja tiesin, että siellä olisin turvassa.

Nämä kaksi asiaa eivät kuitenkaan menneet aivan yksi yhteen. Aloin etsiä Jumalaa vasta kun olin noin 18-vuotias, ja kun hylkäsin parapsykologian, olin vasta yläasteella.

Kaksi muutakin tekijää vaikutti asiaan.

Kuten tämän tekstin alussa kirjoitin, olin syntymästä asti ateisti. Sukuni on hyvin kristillistä ja minua hinattiin perheen mukana Helluntaiseurakunnan kesäjuhlille ja kävin Pyhäkoulussa ja kotona oli uskonnollisia kirjoja ja sukuni sekä perheei arvot ovat nuhteettoman kristillisiä. Vanhempani eivät kuitenkaan ole näkyvästi uskovaisia. Kun olin lapsi, he vielä kävivät jonkin verran tuollaisissa hengellisissä tapahtumissa, mutta muuten en muista heidän juurikaan puhuneen Jumalasta tai Raamatusta tai lukeneen Raamattua tms.

Minä en tiedä miksi, mutta minä vihasin kristinuskoa niin pienestä asti kuin muistan. Se ällötti minua. Se ei kiinnostanut minua yhtään. Kun olin 15-vuotias, en halunnut mennä rippikouluun enkä kastettavaksi (minua ja veljeäni ei kastettu vauvoina, koska vanhempani halusivat, että saisimme itse päättää isompina asiasta).
Luulen, että kristinusko kuvotti minua siksi, että olin liian pieni ajattelemaan vielä itse, muodostamaan omaa mielipidettä asioista, ja minulla on synnynnäinen taipumus vihata kaikkea ulkoapäin tuputettua. Työnsin asian siis pois elämästäni siihen asti, kunnes olisin riittävän kypsä ja kehittynyt tarkastellakseni asiaa rationaalisesti ja omista lähtökohdistani käsin. Eli kunnes voisin muodostaa asiaan oman suhteeni ulkoapäin tulevan aivopesun sijaan.

Joten haahuiltuani aikani parapsykologian teillä ja kohdattuani siellä piilevän vaaran, kaipasin turvaa (yliluonnolliselta pahalta). Se, mikä kuitenkin lopulta sai minut etsimään Jumalaa oli hätä ja kristinuskon suuntaan minua ohjasi tätini, joka on hyvä ystäväni ja vahvasti kristitty.

18-vuotiaana olin elämässäni totaalisessa kriisissä, täydellisessä romahduspisteessä, ja lopulta aloin kaivata Jumalaa, pyytää apua siltä suunnalta. Ja jo tällöin aloin saada merkkejä. Kyse on synkronisiteetista, joka on Jungin kehittämä termi. Se "tarkoittaa merkitsevää yhteensattumaa. Se viittaa tilanteisiin, joissa kaksi tai useampi toisiinsa näennäisesti liittymätön asia tapahtuu rinnakkain. Tapahtumilla ei ole kausaalista yhteyttä, mutta niitä yhdistää symbolinen merkitys."

Hyvin usein synkronisiteetti ilmenee elämässäni kirjojen kautta. Juuri kun olen kiinnostunut jostain asiasta/tarvitsen (tietämättänikin) tietoa jostain asiasta, juuri oikea kirja ilmestyy eteeni. Kyse EI ole siitä, että kun olen kiinnostunut jostakin asiasta, havaitsen helpommin siihen liittyviä asioita. Tätäkin toki tapahtuu, mutta kyse on eri ilmiöstä. Synkronisiteetti on paljon mystisempi asia. Usein en edes tiedä tarvitsevani juuri sellaista tietoa, mutta kuitenkin, kun näen tietyn kirjan, tiedän, ett minun kuuluu lukea se ja kun luen sen, se räjäyttää tajuntani, koska jotta ajatteluni menisi eteenpäin, tarvitsin TÄSMÄLLEEN sitä tietoa ja sillä hetkellä.

Esimerkki.

Kävin hiljattain vanhempieni luona ja näin olohuoneen pöydällä kirjan, jota en ollut ennen nähnyt. Alexander Loyd: Paranemisen avain. En edelleenkään tiedä, miten tiesin, että se kirja oli siinä minua varten. Näin sen kirjan ja sekunneissa sisälläni räjähti. Tiesin, että minun kuului ottaa se kirja. Katsoin vielä myöhemmin tarkemmin sen kansia, mutta siinä ei ole juuri mitään sellaista tietoa, jonka kuitenkin mystisen vastaanotin heti sen nähdessäni. Asiaa on hieman vaikea selittää tuntemattomille, mutta yritetään.

