Olen selvittänyt ravintoasioita VUOSIA, välillä hyvinkin intohimoisesti, ja olen lukenut aiheesta loputtomasti. Väittäisinkin tietäväni aiheesta jo aika lailla "kaiken" (koskaan ei toki voi tietää kaikkea, mutta TARPEEKSI).
Ja olen tullut seuraaviin tuloksiin. en jaksa enää hankkia tietoa aiheesta, koska tiedän tarpeeksi ja koska HYVIN erilaiset ruokavaliot ovat eri lähteiden ja ihmisten mukaan todella terveellisiä (esim. jotkut karppaa, toiset elää PELKILLÄ hedelmillä jne.)… ja lopulta jäljelle jää ne perustotuudet eli vältä sokeria, valkoisia vehnäjauhoja, juo vettä, syö vihanneksia blaa blaa. Ja sitten se, että mua ei kiinnosta elää tätä mun ainoaa (?) elämää STRESSATEN koko ajan syömisestä. Haluan NAUTTIA asioista ja elämästä ja myös herkuista. JA kaiken ton lukemisen seurauksena mulle alko käymään niin, että en saa enää syötyä, koska se syöminen menee niin saatanan hifistelyksi, ja minä EN ole järkiohjautuva ihminen hermostolliselta rakenteeltani vaan TUNNEOHJAUTUVA ja muitakin tekijöitä ja se, että noudattaisin kurinalaisesti kaikkia miljoonia terveys- ja eettisyysnäkökohtia aiheuttaisi sen, että stressaan taukoamatta kaikesta ja kontrolloin ja vahdin ja kiellän ja taistelen ja muutenkin pää räjähtää kaikista miljoonista asioista jotka pitäs ottaa huomioon.
Ja olen tullut seuraaviin tuloksiin. en jaksa enää hankkia tietoa aiheesta, koska tiedän tarpeeksi ja koska HYVIN erilaiset ruokavaliot ovat eri lähteiden ja ihmisten mukaan todella terveellisiä (esim. jotkut karppaa, toiset elää PELKILLÄ hedelmillä jne.)… ja lopulta jäljelle jää ne perustotuudet eli vältä sokeria, valkoisia vehnäjauhoja, juo vettä, syö vihanneksia blaa blaa. Ja sitten se, että mua ei kiinnosta elää tätä mun ainoaa (?) elämää STRESSATEN koko ajan syömisestä. Haluan NAUTTIA asioista ja elämästä ja myös herkuista. JA kaiken ton lukemisen seurauksena mulle alko käymään niin, että en saa enää syötyä, koska se syöminen menee niin saatanan hifistelyksi, ja minä EN ole järkiohjautuva ihminen hermostolliselta rakenteeltani vaan TUNNEOHJAUTUVA ja muitakin tekijöitä ja se, että noudattaisin kurinalaisesti kaikkia miljoonia terveys- ja eettisyysnäkökohtia aiheuttaisi sen, että stressaan taukoamatta kaikesta ja kontrolloin ja vahdin ja kiellän ja taistelen ja muutenkin pää räjähtää kaikista miljoonista asioista jotka pitäs ottaa huomioon.
Eli siksi päätin joku aika sitten, että antaa olla. Se, että saan edes SYÖTYÄ on jo iso asia ja on paljon tärkeämpää, että SYÖN kunnolla, vaikkei se olisi aina optimaalista sisällöltään kuin se, että en syö juuri mitään. Ja stressi on terveydelle hyvin haitallista, joten parempi, etten niin stressaa syömisistä vaikken aina söisi niin optimaalisesti kuin se, että stressaan ihan vitusti, jotta söisin jotenkin "oikein".
Ja sitten se, että mulla on mahdollisesti vaan tää elämä ja haluan NAUTTIA tästä elämästä. Siksi syön mitä haluan. Koska TIEDÄN valtavasti ravintoasioista ja terveys ja erilaiset eettiset asiat on mulle tärkeitä, usein HALUAN syödä arvojeni mukaisesti. Toisinaan taas haluan herkutella. Toisinaan en jaksa stressata ja olla järkevä jne. vaan syön jotain mikä maistuu ja on helppoa, vaikkei optimaalista terveyden tai eettisten näkökulmien kannalta.
Ja sitten se, että mulla on mahdollisesti vaan tää elämä ja haluan NAUTTIA tästä elämästä. Siksi syön mitä haluan. Koska TIEDÄN valtavasti ravintoasioista ja terveys ja erilaiset eettiset asiat on mulle tärkeitä, usein HALUAN syödä arvojeni mukaisesti. Toisinaan taas haluan herkutella. Toisinaan en jaksa stressata ja olla järkevä jne. vaan syön jotain mikä maistuu ja on helppoa, vaikkei optimaalista terveyden tai eettisten näkökulmien kannalta.
