Kyllä. Aloitettuani hiilarien vähentämisen (joskaan en alun alkaen tähdännyt siihen vaan kitkin vain leivän ruokavaliosta ja vähensin guttaperkkaa kuten perunaa, pastaa yms. mutta siinähän se väheni samalla) ihmettelin heitteleviä mielialoja. Hiljattain aloin havaita yhteyden. Porsasteltuani (sokeripitoisella / runsas hiilarisella ravinnolla) seuraava päivä oli aina kauhea (tai seuraavat pari kolme päivää). Ahdistusta, itkuinen olo, masennusta, jopa itsetuhoisuutta. Kaikkea aivan kamalaa.
Söin nyt viikon todella terveellisesti eli käytännössä ei ollenkaan valkoista sokeria ja hiilarit noin 70 g/vrk ja mieliala oli loistava ja olo hyvä.
Eilen... Sorruin porsaaksi. Annoin itselleni luvan heittää aivot narikkaan ja ostin irtokarkkeja (180 g) ja pikkuruisen tumma suklaa (85 %) -levyn (35 g).
Vaikea vielä sanoa mitään varmaksi (kirjoitan tähän raportin illalla olotilasta), mutta vaikuttaa siltä, että sokeri todellakin tekee minut hulluksi nyt, kun olen puhdistanut elimistöni siitä. Olen herännyt tänä yönä kolme kertaa (2 kertaa kuorsaukseen ja kerran kissan märkään nenään, joka änkesi naamaani) ja nyt en saa enää unta ja huomaan, että olotilani on outo... Nimittäin minua itkettää. Selittämättä. Mikä kuului juuri niihin oireisiin, joita minulle tuli sokeripossuttelun jälkeisinä päivinä.
Täydennän tämän raportin illalla. Tämä ei tietenkään ole tieteellinen tutkimus. Voihan kyse olla plasebosta. Mutta aiemmilla kerroilla EN keksinyt tai kuvitellut oireitani, koska en edes aluksi osannut yhdistää sitä sokeriin (hiilareihin). Ja jos olen tänään todella ahdistunut ja itsetuhoinen, en usko kuvittelevai tai keksiväni sitä tms.
Minusta tuntuu, että otan tavoitteeksi karsia karkit ja valkoisen sokerin ruokavaliostani PYSYVÄSTI. Loppuelämäksi. Huh huh. Jotta tämä olisi mahdollista eikä kävisi liian rankaksi (eli jotta pystyn tähän), joudun tinkimään liiasta ehdottomuudesta. Eli tumma suklaa kuuluu sallittuihin herkkuihin ja voin toisinaan ostaa 2–3 irtokarkkia tai pienen lakupötkön ja makustella. Ja ehkä joskus TOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOSI harvoin annan itseni pitää karkkijuhlat. TOSI harvoin. Siis esimerkiksi kerran vuodessa.
Olen jo edistynyt aivojeni kanssa, sillä viime päivinä, kun minun on tehnyt mieli herkkuja, olen aina mielihalun iskiessä tiedostanut, että kyse on tunteesta ja sanonut mielessäni itselleni: "Se on vain tunne. Vain tunne. Sitä ei tarvitse totella. Sen mukaan ei tarvitse toimia. Vastusta sitä. Toimi toisin. Valitse järjellä." Tämä on valtava saavutus, sillä tähän asti olen tajunnut aina vasta jälkeenpäin (koskee siis kaikkea tunneohjautuvaa toimintaa, katso tunneohjautumista koskeva artikkeli: ADHD ja tunneohjautuvuus), että voi ei, kyse oli tunteesta ja tunteita ei ole mikään pakko totella. Tunne ei pakota minua toimimaan eikä laittaa minua liikkumaan eikä ohjaile käsiäni ja suutani ja jalkojani. Aivoni ohjailevat. Aivoni päättävät. Ja minä voin ottaa itseni hallintaani ja päättää tunteiden sijasta. MINÄ voin päättää, mitä teen. Ei tunne.
Joten ehkä alan lähestyä pistettä, jossa saan itseni tietoiseen hallintaan ja lakkaan olemasta mielihalujen orja.
Ja jos sokeriporsastelu tekee minut möröttyneeksi ja olon kamalaksi, sen luulisi lisäävän motivaatiota.
Ai niin, tiedättekö, miksi ne hiilarit on pahasta? Miksi niitä pitää tarkkailla ja vähentää? Koska ne muuttuvat elimistössä sokeriksi. Siksi. Kun syö paljon hiilareita, verensokeri on koko ajan koholla ja elimistö joutuu tuottamaan tolkuttomasti insuliinia pitääkseen tilanteen hallinnassa. Lue artikkeli: Miksi hiilihydraatit ovat pahasta?
Tähän tulee siis vielä myöhemmin raportti siitä, millainen mielialani ja vointini oli tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti