Kuukautiskierron vaikutukset psyykeen

Nyt on tullut korkea aika ruveta seuraamaan tarkasti kuukautiskiertoa ja erilaisia mielentiloja ja selvittää, onko niiden välillä selkeä yhteys. On nimittäin alkanut vahvasti vaikuttaa siltä, että on. Olen tänään äärimmäisen ahdistunut. Siis ahdistuksen tunne on lähellä sietämätöntä. Rintaa puristaa ja tuntuu kuin tukehtuisi. Tai tekisi mieli alkaa parkumaan, mutta itku ei tule ulos. Minulla oli täsmälleen samanlainen olotila tasan kuukausi sitten, se alkoi noin 27.12. ja kesti muutaman päivän. Voisiko se johtua ovulaatiosta? Koska se ajoittuu aika hyvin juuri siihen kohtaan.

On muitakin juttuja joiden olen alkanut havaita kiertävän 4 viikon kehässä ja mukailevan kuukautiskierron vaiheita.

Nyt laitan tämän asian tarkkaan syyniin.

Artikkeli: The other time of the month

Peloista vapautuminen ja oman epätäydellisyyden kohtaaminen

Raahasin itseni sitten kuitenkin töihin aamulla. En jaksaisi enempää epäonnistumisen kokemuksia. Jos en kykene tässä elämäntilanteessa käymään töissä, haluan sitten lopettaa sen edes jotenkin kauniisti eli esim tekemällä sovitun työkokeiluajan loppuun. Vaikka hampaat irvessä. En tiedä, kannattaako työllistymsiestä kyseiseen puljuun enää haaveilla, kun synkät ja labiilit puoleni ovat paljastuneet, nöyrästi hyväksyn tämän ja otan vastaan sen, mitä tulee.

Tein tänään pohdintoja.

Minusta tuntuu, että en kestä ollenkaan negatiivisia tunteita. Kyseessä on ehkä siis psykologinen vaurio. Negatiivisia tunteita ei saisi olla. En kestä niitä. En kestä ollenkaan pahaa oloa tai kärsimystä. Toleranssi nolla.

Tämä heijastuu myös siihen, etten kestä negatiivisia tunteita myöskään toisten taholta.

Negatiivisten tunteiden edessä olen avuton kuin pikkulapsi.

Mistä tämä voisi johtua?

POhdin sitä, mistä keskustelin mieshenkilöni kanssa eilen. En osaa nöyrtyä. Jos minua moititaan tai joku suuttuu minulle, vedän defenssit päälle. En kestä minuun kohdistuvia moitteita. Haluan torjua viestin: "Sinussa on jotain vikaa". Vastaanotan kyllä sanoman ja oitan jatkossa huomioida toista paremmin asiassa, joka on tullut esille, mutta tunnetasolla torjun asian täysin.

Uskon tämän kaiken kulminoituvan täydellisyyden tavoitteluuni. Yritän olla täydellinen. En kestä epätäydellisyyttä. Luultavasti en kestä negatiivisia tunteita siksi, että en pysty olemaan täydellinen, jos koen negatiivisia tunteita. Tai ainakin pelkään, että teen jonkun virheen tai käyttäydyn jotenkin epätäydellisesti negatiivisessa tunnetilassa (vaikka väsymys).

Tämä taas on aivan suora defenssi koulukiusaamisajoilta. En suostunut koskaan vastaanottamaan tunnetasolla viestiä: "Sinussa on jotain vikaa". Torjuin sen. Kieltäydyin siitä. Aloin sen sijaan rakentaa illuusiota täydellisyydestä. Pelkään virheitä, epäonnistumista ja epätäydellisyytta, koska pelkään... Torjutuksi tulemista? Pelkään, etten kelpaa. Kaikki nämä vuodet olen paennut emotionaalista kokemusta omasta vakavasta viallisuudestani.

Haluaisin oppia nyt kohtaamaan nämä asiat. Alkaa hyväksyä vikoja, epätäydellisyyttä itsessäni. Nöyrtyä. Lakata pelkäämästä.

Usein mielessäni käy, että jos kiusaaminen vahingoitti psyykeäni näin paljon ja syvästi ja tuhoten niin monia asioita elämästäni aina tähän päivään saakka, miten hirveitä vaurioita onkaan niillä, joita on kiusattu paljon pahemmin? Minun kohdallani kiusaaminen oli vain henkistä eikä edes erityisen aggreessivista, systemaattista tai kiihkeää. Se oli "vain" ympäristön taukomatta tykittämä viesti: "Sinussa on vikaa", "Et kelpaa", "Olet epämiellyttävä". Aivopesua.

Miten ihmeessä ne selviävät, joita on kiusattu paljon rankemmin?



Olen varma myös siitä, että se traumaattinen hetki elämässäni, jolloin kohtasin oman kuolevaisuuteni ja tajusin, että ihan oikeasti voin tuhoutua (meillä kaikillahan on jonkinlainen alitajuinen kokemus siitä, että me emme oikeasti kuole ja olemme suojassa kaikelta pahalta, kunnes tapahtuu jotain kamalaa, mikä särkee tämän illuusion), vaikuttaa hyvin paljon nykyisiin pelkoihini. Pelkään tuhoutumista. Pelkään sitä, että voin tuhoutua. Aivoihini on voinut jäädä vakavakin psykologinen trauma läpikäymästäni kokemuksesta (en ehkä ole kirjoittanut siitä tänne...), sillä en ehkä ole osannut sitä kohdata ja käsitellä täydellisesti. Joten siinä, etten kestä mitään negatiivisia tunteita, voi olla mukana hyvin paljon myös sitä, että pelkään tuhoutumista. Jos minulle tulee paha olo, alan pelätä, että tuhoudun, ellen tee korjausliikettä. Vain, kun voin hyvin, tiedän, että olen turvassa.

(Jälleen yksi) täydellinen henkilökohtainen epäonnistuminen

Olen saanut armeliaasti olla pois työelämästä noin 7 vuotta. Ja ollut ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden taas aidosti onnellinen. Mutta marraskuussa työnsin jalkani taas työelämän oven väliin ja kas, mielenterveysongelmat alkavat nostaa päätään vuosien poissaolon jälkeen ja onnellisuus hipsinyt kaikkea muuta kuin vähin äänin matkoihinsa.

Hulluinta on se, että pidän tekemästäni työstä todella paljon. Viihdyn todella hyvin ja suorastaan nautin töissä olemisesta. Työajan ulkopuolella ei kuitenkaan enää mistään tule mitään.

Yhä useammin on päiviä, jolloin vain itken. Yhä useammin on päiviä, jolloin saan totaalisia meltdowneja, jolloin kaikki romahtaa ja itken hysteerisenä, heittelen tavaroita seinään, saan hirveitä raivokohtauksia silkasta epätoivosta. Mielen sisäinen maailmani on alkanut hajota. Väistämättä.

Joulukuun loppupuolella tuli sitten ensimmäinen kerta, kun lähetin työnantajalle viestin, jossa ilmoitin, etten tule enää paikalle ja vuodatin kaiken aspergerista ja ties mistä. Sitten lähetin viestin, jossa sanoin, että tulen, kun olen huilannut ja pohditaan jatkoa, jos työvuoroja vaikka vähennetään.

Työnantaja osoittautui hyvin ymmärtäväiseksi ja työvuorojakin vähennettiin. Olen saanut nyt aika lailla itse päättää, koska menen töihin. Minä haluan mennä. Mutta.

Nyt iski sunnuntaina hirveä meltdown ja hajoaminen, koko päivä oli ihan kamala. Ilmoitin, että tulen vasta torstaina. Ehkä keskiviikkona. Viikonloput on täyttä työtä, kun Eevi on kotona ja ei ole omaa aikaa ja vaaditaan jatkuvaa sosiaalista aktiivisuutta, sen jälkeen tarvitsen huilitaukoa. Ajattelin, että huilaan maanantaina ja tiistaina, kun Eevi on eskarissa ja miekkonen töissä ja menen ehkä keskiviikkona iltavuoroon. Maanantain lähinnä nukuin. Tänään nukuin ja opiskelin.

Tänään ajattelin, että olen levännyt riittävästi ja menen keskiviikkona normaalisti päivävuoroon. Ajattelin, että onpa kivaa taas mennä töihin. Mutta nukkumaan mennessä todellisuus taas valkeni minulle. En saa taaskaan nukkua tarpeeksi, jos menen töihin. Yöunet olisi jääneet noin 7 tunnin mittaisiksi ja tarvitsen unta 9-10 h tai alan oireilla psyykkisesti ja en kestä sitä oloa, kun on aivan helvetin väsynyt ja jokainen solu elimistössä huutaa "UNTA!!!!", mutta olet töissä ja ei ole mitään mahdollisuutta päästä nukkumaan ja yrität pysyä hereillä ja kestää. Ja kun se olotila on lähes joka ikinen päivä, kun on töissä. Ja jos sitten otat päiväunet töiden JÄLKEEN, et taatusti taaskaan saa illalla aikaisin unta.