Paras ystäväni Emilia kulkee elämässään merkillisesti samoja teitä kuin minäkin. Hän on lapsesta asti tuntenut, että hänen täytyy mennä lääkikseen, mutta ei ole ymmärtänyt miksi täytyy. Kuitenkin viimeisen vuoden aikana syy on selvinnyt hänelle. Hän menee rakentamaan siltaa länsimaisen ja itämaisen lääketieteen välille. Tai jotain sen tapaista. Ei ihan noin. Itseasiassa en oikein ymmärtänyt, mikä se hänen syynsä oli ja JUURI TÄMÄ KIRJA, josta koitan kertoa, selitti minulle täydellisesti sen, mitä Emilia tavoittelee. Se kirja on koko Emilian teoria. Aivan kuin Jumala olisi halunnut minun tietävän, mitä Emilia tietää, jotta ymmärtäisimme toisiamme taas paremmin ja tiemme yhdistyisivät. Pohjimmiltaan kyse on kvanttiparantamisesta. Energialla parantamisesta. Muttä tässä kirjassa se selitettiin täydellisesti.

Ja kun näin sen kirjan, tiesin sekunneissa, että se kirja kertoo kaiken Emilian tehtävästä. Ja kun jälkeenpäin tutkin kirjan kansia ja vilkuilin sisällysluetteloa, ne eivät oikeasti välittäneet riittävästi informaatiota, että olisin voinut tietää, että se kirja sisälsi Emilian koko teorian, KAIKEN, mistä Emilia oli koittanut kertoa, mutta josta en oikein ollut saanut otetta ja silti TIESIN.

Ja kun luin sen kirjan, sain vielä enemmän. Sen lisäksi että tajusin täydellisesti Emilian tehtävän ja ajatukset ja teorian, tajusin, että myös minun kuuluu tietää ne asiat, ne ovat osa minunkin tehtävääni. Sillä kirjalla oli massiivinen vaikutus elämääni ja sen suuntaan. Se kirja sai minut innostumaan kvanttifysiikasta ja tilaamaan kasan kirjoja, joita luen nyt, ja jotka ovat puolestaan räjäyttäneet taas tajuntani ja niin se tie etenee. Kohti jotakin.

Synkronisiteetti. I LOVE it. Synkronisiteetista Matriisista vapautuminen -blogissa: Universumin yhteinen kieli: Synkronisiteetti.

No, joka tapauksessa aloin saada tällaisia merkkejä ja tuntea johdatusta heti kun aloin etsiä.

Ja sillä tiellä olen siis edelleen.

Erityisen lahjakas

1–2 prosenttia ihmisistä on erityislahjakkaita. Heillä ei aina mene hyvin.
Lue City-lehden artikkeli: Erityisen lahjakas

Evoluutioteoria on kusetusta!

En ole koskaan (tätä ennen) vaivautunut perehtymään evoluutioteoriaan sen tarkemmin, koska se ei ole sattunut olemaan erityinen kiinnostuksen kohteeni (ekko, special interest), joten tietoni siitä ovat olleet hyvin pinnallisia ja mitättömiä. Siksi en ole koskaan tiennyt, että siinä voisi olla jotain perustavanlaatuista vikaa. Kun luin Amit Goswamin God is not dead -kirjan, siinä sivuttiin, monien muiden kiinnostavien aiheiden ohella, evoluutiota ja Darwinin teoriassa olevia aukkoja. Kiinnostukseni heräsi. Sitten sattui käymään vielä niin, että toinen kirja, jonka olin tilannut ja jota parhaillaan luen, The case for the creator, käsittelee vielä tarkemmin samaa aihetta. Ja täytyy sanoa, että olen vieläkin shokissa. Olen luullut, kuten varmaan suuri osa ihmisistä luulee, elleivät sitten ole sattuneet jostain syystä perehtymään aiheeseen tavanomaista tarkemmin, että Darwinin teoria elämän synnystä ja lajien kehityksestä on varsin aukoton – pidetäänhän sitä jonkinlaisena universaalina paradigmana ja itsestään selvyytenä. Ja nyt kun aloin asiaa tarkemmin penkoa sainkin selville, että koko teoria on täyttä potaskaa! Todellisuus ei pelaa ollenkaan kyseisen teorian mukaisesti, teorian tueksi ei ole juuri minkääanlaista empiiristä todistusaineistoa ja todellisuudessa evoluutioteoria on pelkkä spekulaatio, joka ei sovi yhteen todellisuuden kanssa, mutta jota tiedeyhteisö yrittää epätoivoisesti pitää yllä.

