Minusta tulee aikaansaamisguru

Olen uhmakas.

Olen oivaltanut nyt sen, että minulla on ollut väärä asenne. Olen ollut LAISKA. Laiska, huvittelunhaluinen ja löysä. Eli en ole ottanut opiskelemista tosissani. Vetelehdin koko syksyn, mitä nyt kävin luennoilla istumassa, ainakin useimmiten, kun niitä oli, mutta muuten en tehnyt mitään. Hyvin tyypilliseen tapaan alooin ponnistella vasta tentin lähestyessä. Ja opin, ettei moinen metodi toimi. Jos haluaa oikeasti oppia ja omaksua koko kurssin sisällön, muutama päivä on liian vähän aikaa – tai vaikkei olisikaan, on se, että yrittää omaksua niin ison tietomäärän niin pienessä ajassa ERITTÄIN stressaavaa.

Ei.

Nyt on tapahtunut muutos.

Opiskelemiseen pitää käyttää aikaa. Se ON tietyssä mielessä tärkein asia elämässäni. Ei tietenkään lastani tärkeämpi, mutta jossain mielessä kuitenkin.

Oivalsin muutama päivä sitten, että olen valinnut miltei aina, mitä tulee ajankäyttöön, HELPOIMMAN tien. Tietokonepeleihin, "hupikirjoihin", elokuviin yms. on HELPPO keskittyä. Oikeastaan päinvastoin, ne IMEVÄT huomiotani puoleensa. Opiskelemiseen on taas paljon VAIKEAMPI keskittyä. Se vaatii ponnistelua. Sitkeyttä.

Aion tästä lähin käyttää aikani opiskelemiseen. Kun minulla on "vapaa-aikaa", se ei ole VAPAA-aikaa, vaan opiskeluaikaa. Koska minulla on Eevi, minulla on olemattoman vähän "vapaa-aikaa" eli aikaa, jonka voin käyttää johonkin, mihin syvennyn rauhassa.

En enää käytä aikaa helppoihin asioihin. Ajan käyttäminen elokuviin, netissä surffailuun tms. ei ole oikeasti edes yhtään rentouttavampaa tai hauskempaa kuin ajan käyttäminen opiskelemiseen. Se on vain HELPOMPAA. Sellaisiin asioihin on helpompi suunnata ja kiinnittää tarkkaavaisuus ja ylläpitää keskittymistä pitkiä aikoja. Oikeastaan on vaikeampaa olla suuntaamatta tarkaavaisuutta niihin.

Haistakoot helppo keskittyminen siis paskan.

Hyvin harvoin suon itselleni enää moista aivokuolleisuutta ja vetelyyttä ja helppoutta. Vain silloin, jos on sellainen maaginen hetki (jollaista tuskin tulee olemaan), ettei ole MITÄÄN opiskeltavaa TAI jos vapaa-aikaa on esimerkiksi kokonainen vuorokausi (jos Eei on vaikkapa viikonlopun mökillä), niin toki silloin voi jonkin lohkon suoda aivottomuudellekin.

Ja nyt, sen sijaan, että pelaisin Heroios of Might Magicia, opiskelen utilitarismia.

Hyvää yötä ja näkemiin.

Luovu välittömästä mielihyvästä

Typerä ADHD. Hedonismi. Välitön mielihyvä, joka orjuuttaa.

Yritin hieman etsiä tietoa aiheesta.

Instant gratification trap


40 Years of Stanford Research Found That People With This One Quality Are More Likely to Succeed

"Success usually comes down to choosing the pain of discipline over the ease of distraction. And that’s exactly what delayed gratification is all about."

 How to Avoid the Temptations of Immediate Gratification 

 A recent study by a team of researchers at Washington University in St. Louis found that when people waited for a reward, patient people were seen—through the lens of a functional magnetic resonance imaging (fMRI) machine—imagining the future. In more patient people, the researchers observed increased activity in the region of the brain that helps you think about the future (the anterior prefrontal cortex). The patient individuals, it seems, devoted more energy to imagining receiving their reward later.

Nämä luettuani tulin siihen tulokseen, että omaa kykyään mielihyvän lykkäämiseen voi kehittää seuraavilla tavoilla:

Mielikuvat. Jos todella pysähtyy kuvittelemaan mielessään sen, mitä tulevaisuudessa saavuttaa, jos nyt lykkää nautintoa / kestää hieman kurjuutta, voi sisältään löytää aidon motivaation toimia tavoitteellisesti – eikä impulsiivisesti. Ongelma tässä lähestymistavassa on se, että pitäisi kyetä hetkeksi hiljentymään syvästi tavoitteeseensa (tai ikäviin seurauksiin, joita valinnalla voi olla). Se vaatinee jonkinlaista meditointihetkeä. No, yritetään.

Tahdonvoimaa voi kehittää kuin lihasta. On aloitettava pikkupikkuruisilla harjoituksilla. James Clear on kirjoittanut artikkelin: 3 Surprisingly Simple Things You Can Do Right Now to Build Better Habits. Ensin valitaan tapa, joka on niiiiiiin helppo, että et voi epäonnistua.

Want to build an exercise habit? Your goal is to exercise for 1 minute today.

Want to create a healthy eating habit? Your goal is to eat one healthy meal this week.

Want to start a writing habit? Your goal is to write three sentences today.

Aloita ihan pienestä. Jatka 30 päivän ajan. Todista itsellesi, että pystyt pitämään kiinni jostain pienestä asiasta 30 päivän ajan.


Hmmm.... Jatkan aiheen käsittelyä uuden otsikon alla (käsittelee tapoja (habits).

Omien tuntemusten kuuntelu vs. kurinalainen tavoitteiden tavoittelu

En harrasta uuden vuoden lupauksia. En tietääkseni ole koskaan harrastanut. En ymmärrä sellaisia. Tai ymmärrän, mutta omalla kohdallani en. Koska minusta, jos kaipaa jotain elämänmuutosta, se tehdään sillä hetkellä, kun se tuntuu tarpeelliselta ja ajankohtaiselta. Minulle vuoden vaihtuminen ei ole mitenkään erilainen ajankohta kuin jokin toinen. Teen "uuden vuoden lupauksia" kaiken aikaa. Ja yleensä ne eivät pidä. Se, että tänään on uuden elämäni ensimmäinen päivä vain sattuu olemaan 4.1. Pure coincidence.

En myöskään tiedä, kauanko uusi elämäni tulee kestämään. Oikeastaan kuvaankin kyseisellä ilmaisulla vain tällä hetkellä kokemaani vahvaa tarvetta muutokseen siinä, mitä on nyt. Se, mitä tarvitsen nyt tilalle, voi toisena hetkenä vanhentua, ja kaivata taas jotain muuta tilalle. Mutta NYT, tarvitsen muutosta.

Äh, aika loppuu. Have to continue later.


Jatkuu:

Siis, olen elänyt pitkän aikaa liikaa taas tunteella, mikä on seurausta pelosta. Eli pelkään ylikuormittumista, jolloin en uskalla enää alistaa itseäni kurinalaiseen tahto-ohjaukseen, vaan elän kuunnellen hyvin tarkasti tunteitani ja sitä, mikä tuntuu pahalta ja koska ja koittaen näin pysyä in the safe zone.

Mutta sitten se aina tuppaa menemään överiksi. Ja sitten alkaa tulla siitä paha olo, kun elää liikaa tunteella eikä enää saa aikaan mitään itselle tärkeää tässä tapauksessa esim. opiskelut ja liikunta ovat jääneet pois ylikuormittumisen pelossa.

Toisinaan taas vedän liikaa sitten kurinalaiseen järkiohjaukseen, kuten alkusyksystä, kun aloitin liikuntaharrastuksen. Luin netistä, että jos väsyttää, kannattaa silti liikkua ja veljeni, joka on monella tapaa täysi vastakohtani ja elää aina hyvin hallittua ja kurinalaista elämää, sanoi, ettei hänen kuntosalilla käymiseensä vaikuta oikeastaan koskaan tunnetekijät tai väsymys, joten minähän sitten hinasin itseni liikkumaan oli olotila mikä tahansa ja ylikuormituin niin pahasti, ettei mitään rajaa. Mistä sitten iskikin päälle taas aika pahasti se ylikuormittumisen pelko ja paheneva lamaantuminen.

Minulla on kyky aika hyvinkin kontrolloida tunteitani ja käyttäytymistäni, mutta jos ylikuormittuu ja alkaa hajota, on epäviisasta tahdonvoimalla puskea vaan eteenpäin. Ei, silloin täytyy alkaa kuunnella niitä sisäisiä viestejä ja omia tuntemuksia ja hakea oikeaa suuntaa niitten avulla.

Se, minkä koen hirveän vaikeaksi, on jotenkin tasapainottaa nämä kaksi. Hirveän helposti vetää liikaa jompaan kumpaan suuntaan. On jotenkin todella vaikeaa sovittaa yhteen omien tuntemusten kuuntelu ja oman toiminnan ohjaaminen sen perusteella ja sitten toisaalta taas tällainen tunteista täysin riippumaton tavoitteiden tavoittelu ja kurinalainen ponnisteleminen. On hirveän vaikeaa tietää, milloin pitää kuunnella niitä tuntemuksia ja milloin taas ei.

Nyt joka tapauksessa minulle riittä kerta kaikkiaan tämä pelkääminen ja ylikuormittumisen pelkääminen ja tunteella eläminen ja lamaantuminen. Haluan taas opiskella ja rakastan liikkumista, haluan käydä paljon liikkumassa.

Joten alan taas potkia itseäni persuuksiin ja ryhdistäydyn ja haen kurinalaisuutta elämään.

Ja kohta varmaan olen taas ylikuormittunut.

Hevosen paska.

Ellei reishi ja maca mystisellä tavalla korjaa tätä typerää vikaa minusta. Tuskinpa.

Unelmien saavuttaminen eli miten opin työskentelemään pitkäjänteisesti asioiden eteen

• Kirjoittamastani facebook-viestistä:
• 
  

1. SITOUTUMINEN

• Muistan aina sen yhden hetken, jolloin mun päässä syttyi lamppu. Olin ollut AINA, koko elämäni, lyhytjänteinen ja impulsiivinen. Sain aina ideoita ja rupesin tekeen niitä suurella innolla ja hetken kuluttua se into loppui ja homma jäikin siihen. AIna toi sama kaava. Innostus, hirveällä tarmolla alotin jotain, sitten innostus loppui ja homma päättyi siihen, AINA. En saanut koskaan mitään valmiiksi. Kaikkialla lojui vain keskeneräisiä asioita ja tuntui mahdottomalta, että koskaan saavuttaisin mun unelmia, koska ne kaikki vaati pitkäjänteistä työskentelyä ja sitoutumista (kirjan kääntäminen, kirjan kirjoittaminen, yliopistoon pääseminen)

  
  

  Ja silloin eräänä päivänä mä TAJUSIN, että on olemassa asioita, jotka mun on PAKKO saada tehtyä tässä elämässä tai muuten tunnen, että mun elämä meni hukkaan tai ohi ja tulen vanhana katkeraksi. Varsinkin, kun se, että ne meni ohi, on MINUSTA kiinni, mun syytä. Tajusin, että on olemassa asioita, jotka HALUAN kokea tän elämän aikana ja ne kaikki oli sellasia, että kyse on AIKAANSAAMISESTA. Vain siitä. Vain siitä, että teen TÖITÄ niiden asioiden eteen. Tajusin, että en voi IKINÄ kääntää kirjaa, jos odotan innostusta ja teen töitä vain kun olen innostunut. Se ei vaan toimi niin. Tajusin, että jotta saa aikaan pitkäjänteisyyttä vaativia asioita, on opeteltava SITOUTUMAAN. SItoutuminen. Eli kun aloittaa sen projektin, siihen sitoutuu, eli tekee, kunnes se on valmis. Ei vaan luovuta.

  
  

  Ja siitä alkaen olen pystynyt pitkäjänteisesti viemään asioita loppuun ja saavuttanut unelmiani.

  Tajusin, että sitoutuminen ja asian vieminen loppuun edellyttää sitä, etten enää seuraa impulssejani. Kun aloitan projektin, en saa aloittaa MITÄÄN muuta projektia ennen kuin se eka projekti on tehty loppuun. Tämä oli ehdoton sääntö, etten alkaisi pomppimaan taas asiasta toiseen ja kaikki jää kesken. Valitsin aina yhden projektin/asian, jonka halusin tehdä ja SITOUDUIN siihen ja en saanut aloittaa MITÄÄN muuta projektia niin kauan kuin se on esken, vaikka mua olisi kuinka paljon yhtäkkiä huvittanut alkaa kirjoittaa vaikka kirjaa tai mitä ikinä, niin ei. Kirjotin aina ylös listaan asioita, jos mun mieleen tuli uusia ideoita tai asioita joita halusin tehdä ja ne toimi PALKINTONA. Näin: "Sitten kun saan tämän projektin loppuun, saan PALKINNOKSI, aloittaa tuon super kiinnostavan uuden asian, jonka aloittamista odotan tuli perseessä".

  Se todella motivoi tekemään sen projektin loppuun! Odotin innolla sitä palkintoa! Uutta projektia. Joka oli super hauskaa kun sen aloitti ja sitten se muuttui työksi, jonka lopussa odotti taas UUSI palkinto (projekti).
• 9:

  Tein tätä' useamman vuoden. Suomensin kaksi kirjaa ja saavutin yhden niistä tavoitteista, jotka kuului listaani "asiat, jotka mun on PAKKO saada kokea / saada aikaan tän elämän aikana". Jäljellä on kirjan kirjoittaminen ja yliopistoon pääseminen.

  tosin en enää tiedä onko mun pakko kirjoittaa kirjaa

  yliopistoon on vaan pakko päästä, se ei jätä rauhaan

2. TARKKAAVAISUUDEN HALLINTA

• 
  

  Tää on vaan niin hankalaa, kun ei SAA tehä kuin sitä yhtä asiaa. Mulla on yksi käsikirjoitus Sylvi-sanni mannisen kirjoittama, sen mielisairaalakokemuksista Yhdysvalloista, se on engannniksi. Voisin kääntää sen ja julkaista ja se ois hauskaa. Mutta. Mun yli prioriteetti on nyt se yliopisto. Mun on pakko saada jo koulutus ja päästä työelämään. Olen kohta vanhus muuten ja en voi vaan aina olla työtön ja lojua tässä välitilassa.

  Joten en voi kääntää sitä. Vähän väliä huomaan pääni alkavan miettiä, että jos mä KUITENKIN voisin kääntää sitä... Mutta sitten saon itselleni: "EI. Jos sen teen, mun opiskelut epäonnistuu. Koska mun fokus irtoaa opiskelusta ja seuraus voi olla todella katastrofaalinen. Siis saatan kadottaa motivaation ja kyvyn opiskella ja mun aivot siirtyy kääntään tai sitten ne alkaa pomppia asiasta toiseen ja projektista toiseen, kun kerran vapautin ne ohjaksista ja lipsahidin kerran niin voin lipsahtaa sitten tuhat kertaa... Ja voi olla, etten saa itseäni keskittyyn ja orientoituun ja motivoituun siihen opiskeluun esimerkiksi 3 kuukauteen tai vuoteen tms....
• 10:10

  
  

  
  

  olen huomannut, että jos katkaisen mun fokuksen johkin asiaan, sitä on tosi vaikea saada takasin. Koenkin, että avain hyperfokuksen hyötykäyttöön on siinä, että 1) se pitää saada kohdistumaan toivottuun asiaan eli pitäisi jotenkin saada itsensä ainakin jossain määrin INNOSTUMAAN asiasta (motivaatio) ja haluamaan tehdä asiaa, tässä voi käyttää esim mielikuvaharjoittelua, ja se voi aktivoitua ihan silläkin, että asiaa alkaa TEKEMÄÄN ja sitten 2) hyperfokus pitää pitää lukittuna siihen asiaan eli sitä ei saisi päästää siirtymään muuhun asiaan... Eli tekee vain sitä yhtä projektia, keskittyy vain siihen yhteen asiaan kerrallaan. Näin ainakin minulla.