Olen iltaihminen ja minun on hyvin hyvin vaikeaa saada itseäni nukkumaan joskus 9ltä illalla. Vaikka onnistuisin saamaan itseni sänkyyn ajoissa, se ei takaa sitä, että ihminen SAA UNTA ajoissa.

Luulen, että syy kaikkiin työelämässä epäonnistumisiin ja myös masennuskausiini on aamuheräämisissä. Jos en saa tarpeeksi unta, mieleni hajoaa. Ja en pysty nukkumaan tarpeeksi, jos joudun heräämään aamulla aikaisin.

Nyt saisin nukkua jopa 9 asti, koska työvuoro alkaisi 10ltä, mutta Eevi pitää viedä eskariin ensin, ja siksi tarvii herätä puoli 8.

Ja jo se joka iltainen helvetillinen stressi siitä nukkumaan menosta.

Pystyisin menemään tarpeeksi aikaisin nukkumaan vain, jos menen nukkumaan samalla, kun Eevikin. Ja en nuku miekkoseni kanssa samassa sängyssä niinä öinä.

Mutta ei se ole vain se nukkuminenkaan. Kun tein 4 arkipäivänä töitä, minulle ei jäänyt OLLENKAAN aikaa millekään, mikä itselleni on tärkeää. Olin joko kiinni Eevissä tai töissä. Ja parisuhdettakin pitäisi hoitaa. Koko ajan joku haluaa minulta jotain. Viikossa ei välttämättä ole hetkeäkään, jolloin voisi tehdä jotain, mistä itse tykkää. Jouduin lopettaan opiskelut ja jumppaamisen. Ja kavereiden tapaamisen. Mitä elämää sellainen on? Jossa jäljelle ei jää enää mitään, mitä itse rakastaa. Mitään, mistä ammentaa elämänhalua ja elämäniloa ja elämänvoimaa. ON vain taakkoja, velvollisuuksia, kuormia.

Vahvasti introverttina sisäisen elämän ihmisenä tarve omalle ajalle, jolloin voi toteuttaa itseään ja viettää aikaa sisäisessä maailmassaan luovien ja kiehtovien projektien parissa, on elintärkeää. Se on minulle se, mikä tekee elämästä merkityksellistä. Ilman sitä kadotan elämänhaluni.

Haluan olla onnellinen. Haluan toteuttaa itseäni. Mitä järkeä on elää, jos elämä on pelkkää paskaa? Miksi silloin vaivautuisi olemaan olemassa? Tai vielä paremmin: miten silloin jaksaa elää? Mistä ammentaa elämänhalua? Jos kadottaa elämänhalun, mitä sitten? Sitten masentuu. Vajoaa sänkyyn. Kuolee vähintään henkisesti.

En halua sitä enää. Vietin siinä tilassa jo tarpeeksi suuren osan elämästäni. Olen saanut olla onnellinen nyt monta vuotta ja en enää palaa siihen kamalaan masennukseen ja painajaiseen, jossa joskus olin suuren osan ajastani.

Maanantaina on lääkäri. En tiedä ehdotetaanko sieltä terapiaa. Voisihan sitä kokeilla, mutta en tiedä, miten se voisi auttaa. Voisin ihan hyvin käydä töissä, jos kaksi kohtaa täyttyisi: 1) olisin lapseton tai ainakin EN yksinhuoltaja 2) saisin nukkua tarpeeksi eli työajat on sopivat. Niin en tiedä, miten se terapia tuohon auttaa.

Näköpiirissä on jälleen yksi täydellinen henkilökohtainen epäonnistuminen. En onnistunut työelämässä. Taaskaan.

Toisaalta sellainen pieni ilonaihekin on, että tajusin yritykseni jääneen yli 3000 euroa plussalle eli olen tienannut noin 300 e kuukaudessa luovilla projekteillani.

Ehkä jatkan niihin paneutumista. Silloin en ainakaan kuole henkisesti. Mieluummin kuolen sitten fyysisesti, jos joudun katuojaan ilman ruokaa.

Superkaakaojuoma

Yksi tapa, jolla saan macan, reishin ja raakakaakaon elimistööni mahdollisimman kätevästi ja maukkaasti on superkaakaojuoma. Jokainen asiaa testannut tietänee, että jos yrittää tehdä kaakaota raakakaakaojauheesta, tulos on aikas pahanmakuinen ja kitkerä. Maca kuitenkin taittaa raakakaakaon kitkeryyden kivasti pois ja tuloksena on lähes tavallisen kaakaon makuinen juoma. Reishin taas voi sitten vain kätkeä sinne joukkoon. Tosin, jos laitan reishiä eemmän kuin 0,5 tl (uutejauhe, jota käytän), alkaa sen kitkerä maku tulla liikaa läpi.

Juoman teen näin:

Lämmitän kaurajuomaa (maitoa tms.) mikrossa kuumaksi.

Sekaan 2 kukkuraista tl raakakaakaojauhetta, 1 kukkura tl macaa, 0,5 tl reishiä ja 2 tl sokeria.

Maca tuppaa olemaan kokkareista, joten sen voi siivilöidä halutessaan, että saa kököt varmasti pois.

Tuota itse eettisiä munia!

Olen alkanut nyt yhä vakavammin harkita omien kanojen hankkimista. Eettisiä munia kaupasta ei saa. Edes luomumunat eivät sitä ole. Jos hankkisi 2-3 kanaa, saisi pari munaa päivässä. Kanat munivat noin munan päivässä (per kana). Kanan pitämiseen ei tarvita lupaa.

Tässä juttu aiheesta: Kotitarvekanala rakentuu vaikka rivitalon pihaan.

Ja täällä on jotain ohjeita kanalan perustamiseen: Kanalan perustaminen.

Kanojaan voi hankkia esimerkiksi koittamalla hautoa kaupan luomumunia :).

Täälaisen kotitekoisen hautomakoneen ohjeen löysin keskustelupalstalta:

"Kotikonstein saa haudottua. Tarvitaan vain kaksi pesuvatia, hehkulamppu, ja jonkinlainen ritilä. Toisen vadin pohjaan leikataan reikä (n. 15cm halkaisija). Reijättömän vadin pohjalle lasketaan n. 1 cm vettä. Vedenpäälle ritilä, jonka päällä kananmunat haudotaan. (Tarkennus: Munat eivät saa koskettaa vettä.). Vadit laitetaan suuaukot vastakkain ja hehkulamppu laitetaan toisen vadin reikään. Hehkulampun korkeutta säätämällä saadaan säädettyä lämpötila sopivaksi (37.8 astetta). 

Haudontakonetta kannattaa pitää päällä vuorokauden ennen kun aloittaa haudonnan. Vuorokauden koekäytön aikana säädetään lämpötila sopivaksi. 

Kananmunat voidaan laittaa haudontaritilälle. Munia käännetään 2-3krt/pv. Käännön yhteydessä munat sumutetaan märiksi suihkepullolla. Haudonta kestää 21 vuorokautta. Kolmena viimeisenä vuorokautena munien väliin tulee asettaa kostutettuja superlon paloja, jotta kosteusprosentti nousee.

Tipuja alkaa kuoriutua 21 vuorokauden jälkeen haudonnan aloittamisesta. Haudontaa kannattaa jatkaa aina 24päivälle saakka, jotta hitaimmatkin kehittyjät pääsevät munista ulos :)

Tiput siirretään keinoemon alle (lämpölamppu esim) 24h kuoriutumisen jälkeen."

Ehta ituhippi

Hennaväri muhii kelmun alla kulhossa ja mungpavut itävät kaapissa siivilässä. Minusta on selkeästi tullut kunnon ituhippi. Illalliseksi nautiskelin lautasellisen täysjyväbasmatiriisiä ja kikherneitä, ruskeita papuja ja sesaminsiemeniä (jotka oli tietysti asianmukaisesti liotettu) ja iltapalaksi itsetehtyjä kaurasämpylöitä ja kamomillateetä. Tarviikin laittaa niitten ohje tänne. Se oli joskus elovena paketin kyljessä. Tosi helppo ja hyvä ohje. Aineet vaan sekasin, kohoaan ja uuniin.

Huomenna mung pavut on itäneet 2 vrk ja saanen alkaa popsimaan.

Ekologinen hiusten värjääminen

Olen nyt kesästä asti värjnnyt hiuksia vain kasviväreillä. Kun aloitin, minulla oli juuri blondatut hiukset ja kuparinen henna tarttui niihin komeasti. Olinkin koko syksyn porkkanapää. Sitten aloin kaivata tummempaa väriä ja tilasin Lushin Caca brunin. Lushin hennat on TOSI hyviä. Niitä saa täältä: Lush webshop.

Caca brun: Kiiltävään suklaanruskeaan hohtoon, jossa häivähdys punaista

Hiuksista tuli IHANAN väriset. Tumman suklaanruskeat, tosi upea sävy, joka valitettavasti ei kestänyt kuin muutaman pesun ja haalistuili sitten tällaiseksi ruskeaksi vaan. Vaaleahko aika tylsä ruskea (minun mielestäni). Kaipaan oikeastaan sitä porkkanatukkaa, mutta nyt nämä on selvästi tummemmat caca brunin jäljiltä enkä saa enää sen värisiä, mitä ne oli. Yhyyyyyy. Nyt koitankin saada näihin kunnolla punaista. Lushilla ei oikein ole sopivaa väriä. Tai siis pitää ehkä koittaa millaiset näistä tulisi nyt sillä caca rougella (perinteinen, kuparihenna), mutta nyt ensin testaan Santelta jotain punaisia värejä. Tänään käytiin ideaparkissa, mutta en löytänyt sieltä sitä sävyä, jota haluan koittaa (natural red), joten ostin Punnitse ja säästästä sellaisen 5 euron tulipunaisen hennan. En odota siltä suuria, mutta katsotaan nyt.

Minua vaan VITUTTAA pitää niitä päässä sen sata tuhatta tuntia. Lähinnä vihaan sitä typerää kelmua/muovihattua, joka jotenkin puristaa ja tulee päänsärkyä tai muuten jotenkin paska olo. Ja jos vielä pitää pyyhettäkin, niin se pyyhe painaa ja ei pysty yhtään oleen luonnollisesti. Paras ois mennä nukkuun ne paskat päässä, mutta en pysty oikein nukkuun kaikki ne hökötykset päässä ja pyyhe tms. suojana alla. Kerran menin nukkuun värin kanssa, ja nukuin ehkä muutaman tunnin ja menin yöllä peseen pois. Se on tietty yksi vaihtoehto. Tai sit kattoo jonkun kahden tunnin elokuvan ja lukee tunnin ja kattoo toisen elokuvan.... Plääääääh.

Jos haluaa kunnolla väriä, tarvis jaksaa pitää useampia tunteja.

Punanen henna kannattaa valmistaa edellisenä p'äivänä ja jättää muhimaan, jotta ne väriaineet aktivoituu. Indigoa taas ei pidä tehdä etukäteen. Näin olen käsittänyt.

Menen siis keitteleen vettä ja laitan värin muhimaan. Tosin taidan voida laittaa sen nuppiini vasta tiistaina. 

Joskus aion testata Caca noirin. "Tumminta persian hennaa, jossa on aavistus länsimaista tuulahdusta. Tummentaa hiukset joko puna- tai sinisävyisen mustaksi."

Siitä ei sit pääse vaan enää vaaleampaan millään muuta kun värinpoistolla.

Se aika vaalea porkkanatukka oli aika kiva. :( Yhyyyyyy

Täältä löytyy tosi hyvä hennaohje ja myös tietoa siitä, miten kasviväreillä saa hiukset mustiksi: Hennaus.

Näkemiin.

Omien tuntemusten kuuntelu vs. kurinalainen tavoitteiden tavoittelu

En harrasta uuden vuoden lupauksia. En tietääkseni ole koskaan harrastanut. En ymmärrä sellaisia. Tai ymmärrän, mutta omalla kohdallani en. Koska minusta, jos kaipaa jotain elämänmuutosta, se tehdään sillä hetkellä, kun se tuntuu tarpeelliselta ja ajankohtaiselta. Minulle vuoden vaihtuminen ei ole mitenkään erilainen ajankohta kuin jokin toinen. Teen "uuden vuoden lupauksia" kaiken aikaa. Ja yleensä ne eivät pidä. Se, että tänään on uuden elämäni ensimmäinen päivä vain sattuu olemaan 4.1. Pure coincidence.

En myöskään tiedä, kauanko uusi elämäni tulee kestämään. Oikeastaan kuvaankin kyseisellä ilmaisulla vain tällä hetkellä kokemaani vahvaa tarvetta muutokseen siinä, mitä on nyt. Se, mitä tarvitsen nyt tilalle, voi toisena hetkenä vanhentua, ja kaivata taas jotain muuta tilalle. Mutta NYT, tarvitsen muutosta.

Äh, aika loppuu. Have to continue later.


Jatkuu:

Siis, olen elänyt pitkän aikaa liikaa taas tunteella, mikä on seurausta pelosta. Eli pelkään ylikuormittumista, jolloin en uskalla enää alistaa itseäni kurinalaiseen tahto-ohjaukseen, vaan elän kuunnellen hyvin tarkasti tunteitani ja sitä, mikä tuntuu pahalta ja koska ja koittaen näin pysyä in the safe zone.

Mutta sitten se aina tuppaa menemään överiksi. Ja sitten alkaa tulla siitä paha olo, kun elää liikaa tunteella eikä enää saa aikaan mitään itselle tärkeää tässä tapauksessa esim. opiskelut ja liikunta ovat jääneet pois ylikuormittumisen pelossa.

Toisinaan taas vedän liikaa sitten kurinalaiseen järkiohjaukseen, kuten alkusyksystä, kun aloitin liikuntaharrastuksen. Luin netistä, että jos väsyttää, kannattaa silti liikkua ja veljeni, joka on monella tapaa täysi vastakohtani ja elää aina hyvin hallittua ja kurinalaista elämää, sanoi, ettei hänen kuntosalilla käymiseensä vaikuta oikeastaan koskaan tunnetekijät tai väsymys, joten minähän sitten hinasin itseni liikkumaan oli olotila mikä tahansa ja ylikuormituin niin pahasti, ettei mitään rajaa. Mistä sitten iskikin päälle taas aika pahasti se ylikuormittumisen pelko ja paheneva lamaantuminen.

Minulla on kyky aika hyvinkin kontrolloida tunteitani ja käyttäytymistäni, mutta jos ylikuormittuu ja alkaa hajota, on epäviisasta tahdonvoimalla puskea vaan eteenpäin. Ei, silloin täytyy alkaa kuunnella niitä sisäisiä viestejä ja omia tuntemuksia ja hakea oikeaa suuntaa niitten avulla.

Se, minkä koen hirveän vaikeaksi, on jotenkin tasapainottaa nämä kaksi. Hirveän helposti vetää liikaa jompaan kumpaan suuntaan. On jotenkin todella vaikeaa sovittaa yhteen omien tuntemusten kuuntelu ja oman toiminnan ohjaaminen sen perusteella ja sitten toisaalta taas tällainen tunteista täysin riippumaton tavoitteiden tavoittelu ja kurinalainen ponnisteleminen. On hirveän vaikeaa tietää, milloin pitää kuunnella niitä tuntemuksia ja milloin taas ei.

Nyt joka tapauksessa minulle riittä kerta kaikkiaan tämä pelkääminen ja ylikuormittumisen pelkääminen ja tunteella eläminen ja lamaantuminen. Haluan taas opiskella ja rakastan liikkumista, haluan käydä paljon liikkumassa.

Joten alan taas potkia itseäni persuuksiin ja ryhdistäydyn ja haen kurinalaisuutta elämään.

Ja kohta varmaan olen taas ylikuormittunut.

Hevosen paska.

Ellei reishi ja maca mystisellä tavalla korjaa tätä typerää vikaa minusta. Tuskinpa.

Macan pimeä puoli? (ja hyperlibido)

Nonniin. Vedinpä sitten macaöverit. Olen syönyt macaa 1 tl päivässä, en joka päivä, mutta aika usein, viimeisen kuukauden ajan. Jossain vaiheessa nostin määrän 2 tl. Eilen aamulla oli typerän väsynyt ja inha olo, ja päätin piruuttani vetää macaa oikein kunnolla ja mätin mukiin 3 kukkuraista teelusikallista. Justiinsa joo. Kannattiko? No ei taatusti. Tai no. Olihan SE ihan kivaa, että libido posahti kattoon. Ja se siis tosiaankin posahti. Ja kunnolla. Pienemmillä annoksilla en ole huomannut sanottavasti vaikutusta (macaa pidetään erittäin tehokkaana seksuaalisen halun lisääjänä ja libidon boostaajana), mutta tällä määrällä kyllä sitten senkin edestä. Muuten voisin tietysti ajatella, että jostain syystä muuten vaan sattui juuri tänään olemaan joku merkillinen villiintymispäivä, mutta tässä kello 6 hereillä kököttäessä ja unettomuuden vaivatessa ei enää ole epäilystäkään siitä, etteikö kropassa tapahtuisi nyt jotain perin asiaankuulumatonta.

Known to be an energy booster, increased amounts of maca root actually spells insomnia as it infuses the body with excessive stamina and vigor which the body then doesn't know where and how to channelize. This is often accompanied by profuse sweating, increase in the heartbeat rate, hot flashes, and a feeling of extreme anxiety.
Read more at Buzzle: http://www.buzzle.com/articles/maca-side-effects.html

Nonniin. Tämähän menee hienosti. Huomenna (?) eli tänään tulenkin olemaan sitten TOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOSI virkeä.

Toisaalta oli mielenkiintoista testata ja nähdä, mikä macan voima todella on. Ja että se tosiaan VAIKUTTAA elimistössä.

A stimulant by nature, maca is known to disrupt the sleeping patterns of certain individuals.

Maca saattaa myös vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan lisäävästi. Tämä voi olla siis huono asia.

Kilpirauhasen liikatoiminnassa elimistö käy ylikierroksilla. Sydämen syke nopeutuu, on kuumaa ja hikoilluttaa, vatsan toiminta on usein vilkasta ja paino pyrkii laskemaan, vaikka ruokahalu samalla usein on suurentunut. Käsissä voi esiintyä tärinää. Liikatoiminta aiheuttaa lisäksi usein myös unettomuutta ja henkisiä oireita kuten ylivilkkautta, keskittymisongelmia, hermostuneisuutta, ärtyneisyyttä ja itkuherkkyyttä. (Suomen kilpirauhasliitto)

Tuo kuulostaa siltä, millainen minun oloni on juuri nyt.

The pioneering work done by Dr. Chacon suggests that the alkaloids in the maca root stimulate the hypothalamus and pituitary [aivolisäke] to produce more precursor hormones which then impact all of the endocrine glands–the pineal, the adrenals, ovaries, testes, pancreas, and the thyroid gland. So maca appears to be stimulating the body to produce its own hormones more adequately rather than supplying hormones from an outside source. (Maca and Women: Effects on Thyroid, HRT, Menstrual Periods, and Fatigue)

Tässä myös artikkeli macan nurjasta puolesta: Is Maca root really healthy?

Maca stimuloi siis hypotalamuksen ja aivolisäkkeen toimintaa ja sen väitetään vaikuttavan niiden kautta tasapainottavasti hormonitoimintaan. Mutta voiko maca stimuloida niitä liikaa? Tai, jos niiden toimintaa pitäisikin rauhoittaa niin mitäs sitten? Tähän en ole vielä etsinyt vastauksia.

Hypotalamus-aivolisäke-kilpirauhasakseli (HPT) ja hypotalamus-aivolisäke-sukurauhasakseli (HPG) ovat mielialaan liittyviä säätelyjärjestelmiä. Masennuksen patogeneesin kannalta erityisen tärkeä on hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakseli (HPA-akseli). Uni ja vuorokausirytmi ovat myös usein häiriintyneet masennuksessa, ja niiden vaikutukset HPA-akselin toimintaan ovat merkittäviä (Balbo ym. 2010). (Duodecim)

HPA-akselin (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori-akseli) liiallinen toiminta on yhteydessä ainakin stressiin ja masennukseen... "HPA-akselin toiminnallisesta herkkyydestä noin 50 %:n arvioidaan olevan geneettisesti määräytynyttä, joskaan tarkkoja geenejä ei toistaiseksi tunneta. Iäkkäillä on muita useammin hyperaktiivinen HPA-akseli ja suurentuneet kortisoliarvot. (Herbert ym. 2006)" (Duodecim)

Täällä on tietoa HPA-akselin toiminnasta ja stressistä: Stress System Malfunction Could Lead to Serious, Life Threatening Disease

One of the major disorders characteristic of an overactive HPA axis is melancholic depression. Chrousos’ research has shown that people with depression have a blunted ability to “counterregulate,” or adapt to the negative feedback of increases in cortisol. The body turns on the “fight or flight” response, but is prevented from turning it off again. This produces constant anxiety and overreaction to stimulation, followed by the paradoxical response called “learned helplessness,” in which victims apparently lose all motivation.

Olisiko yliaktiivinen HPA-akseli jollain tapaa syyllinen siihen, että käyn aina ylikierroksilla ja ylikuormitun kaikesta? Niin tai näin  kaipaan pikemminkin rauhoittavia kuin stimuloivia asioita, Maca ei ehkä ole minun juttuni. Mihin perustuu väite siitä, että maca TASAPAINOTTAA HPA-akselin toimintaa? Tasapainottaako se sitä vai vain stimuloi? Jos asiaa ei ole tutkittu, minun ei parane syödä macaa, ettei se vaan pahenna entisestään hermoston ylikierroksia. Jossakin tutkimuksessa macan oli todettu laskevan kortisolipitoisuutta (eli oletettavasti lievittävän stressiä), mutta toisessa tutkimuksessa tällaista vaikutusta ei havaittu.

Täytyykin alkaa tutkia, miten kortisolitasoa saisi alas.

Mutta tämän liian ison annoksen vaikutus libidoon oli kyllä niin kiinnostava, että taidan silti joskus testata tämän saman uudestaan :D.

Ei kuitenkaan kauhean usein, kiitos. Jos menee yöunet.

Ehkä joskus, jos jaksan, tutkin lisää tästä hypotalamus aivolisäke hommelia.

Rentoutumista päivä 2

Tein sen taas. Eevi lähti (hyi, nyt haisee kissanpennun PIERU! YÖÖÖÖK) ulos ja kelasin hetken eri vaihtoehtoja, että mitä voisin tehdä (tyhjentää kirjahyllyn, laittaa tavaroita myyntiin huutonettiin, lukea kasvifysiologiaa), mutta totesin olevani väsynyt ja päätin harjoittaa siis rentoutumista. Laitoin veden ääniä ja linnunlaulua soimaan ja kuvittelin makaavani metsässä joen rannalla. Kissanpentu röhnötti umpiunessa päälläni. Vajosin taas horrokseen ja siitä uneen, kunnes sain sydänkohtauksen kun Roosa-kissa pomppasi yhtäkkiä sohvalle. Pikku kissakin sai sydänkohtauksen kun minä pomppasin ja sätkin säikähtyneenä ja sihisi pari kertaa. Sitten sammutin luontoäänet ja jatkoin unia. Valitettavasti (?) kissat eivät suvaitse ilmeisesti nukkumista keskellä päivää, ja heräsin Roosan määkimiseen. Yleensä se ei mau tuolla tavalla taukoamatta pitkän aikaa ja ihmettelin, mikä sitä vaivaa ja nousin käymään vessassa, jonne Roosa ilmestyi lelupallo suussa. Ilmeisesti sitä vain huvitti leikkiä.

No, nyt olen hereillä. Ehkä parempi etten nuku liian kauan, että saa illalla unta. Kuten eilen, on rentoutumisoperaation jälkeen varsin mielenkiintoinen olo. Levännyt.

Jos vaikka tekisi seuraavaksi syömistä.

Reishi ja tilapäinen vastareaktio

Minun mielestäni Reishin mahdollisesta tilapäisestä vastareaktiosta puhutaan aika vähän. En ainakaan itse ollut törmännyt missään informaatioon asiasta ennen kuin äsken aloin kaivella jotain tietoa kokemistani negatiivisista vaikutuksista (voimakasta ahdistusta, uni on sikeää ja syvää, mutta nukun 12 tuntia yössä ja jos en saa nukkua tuollaista valtavaa määrää, olen väsynyt ja nuiva olo).

Reishin toivotut vaikutukset:

1. Oireet katoavat.
2. Tunnet itsesi energiseksi.
3. Ruokahalu kasvaa, mutta kehon paino vakiintuu
4. Unesi muuttuu syvemmäksi ja sikeämmäksi. Nukut ehkä vähemmän, mutta heräät virkistyneenä.
5. Tehostaa kaikenlaisen sonnan poistumista elimistöstä.

Kuitenkin, kun reishiä on ottanut muutamia päiviä, voi alkaa havaita päinvastaisia vaikutuksia, kuin toivoi. Kivut ja oireet pahenevat, olet väsyneempi ja olo on nuiva.

Kyse on tilapäisvaikutuksesta, joka menee ohi, ja joka kertoo, että reishi on alkanut vaikuttaa elimistössäsi.

A concept in Chinese medicine: the symptoms will become worse before they become better, because the causes of the diseases are being eliminated. After taking Ganoderma for three days, slight opposition effect reaction may result. It is not side effect. Please continue to use. It is just a result of its efficacy and the reaction will be diffetent for each individual.

Negatiiviset oireet kertovat siitä, että paraneminen on alkanut. Vastareaktiota ei tule kaikille. Se tulee yleensä niille, joilla on eniten parannettavaa elimistössään.

Jatkan siis käyttöä ja tutkin mitä tapahtuu.



Lähteet:

Why I feel worse after taking Ganoderma?

Reaction and temporary reaction of Ganoderma