keskiviikko 26. helmikuuta 2014
Uusi ruokavalio on ja pysyy
En ole palannut yhtään mihinkään vanhaan ruokavalioon... Ei pysty ei halua. Koska en koe sitä terveelliseksi. Joten matkani jatkuu uusilla eväillä. :)
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
Paluu vanhaan ruokavalioon
Eli aion siis kokeilla vanhaa ruokavaliota. Se ei ole helppoa, koska mun aivoihin on tullut sen suhteen joku outo esto. Ja joudun aivan kirjaimellisesti pakottamaan itseni syömään niitä "vääriä" ruoka-asioita, kuten leipää tai kaupan vispipuuro tms. Testaan ehkä kuukauden.
Kuitenkin tästä ruokavaliokokeilusta ja -muutoksista on jäänyt paljon uutta tietoa ja ymmärrystä taas asioita kohtaan, ja en tietenkään voi palata enää koskaan TÄYSIN takaisin siihen, mistä tulin. Eli olen oppinut, paljonko proteiinia pitäisi syödä, ja tiedän, että ennen söin ihan liian vähän proteiinia. Ja sama pätee vihanneksiin ja hedelmiin. Tajuan, miten vaikea on syödä sitä himputin puolta kiloa päivässä edes silloin, jos oikeasti omasta mielestään syö niitä paljon, ja saadakseen sen puoli kiloa täyteen, pitäs joka aterialla syödä reilu 100g. Joten lisään niitä. Proteiinia ja rehuja.
Ja jos paluu "vanhaan" ruokavalioon (uusilla mausteilla täydennettynä) ei auta, koitan tehdä tän (alkuperäisen) ruokavaliomuutoksen uusiksi...
Kuitenkin tästä ruokavaliokokeilusta ja -muutoksista on jäänyt paljon uutta tietoa ja ymmärrystä taas asioita kohtaan, ja en tietenkään voi palata enää koskaan TÄYSIN takaisin siihen, mistä tulin. Eli olen oppinut, paljonko proteiinia pitäisi syödä, ja tiedän, että ennen söin ihan liian vähän proteiinia. Ja sama pätee vihanneksiin ja hedelmiin. Tajuan, miten vaikea on syödä sitä himputin puolta kiloa päivässä edes silloin, jos oikeasti omasta mielestään syö niitä paljon, ja saadakseen sen puoli kiloa täyteen, pitäs joka aterialla syödä reilu 100g. Joten lisään niitä. Proteiinia ja rehuja.
Ja jos paluu "vanhaan" ruokavalioon (uusilla mausteilla täydennettynä) ei auta, koitan tehdä tän (alkuperäisen) ruokavaliomuutoksen uusiksi...
Luomua ja superfoodeja nyt halvalla netistä!!
Alennuksen saa, kun kassalla lisää seuraavan koodin: 68V-UYB-KC4-4C4
Sotkeeko uusi ruokavalio pään?
Kirjoittamani kirje:
Tuntuu, että en ole kunnossa ja että en ole oma itseni enää. Tosi outoja oloja ja tunne-elämä tuntuu kummalliselta, epävakaalta tai hallitsemattomalta tai vieraalta.
Mä oon niin herkkä... Siis mun kemiallinen tasapaino on hauras. Siksi ne e-pillerit oli TOSI huono ja tyhmä ajatus. En missään nimessä voi syödä mitään, mikä vaikuttaa mun kemiaan. Siis hormonitoimintaan niin vahvasti. Ja ravintohan vaikuttaa kemiaan. Hormonitoimintaan ja kaikkeen. Joten mun on yksinkertaisesti PAKKO nyt pakottaa itseni syömään kuten ennen. Ihan pakko. Että näen, mitä tapahtuu. Ja itseasiassa mua rupesi pelottaan sekin, että miksi en PYSTY syömään enää kuten ennen... Se on myös outoa. Ja tuntuu, että sekin on osa tätä koko outoutta. Outoja oireita. Mun koko pää toimii jotenkin oudosti.
Tavallaan haluaisin pitää tän muutoksen. Koska olen energinen ja aikaansaava erilailla kun ennen. Mutta mun pää ei toimi kuten ennen ja en koe enää olevani oma itseni ja koska selvästikin on paljon NEGATIIVISIA muutoksia.
Mulle tulee pelottavasti mieleen se, kun joskus söin ensimmäistä kertaa masennuslääkkeitä. Se lääke ei sopinut mulle YHTÄÄN. OLLENKAAN. Se oudosti poisti masennuksen (letargian, apatian, väsymyksen), mutta tilalle tuli ihmeellinen ylienergisyys joka tuntui tosi luonnottomalta ja myös pahalta, koska olin täynnä outoa luonnotonta energiaa ja menin ja touhusin, vaikka tavallaan psyykkisesti en ois jaksanut, siis mun hermostoa kuormitti mennä ja touhuta sillä tavalla, ja en saanut oikein nukuttua kun oli ylikierroksilla, ja unenpuute vaikuttaa TOSI valtavasti mun aivokemiaan ja psyykeen ja tekee aggressiivisuutta yms. Ja musta alkoi tulla ihan hullu... Siis silmittömän aggressiivinen, epävakaa ja itsetuhoinen. Olin silloin siivoustyössä ja kun siivosin kerrostalon rappua niin jos joku ihminen meni ohi, tunsin silmitöntä vihaa ja aggressiota ja oikeasti halusin hakata sitä ja tappaa sen, kun en KESTÄNYT häiritseviä ihmisiä... Ja mulla alkoi tulla todella pahoja itsemurha-ajatuksia.
Kuitenkaan en pitkään aikaan pystynyt lopettaan sitä lääkettä, koska ajattelin, että jos se kuitenkin auttaa mua.
Mutta sitten yksi päivä vedin ne nopeasti alas vessanpytystä, etten vaan muuta mieltäni ja varmasti lopetan ne. Ja se oli todellakin oikea päätös. Palasin tosi nopeasti ennalleni, mutta valitettavasti masennus tuli myös takasin tosi nopeasti. Masentuneena olen siis täysin letarginen. En pysty saamaan itseäni ollenkaan liikkeelle tai tekemään mitään. Makaan vai sohvalla ja tuijotan seinää, koska MIKÄÄN ei huvita. YHTÄÄN. Tai itseasiassa olen outo ihminen, ja oikeasti mua huvittaisi ja eniten kärsimystä masennuksessa mulle tekee se, että siellä mun sisällä on yhä se kaikesta innostuva ihminen ja HALUAISIN elää ja innostua ja tehdä, mutta mun ruumis on kuollut eikä toimi. Haluaisin vaikka lukea kirjaa, mutta en jaksa. En vaan jaksa. Ei pysty. Jäsenet ei toimi. Mikään ei toimi. Mut on haudattu elävältä. Ja jos tulee nälkä, joudun oikeasti psyykkaan itseäni jopa 1,5h että saan itseni nousemaan sohvalta ja hakemaan sen yhden typerän leivän. Ja jos joka ikinen asia vaatii jopa tunnin psyykkaamisen, että pystyn tekeen sen, niin luonnollisesti sitä ei jaksa ja pysty tekeen oikein mitään.
Mutta jos en tee mitään, se tila pahenee. Viimeksi kun olin pahasti masentunut, silloin olin tuossa tilassa puoli vuotta ennen kuin hain lääkkeet, niin tajusin, etten voi antaa periksi ja revin itseäni pitkille kävelyille. Ne ei parantaneet mua, mutta esti ainakin vajomasta syvemmälle.
Masennus on HIRVEÄÄ.
Painajaista.
Joskus vielä kirjoitan siitä kirjan. Tai tarinan. Tai jotain.
Niin tää olotila, mikä mulla on nyt ollut viime aikoina muistuttaa sitä ekaa masennuslääkettä jotenkin. Siis olen energinen ja pidän siitä. Mutta samalla joku on vialla. Ja sitten en jotenkin pysty "lopettaan sitä lääkettä" eli palaan vanhaan ruokavalioon, koska pelkään, että jos se "lääke" sittenkin auttaa ja en haluaisi luovuttaa.
Mutta nyt on ihan pakko. Mä en ole kunnossa. En tosiaan ole. Mä en voi enää hyvin.
Ja siinä, miten mekein mahdotonta mun on syödä niitä "vääriä" asioita, on myös jotain outoa... Musta tuntuu, että olen jotenkin pakkomielteinen tällä hetkellä.
Joten ostin karjalanpiirakoita ja teen munavoita. Joku hetki. Ja ostin vispipuuroa. ja mulla on ruisleipää. Ja PAKOTAN itseni syömään joka aterialla jotain tollasia. PAKOTAN.
Mun on nyt PAKKO kokeilla esim kuukausi, että mitä tapahtuu, jos alan syödä taas paljon hiilareita ja sellasta. PAKKO. PAKKO. PAKKO.
Jos se ei auta, niin sitten voin yrittää tehdä tän ruokavaliomuutoksen uusiksi. Mutta suoraan sanottuna... Mä luulen, että tää ruokavalio ei sovi mulle. Mä en ole enää terve. Päästäni. Ja fyysisestikin niitä outoja oloja usein. Aivot käyttää glukoosia ja mulla on hyper aktiiviset aivot ja herkkä hermosto ja tarvin varmaan TOSI paljon glukoosia. Joten ehkä se vähähiilarisuus ei ole mulle hyvä.
Mä kokeilen.
Haluan olla taas oma itseni. Voida hyvin. Olla psyykkisesti tasapainossa.
tiistai 18. helmikuuta 2014
Viikon porsastelu
Hmmm... Olen syönyt suunnilleen viikon ajan miten sattuu. Ihan vaan siksi, että suutuin. Tai kyllästyin. Kontrollointiin. Joten otin lomaa ja vapautin itseni täysin. Tosiasiassa olen kyllä aika pitkälti syönyt edelleen saman linjan mukaan, mutta en vaan ole tippaakaan kontrolloinut itseäni. Viikonloppuna ajattelin, että mun täytyisi palata vanhaan ruokavalioon, koska mulle tulee taas välillä niitä outoja psyykkisiä olotiloja (reagoin liian herkästi ja epävakaasti joinain päivinä joihinkin asioihin) ja myös fyysisiä, mutta olen huomannut, että en PYSTY. En vaan pysty enää syömään kuten ennen. Siis elämään leivällä jne. Joten minusta alkaa tuntua ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä sitten se, että karsin ne hiilarit melkein kokonaan. Siis en oikeasti HIILAREITA, vaan viljatuotteet yms. Mutta hiilarit nyt menee samalla aika pitkälti. Vihanneksia, hedelmiä yms. en rajoita enkä mieti. Mutta tosiasia on, että sen 1 viikon ajan, kun söin tosi tarkasti vain kokreintaan 70g hiilareita pvä, voin tosi hyvin kaikin tavoin. Jostain syystä, jos syön enemmän (esim 100g tai yli), alkaa tulla niitä outoja oloja, vaikka vanhassa ruokavaliossani, jossa hiilareita oli varmaan yli 300g pvä, niitä oloja ei ollut. Mutta itse selitän sen sillä, että elimistöni oli niin adaptoitunut hiilari- ja sokeritulvaan, että se oli turtunut. En tiedä. Mutta en pysty enää palaamaan siihen ja jos syön vähän hiilareita mutta silti "liikaa" eli yli 100g pvä, tulee outoja olotiloja. Joten hitto. Ei voi muuta tehdä kuin kuunnella itseään sitten ja hakea optimaalinen tila ravitsemuksen suhteen sen perusteella.
Olkoon niin.
Olkoon niin.
maanantai 10. helmikuuta 2014
Proteiinivaihtoehtoja lihalle ja enemmän hiilareita
Torstaina ja perjantaina hiilareiden määrä jäi jostain syystä 40 grammaan. Se merkitsee varmaa ketoosia ja on turhan pieni määrä. Selvitin, mistä minen (hiilarilasku) johtui ja havaitsin, että kun jätin pois KAIKEN viljan yms. ja hiilarilähteiksi jäi vain hedelmät ja kasvikset, hiilareita on hyin vaikea saada kovinkaan paljoa. Olin nimittäin 70 g (hiilarit/pvä) -ruokavaliolla syönyt näköjään (kun katselin aiempien päivien tietojani) syönyt aina jotain viljapitoista kuten 1 hapankorpun tai 1 sämpylänpuolikkaan tms. Ja sellaisesta tulee heti noin 20 g hiilaria.
Oloni on ollut kehnompi keskiviikon jälkeen. Iso selittävä tekijä on kyllä kaksi huonosti nukuttua yötä, mutta se ei selitä kaikkea. Söin melkein viikon putkeen melkein tasan 70g hiilareita pvä ja oloni oli loistava koko sen ajan. Viime keskiviikkona ahmin irtokarkkeja noin 180 grammaa ja torstain ja perjantain hiiarit taas oli sen 40 g pvä ja 2 viime päivää 80 ja vähän yli 100g. Tällainen heittely varmaan sotkee elimistöä ja aivojen toimintaa. Veikkaisin. Koska olo oli loistava 70 grammalla vrk, otan suunnilleen en tavoitteeksi. Sanotaan, että 70-80 g. About.
Haluan myös opetella käyttämään ei-lihaperäisiä proteiinivaihtoehtoja, koska on epäekologista puputtaa kaiken aikaa lihaa. WWF:n kalaopasta on hyvä selailla ja valita ekologisia kalavaihtoehtoja.
Ruokavalioni jatkaa siis hioutumistaan.
Aloin pohtia hiilarilähteitäni. Olen huomannut, etten syö puolta kiloa rehuja päivässä vieläkään, ainakaan joka päivä, vaikka olen lisännyt valtavasti niiden syöntiä vanhasta ruokavaliostani (jossa söin hyvällä säkällä 100 g pvä). Tämä on siis yksi tavoite. 1) Lisätä vihannesten ja kasvisten määrää. Haluan välttää edelleen gluteeniviljoja. Lisäksi lapseni ei voi syödä ihan näin hyperterveysruokaa kuin minä, koska se on todella nirso ja huono syömään ja sitten se ei varmaan söisi enää mitään. Olen siis ajatellut ottaa ruokavalioomme 2) kvinoan. Se on eteläamerikkalainen kasvi, jossa on mukavasti myös proteiinia. Se sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemia aminohappoja oikeassa suhteessa soijan tapaan, joten se sopii erinomaisesti tuomaan myös korviketta lihan puputuksella proteiininlähteenä. 3) Ostan mantelijauhoja, kookosjauhoja ja kaurajauhoja,joita käytän leivän ja herkkujen leipomiseen (Eevi ainakin tarvitsee vähän leipää). Lisäksi kauran gluteeni ei sisällä gliadiinia, joka ainakin tämän hetkisten tutkimusten valossa on gluteenin haitallisin ainesosa ja monet keliaatikot voivat syödä kauraa. Kaura on myös erinomaisen terveellistä. Joten harkitsen sen satunnaista käyttämistä esim. sämpylöiden teossa. Ja by the way... Kaurassa on enemmän proteiinia kuin maitorahkassa... Artikkeli: Kvinoa jää kauralle kakkoseksi terveellisyydessä.
Proteiinikorvikkeita alan kvinoan lisäksi hakea pavuista, linsseistä ja soijasta.
Oloni on ollut kehnompi keskiviikon jälkeen. Iso selittävä tekijä on kyllä kaksi huonosti nukuttua yötä, mutta se ei selitä kaikkea. Söin melkein viikon putkeen melkein tasan 70g hiilareita pvä ja oloni oli loistava koko sen ajan. Viime keskiviikkona ahmin irtokarkkeja noin 180 grammaa ja torstain ja perjantain hiiarit taas oli sen 40 g pvä ja 2 viime päivää 80 ja vähän yli 100g. Tällainen heittely varmaan sotkee elimistöä ja aivojen toimintaa. Veikkaisin. Koska olo oli loistava 70 grammalla vrk, otan suunnilleen en tavoitteeksi. Sanotaan, että 70-80 g. About.
Haluan myös opetella käyttämään ei-lihaperäisiä proteiinivaihtoehtoja, koska on epäekologista puputtaa kaiken aikaa lihaa. WWF:n kalaopasta on hyvä selailla ja valita ekologisia kalavaihtoehtoja.
Ruokavalioni jatkaa siis hioutumistaan.
Aloin pohtia hiilarilähteitäni. Olen huomannut, etten syö puolta kiloa rehuja päivässä vieläkään, ainakaan joka päivä, vaikka olen lisännyt valtavasti niiden syöntiä vanhasta ruokavaliostani (jossa söin hyvällä säkällä 100 g pvä). Tämä on siis yksi tavoite. 1) Lisätä vihannesten ja kasvisten määrää. Haluan välttää edelleen gluteeniviljoja. Lisäksi lapseni ei voi syödä ihan näin hyperterveysruokaa kuin minä, koska se on todella nirso ja huono syömään ja sitten se ei varmaan söisi enää mitään. Olen siis ajatellut ottaa ruokavalioomme 2) kvinoan. Se on eteläamerikkalainen kasvi, jossa on mukavasti myös proteiinia. Se sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemia aminohappoja oikeassa suhteessa soijan tapaan, joten se sopii erinomaisesti tuomaan myös korviketta lihan puputuksella proteiininlähteenä. 3) Ostan mantelijauhoja, kookosjauhoja ja kaurajauhoja,joita käytän leivän ja herkkujen leipomiseen (Eevi ainakin tarvitsee vähän leipää). Lisäksi kauran gluteeni ei sisällä gliadiinia, joka ainakin tämän hetkisten tutkimusten valossa on gluteenin haitallisin ainesosa ja monet keliaatikot voivat syödä kauraa. Kaura on myös erinomaisen terveellistä. Joten harkitsen sen satunnaista käyttämistä esim. sämpylöiden teossa. Ja by the way... Kaurassa on enemmän proteiinia kuin maitorahkassa... Artikkeli: Kvinoa jää kauralle kakkoseksi terveellisyydessä.
Proteiinikorvikkeita alan kvinoan lisäksi hakea pavuista, linsseistä ja soijasta.
Neiti hyperterveysintoilijan aamiainen
Aamuisin en kykene syömään kovin tuhtia ruokaa. Yök, ei. Kaurapuuro esimerkiksi aamuisin alkaa oksettamaan. Muniakaan en halua aamulla. Olenkin jo parin kuukauden ajan nauttinut aamiaiseksi smoothien. iime aikoina olen ruvennut täydentämään sitä pähkinä- ja hedelmäannoksella. Tänä aamuna imeskelin loput eilisen smoothiesta. Yleensä teen aamulla smoothien ja juon joko kaiken kerralla tai puolet aamupalaksi ja puolet parin tunnin päästä tai illemmalla välipalaksi. Eilen kuitenkin erinäisten liotustoimenpiteiden takia tein smoothien valmiiksi vasta illalla, joten siitä jäi...
Tänä aamuna imeksi siis ison lasin smoothieta, joka koostui seuraavista asioista: soijajuomaa, appelsiininlihaa (puristin eilen mehua ja otin lihat talteen smoothieen), 2 kuivattua aprikoosia, 2 rkl liotettua pellavansiemenrouhetta, 1 rkl liotettua hamppurouhetta (liotin siemenet smoothien soijajuomassa), 1 dl vadelmia, 125 g maitorahkaa.
Lisäksi söin 20 g manteleita, 10 g kurpitsansiemeniä ja 50 g tummia rypäleitä.
Nyt lähden Punnitse ja säästä -kaupaan ostoksille.
Tänä aamuna imeksi siis ison lasin smoothieta, joka koostui seuraavista asioista: soijajuomaa, appelsiininlihaa (puristin eilen mehua ja otin lihat talteen smoothieen), 2 kuivattua aprikoosia, 2 rkl liotettua pellavansiemenrouhetta, 1 rkl liotettua hamppurouhetta (liotin siemenet smoothien soijajuomassa), 1 dl vadelmia, 125 g maitorahkaa.
Lisäksi söin 20 g manteleita, 10 g kurpitsansiemeniä ja 50 g tummia rypäleitä.
Nyt lähden Punnitse ja säästä -kaupaan ostoksille.
torstai 6. helmikuuta 2014
Autetaan orankeja!
Lahjoitin 2 €. Lahjoittakaa tekin. Orangit on kivoja. Ei anneta niiden kuolla.
The world’s orangutans are hanging on by a thread, with scientists warning we don’t have much time left before they’re extinct. Now there’s a brilliant plan that could save them, if we all chip in what we can.
There’s a crucial corridor connecting two essential orangutan habitats in the wetlands of Borneo that is on the brink of destruction. Saving this land could be the difference between life and death for countless orangutans, who need continuous swaths of forest and trees to survive. Conservation NGOs and local groups have fearlessly announced they will buy the land and protect it for good, but to do it they need enough money to beat out profit-hungry companies looking to move in and destroy it.
This is exactly the kind of moment the Avaaz community was made for -- our unique, people-powered funding model could allow us to finance the crucial sanctuary quickly, and create a fund to defend other key pieces of land around the world. Pledge what you can, we’ll process the donations only if we raise enough to buy the land.
Linkki: https://secure.avaaz.org/en/a_plan_to_save_the_orangutans_nd_24_3/?dty
Kalan paistaminen kokonaisena uunissa
Tämä on kätevä resepti, koska voi ostaa KOKONAISEN kalan ja sitä ei tarvitse perata.
 | |
| reseptitaivas.fi |
Ruokavalion päivittäminen tutkimusteni myötä
Tämän päivän tutkimusten tuloksena olen hieman päivittänyt ruokavaliotani. Eli siis vaikka yhä lasken hiilareita ja protskuja ja rasvoja ja sen sellaisia, en oikeasti välitä hiilarien määrästä niin kauan kuin ne tulevat vihanneksista, hedelmistä yms. Uskon, että niitä voi vetää ihan rauhassa. PAITSI kuivatut hedelmät ovat sokeripommeja ja niiden glykeeminen kuorma korkea, joten niitä tulee nauttia kohtuudella. Ja toki joissain hedelmissä on niin paljon sokeria, että niitä ei kannata vetää sataa kiloa päivässä, mutta itse en ainakaan ole niin innokas hedelmien puputtaja, että tästä voisi tulla ongelmaa.
Tavoite on karsia sokeri ja karkit ja peruna yms. kokonaan pois ja maanviljelystuotteet melkein kokonaan pois. Käytännössä tämä tarkoittaa, että joskus saan ostaa pari yksittäistä irtokarkkia, joilla saan suun makeaksi ja toisinaan saatan herkutella pullalla tai ruisleipäpalalla.
Muokkasin kalorilaskurin tavoitetta eli pienensin vähän rasvojen osuutta ja lisäsin hiilarien osuutta. Suhdeluku on nyt 30-20-50 (P-H-R). Kunhan on jotain sinne päin. Ei se NIIN tarkkaa ole. Se on vain suuntaviiva.
Nyt lähden kirjastoon lainaamaan reseptikirjoja ja kauppaan hakemaan täydennystä eväsvarastoihin. Ensin kutienkin haukkaan kuhaa ja uunijuureksia. Ostin pari päivää sitten kokonaisen lähijärvestä pyydetyn kuhan ja änkesin uuniin. Nami nam. Ai niin! Voisin laittaa sen reseptin tänne. Se on kätevä.
By the way, alan kutsua ruokavaliotani hiilihydraattitietoiseksi ruokavalioksi.
Tavoite on karsia sokeri ja karkit ja peruna yms. kokonaan pois ja maanviljelystuotteet melkein kokonaan pois. Käytännössä tämä tarkoittaa, että joskus saan ostaa pari yksittäistä irtokarkkia, joilla saan suun makeaksi ja toisinaan saatan herkutella pullalla tai ruisleipäpalalla.
Muokkasin kalorilaskurin tavoitetta eli pienensin vähän rasvojen osuutta ja lisäsin hiilarien osuutta. Suhdeluku on nyt 30-20-50 (P-H-R). Kunhan on jotain sinne päin. Ei se NIIN tarkkaa ole. Se on vain suuntaviiva.
Nyt lähden kirjastoon lainaamaan reseptikirjoja ja kauppaan hakemaan täydennystä eväsvarastoihin. Ensin kutienkin haukkaan kuhaa ja uunijuureksia. Ostin pari päivää sitten kokonaisen lähijärvestä pyydetyn kuhan ja änkesin uuniin. Nami nam. Ai niin! Voisin laittaa sen reseptin tänne. Se on kätevä.
By the way, alan kutsua ruokavaliotani hiilihydraattitietoiseksi ruokavalioksi.
Mielenkiintoinen ravitsemusterapeutin pitämä blogi ravinnosta
Pronutritionist – Diet Matters (Blogi on suomenkielinen.)
Mielenkiintoinen juttu on esimerkiksi blogi pitäjän, ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen oma vähähiilihydraattinen ruokavalio -kokeilu: Omat kokemukseni hiilihydraattien vähentämisestä
.
Mielenkiintoinen juttu on esimerkiksi blogi pitäjän, ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen oma vähähiilihydraattinen ruokavalio -kokeilu: Omat kokemukseni hiilihydraattien vähentämisestä
.
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Ovatko hiilihydraatit mörköjä (jos niitä syö paljon)?
Lyhyesti: koska ne muuttuvat elimistössä sokeriksi.
Hiilihydraatteja ovat sokerit, tärkkelys ja kuitu. Niin. Juuri niin. Ja mitä on tärkkelys? Guttaperkkaa."Tärkkelys on pitkäketjuinen hiiliketju, joka koostuu sokereista. Ruuansulatuksessa ruuansulatusentsyymit pilkkovat tärkkelyksen sokereiksi" (Mikko Ahola). Miltä kuulostaa? Entä kuidut? "Kuidut ovat hiilihydraatteja, jotka eivät imeydy elimistöön, eli emme pysty hyödyntämään niitä ravinnon lähteenä" (ed.).
Eli mitä hiilihydraatit ovat? Pelkkää sokeria. S-O-K-E-R-I-A.
Joten mitä luulette, onko ihmisen hyvä ahmia päivässä valtavia määriä hiilihydraatteja? Mitä tällaisesta seuraa? Se, että verensokeri on jatkuvasti korkealla ja elimistö joutuu tuottamaan tolkuttomasti insuliinia pitääkseen tilanteen hallinnassa. Suomen diabetesliiton sivuilla sanotaan: "Aterian jälkeiseen verensokerin nousuun vaikuttavat pääasiassa ruuan hiilihydraatit. Ateriainsuliinin annos määräytyy siten syötyjen hiilihydraattien kokonaismäärän mukaan." Aivan. Mitä enemmän syöt hiilareita, sitä enemmän elimistösi tarvitsee insuliinia.
"...veren glukoositason (sokeritasojen) noustessa, insuliinia vapautuu ja se varastoi sokerin tulevaa energiantarvetta varten. Normaalisti glukoosia varastoituu lihaksiin ja maksaan glykogeenina. Loppu varastoituu rasvana..." (Kristian Ekström: Lyhyesti insuliinista)
Mitä tämä kova insuliinin tuotanto sitten käytännössä tarkoittaa kropallesi?
"Insuliini on myös voimakas sympaattisen hermoston (stressihermoton) aktivoija. Insuliini lisää verisuonten supistumista ja tulehduksellisuutta, Lihasten kireyttä, sydämen lyöntitiheyttä, verensokeria entuudestaan, huonoa kolesterolia ja nostaa verenpainetta. Samalla se vaikuttaa myös aivojesi toimintaan häiritsevästi ja saa sinut esimerkiksi haluamaan lisää sokeria ja rasvaista ruokaa. Stressihormonien määrän noustessa, hyvän olon kemikaalin seratoniinin määrää taas laskee. Tervetuloa depressio! Lisääntynyt tulehtuneisuus vaikuttaa myös aivoihisi. Se voi esimerkiksi heikentää hippocampuksesi toimintaa ja näin ollen kognitiivisia kykyjäsi, muistitoimintojasi jne. Tästä johtuen voi myös stressireaktio jäädä päälle kiusaamaan sinua vaikka stressiä ei enään olisikaan. Ikävää" (Kristian Ekström)
Diabetes. Nostaako runsas hiilihydraattien kulutus diabetes-riskiä? Ei välttämättä. "Insuliiniresistanssi tarkoittaa tilaa, jossa insuliinin kyky laskea sokerin määrää veressä on heikentynyt" (Kristian Ekström: Lyhyesti insuliinista). Tähän taas vaikuttaa insuliiniherkkyys eli elimistön kyky säädellä verensokeria. Runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio saattaa jopa parantaa insuliiniherkkyyttä (fit.fi). Merkitystä tuntuisi sen sijaan olevan hiilihydraattien laadulla ja erityisesti glykemia-kuormalla.
GLYKEEMINEN INDEKSI
Glykeeminen indeksi (GI) on yhdysvaltalaisen professori Jenkinsin kehittämä keino hiilihydraattien luokitteluun. "Glykeeminen indeksi on luku, joka kertoo, kuinka nopeasti erilaiset hiilihydraatit - nopeat ja hitaat - imeytyvät suolistosta vereen...Imeytymisnopeudella on erittäin suuri merkitys insuliinin eritykseen haimasta. Mitä nopeammin hiilihydraatit imeytyvät, sitä enemmän ne stimuloivat insuliinin erittymistä vereen." Mm. ruoan jalostusaste ja kuumentaminen nostavat GI:tä. (Tohtori Tolonen)
WAU! Hiilihydraatit imeytyvät vereen glukoosina (aivojen ainoa energianlähde). Mitä enemmän ravinnossa on valmista glukoosia (rypälesokeria), sitä korkeampi GI, koska elimistön ei tarvitse ensin muuttaa sitä glukoosiksi. Fuktoosi (hedelmäsokeri) täytyy ensin muuttaa glukoosiksi. "Muutos vie aikaa, siksi fruktoosi kuuluu hitaisiin hiilihydraatteihin." (Tohtori Tolonen)
Mitä enemmän ruoassa on kuitua, sitä matalampi GI. "...kuidut muodostavat suolen limakalvolle verkon, johon ruuan hiilihydraattimolekyylejä tarkertuu. Kuitu hidastaa niiden imeytymistä vereen." (Tohtori Tolonen)
Matalan GI:n ruoat pitävät kauemmin kylläisenä, koska ne pitävät verensokerin tason pidempään riittävän korkeana. Nopean GI:n ruoat paukauttavat verensokerin PAM ylös ja sitten kohta verensokeri tulee taas alas ja sitten on nälkä.
"Veren glukoosipitoisuuden nousu lisää insuliinin eritystä haimasta" (Tohtori Tolonen). Tämän takia nopeat hiilihydraatit nostavat verensokerin nopeasti korkealle tasolle kun taas hitaat hiilihydraatit nostavat verensokeria tasaisemmin.
GLYKEMIAKUORMA
Glykeeminen indeksi kertoo siis, kuinka paljon eri ravintoaineet kohottavat verensokeria. Glykemia-kuorma sen sijaan "kuvaa ruoka-annoksen todellista vaikutusta verensokeriin, sillä se ottaa huomioon myös annoskoon" (fit.fi). Syötyjen, insuliinineritystä stimuloivien hiilihydraattien määrä kerrotaan niiden GI:llä.
Tätä sietää miettiä: "Pasta-annos stimuloi insuliinin eritystä 20-kertaa enemmän kuin sama määrä parsakaalia ja kuusi kertaa enemmän kuin omena. Saat syödä lähes kolme litraa parsakaalia saadaksesi aikaan saman insuliinituotannon kuin 2,5 desilitralla pastaa." (Tohtori Tolonen)
Lihominen. "Liika insuliini lihottaa...Onnistuneen laihtumisen ja pysyvän painonhallinnan ehdoton edellytys on, että insuliinin liikaeritys estetään."
Glykemiakuorma kertoo, mitä ja miten kannattaa syödä. Voit itse laskea glykemiakuorman: "glykeeminen indeksi x imeytyvän hiilihydraatin määrä / 100." (kasvikset.fi)
Seuraava Tohtori Tolosen sivulta:
"Ruokalajin glykeeminen kuorma (GK) on korkea, keskikorkea tai matala seuraavasti:"
Korkea 20 tai yli (nauti vai harkiten)
Keskikorkea 11–19 (nauti yhdessä proteiinien kanssa niin GK alenee)
Matala 10 tai alle (syö huoletta)
(Suluissa olevat kommentaatit peräisin kuntoplus.fi:n sivulta)
Katso myös Sydneyn yliopiston GI-tietokanta ja taulukko GI- ja GK-arvoista.
Uuuuuuu.... Tämä onkin todella kiinnostavaa. (Tutkin tässä siis itsekin asioita vasta tarkemmin.)
Oleellista ei ehkä olekaan niinkään ravinnon vähähiilihydraattisuus vaan matala glykemiakuorma. Tämä on täysin yhdenmukainen paleoruokavalion kanssa, sillä paleohan ei välttämättä ole vähähiilarinen vaikkakin ehdottomasti hiilaritietoinen ruokavalio. Paleossa ruokavaliosta karsitaan "uudet ruoka-aineet" eli maanviljelystuotteet ja maitotuotteet ja sokeri. Kun nämä karsii, hiilihydraattien määräkin taatusti laskee. Samalla siinä käytetään nimenomaan matalan GK:n ruoka-aineita. Ja selvää on, että raakaravinto olisi varmasti terveellisin tapa syödä, mutta meikäläinen ei kyllä siihen kykene...
Omilla aivoillaan kun ajattelee, niin joku ruoka-aine saattaa sisältää paljon hiilihydraatteja, mutta siitä osa saattaa olla kuitua, joka ei lisää insuliinintuotantoa ja jos GK on matala, kyseisen asian popsiminen ei välttämättä silti nosta verensokeria liikaa tai liian rajusti. Eli jos popsii vihanneksia ja hedelmiä, tuskin niitä voi syödä niin paljon, että verensokeri ryöstäytyisi käsistä ja insuliinintuotanto nousisi epäterveelliselle tasolle. Olettaisin. Mutta jos popsii valkoista leipää ja karkkia, niin taatusti joo. Eli hiilihydraattien määrä (grammoina) ei kerro suoraan ruoka-aineen vaikutusta verensokeriin ja insuliinin tuotantoon. Merkitystä on myös hiilihydraattien laadulla. Tämä olisi minun johtopäätökseni.
Jatkan tutkimuksiani.
Lähteet:
Ravitsemustieteen kertaus. Makroravintoaineet: Hiilihydraatit. Marko Ahola. 2009.
Suomen Diabetesliitto. Insuliinit.
Tohtori Tolonen. Glykemiaindeksi (GI) ja -kuorma (GK)
Fit.fi. Mahan täydeltä makeaa?
Kasvikset.fi. Glykemiakuorma.
Katso myös:
Luettelo GI- ja GK-arvoista.
Tutkimus: Carbohydrate Nutrition, Insulin Resistance, and the Prevalence of the Metabolic Syndrome in the Framingham Offspring Cohort
Hiilihydraatteja ovat sokerit, tärkkelys ja kuitu. Niin. Juuri niin. Ja mitä on tärkkelys? Guttaperkkaa."Tärkkelys on pitkäketjuinen hiiliketju, joka koostuu sokereista. Ruuansulatuksessa ruuansulatusentsyymit pilkkovat tärkkelyksen sokereiksi" (Mikko Ahola). Miltä kuulostaa? Entä kuidut? "Kuidut ovat hiilihydraatteja, jotka eivät imeydy elimistöön, eli emme pysty hyödyntämään niitä ravinnon lähteenä" (ed.).
Eli mitä hiilihydraatit ovat? Pelkkää sokeria. S-O-K-E-R-I-A.
Joten mitä luulette, onko ihmisen hyvä ahmia päivässä valtavia määriä hiilihydraatteja? Mitä tällaisesta seuraa? Se, että verensokeri on jatkuvasti korkealla ja elimistö joutuu tuottamaan tolkuttomasti insuliinia pitääkseen tilanteen hallinnassa. Suomen diabetesliiton sivuilla sanotaan: "Aterian jälkeiseen verensokerin nousuun vaikuttavat pääasiassa ruuan hiilihydraatit. Ateriainsuliinin annos määräytyy siten syötyjen hiilihydraattien kokonaismäärän mukaan." Aivan. Mitä enemmän syöt hiilareita, sitä enemmän elimistösi tarvitsee insuliinia.
"...veren glukoositason (sokeritasojen) noustessa, insuliinia vapautuu ja se varastoi sokerin tulevaa energiantarvetta varten. Normaalisti glukoosia varastoituu lihaksiin ja maksaan glykogeenina. Loppu varastoituu rasvana..." (Kristian Ekström: Lyhyesti insuliinista)
Mitä tämä kova insuliinin tuotanto sitten käytännössä tarkoittaa kropallesi?
"Insuliini on myös voimakas sympaattisen hermoston (stressihermoton) aktivoija. Insuliini lisää verisuonten supistumista ja tulehduksellisuutta, Lihasten kireyttä, sydämen lyöntitiheyttä, verensokeria entuudestaan, huonoa kolesterolia ja nostaa verenpainetta. Samalla se vaikuttaa myös aivojesi toimintaan häiritsevästi ja saa sinut esimerkiksi haluamaan lisää sokeria ja rasvaista ruokaa. Stressihormonien määrän noustessa, hyvän olon kemikaalin seratoniinin määrää taas laskee. Tervetuloa depressio! Lisääntynyt tulehtuneisuus vaikuttaa myös aivoihisi. Se voi esimerkiksi heikentää hippocampuksesi toimintaa ja näin ollen kognitiivisia kykyjäsi, muistitoimintojasi jne. Tästä johtuen voi myös stressireaktio jäädä päälle kiusaamaan sinua vaikka stressiä ei enään olisikaan. Ikävää" (Kristian Ekström)
Diabetes. Nostaako runsas hiilihydraattien kulutus diabetes-riskiä? Ei välttämättä. "Insuliiniresistanssi tarkoittaa tilaa, jossa insuliinin kyky laskea sokerin määrää veressä on heikentynyt" (Kristian Ekström: Lyhyesti insuliinista). Tähän taas vaikuttaa insuliiniherkkyys eli elimistön kyky säädellä verensokeria. Runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio saattaa jopa parantaa insuliiniherkkyyttä (fit.fi). Merkitystä tuntuisi sen sijaan olevan hiilihydraattien laadulla ja erityisesti glykemia-kuormalla.
GLYKEEMINEN INDEKSI
Glykeeminen indeksi (GI) on yhdysvaltalaisen professori Jenkinsin kehittämä keino hiilihydraattien luokitteluun. "Glykeeminen indeksi on luku, joka kertoo, kuinka nopeasti erilaiset hiilihydraatit - nopeat ja hitaat - imeytyvät suolistosta vereen...Imeytymisnopeudella on erittäin suuri merkitys insuliinin eritykseen haimasta. Mitä nopeammin hiilihydraatit imeytyvät, sitä enemmän ne stimuloivat insuliinin erittymistä vereen." Mm. ruoan jalostusaste ja kuumentaminen nostavat GI:tä. (Tohtori Tolonen)
WAU! Hiilihydraatit imeytyvät vereen glukoosina (aivojen ainoa energianlähde). Mitä enemmän ravinnossa on valmista glukoosia (rypälesokeria), sitä korkeampi GI, koska elimistön ei tarvitse ensin muuttaa sitä glukoosiksi. Fuktoosi (hedelmäsokeri) täytyy ensin muuttaa glukoosiksi. "Muutos vie aikaa, siksi fruktoosi kuuluu hitaisiin hiilihydraatteihin." (Tohtori Tolonen)
Mitä enemmän ruoassa on kuitua, sitä matalampi GI. "...kuidut muodostavat suolen limakalvolle verkon, johon ruuan hiilihydraattimolekyylejä tarkertuu. Kuitu hidastaa niiden imeytymistä vereen." (Tohtori Tolonen)
Matalan GI:n ruoat pitävät kauemmin kylläisenä, koska ne pitävät verensokerin tason pidempään riittävän korkeana. Nopean GI:n ruoat paukauttavat verensokerin PAM ylös ja sitten kohta verensokeri tulee taas alas ja sitten on nälkä.
"Veren glukoosipitoisuuden nousu lisää insuliinin eritystä haimasta" (Tohtori Tolonen). Tämän takia nopeat hiilihydraatit nostavat verensokerin nopeasti korkealle tasolle kun taas hitaat hiilihydraatit nostavat verensokeria tasaisemmin.
GLYKEMIAKUORMA
Glykeeminen indeksi kertoo siis, kuinka paljon eri ravintoaineet kohottavat verensokeria. Glykemia-kuorma sen sijaan "kuvaa ruoka-annoksen todellista vaikutusta verensokeriin, sillä se ottaa huomioon myös annoskoon" (fit.fi). Syötyjen, insuliinineritystä stimuloivien hiilihydraattien määrä kerrotaan niiden GI:llä.
Tätä sietää miettiä: "Pasta-annos stimuloi insuliinin eritystä 20-kertaa enemmän kuin sama määrä parsakaalia ja kuusi kertaa enemmän kuin omena. Saat syödä lähes kolme litraa parsakaalia saadaksesi aikaan saman insuliinituotannon kuin 2,5 desilitralla pastaa." (Tohtori Tolonen)
Lihominen. "Liika insuliini lihottaa...Onnistuneen laihtumisen ja pysyvän painonhallinnan ehdoton edellytys on, että insuliinin liikaeritys estetään."
Glykemiakuorma kertoo, mitä ja miten kannattaa syödä. Voit itse laskea glykemiakuorman: "glykeeminen indeksi x imeytyvän hiilihydraatin määrä / 100." (kasvikset.fi)
Seuraava Tohtori Tolosen sivulta:
"Ruokalajin glykeeminen kuorma (GK) on korkea, keskikorkea tai matala seuraavasti:"
Korkea 20 tai yli (nauti vai harkiten)
Keskikorkea 11–19 (nauti yhdessä proteiinien kanssa niin GK alenee)
Matala 10 tai alle (syö huoletta)
(Suluissa olevat kommentaatit peräisin kuntoplus.fi:n sivulta)
Katso myös Sydneyn yliopiston GI-tietokanta ja taulukko GI- ja GK-arvoista.
Uuuuuuu.... Tämä onkin todella kiinnostavaa. (Tutkin tässä siis itsekin asioita vasta tarkemmin.)
Oleellista ei ehkä olekaan niinkään ravinnon vähähiilihydraattisuus vaan matala glykemiakuorma. Tämä on täysin yhdenmukainen paleoruokavalion kanssa, sillä paleohan ei välttämättä ole vähähiilarinen vaikkakin ehdottomasti hiilaritietoinen ruokavalio. Paleossa ruokavaliosta karsitaan "uudet ruoka-aineet" eli maanviljelystuotteet ja maitotuotteet ja sokeri. Kun nämä karsii, hiilihydraattien määräkin taatusti laskee. Samalla siinä käytetään nimenomaan matalan GK:n ruoka-aineita. Ja selvää on, että raakaravinto olisi varmasti terveellisin tapa syödä, mutta meikäläinen ei kyllä siihen kykene...
Omilla aivoillaan kun ajattelee, niin joku ruoka-aine saattaa sisältää paljon hiilihydraatteja, mutta siitä osa saattaa olla kuitua, joka ei lisää insuliinintuotantoa ja jos GK on matala, kyseisen asian popsiminen ei välttämättä silti nosta verensokeria liikaa tai liian rajusti. Eli jos popsii vihanneksia ja hedelmiä, tuskin niitä voi syödä niin paljon, että verensokeri ryöstäytyisi käsistä ja insuliinintuotanto nousisi epäterveelliselle tasolle. Olettaisin. Mutta jos popsii valkoista leipää ja karkkia, niin taatusti joo. Eli hiilihydraattien määrä (grammoina) ei kerro suoraan ruoka-aineen vaikutusta verensokeriin ja insuliinin tuotantoon. Merkitystä on myös hiilihydraattien laadulla. Tämä olisi minun johtopäätökseni.
Jatkan tutkimuksiani.
Lähteet:
Ravitsemustieteen kertaus. Makroravintoaineet: Hiilihydraatit. Marko Ahola. 2009.
Suomen Diabetesliitto. Insuliinit.
Tohtori Tolonen. Glykemiaindeksi (GI) ja -kuorma (GK)
Fit.fi. Mahan täydeltä makeaa?
Kasvikset.fi. Glykemiakuorma.
Katso myös:
Luettelo GI- ja GK-arvoista.
Tutkimus: Carbohydrate Nutrition, Insulin Resistance, and the Prevalence of the Metabolic Syndrome in the Framingham Offspring Cohort
Mörkösokeri tekee pahaa
Kyllä. Aloitettuani hiilarien vähentämisen (joskaan en alun alkaen tähdännyt siihen vaan kitkin vain leivän ruokavaliosta ja vähensin guttaperkkaa kuten perunaa, pastaa yms. mutta siinähän se väheni samalla) ihmettelin heitteleviä mielialoja. Hiljattain aloin havaita yhteyden. Porsasteltuani (sokeripitoisella / runsas hiilarisella ravinnolla) seuraava päivä oli aina kauhea (tai seuraavat pari kolme päivää). Ahdistusta, itkuinen olo, masennusta, jopa itsetuhoisuutta. Kaikkea aivan kamalaa.
Söin nyt viikon todella terveellisesti eli käytännössä ei ollenkaan valkoista sokeria ja hiilarit noin 70 g/vrk ja mieliala oli loistava ja olo hyvä.
Eilen... Sorruin porsaaksi. Annoin itselleni luvan heittää aivot narikkaan ja ostin irtokarkkeja (180 g) ja pikkuruisen tumma suklaa (85 %) -levyn (35 g).
Vaikea vielä sanoa mitään varmaksi (kirjoitan tähän raportin illalla olotilasta), mutta vaikuttaa siltä, että sokeri todellakin tekee minut hulluksi nyt, kun olen puhdistanut elimistöni siitä. Olen herännyt tänä yönä kolme kertaa (2 kertaa kuorsaukseen ja kerran kissan märkään nenään, joka änkesi naamaani) ja nyt en saa enää unta ja huomaan, että olotilani on outo... Nimittäin minua itkettää. Selittämättä. Mikä kuului juuri niihin oireisiin, joita minulle tuli sokeripossuttelun jälkeisinä päivinä.
Täydennän tämän raportin illalla. Tämä ei tietenkään ole tieteellinen tutkimus. Voihan kyse olla plasebosta. Mutta aiemmilla kerroilla EN keksinyt tai kuvitellut oireitani, koska en edes aluksi osannut yhdistää sitä sokeriin (hiilareihin). Ja jos olen tänään todella ahdistunut ja itsetuhoinen, en usko kuvittelevai tai keksiväni sitä tms.
Minusta tuntuu, että otan tavoitteeksi karsia karkit ja valkoisen sokerin ruokavaliostani PYSYVÄSTI. Loppuelämäksi. Huh huh. Jotta tämä olisi mahdollista eikä kävisi liian rankaksi (eli jotta pystyn tähän), joudun tinkimään liiasta ehdottomuudesta. Eli tumma suklaa kuuluu sallittuihin herkkuihin ja voin toisinaan ostaa 2–3 irtokarkkia tai pienen lakupötkön ja makustella. Ja ehkä joskus TOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOSI harvoin annan itseni pitää karkkijuhlat. TOSI harvoin. Siis esimerkiksi kerran vuodessa.
Olen jo edistynyt aivojeni kanssa, sillä viime päivinä, kun minun on tehnyt mieli herkkuja, olen aina mielihalun iskiessä tiedostanut, että kyse on tunteesta ja sanonut mielessäni itselleni: "Se on vain tunne. Vain tunne. Sitä ei tarvitse totella. Sen mukaan ei tarvitse toimia. Vastusta sitä. Toimi toisin. Valitse järjellä." Tämä on valtava saavutus, sillä tähän asti olen tajunnut aina vasta jälkeenpäin (koskee siis kaikkea tunneohjautuvaa toimintaa, katso tunneohjautumista koskeva artikkeli: ADHD ja tunneohjautuvuus), että voi ei, kyse oli tunteesta ja tunteita ei ole mikään pakko totella. Tunne ei pakota minua toimimaan eikä laittaa minua liikkumaan eikä ohjaile käsiäni ja suutani ja jalkojani. Aivoni ohjailevat. Aivoni päättävät. Ja minä voin ottaa itseni hallintaani ja päättää tunteiden sijasta. MINÄ voin päättää, mitä teen. Ei tunne.
Joten ehkä alan lähestyä pistettä, jossa saan itseni tietoiseen hallintaan ja lakkaan olemasta mielihalujen orja.
Ja jos sokeriporsastelu tekee minut möröttyneeksi ja olon kamalaksi, sen luulisi lisäävän motivaatiota.
Ai niin, tiedättekö, miksi ne hiilarit on pahasta? Miksi niitä pitää tarkkailla ja vähentää? Koska ne muuttuvat elimistössä sokeriksi. Siksi. Kun syö paljon hiilareita, verensokeri on koko ajan koholla ja elimistö joutuu tuottamaan tolkuttomasti insuliinia pitääkseen tilanteen hallinnassa. Lue artikkeli: Miksi hiilihydraatit ovat pahasta?
Tähän tulee siis vielä myöhemmin raportti siitä, millainen mielialani ja vointini oli tänään.
Söin nyt viikon todella terveellisesti eli käytännössä ei ollenkaan valkoista sokeria ja hiilarit noin 70 g/vrk ja mieliala oli loistava ja olo hyvä.
Eilen... Sorruin porsaaksi. Annoin itselleni luvan heittää aivot narikkaan ja ostin irtokarkkeja (180 g) ja pikkuruisen tumma suklaa (85 %) -levyn (35 g).
Vaikea vielä sanoa mitään varmaksi (kirjoitan tähän raportin illalla olotilasta), mutta vaikuttaa siltä, että sokeri todellakin tekee minut hulluksi nyt, kun olen puhdistanut elimistöni siitä. Olen herännyt tänä yönä kolme kertaa (2 kertaa kuorsaukseen ja kerran kissan märkään nenään, joka änkesi naamaani) ja nyt en saa enää unta ja huomaan, että olotilani on outo... Nimittäin minua itkettää. Selittämättä. Mikä kuului juuri niihin oireisiin, joita minulle tuli sokeripossuttelun jälkeisinä päivinä.
Täydennän tämän raportin illalla. Tämä ei tietenkään ole tieteellinen tutkimus. Voihan kyse olla plasebosta. Mutta aiemmilla kerroilla EN keksinyt tai kuvitellut oireitani, koska en edes aluksi osannut yhdistää sitä sokeriin (hiilareihin). Ja jos olen tänään todella ahdistunut ja itsetuhoinen, en usko kuvittelevai tai keksiväni sitä tms.
Minusta tuntuu, että otan tavoitteeksi karsia karkit ja valkoisen sokerin ruokavaliostani PYSYVÄSTI. Loppuelämäksi. Huh huh. Jotta tämä olisi mahdollista eikä kävisi liian rankaksi (eli jotta pystyn tähän), joudun tinkimään liiasta ehdottomuudesta. Eli tumma suklaa kuuluu sallittuihin herkkuihin ja voin toisinaan ostaa 2–3 irtokarkkia tai pienen lakupötkön ja makustella. Ja ehkä joskus TOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOSI harvoin annan itseni pitää karkkijuhlat. TOSI harvoin. Siis esimerkiksi kerran vuodessa.
Olen jo edistynyt aivojeni kanssa, sillä viime päivinä, kun minun on tehnyt mieli herkkuja, olen aina mielihalun iskiessä tiedostanut, että kyse on tunteesta ja sanonut mielessäni itselleni: "Se on vain tunne. Vain tunne. Sitä ei tarvitse totella. Sen mukaan ei tarvitse toimia. Vastusta sitä. Toimi toisin. Valitse järjellä." Tämä on valtava saavutus, sillä tähän asti olen tajunnut aina vasta jälkeenpäin (koskee siis kaikkea tunneohjautuvaa toimintaa, katso tunneohjautumista koskeva artikkeli: ADHD ja tunneohjautuvuus), että voi ei, kyse oli tunteesta ja tunteita ei ole mikään pakko totella. Tunne ei pakota minua toimimaan eikä laittaa minua liikkumaan eikä ohjaile käsiäni ja suutani ja jalkojani. Aivoni ohjailevat. Aivoni päättävät. Ja minä voin ottaa itseni hallintaani ja päättää tunteiden sijasta. MINÄ voin päättää, mitä teen. Ei tunne.
Joten ehkä alan lähestyä pistettä, jossa saan itseni tietoiseen hallintaan ja lakkaan olemasta mielihalujen orja.
Ja jos sokeriporsastelu tekee minut möröttyneeksi ja olon kamalaksi, sen luulisi lisäävän motivaatiota.
Ai niin, tiedättekö, miksi ne hiilarit on pahasta? Miksi niitä pitää tarkkailla ja vähentää? Koska ne muuttuvat elimistössä sokeriksi. Siksi. Kun syö paljon hiilareita, verensokeri on koko ajan koholla ja elimistö joutuu tuottamaan tolkuttomasti insuliinia pitääkseen tilanteen hallinnassa. Lue artikkeli: Miksi hiilihydraatit ovat pahasta?
Tähän tulee siis vielä myöhemmin raportti siitä, millainen mielialani ja vointini oli tänään.
Kiivi-avokado-mustikkasmoothie
Tämän aamun smoothiesta tuli niiiiiiiin herkullista, että pakko laittaa se tänne!
2 tl hampunsiemenrouhetta
2 tl sesaminsiemeniä
avokado
kiivi
1 dl mustikoita
2,5 dl soijajuomaa
Kaikki soseeksi sauvasekoittimella.
NAM!!!
(kuvasta kiitos: Luc Viatour / www.Lucnix.be)
_1_Luc_Viatour.jpg/800px-Kiwi_(Actinidia_chinensis)_1_Luc_Viatour.jpg)
2 tl hampunsiemenrouhetta2 tl sesaminsiemeniä
avokado
kiivi
1 dl mustikoita
2,5 dl soijajuomaa
Kaikki soseeksi sauvasekoittimella.
NAM!!!
(kuvasta kiitos: Luc Viatour / www.Lucnix.be)
Raakakakkuversio mutakakusta!!
Tätä aion ehdottomasti testata lähitulevaisuudessa. Laitan tänne muutaman reseptin, joita aion kokeilla, ja tämä on niistä yksi... Kun olen tehnyt kakun ja maistellut sitä, kirjoitan tänne, miltä maistui! :) Resepti löytyy, kun klikkaat linkkiä.
Suussasulavan terveellinen mutakakku
maanantai 3. helmikuuta 2014
Paljonko eri ruoka-aineet painavat?
Alan koota tänne eri ruoka-aineita ja niiden painoja (esimerkiksi paljonko painaa desi saksanpähkinöitä tai 1 tl hampunsiemenrouhetta), koska itse kaipasin näitä tietoja, voidakseni käyttää kalorilaskuria, mutta nyt minulla on digitaalivaaka (uusi hieno leluni!).
Hampunsiemenrouhe 1 tl = 2,5 g
Sesaminsiemenet 1 tl = 2,5 g
Maapähkinävoi 1 rkl = 15 g
Mustikat 1 dl = 50 g
Vadelmat 1 dl = 50 g
Hampunsiemenrouhe 1 tl = 2,5 g
Sesaminsiemenet 1 tl = 2,5 g
Maapähkinävoi 1 rkl = 15 g
Mustikat 1 dl = 50 g
Vadelmat 1 dl = 50 g
Ruokavaliomuutos edistyy!
Liityin siis vajaa viikko sitten kalorilaskuri.fi-palveluun, koska olen sen sorttinen ihminen, kun näen kaiken mustaa valkoisella ja konkreettisesti laskettuna, kykenen pysymään tavoitteissani. En yritä siis laihduttaa (tai no, 2 kg voisi tippua), olen niitä ihmisiä, jotka ovat koko ikänsä olleet ohuita eivätkä liho millään. Tavoitteeni on siis ihan vaan terveys / terveellinen ruokavalio.
Noudatan nyt 28-17-55 proteiini-hiilihydraatti-rasva-suhdetta (myös 20-20-60 on OK). Näin hiilareita tulee suunnilleen 65 g/vrk, mikä on tavoitteeni ja loput päivän kalorit tulee proteiineista ja rasvoista, proteiineja noin 107 g/vrk ja rasvoja 94g/vrk.
Ennen kuin aloin käyttää kalorilaskuria söin tietämättäni väärin. Eli lopetin leivän syönnin joulukuussa ja siitä aloin sitten jotenkin siinä sivussa sitten karsia vähin erin viljoja ja kaikkia tärkkelyspitoisia turhakkeita (kuten peruna) pois. Olen jo lähemmäs 10 vuotta unelmoinut kokeilevani gluutenitonta ja sokeritonta ruokavaliota, mutta en ole kyennyt moiseen tempaukseen heikon itsekurin takia. Jostain syystä nyt pystyn. Aihetta (miksi nyt pystyn tähän) käsitellään aiemmassa kirjoituksessani How I changed my life (and learned/acquired self-discpline).
Ruokavaliomuutoksen aiheuttamia ongelmia
Aiemmissa kirjoituksissa olen käsitellyt myös ruokavaliomuutoksen aiheuttamia ongelmia kuten jatkuvaa näläntunnetta. Oireet alkoivat täsmälleen vuodenvaihteessa eli olin koko ajan nälkäinen, nälkäisenä esiintyi lievää pahoinvointia, mielialat alkoivat heitellä omituisesti yms. Oletettavasti pahoinvointi liittyi liian vähäiseen kokonaiskalorimäärään eli söin liian vähän, kun en vielä osannut oikein korvata karsimiani aineita (kuten leipää) muulla. Mielialanvaihtelut yms. selittynevät hormonitoiminnan muutoksilla. Jos on koko ikänsä puputtanut pääasiassa leipää, leipää ja vielä kerran leipää ja hiilarien saanti ollut sellaiset 300 g/vrk tai jopa ylikin ja sitten yhtäkkiä elimistön hiilarisaanti (+ gluteenin saanti) romautetaan, elimistöllä todennäköisesti vie hetken sopeutua asiaan. Gluteenihan muuttuu elimistössä sokeriksi, joten elänyt varmaan pysyvässä sokeripöllyssä.
Nyt on hyvä olo
Kun laskin noin viikko sitten kalorilaskurilla huvikseni päivän syömiseni, hämmästyin. Sain hiilareita noin 150 g/vrk, vaikka luulin, että söin niitä jo todella vähän. Kun poistin päivän ravintosaldosta 2 riisikakkua, 1 hapankorpun ja 4 palaa suklaata, sain hiilarit noin 70 grammaan. Silloin vasta tajusin, että minun täytyy karsia melkein kaikki tuollaiset hiilaripesäkkeet pois. Otin tavoitteeksi syödä 60-70 g hiilareita vuorokaudessa, koska en halua ketoosiin, ja 50 g/vrk on hard core meininkiä. Joten haluan pysyä vähän 50 gramman yläpuolella. Kun laihtuakaan ei tarvi. Tuollainen määrä, johon pyrin, tulee täyteen vihanneksista yms. joita puputan.
Ja nyt olen siis syönyt "oikein" 5 päivää ja kas, kaikki ongelmat ovat poistuneet. En ole nälkäinen. Mieliala on todella hyvä. Pahoinvointia ei ole ollut.
Hiilarien ja sokerin kammottava vaikutus
Olen huomannut kiinnostavan asian. Nyt kun syön paljon entistä vähemmän hiilareita ja sokeria (sokeria en käytä oikeastaan OLLENKAAN tällä hetkellä, makeutan teen hunajalla ja muuten en oikeastaan makeuta mitään ja herkkuja en ole juuri syönyt nyt 5 päivään), seuraa kauheita, jos sorrun porsastelemaan. Tein nimittäin sellaisen havainnon, että ne päivät, jolloin mielialani heittivät rajusti NEGATIIVISEEN suuntaan, seurasivat aina mässäilyä. Minulle tuli todella voimakkaita ahdistus- ja masennustiloja, jopa itsetuhoisuutta ja hallitsematonta käytöstä, jos sorruin porsastelemaan. Kerran söin esimerkiksi valtavan kasan aakkoskarkkeja, ja seuraava päivä oli hirveä. Ja viime viikon keskiviikkona porsastelin kuin mielipuolinen, koska olin väsynyt ja sorruin siaksi, ja kalorilaskurin mukaan söin yli 300 g hiilareita (pullan ja lakua ja vähän suklaata). Seuraavat kaksi päivää olivat kuin painajaisesta.
Olen tullut siihen tulokseen, etten voi enää herkutella ja lipsahdella, koska nyt elimistöni ei enää huoli moista paskaa sisäänsä. Ilmeisesti aikaisemmin, kun elin miltei pelkillä hiilareilla ja leivällä ja sokerilla, pieni ylimääräinen herkkuporsastelu siihen sekaan ei aiheuttanut elimistössä mitään havaittavaa muutosta. Olin adaptoitunut. Pysyvässä hiilari- ja sokeripöllyssä. Numb.
Nyt ero on valtava.
No, tämä motivoi pysymään raiteilla.
Herkuttelu uudella ruokavaliolla
Eilen Miikka (mieshenkilöni) halusi herkutella ja osti pienen karkkipussin ja lakupussin. Ostettiin myös raakasuklaata ja keksejä. Ajattelin, että voin syödä yhden keksin (10g hiilareita). Ajattelin, että pieni kasa lakujakin mahtuisi herkkupäivääni, mutta kun katsoin lakupussin selosteen, järkytyin... 100 grammassa lakua on melkein 80 g hiilareita... Kiva. Eli jos söisi 1/3 pussista, saisi jo yli päivän hiilarit... Punnitsin yhden lakun ja se painoi niin paljon, että 10 g hiilareita tuli jo KAHDESTA lakupalasta... Sillä ei paljon herkutella. Hyvästi siis lakritsa (tai ehkä pienen pieni lakupötkö joskus sallitaan). Sallin itseni popsia 4 palaa. Maistoin myös raakasuklaata, mutta en pitänyt siitä, kun sen maku oli mansikka ja kerma. Pelkkä tumma suklaa ois ollut parempaa. Lopulta hain pähkinöitä ja siemeniä. Ei hiilareita ja niitä on kiva popsia elokuvan aikana!
Olen päättänyt sallia itselleni 1 herkkupäivän (ehkä 2) viikossa. Silloin pyrin todella tarkasti karsimaan hiilarit, jotta jää "tilaa" pienelle possuttelulle :). Eiliset pikku herkuttelut toivat ehkä melkein 40 g hiilareita, mutta minimoin ne muuten päivän aikana, joten lopputulos oli kuitenkin ok eli noin 80g.
Ja kyllä, minä NAUTIN tällaisesta laskemisesta ja säätämisestä :). Varmaan tämä asperger näkyy tässä. Siis minusta tämä on todella HAUSKAA. Muuntaa ravitsemus faktoiksi ja lukuarvoiksi.
Aion opetella tekemään raakakakkuja. Nami nam.
Mutta itseasiassa minun ei edes ole kauheasti tehnyt mieli herkutella moneen päivään. Nautin syömisestä enemmän kuin koskaan elämässäni, koska kaikki mitä syön on todella terveellistä JA herkullista, joten hiveleviä makunautintoja boostaa säteilevän puhdas omatunto – tai vieläkin parempaa – tietoisuusjokaisen suupalan hyvää tekevistä vaikutuksista. Minä todella rakastan laittaa ruokaa (mistä en ole ikinä ennen nauttinut) ja syödä juuri näin kun syön.
Paluu vanhaan mahdotonta?
Joitain päiviä sitten ajattelin, että pitäisikö minun palata vanhalle ruokavaliolle 2-4 viikoksi ja kokeilla, poistuvatko oudot oireeni sillä (nälkä, mielialojen heittely yms.). Mutta totesin, että en pysty. En pysty nielemään sitä kamalaa viljaa sellaisia määriä. Hyi yök en. Tuli kuvotus. Joten päätin sen sijaan terästäytyä entisestään ja karsia vielä tiukemmin sokerit ym. pois. Ja se onkin auttanut. Nyt on tosi hyvä olo.
Tänään aion kyllä suurherkutella sämpylällä... Ostin sellaisia tänään leivottuja (ostettaessa vielä lämpimiä) timanttisämpylöitä 2 kpl ja syön puolikkaan sämpylän illalla voin kanssa ja luultavasti pyörryn... :) Nam. Nam. Nam. Söin myös yhden paheellisen keksin tänään. Iltapalaksi tarviikin keksiä jotain, missä ei ole oikeastaan YHTÄÄN hiilareita, koska päivän hiilarisaldo tullee sämpylän myötä täyteen... Jep, tarkistin juuri laskurilla, sieltä löytyy Fazerin timanttisämpylä (monivilja) ja puolikas sämpylä on jo noin 20 g hiilareita. Siis oikeasti. YKSI kokonainen sämpylä olisi jo 50 g hiilareita!!! Hirvittää ajatella sitä hiilarien määrää, minkä olen elämäni aikana joka päivä puputtanut poskeeni. Yh. Joten iltapalaksi varmaan munia ja karjalanpaistilihoja tai kuhaa tms. Rasvaa ja proteiinia, kiitos.
:) Happy
Linkki:
Noudatan nyt 28-17-55 proteiini-hiilihydraatti-rasva-suhdetta (myös 20-20-60 on OK). Näin hiilareita tulee suunnilleen 65 g/vrk, mikä on tavoitteeni ja loput päivän kalorit tulee proteiineista ja rasvoista, proteiineja noin 107 g/vrk ja rasvoja 94g/vrk.
Ennen kuin aloin käyttää kalorilaskuria söin tietämättäni väärin. Eli lopetin leivän syönnin joulukuussa ja siitä aloin sitten jotenkin siinä sivussa sitten karsia vähin erin viljoja ja kaikkia tärkkelyspitoisia turhakkeita (kuten peruna) pois. Olen jo lähemmäs 10 vuotta unelmoinut kokeilevani gluutenitonta ja sokeritonta ruokavaliota, mutta en ole kyennyt moiseen tempaukseen heikon itsekurin takia. Jostain syystä nyt pystyn. Aihetta (miksi nyt pystyn tähän) käsitellään aiemmassa kirjoituksessani How I changed my life (and learned/acquired self-discpline).
Ruokavaliomuutoksen aiheuttamia ongelmia
Aiemmissa kirjoituksissa olen käsitellyt myös ruokavaliomuutoksen aiheuttamia ongelmia kuten jatkuvaa näläntunnetta. Oireet alkoivat täsmälleen vuodenvaihteessa eli olin koko ajan nälkäinen, nälkäisenä esiintyi lievää pahoinvointia, mielialat alkoivat heitellä omituisesti yms. Oletettavasti pahoinvointi liittyi liian vähäiseen kokonaiskalorimäärään eli söin liian vähän, kun en vielä osannut oikein korvata karsimiani aineita (kuten leipää) muulla. Mielialanvaihtelut yms. selittynevät hormonitoiminnan muutoksilla. Jos on koko ikänsä puputtanut pääasiassa leipää, leipää ja vielä kerran leipää ja hiilarien saanti ollut sellaiset 300 g/vrk tai jopa ylikin ja sitten yhtäkkiä elimistön hiilarisaanti (+ gluteenin saanti) romautetaan, elimistöllä todennäköisesti vie hetken sopeutua asiaan. Gluteenihan muuttuu elimistössä sokeriksi, joten elänyt varmaan pysyvässä sokeripöllyssä.
Nyt on hyvä olo
Kun laskin noin viikko sitten kalorilaskurilla huvikseni päivän syömiseni, hämmästyin. Sain hiilareita noin 150 g/vrk, vaikka luulin, että söin niitä jo todella vähän. Kun poistin päivän ravintosaldosta 2 riisikakkua, 1 hapankorpun ja 4 palaa suklaata, sain hiilarit noin 70 grammaan. Silloin vasta tajusin, että minun täytyy karsia melkein kaikki tuollaiset hiilaripesäkkeet pois. Otin tavoitteeksi syödä 60-70 g hiilareita vuorokaudessa, koska en halua ketoosiin, ja 50 g/vrk on hard core meininkiä. Joten haluan pysyä vähän 50 gramman yläpuolella. Kun laihtuakaan ei tarvi. Tuollainen määrä, johon pyrin, tulee täyteen vihanneksista yms. joita puputan.
Ja nyt olen siis syönyt "oikein" 5 päivää ja kas, kaikki ongelmat ovat poistuneet. En ole nälkäinen. Mieliala on todella hyvä. Pahoinvointia ei ole ollut.
Hiilarien ja sokerin kammottava vaikutus
Olen huomannut kiinnostavan asian. Nyt kun syön paljon entistä vähemmän hiilareita ja sokeria (sokeria en käytä oikeastaan OLLENKAAN tällä hetkellä, makeutan teen hunajalla ja muuten en oikeastaan makeuta mitään ja herkkuja en ole juuri syönyt nyt 5 päivään), seuraa kauheita, jos sorrun porsastelemaan. Tein nimittäin sellaisen havainnon, että ne päivät, jolloin mielialani heittivät rajusti NEGATIIVISEEN suuntaan, seurasivat aina mässäilyä. Minulle tuli todella voimakkaita ahdistus- ja masennustiloja, jopa itsetuhoisuutta ja hallitsematonta käytöstä, jos sorruin porsastelemaan. Kerran söin esimerkiksi valtavan kasan aakkoskarkkeja, ja seuraava päivä oli hirveä. Ja viime viikon keskiviikkona porsastelin kuin mielipuolinen, koska olin väsynyt ja sorruin siaksi, ja kalorilaskurin mukaan söin yli 300 g hiilareita (pullan ja lakua ja vähän suklaata). Seuraavat kaksi päivää olivat kuin painajaisesta.Olen tullut siihen tulokseen, etten voi enää herkutella ja lipsahdella, koska nyt elimistöni ei enää huoli moista paskaa sisäänsä. Ilmeisesti aikaisemmin, kun elin miltei pelkillä hiilareilla ja leivällä ja sokerilla, pieni ylimääräinen herkkuporsastelu siihen sekaan ei aiheuttanut elimistössä mitään havaittavaa muutosta. Olin adaptoitunut. Pysyvässä hiilari- ja sokeripöllyssä. Numb.
Nyt ero on valtava.
No, tämä motivoi pysymään raiteilla.
Herkuttelu uudella ruokavaliolla
Eilen Miikka (mieshenkilöni) halusi herkutella ja osti pienen karkkipussin ja lakupussin. Ostettiin myös raakasuklaata ja keksejä. Ajattelin, että voin syödä yhden keksin (10g hiilareita). Ajattelin, että pieni kasa lakujakin mahtuisi herkkupäivääni, mutta kun katsoin lakupussin selosteen, järkytyin... 100 grammassa lakua on melkein 80 g hiilareita... Kiva. Eli jos söisi 1/3 pussista, saisi jo yli päivän hiilarit... Punnitsin yhden lakun ja se painoi niin paljon, että 10 g hiilareita tuli jo KAHDESTA lakupalasta... Sillä ei paljon herkutella. Hyvästi siis lakritsa (tai ehkä pienen pieni lakupötkö joskus sallitaan). Sallin itseni popsia 4 palaa. Maistoin myös raakasuklaata, mutta en pitänyt siitä, kun sen maku oli mansikka ja kerma. Pelkkä tumma suklaa ois ollut parempaa. Lopulta hain pähkinöitä ja siemeniä. Ei hiilareita ja niitä on kiva popsia elokuvan aikana!
Olen päättänyt sallia itselleni 1 herkkupäivän (ehkä 2) viikossa. Silloin pyrin todella tarkasti karsimaan hiilarit, jotta jää "tilaa" pienelle possuttelulle :). Eiliset pikku herkuttelut toivat ehkä melkein 40 g hiilareita, mutta minimoin ne muuten päivän aikana, joten lopputulos oli kuitenkin ok eli noin 80g.
Ja kyllä, minä NAUTIN tällaisesta laskemisesta ja säätämisestä :). Varmaan tämä asperger näkyy tässä. Siis minusta tämä on todella HAUSKAA. Muuntaa ravitsemus faktoiksi ja lukuarvoiksi.
Aion opetella tekemään raakakakkuja. Nami nam.
Mutta itseasiassa minun ei edes ole kauheasti tehnyt mieli herkutella moneen päivään. Nautin syömisestä enemmän kuin koskaan elämässäni, koska kaikki mitä syön on todella terveellistä JA herkullista, joten hiveleviä makunautintoja boostaa säteilevän puhdas omatunto – tai vieläkin parempaa – tietoisuusjokaisen suupalan hyvää tekevistä vaikutuksista. Minä todella rakastan laittaa ruokaa (mistä en ole ikinä ennen nauttinut) ja syödä juuri näin kun syön.
Paluu vanhaan mahdotonta?
Joitain päiviä sitten ajattelin, että pitäisikö minun palata vanhalle ruokavaliolle 2-4 viikoksi ja kokeilla, poistuvatko oudot oireeni sillä (nälkä, mielialojen heittely yms.). Mutta totesin, että en pysty. En pysty nielemään sitä kamalaa viljaa sellaisia määriä. Hyi yök en. Tuli kuvotus. Joten päätin sen sijaan terästäytyä entisestään ja karsia vielä tiukemmin sokerit ym. pois. Ja se onkin auttanut. Nyt on tosi hyvä olo.
:) Happy
Linkki:
Need A Paleo Meal Plan? (Don’t Over-Think It!)
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Minun kissaelämäni
Olen lukuisista syistä johtuen omistanut paljon kissoja. Alkuperäinen kissaperheeni oli TÄYDELLINEN ja rakastin niitä NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN paljon ja olisin halunnut elää niiden kanssa koko elämäni. Mutta valitettavasti näin ei tapahtunut. Tein sen virheen, että vein kahta niistä (sisarukset, jotka otin ensimmäiseksi ja sitten myöhemmin tuli vielä kolmas) pentuina valjaissa... Toinen RAKASTI ulkona olemista tolkuttomasti (toinen pelkäsi eikä tykännyt yhtään) ja oppi parkumaan ovella. Joten kun muutettiin Pispalaan omakotitaloalueelle tein sen virheen, että päästin kissani ulkoilemaan vapaina... Ja pian katosi ensimmäinen ja parin kuukauden päästä toinen. :( Muuta selitystä en keksi, kuin että joku tappoi ne tai otti ne. Ne eivät liikkuneet kuin ihan lähinaapurien alueilla, joten satuttiin ilmeisesti asumaan huonossa kohdassa. Pian sen jälkeen muutettiin muualle, kerrostaloon ja jäljelle jäänyt kissa ei päässyt enää ulos. En HALUNNUT päästää sitä (en ikinä enää päästä yhtäkään kissaa ulos) + asuimme paikassa, jossa se ei mitenkään ollut muutenkaan järkevää. Mutta jäljelle oli jäänyt juuri se fanaattisin ulkoilija ja se HUUSI ja HUUSI päivät pitkät oven edessä. Muutettiin Kissanmaalle puukerrostaloon, jossa pystyin rakennuksen puolesta päästämään sitä ulos mutta talon toisella puolella oli iso autotie, päästin sitä silti välillä ulos, kun se REPI oven ihan silpuksi muuten. Tilanne oli ihan toivoton. Sitten muutettiin Nokialle kerrostaloon, josta sitä ei pystynyt mitenkään päästämään ulos, ja sitten minä päätin luovuttaa ja etsin sille kodin maalta. Rosa saikin todella hyvän kodin ja vietti elämänsä viimeisen vuoden onnellisena. Se kuoli perinnölliseen sairauteen, joka sillä oli ollut piilevänä, ja josta en ollut tiennyt mitään. Se on joku autoimmuunisairaus, jota esiintyy yleisesti isoissa sisäsiittoisissa kissapopulaatioissa, jollaisesta Rosankin olin hakenut.
Olimme ottaneet 3 kissanpentua sinä kesänä, kun kissani katosivat, paikkaamaan kutistunutta kissaperhettä, mutta nämäkin ovat jatkaneet uusiin koteihin monimutkaisista syistä johtuen. Parisuhteeni oli huono ja muutettiin erilleen pariksi vuodeksi ja sitten taas yhteen ja siinä sotkussa (meille oli tullut vauvakin) kissaluku hupeni yhteen.
Näiden uusien kissojen kanssa huomasin, ettei monta kissaa aina ole hyvä asia. Aina kemiat ei pelaa yhteen. Lilli oli uusista pennuista pienikokoisin ja aroin ja se jäi totaalisesti sisarustensa jalkoihin nokkimisjärjestyksessä. Varsinkin roteva velipoika jyräsi sen TÄYSIN leikeissä ja huomiossa. Asialle ei vaan voinut oikein tehdä mitään kun oli 4 kissaa huomioitavana. Yritin jossain vaiheessa viedä sitä erilliseen huoneeseen leikkimään yms, mutta se oli aika laiha apu, jos se pienen hetken silloin tällöin sai kaipaamaansa ihmishuomiota ja leikkiä. Se pissaili stressin takia milloin mihinkäkin. Näin siitä, että sillä on IHANA luonne ja että jos olisin saanut pitää sen ainoana kissana ja antaa sisarukset pois, siitä sukeutuisi oikea pikku lutunen, sellainen, joka juttelee paljon ja leikkii ja puskee ja on todella seurallinen pikkuvauva. Joten siinä avoeron yhteydessä tein sen ratkaisun, että etsin sille uuden kodin. Halusin, että se pääsee ainoaksi kissaksi jonnekin. Ja se saikin hyvän kodin jossa siitä tuli hyvin onnellinen ja juuri sellainen millainen ajattelin sen olevan, kun se pääsisi pois sisarustensa jaloista.
Avoeron yhteydessä myös ainoa kollipoika päätyi ex-mieheni vanhemmille ja jäi sinne. Yksi seurasi vielä mukana poikaystäväni uuteen asuntoon, mutta kun muutimme yhteen pari vuotta myöhemmin yhteinen lapsemme oli noin 3-vuotias ja kissaparka pelkäsi lasta KUOLLAKSEEN. Siis olisi ollut eläinrääkkäystä pitää kissaa, joten etsin sille uuden kodin. Halusin, että se päätyisi mieluiten eläkeläiskotiin, rauhalliseen kotiin kerrostaloon (ei missään nimessä ulos). Ja juuri sellaiseen kotiin se pääsikin.
Ja niin olivat kaikki menneet. 2,5-vuotta sitten otin 2 pentua, jotka nyt asustavat kanssani. Veljekset Mauri ja Nakke. Tarkoitus oli pitää ne loppuelämänsä, mutta nyt on taas käynyt niin, ettei kissojen kemia ole optimaalinen. Keskenään tulevat kyllä toimeen hyvin ja ovat läheisiä ja nukkuvat yhdessä usein, mutta luonteiltaan ovat niin erilaiset ja tämän Maurin kanssa on vähän sama tilanne kuin Lillin kanssa. Ei kyllä lainkaan yhtä paha, mutta Mauri on paljon rauhallisempi kuin veljensä ja jää totaalisesti jalkoihin leikeissä ja huomiossa. Tämä toinen kun on todellinen vilpertti, TODELLA utelias ja leikkisä ja seurallinen ja velmuilija. Eli jotta Mauri saisi leikkiä, se pitäisi taas viedä eri huoneeseen. Ja se ei pysty muodostamaan nyt ihmisen kanssa niin läheistä suhdetta kuin näen, että se ehkä haluaisi ja voisi. Lisäksi Nakke ei saa Maurista kunnollista leikkiseuraa, koska Mauri on liian rauhallinen.
Joten kun (nykyinen) poikaystäväni puoliksi leikillään kysyi, voiko ottaa Maurin, sanoin että voi. Haluaisin, että Mauri saisi oman ihmisen, ja PAAALJON huomiota ja kodin, jossa se saisi leikkiä rauhassa. Uskon, että siitä tulisi onnellisempi. Nakke ei voi missään nimessä olla ainoa kissa, joten etsin sille leikkikaveria. Etsin sellaista oikein leikkisää ja ulospäinsuuntautunutta touhupakkausta, että sopivat yhteen.
Voi tosin olla, että Mauri vielä tulee takaisin. Seuraamme tilannetta. Jos se tulee takaisin, sitten se jää varmaan pysyvästi tänne, koska sen ei ole niin huono olla, että alkaisin ETSIMÄÄN sille toista kotia, ja koitan ehkä sitten panostaa enemmän siihen, että se saisi huomiota ja leikkiä eli käytännössä siis sulkeudun sen kanssa välillä jonnekin kaksin. Tavallaan haluaisin pitää juuri Maurin, se on IHANA kissa ja jos sen kanssa saisi olla KAKSIN, se veisi varmasti sydämeni kokonaan ja meistä tulisi parhaat kaverit. Nyt näissä olosuhteissa se ei onnistu, kun se jää vain taustalle väkisinkin. Siis se itse on veljensä takia jotenkin vähän vetäytyvä, mitä se ei olisi yksin. :(
Olen huomannut, että kissojen lukumäärä ei ole lainkaan ongelmaton kysymys. Tavallaan 1 kissa olisi paras vaihtoehto, ettei käy niin, että joku arempana tai rauhallisempana jää vauhtiveikkojen jalkoihin. Mutta toisaalta kissat ovat tosi seurallisia ja läheisyydenkipeitä ja leikkisiä ja kaveri tekee hyvää. Pitäisi löytää optimaalinen kokoonpano, mutta se taas ei välttämättä ole aina niin yksinkertaista.
Mutta nyt etsin siis Nakelle leikkikaveria. Saisivat yhdessä torveloida ympäri asuntoa.
Ulos en päästä yhtäkään kissaa KOSKAAN. En edes valjaissa, etteivät opi naukumaan ulos. Lasitettu parveke löytyy. Kesäisin saa siellä touhuta. Taidan kantaa raapimispuun sinne kesällä tai ostan sinne toisen, siis sellanen iso kiipeilypuu, niin ne voi kurkkia ikkunoista samalla kun kiipeilevät.
Tarkoitus on saada aikaan sellainen kissaperhe, jotka saavat viettää luonani loppuelämänsä. Valitettavasti kissaelämä on ollut hieman kaoottista tähän asti :(.
Eevi (tyttäreni) on nyt siis 5,5 vuotias ja alkaa olla siinä iässä, että osaisi varmaan jo ihan hyvin toimia kissojen kanssa, mutta nuo nykyiset kissat on oppineet pelkäämään Eeviä, kun se oli niin pieni kissojen tullessa. Siksi haaveilen myös paksusta aikuisesta kissanrötköstä, joka olisi tooooosi rauhallinen ja vetelä ja ihmisrakas, ja viihtyisi sylissä ja Eevi saisi siitä kaverin. 4 kissaa on kuitenkin ehkä liikaa... Joten katsotaan.
Nyt onneksi näyttää tulevaisuus aika rauhalliselta ja vakaalta. Lapsen takia ei voi enää harrastaa jatkuvaa muuttamista ja parisuhdekin on hyvä.
Olimme ottaneet 3 kissanpentua sinä kesänä, kun kissani katosivat, paikkaamaan kutistunutta kissaperhettä, mutta nämäkin ovat jatkaneet uusiin koteihin monimutkaisista syistä johtuen. Parisuhteeni oli huono ja muutettiin erilleen pariksi vuodeksi ja sitten taas yhteen ja siinä sotkussa (meille oli tullut vauvakin) kissaluku hupeni yhteen.
Näiden uusien kissojen kanssa huomasin, ettei monta kissaa aina ole hyvä asia. Aina kemiat ei pelaa yhteen. Lilli oli uusista pennuista pienikokoisin ja aroin ja se jäi totaalisesti sisarustensa jalkoihin nokkimisjärjestyksessä. Varsinkin roteva velipoika jyräsi sen TÄYSIN leikeissä ja huomiossa. Asialle ei vaan voinut oikein tehdä mitään kun oli 4 kissaa huomioitavana. Yritin jossain vaiheessa viedä sitä erilliseen huoneeseen leikkimään yms, mutta se oli aika laiha apu, jos se pienen hetken silloin tällöin sai kaipaamaansa ihmishuomiota ja leikkiä. Se pissaili stressin takia milloin mihinkäkin. Näin siitä, että sillä on IHANA luonne ja että jos olisin saanut pitää sen ainoana kissana ja antaa sisarukset pois, siitä sukeutuisi oikea pikku lutunen, sellainen, joka juttelee paljon ja leikkii ja puskee ja on todella seurallinen pikkuvauva. Joten siinä avoeron yhteydessä tein sen ratkaisun, että etsin sille uuden kodin. Halusin, että se pääsee ainoaksi kissaksi jonnekin. Ja se saikin hyvän kodin jossa siitä tuli hyvin onnellinen ja juuri sellainen millainen ajattelin sen olevan, kun se pääsisi pois sisarustensa jaloista.
Avoeron yhteydessä myös ainoa kollipoika päätyi ex-mieheni vanhemmille ja jäi sinne. Yksi seurasi vielä mukana poikaystäväni uuteen asuntoon, mutta kun muutimme yhteen pari vuotta myöhemmin yhteinen lapsemme oli noin 3-vuotias ja kissaparka pelkäsi lasta KUOLLAKSEEN. Siis olisi ollut eläinrääkkäystä pitää kissaa, joten etsin sille uuden kodin. Halusin, että se päätyisi mieluiten eläkeläiskotiin, rauhalliseen kotiin kerrostaloon (ei missään nimessä ulos). Ja juuri sellaiseen kotiin se pääsikin.
Ja niin olivat kaikki menneet. 2,5-vuotta sitten otin 2 pentua, jotka nyt asustavat kanssani. Veljekset Mauri ja Nakke. Tarkoitus oli pitää ne loppuelämänsä, mutta nyt on taas käynyt niin, ettei kissojen kemia ole optimaalinen. Keskenään tulevat kyllä toimeen hyvin ja ovat läheisiä ja nukkuvat yhdessä usein, mutta luonteiltaan ovat niin erilaiset ja tämän Maurin kanssa on vähän sama tilanne kuin Lillin kanssa. Ei kyllä lainkaan yhtä paha, mutta Mauri on paljon rauhallisempi kuin veljensä ja jää totaalisesti jalkoihin leikeissä ja huomiossa. Tämä toinen kun on todellinen vilpertti, TODELLA utelias ja leikkisä ja seurallinen ja velmuilija. Eli jotta Mauri saisi leikkiä, se pitäisi taas viedä eri huoneeseen. Ja se ei pysty muodostamaan nyt ihmisen kanssa niin läheistä suhdetta kuin näen, että se ehkä haluaisi ja voisi. Lisäksi Nakke ei saa Maurista kunnollista leikkiseuraa, koska Mauri on liian rauhallinen.
Joten kun (nykyinen) poikaystäväni puoliksi leikillään kysyi, voiko ottaa Maurin, sanoin että voi. Haluaisin, että Mauri saisi oman ihmisen, ja PAAALJON huomiota ja kodin, jossa se saisi leikkiä rauhassa. Uskon, että siitä tulisi onnellisempi. Nakke ei voi missään nimessä olla ainoa kissa, joten etsin sille leikkikaveria. Etsin sellaista oikein leikkisää ja ulospäinsuuntautunutta touhupakkausta, että sopivat yhteen.
Voi tosin olla, että Mauri vielä tulee takaisin. Seuraamme tilannetta. Jos se tulee takaisin, sitten se jää varmaan pysyvästi tänne, koska sen ei ole niin huono olla, että alkaisin ETSIMÄÄN sille toista kotia, ja koitan ehkä sitten panostaa enemmän siihen, että se saisi huomiota ja leikkiä eli käytännössä siis sulkeudun sen kanssa välillä jonnekin kaksin. Tavallaan haluaisin pitää juuri Maurin, se on IHANA kissa ja jos sen kanssa saisi olla KAKSIN, se veisi varmasti sydämeni kokonaan ja meistä tulisi parhaat kaverit. Nyt näissä olosuhteissa se ei onnistu, kun se jää vain taustalle väkisinkin. Siis se itse on veljensä takia jotenkin vähän vetäytyvä, mitä se ei olisi yksin. :(
Olen huomannut, että kissojen lukumäärä ei ole lainkaan ongelmaton kysymys. Tavallaan 1 kissa olisi paras vaihtoehto, ettei käy niin, että joku arempana tai rauhallisempana jää vauhtiveikkojen jalkoihin. Mutta toisaalta kissat ovat tosi seurallisia ja läheisyydenkipeitä ja leikkisiä ja kaveri tekee hyvää. Pitäisi löytää optimaalinen kokoonpano, mutta se taas ei välttämättä ole aina niin yksinkertaista.
Mutta nyt etsin siis Nakelle leikkikaveria. Saisivat yhdessä torveloida ympäri asuntoa.
Ulos en päästä yhtäkään kissaa KOSKAAN. En edes valjaissa, etteivät opi naukumaan ulos. Lasitettu parveke löytyy. Kesäisin saa siellä touhuta. Taidan kantaa raapimispuun sinne kesällä tai ostan sinne toisen, siis sellanen iso kiipeilypuu, niin ne voi kurkkia ikkunoista samalla kun kiipeilevät.
Tarkoitus on saada aikaan sellainen kissaperhe, jotka saavat viettää luonani loppuelämänsä. Valitettavasti kissaelämä on ollut hieman kaoottista tähän asti :(.
Eevi (tyttäreni) on nyt siis 5,5 vuotias ja alkaa olla siinä iässä, että osaisi varmaan jo ihan hyvin toimia kissojen kanssa, mutta nuo nykyiset kissat on oppineet pelkäämään Eeviä, kun se oli niin pieni kissojen tullessa. Siksi haaveilen myös paksusta aikuisesta kissanrötköstä, joka olisi tooooosi rauhallinen ja vetelä ja ihmisrakas, ja viihtyisi sylissä ja Eevi saisi siitä kaverin. 4 kissaa on kuitenkin ehkä liikaa... Joten katsotaan.
Nyt onneksi näyttää tulevaisuus aika rauhalliselta ja vakaalta. Lapsen takia ei voi enää harrastaa jatkuvaa muuttamista ja parisuhdekin on hyvä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)