Aivojen uudelleenmuokkaaminen

Aivoplastisiteetti. Siinä minun ja ystäväni uusi tutkimusalue. Ystäväni luki juuri kirjan The Woman Who Changed Her Brain ja minun oli pakko tilata se myös, kun Emilia kohnottaa kirjasta koko ajan ja kommunikointi ei oikein suju, kun en tiedä mistä hän puhuu – ja koska aihe on keskeinen myös omille tutkimuksilleni ja kiinnostuksen kohteelleni.

Uusin hypetys psykologiassa ja aivotutkimuksessa on aivoplastisiteetti eli aivojen muokkautuvuus. Minua itseäni kiinnostavat erityisesti seuraavat kysymykset: kuinka paljon aivoja voidaan uudelleenmuokata? Onko siinä mitään rajaa? Jos on, missä ja minkälainen.

Alan siis vasta perehtyä ilmiöön ja kasa kirjoja odottaakin tilaamista.

Yllä mainitun kirjan kirjoittaja Barbara Arrowsmith-Youngilla oli useita erilaisia synnynnäisiä oppimisvaikeuksia. Hänellä oli kuitenkin myös erityisiä lahjoja, kuten ilmiömäinen muisti. Erinäisten tekijöiden johdosta hän tuli siihen tulokseen, että voisi muuttaa aivojaan – korjata niissä olevat vauriot kognitiivisten harjoitusten avulla. Ja sen hän teki! Korjasi aivonsa! (naisen haastattelun voi lukea täältä).

Hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi:

The best way to overcome learning difficulties is to exercise the most weakened functions. (Brain Building, by Norman Doidge)

Äsken osuin artikkeliin nimeltä Keep your brain alive, jossa sanotaan, että aina kun tekee jonkun asian uudella tavalla, aivot saavat harjoitusta. Artikkelissa annetaan esimerkki, että jos kirjoitat aina lyijykynällä ja alatkin yhtäkkiä kirjoittaa mustekynällä, olet rikkonut rutiinin ja teet jotain uutta.

in some small way, you've changed the patterns of activity in the parts of your brain activated by touching

Luonnollisesti tässä on kyse merkityksettömän pienestä muutoksesta, joka ei saa aikaan vaikutuksellisia muutoksia aivojen toiminnassa, mutta perusperiaate on sama. Jos teet jotain ihan eri tavalla kuin ennen, aivosi saavat harjoitusta ja niiden toimintakokonaisuus alkaa muuttua! Kiehtovaa! Miettikääpä seuraavaa esimerkkiä:

Contrast this with deciding one day to change the hand you normally write with. If you are right handed, controlling a pen is normally the responsibility of the cortex on the left side of your brain. When you change to writing left handed, the large network of connections, circuits, and brain areas involved in writing with your left hand--which are normally rarely used-- are now activated on the right side of your brain.

Wau. Eli kun alkaa käyttää heikoimmin kehittyneitä alueita aivoissa, ne alkavat saada vahvistusta.

Väkisinkin mieleen nousee kuitenkin mutta... Ehkä sille on syynsä, että jotkut alueet on jääneet heikoiksi toisten kustannuksella... Ehkä esimerkiksi rutiinikyvyttömyyteni, jota mielelläni hieman kehittäisin, kuitenkin on jonkin positiivisen ominaisuuden kääntöpuoli ja seuraus ja jos alan vahvistaa rutiinikykyä, joku toinen kyky alkaa heikentyä? Meillähän ei ole loputtomasti resursseja (vai onko?), joten ehkä ne on ohjattu tarkoituksenmukaisesti. Paitsi tietysti silloin, jos on selviä oppimisvaikeuksia tms.

Iteasiassa juuri rutiinikyyttömyyteni aiheuttaa sen, että minä teen asioita koko ajan uudella tavalla – mikä pitää aivot notkeina ja luovina ja vahvistaa niitä.

Kiinnostavaa.