Yksi maailman suurimmista arvoituksista on siis yhä ratkaisematta – tieteeltä ainakin.

Miten jännittävää.

Miten olen voinut olla tietämätön tästä kaikesta?

No, asiaan tulee nyt muutos ja aion imeä itseeni valtavat määrät tietoa aiheesta.

Evoluutioteoria on potaskaa, koska löydettyjen fossiilien perusteella elämä ei ole kehittynyt hitaasti vaiheittain vaan puhutaan kambrikauden lajiräjähdyksestä. Kambrikauden alussa Maapallolle ilmestyi yhtäkkiä vaikka minkälaisia eliöitä ja olioita – suurin osa eliöiden pääjaksoista. Tältä ajalta on löydetty paljon fossiileja. Merkillistä kutienkin on se, että nämä fossiilit vain ilmestyvät yhtäkkiä kuin tyhjästä tänne. Kambrikautta edeltävältä ajalta on löydetty fossiileja ainoastaan paljon yksinkertaisemmista, lähinnä yksisoluisista eliöistä. Tämä fossiiliaukko oli tiedossa jo Darwinin aikana, ja Darwin piti sitä merkittävimpänä vastaiskuna teorialleen, mutta hän uskoi, että aukot täydentyisivät tulevaisuuden fossiililöytöjen myötä. No, eivät ole täydentyneet. Välimuotoja ei vain ole missään. Ensin ole yhdenlaisia, yksinkertaisia eliöitä ja sitten PUM toisenlaisia, monimutkaisia eliöitä.

Toisekseen solu ei ole voinut syntyä Maapallolle sattumalta. Tuosta noin vaan, hupsis. Se ei vain ole mahdollista. Solu on erittäin monimutkainen pieni kapistus.

"...they perform no function until all parts are present and working together in close coordination with one another. So natural selection cannot help you build such systems; it can only preserve them once they've been built. And it's virtually impossible for evolution to take such a huge leap by mere chance to create the whole system at once". (Stephen C. Meyer)

Siis miettikääpä nyt. Sattumalta pitäisi solun kaikkien osien sijaita samassa paikassa, juuri oikeassa järjestyksessä, samaan aikaan... Kaikki ne pienet alkuaineet ja pikku osaset, molekyylit, mitä lienevät, joista solu rakentuu, ne vain sattuvat sijaitsemaan samassa paikassa samaan aikaan ja juuri oikeassa järjestyksessä ja PUM ne yhdistyvät maagisesti soluksi, joka alkaa toimia? Ööööö.... TOSI uskottavaa. Siis kenen mielestä tämä voi olla uskottavampi selitys kuin se, että joku älykäs elämänmuoto asetteli ne palaset oikeisiin paikkoihin ja rakensi sen solun? Sillä minä kyllä väitän, että se on PALJON loogisempi selitys.

Sitten on Haeckelin piirrokset eri lajien alkioista ja niiden kehityksestä tarkoituksena osoittaa, miten mm. kalan, kanan ja ihmisen sikiöt ovat alussa aivan samannäköisiä keskenään ja tämä todistaa, että meillä kaikilla on yhteinen esi-isä.

No... Haeckel väärensi kuvan. Se piirteli sinne omiaan, korosti yhdenmukaisuuksia... Lisäksi Haeckel väitti, että kuvat, joissa eri lajien sikiöt muistuttavat eniten toisiaan, ovat sikiön kehityksen alusta. Tällä hän halusi tuoda esille, että meillä kaikilla on yhteinen kantaisä, ja sikiön kehityksen alussa me kaikki olemme samanlaisia ja sitten lajien väliset erot tulevat näkyviin vasta sikiön kehittyessä pidemmälle. Embryologit kuitenkin puhuvat kehityksen tiimalasista ja viittaavat sillä ilmiöön, jossa sikiönkehityksen alussa ja lopussa lajien väliset erot ovat suurimmillaan ja keskivaiheilla pienimmillään. Kuvat on tiedetty huijauksesi jo sata vuotta, ja silti niitä käytetään edelleen koulujen oppikirjoissa todisteena evoluutiosta. (Strobel 2004)

Että tällästä. Meitä KUSETETAAN. Ihan totaalisesti. Evoluutioteoria on kusetusta.

Lisäksi, kuten Jonathan Wells sanoo, samankaltaisuudet eri lajien välillä eivät todista evoluutiosta vaan kertovat ainaostaan siitä, että meidät kaikki on tehty samoista aineista ja toisinaan kenties hieman saman mallin mukaan. Muistuttavathan autotkin toisiaan eikä ne silti ole kehittyneet evolutiivisesti toinen toisistaan. Toisin sanoen todisteet puhuvat selvästi enemmän luovan ja älykkään suunnittelijan ja luojan puolesta kuin jonkin niin järjettömän kuin sattuman tai edes luonnon valinnan puolesta.

