Hmmm... Olen syönyt suunnilleen viikon ajan miten sattuu. Ihan vaan siksi, että suutuin. Tai kyllästyin. Kontrollointiin. Joten otin lomaa ja vapautin itseni täysin. Tosiasiassa olen kyllä aika pitkälti syönyt edelleen saman linjan mukaan, mutta en vaan ole tippaakaan kontrolloinut itseäni. Viikonloppuna ajattelin, että mun täytyisi palata vanhaan ruokavalioon, koska mulle tulee taas välillä niitä outoja psyykkisiä olotiloja (reagoin liian herkästi ja epävakaasti joinain päivinä joihinkin asioihin) ja myös fyysisiä, mutta olen huomannut, että en PYSTY. En vaan pysty enää syömään kuten ennen. Siis elämään leivällä jne. Joten minusta alkaa tuntua ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä sitten se, että karsin ne hiilarit melkein kokonaan. Siis en oikeasti HIILAREITA, vaan viljatuotteet yms. Mutta hiilarit nyt menee samalla aika pitkälti. Vihanneksia, hedelmiä yms. en rajoita enkä mieti. Mutta tosiasia on, että sen 1 viikon ajan, kun söin tosi tarkasti vain kokreintaan 70g hiilareita pvä, voin tosi hyvin kaikin tavoin. Jostain syystä, jos syön enemmän (esim 100g tai yli), alkaa tulla niitä outoja oloja, vaikka vanhassa ruokavaliossani, jossa hiilareita oli varmaan yli 300g pvä, niitä oloja ei ollut. Mutta itse selitän sen sillä, että elimistöni oli niin adaptoitunut hiilari- ja sokeritulvaan, että se oli turtunut. En tiedä. Mutta en pysty enää palaamaan siihen ja jos syön vähän hiilareita mutta silti "liikaa" eli yli 100g pvä, tulee outoja olotiloja. Joten hitto. Ei voi muuta tehdä kuin kuunnella itseään sitten ja hakea optimaalinen tila ravitsemuksen suhteen sen perusteella.
Olkoon niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti