Science, done right, points toward God.– Stephen C. Meyer
Mitä enemmän asioita tutkin, sitä kiehtovammaksi kaikki muuttuu! Olen viime aikoina alkanut perehtyä eri tieteenalojen tutkimustuloksiin ja etsinyt tieteellistä perustaa Jumalalle ja huomannut erään mielenkiintoisen ilmiön!
Eri alojen tiedemiehet kääntyvät teisteiksi, koska mitä syvemmälle omalla alallaan he etenevät, mitä suurempia asiantuntijoita heistä tulee, sitä selvemminhe ymmärtävät, että Jumala ON olemassa. Jumalan on pakko olla olemassa. Ja todellakin tätä tapahtuu miltei kaikilla aloilla. Kosmologia, astrologia, biokemia, evoluutiotutkimus, fysiikka...
Otetaan esimerkkejä:
Allan Rex Sandage, kansainvälisesti tunnettu, merkittävä tähtitieteilijä, joka oli lapsesta asti ollut ateisti, kääntyi teistiksi 50-vuotiaana tultuaan siihen tulokseen, että alkuräjähdys on yliluonnollinen ilmiö, jota ei meidän tuntemallamme fysiikalla pystytä selittämään (Strobel, 2004). Sandage sanoi: "It was my science that drove me to the conclusion that the world is much more complicated than can be explained by science".
Jonathan Wells oli ateisti, hän suoritti yliopistossa alemman korkeakoulututkinnon geologiasta ja fysiikasta ja hänellä oli sivuaineena biologia. Myöhemmin hän suoritti tohtorin tutkinnon uskontotieteestä ja toisen tohtorintutkinnon solu- ja molekyylibiologiasta keskittyen erityisesti selkärankaisten embryologiaan (alkiokehitysoppi) ja evoluutioon. Hänen pitkäaikaiset evoluutiotutkimuksensa ovat johtaneet hänet uskomaan älykkääseen suunnitteluun. Hän on kirjoittanut kirjan Icons of evolution – science or myth.
Amit Goswami, huippufyysikko, joka on koko elämänsä ajan tutkinut kvanttifysiikkaa, on vakuuttunut tieteellisen uransa ansiosta Jumalan olemassaolosta.
Esimerkkejä on valtavasti, tässä muutama.
Mitä tämä kertoo? Se kertoo, että TIEDE ja Jumala kuuluvat yhteen. Ne eivät ole toisensa poissulkevia asioita vaan asioita, jotka tulisi yhdistää. Mitä pidemmälle tiedemiehet etenevät tutkimuksissaan, sitä selvemmäksi heille käy, ettei todellisuttaa ole mahdollista selittää ilman Jumalan olemassaoloa. Luojaa. Älykästä suunnittelijaa.
Suuren yleisön ja tavallisen kansan ongelmana on se, että tavalliset ihmiset tietävät liian vähän kustakin tieteenalasta ja sen tutkimustuloksista, jolloin heille syntyy vaikutelma siitä, että tieteen avulla voidaan selittää kaikki olemassaolevat mysteerit, kuten maailman synty, elämän synty, lajien kehitys jne. mutta kun tiedemiehet etenevät yhä syvemmälle omalla alallaan, he joutuvat lopulta kasvotusten Jumalan kanssa.
En ymmärrä, miksi ihmiset haluavat itsepintaisesti olla uskomatta Jumalaan, vaikka Jumalan olemassaolo on paljon loogisempi ja todennäköisempi sekä selitysvoimaisempi ja uskottavampi asia kuin Jumalan olemassaolemattomuus. Jumala ei ole yliluonnollinen asia, ellei ihmiset tee siitä sellaista. Jumala voitaisiin aivan hyvin lukea luonnollisiin asioihin, kuten kärpäset. Monet ovat sitä mieltä, että Jumala on yliluonnollinen asia, koska sitä ei voida todistaa empiirisesti, Jumalaa ei voi nähdä, haistaa ja maistaa.
No, kuinka moni on miettinyt sitä, että tälläkin hetkellä tiede tutkii monia sellaisia asioita, joita ei voida tutkia empiirisesti, joita ei voida nähdä, haistaa ja maistaa?
Psykologiassa yritettiin jossain vaiheessa sulkea mielen sisällöt pois tieteellisen tutkimuksen piiristä, koska emme voi suoraan havaita tunteita, tulkintoja, ajatuksia yms. Behavioristit olivat sitä mieltä, että meidän tulee tutkia vain ulkoisesti havaittavia asioita, kuten ärsykkeitä ja siten ihmisen reaktioita noihin ärsykkeisiin. Valitettavasti tämä ei toiminut, koska ihmisten tekemät tulkinnat asioista vaikuttavat reaktioihin. Musta laatikko, psyyken sisällöt, jouduttiin ottamaan tutkimuksen piiriin, vaikkei niitä voikaan suoraan havaita.
Toinen esimerkki on historia. Historia on mennyt. Sitä ei ole enää tässä. Voimme tutkia vain historian jättämiä jälkiä ja konstruoida niistä näkemystä siitä, miten asiat joskus olivat.
Empiirinen menetelmä ei ole ainoa mahdollinen tapa harjoittaa tieteen tekemistä. Hermeneuttinen menetelmä perustuu tulkitsemiseen ja ymmärtämiseen. Jumalaa ei saada mikroskooppiin tarkasteltavaksi, mutta Jumalan olemassaolosta on merkkejä, joita voidaan tutkia ja tulkita. Minusta onkin merkillistä, ettei ole olemassa Jumalatiedettä. Jumalaa ei tutkita tieteellisesti. Pitäisi tutkia.
Keskiaikainen teologia ainakin yritti ymmärtääkseni tutkia Jumalaa tässä merkityksessä. Tuomas Akvinolaisen mukaan tieteen Jumalasta on tarkoitus tuhota (destruendos) erehdyksiä, mutta ei vakuuttaa ketään. Vakuuttaminen tulee tehdä uskovaisten harjoittamiseksi ja lohduksi, mutta ei sen takia, että vastustajat kumottaisiin, sillä tällaiset todistukset ovat niin heikkoja, ettei uskon pidä luulla perustuvan niihin. Akvinolaisen mukaan Jumala ei ole tämän maailman asia (mundum istum). Aistillisten jalanjälkien (vestigium) tutkiminen suhteessa Jumalaan vertautuu loputtomaan matkaan (infinita prosequitur). Jos aistilliset jalanjäljet vain matkivat (imitationis) alkuperäänsä, kuinka alkuperä löydetään jäljittämällä? Ongelmana on siis se, että tutkimus tavoittaa asioita (dato vel in re) kun etsitään sellaista, minkä tulisi olla enemmän kuin asiat – ellei Jumala sitten ole tämän maailman asiat.
VastaaPoista