Pitääkin alkaa lukea lisää aiheesta. Lisälukemista aiheesta:

Michael Denton
Evolution: A Theory in Crisis

There Is a God: How the World's Most Notorious Atheist Changed His Mind

In There Is a God, one of the world's preeminent atheists discloses how his commitment to "follow the argument wherever it leads" led him to a belief in God as Creator. This is a compelling and refreshingly open-minded argument that will forever change the atheism debate.

Jumala on tieteellinen asia

Science, done right, points toward God. 

– Stephen C. Meyer

Mitä enemmän asioita tutkin, sitä kiehtovammaksi kaikki muuttuu! Olen viime aikoina alkanut perehtyä eri tieteenalojen tutkimustuloksiin ja etsinyt tieteellistä perustaa Jumalalle ja huomannut erään mielenkiintoisen ilmiön!

Eri alojen tiedemiehet kääntyvät teisteiksi, koska mitä syvemmälle omalla alallaan he etenevät, mitä suurempia asiantuntijoita heistä tulee, sitä selvemminhe ymmärtävät, että Jumala ON olemassa. Jumalan on pakko olla olemassa. Ja todellakin tätä tapahtuu miltei kaikilla aloilla. Kosmologia, astrologia, biokemia, evoluutiotutkimus, fysiikka...

Otetaan esimerkkejä:

Allan Rex Sandage, kansainvälisesti tunnettu, merkittävä tähtitieteilijä, joka oli lapsesta asti ollut ateisti, kääntyi teistiksi 50-vuotiaana tultuaan siihen tulokseen, että alkuräjähdys on yliluonnollinen ilmiö, jota ei meidän tuntemallamme fysiikalla pystytä selittämään (Strobel, 2004). Sandage sanoi: "It was my science  that drove me to the conclusion that the world is much more complicated than can be explained by science".

Jonathan Wells oli ateisti, hän suoritti yliopistossa alemman korkeakoulututkinnon geologiasta ja fysiikasta ja hänellä oli sivuaineena biologia. Myöhemmin hän suoritti tohtorin tutkinnon uskontotieteestä ja toisen tohtorintutkinnon solu- ja molekyylibiologiasta keskittyen erityisesti selkärankaisten embryologiaan (alkiokehitysoppi) ja evoluutioon. Hänen pitkäaikaiset evoluutiotutkimuksensa ovat johtaneet hänet uskomaan älykkääseen suunnitteluun. Hän on kirjoittanut kirjan Icons of evolution – science or myth.

Amit Goswami, huippufyysikko, joka on koko elämänsä ajan tutkinut kvanttifysiikkaa, on vakuuttunut tieteellisen uransa ansiosta Jumalan olemassaolosta.

Esimerkkejä on valtavasti, tässä muutama.


Mitä tämä kertoo? Se kertoo, että TIEDE ja Jumala kuuluvat yhteen. Ne eivät ole toisensa poissulkevia asioita vaan asioita, jotka tulisi yhdistää. Mitä pidemmälle tiedemiehet etenevät tutkimuksissaan, sitä selvemmäksi heille käy, ettei todellisuttaa ole mahdollista selittää ilman Jumalan olemassaoloa. Luojaa. Älykästä suunnittelijaa.

Suuren yleisön ja tavallisen kansan ongelmana on se, että tavalliset ihmiset tietävät liian vähän kustakin tieteenalasta ja sen tutkimustuloksista, jolloin heille syntyy vaikutelma siitä, että tieteen avulla voidaan selittää kaikki olemassaolevat mysteerit, kuten maailman synty, elämän synty, lajien kehitys jne. mutta kun tiedemiehet etenevät yhä syvemmälle omalla alallaan, he joutuvat lopulta kasvotusten Jumalan kanssa.

En ymmärrä, miksi ihmiset haluavat itsepintaisesti olla uskomatta Jumalaan, vaikka Jumalan olemassaolo on paljon loogisempi ja todennäköisempi sekä selitysvoimaisempi ja uskottavampi asia kuin Jumalan olemassaolemattomuus. Jumala ei ole yliluonnollinen asia, ellei ihmiset tee siitä sellaista. Jumala voitaisiin aivan hyvin lukea luonnollisiin asioihin, kuten kärpäset. Monet ovat sitä mieltä, että Jumala on yliluonnollinen asia, koska sitä ei voida todistaa empiirisesti, Jumalaa ei voi nähdä, haistaa ja maistaa.

No, kuinka moni on miettinyt sitä, että tälläkin hetkellä tiede tutkii monia sellaisia asioita, joita ei voida tutkia empiirisesti, joita ei voida nähdä, haistaa ja maistaa?

Psykologiassa yritettiin jossain vaiheessa sulkea mielen sisällöt pois tieteellisen tutkimuksen piiristä, koska emme voi suoraan havaita tunteita, tulkintoja, ajatuksia yms. Behavioristit olivat sitä mieltä, että meidän tulee tutkia vain ulkoisesti havaittavia asioita, kuten ärsykkeitä ja siten ihmisen reaktioita noihin ärsykkeisiin. Valitettavasti tämä ei toiminut, koska ihmisten tekemät tulkinnat asioista vaikuttavat reaktioihin. Musta laatikko, psyyken sisällöt, jouduttiin ottamaan tutkimuksen piiriin, vaikkei niitä voikaan suoraan havaita.

Toinen esimerkki on historia. Historia on mennyt. Sitä ei ole enää tässä. Voimme tutkia vain historian jättämiä jälkiä ja konstruoida niistä näkemystä siitä, miten asiat joskus olivat.

Empiirinen menetelmä ei ole ainoa mahdollinen tapa harjoittaa tieteen tekemistä. Hermeneuttinen menetelmä perustuu tulkitsemiseen ja ymmärtämiseen.  Jumalaa ei saada mikroskooppiin tarkasteltavaksi, mutta Jumalan olemassaolosta on merkkejä, joita voidaan tutkia ja tulkita. Minusta onkin merkillistä, ettei ole olemassa Jumalatiedettä. Jumalaa ei tutkita tieteellisesti. Pitäisi tutkia.

Mistä ensimmäinen solu putkahti maapallolle?

Miller suoritti 1950-luvulla kuuluisan kokeensa, jossa hän alkumaapallolla vallinneita olosuhteita jäljittelemällä sai laboratoriossa syntymään aminohappoja. Tätä pidettiin todisteena siitä, että elämää voi syntyä aivan itsekseen, vahingossa. No, ongelma on, että käsitys alkuilmakehän koostumuksesta on muuttunut, eikä Millerin koetta voida, ainakaan siltä osin, pitää enää todisteena yhtään mistään. (Strobel, 2004). Myös: Miller-Urey Experiment

No, ihan sama onko niitä aminohappoja muotoutunut maapallolla itsekseen vai ei, sillä maapallolle iskeytyneistä meteoriiteista on löytynyt aminohappoja! Joten onhan niitä siis voinut tippua tänne suoraan avaruudestakin (sitä en sitten tiedä, mikä ne sinne meteoriitteihin on muovannut). Tosin on mahdollista, että nämä meteoriittinäytteet ovat olleet saastuneita ja aminohapot ovat joutuneet niihin jostain täältä. http://www.astrobio.net/exclusive/375/murchisons-amino-acids-tainted-evidence

No, ihan sama. Jos nyt kuvitellaan, että täällä olisikin aminohappoja, joista proteiinit rakentuvat, ja proteiineja tarvitaan solun rakentumiseen jne. niin todennäköisyys sille, että nuo irralliset aminohapot jotenkin päätyisivät muodostamaan SOLUN, on niin äärettömän pieni, että sitä voitaisiin pitää mahdottomana (Srobel, 2004).

Jonathan Wells, evoluutiotutkija, on sanonut, että jos otetaan solu ja pistetään siihen reikä niin, että solun sisältö valuu koeputkessa olevaan tasapainotettuun suolaliuokseen, saadaan ainetta, joka sisältää kaikki tarvittavat molekyylit solun luomiseen. No, tästä seoksesta ei voi mitenkään syntyä elävää solua. "No biologist in his right mind would think you can take a test tube with those molecules and turn them into a living cell" (Wells).

In any process that leads to complexity there must be an information source. For example, in photosynthesis a complex system involving chlorophyll captures energy from the sun and uses it to build molecules from raw materials. Can you imagine shaking a flask containing the basic materials for the production of life (amino acids, sugars, nucleotides, fatty acids, etc.) and continuing to do so until life appeared?  That is essentially what we are requiring in an undirected synthesis of this type. “Shake it more vigorously and for longer” is not an encouraging command! (J. H. John Peet) Miller-Urey Experiment

Elämän syntyä ei pystytä selittämään mitenkään ilman Jumalaa, älykästä suunnittelijaa. Tiedemiehet ovat joutuneet myöntämään, että kyse on ihmeestä. Muuta selitystä ei tunnu olevan.


Lisälukemista (varsinkin minulle):