Luen Karsten Alnaesin loistavaa kirjaa Herääminen - Euroopan historia 1300-1600-luvulla. Tarkalleen ottaen teos kuvaa siis enemmän renessanssiaikaa kuin myöhäiskeskiaikaa. Renessanssi katsotaan alkaneen 1400-luvulla ja kestäneen 1600-luvulle. Kirjassa käsitellään kuintenkin hyvin paljon 1300-lukua, joka on vielä keskiaikaa.Alnaesin kirja on loistava siksi, että se on kirjoitettu todella mukaansatempaavasti, kiinnostavasti ja elävästi ja se kuvailee menneiden aikojen ihmisten elämää todentuntuisesti: mitä he söivät, miten sairaudet ilmenivät jne. Historiallisen ajan elämästä ja yhteiskunnallisista oloista muodostuu varsin selkeä kuva.
Miksi elämä oli tuohon aikaan ilmeisen kamalaa?
Ensinnäkin nälän ja kovan ruumiillisen työn takia. Ihmiset kärsivät jatkuvasti aliravitsemuksesta, vääränlaisesta ravinnosta ja nälänhädästä. Ja ruoka pöytään saatiin tekemällä hyvin raskasta työtä. Ranskan ja Englannin hautausmailla on tehty kaivauksia ja löydetty paljon luurankoja, joissa alkeellisten työkalujen käytön ja raskaan työn jäljet näkyvät. "Monia ovat vaivanneet kihti nivelissä, ja rasitusvammat, nivelpussi- ja polvitulehdukset. Selkäranka on vääntynyt väärään asentoon, nikamat ovat kalkkeutuneet."
Ruokavalio on koostunut pääasiassa viljasta: "Yli 80 prosenttia tavallisen kansan proteiiniravinnosta tuli jauhoista." Etelässä on viljelty lähinnä vehnää ja syöty leipää, pohjoisessa on viljelty ruista, kauraa ja ohraa ja syöty puuroa. Vihanneksia ja hedelmiä syötiin kovin vähän ja "keskiajan ihmiset kärsivät luultavasti pysyvästä C-vitamiinin puutteesta".
1300-luvun alussa Euroopassa oli selvästi liikakansoitusta, mikä pahensi ravitsemustilannetta. "Hätätilaan jouduttiin usein vähäisestä syystä: pieniä häiriöitä kuljetuksissa, sadon epäonnistuminen, nautarutto tai laitumien kulottuminen..."
1300-luvun alkupuolella oli kuitenkin poikkeuksellisen kylmää ja sateista. "Pellot ja niityt veden peitossa. Vilja täysin laossa monilla seuduilla. Vihannespenkit muuttuneet liejulampareiksi... Jotekin tulvivat yli äyräittensä ja peittävät viinitarhoja, kyliä ja vehnäpeltoja." Kärsittiin kovasta nälästä ja ihmisiä kuoli monin paikoin kolminkertainen määrä normaalivuosiin verrattuna. Nälänhätä karsi väestöä ja helpotti eloonjääneiden oloja.
1300-luvun puolivälissä italialaiset kauppiaat toivat matkoiltaan mukana mustan surman. Rutto riehui Euroopassa 300 vuoden ajan ja pyyhki epidemian kohdanneesta kaupungista, kylästä tai yhteisöstä helposti vähintään 50% mennessään. "...kulkutauti tappo parissa vuodessa ainakin kolmanneksen tai ehkä jopa puolet Euroopan asukkaista eli 25–50 miljoonaa ihmistä".
Taudit ovatkin toinen syy siihen, miksi elämä keskiajalla ei juuri houkuttele. "Eurooppa koki yhä uusia tappavia kulkutauteja, jotka lakaisivat kyliä ja kaupunkeja tyhjiksi." Lehmiä ja muita eläimiä vaelteli ympäriinsä hylättyinä, pellot jäivät kyntämättä, kylät autioituivat. Ruton jälkeen pahin tappajatauti oli pilkkukuume, joka aiheutti korkean kuumeen, harhanäkyjä ja houreita, ankarat kivut ja pilkkuihottuman. "...tartunnan saaneista kuolee 60–90 prosenttia, ellei heitä hoideta tautiin tehoavalla antibiootilla". Lisäksi ihmisiä tappoivat spitaali, lavantauti ja kuppa. Lisäksi kylmyys ja märkyys "mursivat rukiin tavallisen vastustuskyvyn hyvin pieniä näkymättömiä streptokokkeja vastaan, jotka kasvattavat saastuttamiinsa tähkiin ns. torajyviä". Ihmissilmä ei huomaa tällaisia torajyviä. Ne ovat myrkyllisiä, mutta huomaamattomia. Kun sitten vilja jauhetaan ja tehdään leipää tai puuroa, "mikrobit myrkkyineen ovat mukana". Nämä mikrobit vaikuttavat mm. keskushermostoon. "...monet kokivat vaiketa tuskatiloja, he pyörtyilivät ja heidän korvissaan suhisi, heistä tuntui siltä kuin heitä olisi pistety kuumilla neuloilla, he saivat kouristuksia...harha-aistimuksia..." Siihen saattoi kuolla, mutta yleensä siitä toivuttiin. Ja torajyvien aiheuttamat vaivat olivat edellä mainituista sairauksista ehkä lievimpiä...
1300-luvun alun nälänhätä ja sen jälkeen iskenyt musta surma tekivät kuitenkin henkiin jääneiden elämästä aiempaa helpompaa. Talonpojat saattoivat ostaa omakseen tai vuokrata autioiksi jääneitä maita, "tilojen pinta-alat keskimäärin kolminkertaistuivat" ja "Heillä oli enemmän lehmiä, lampaita ja sikoja, ja he alkoivat viljellä uusia kasveja."
Kirjaa lukiessa tulee väkisinkin mieleen se, miten väestönkasvu pysyi ennen luonnollisin keinoin kurissa. Ihmisiä kuoli kaiken aikaa sairauksiin ja nälkään tai aliravitsemukseen. Nykyaikana, ainakin länsimaissa, nämä vitsaukset on saatu kuriin. Yksilöiden kannalta se on tietysti hienoa. Kuka ihmeessä haluaisi sairastua ruttoon ja olla täynnä löyhkääviä paiseita... Tai kuka haluaa kuolla nälkään? Mutta jos asiaa katsellaan toisenlaisesta perspektiivistä, asia on tietysti huono. On LUONNOLLISTA ja oikeastaan välttämätöntä, että kuolleisuus pysyy kohtuullisen suurena. Muutenhan ei mistään tule mitään. Tietysti voisi olla sekin vaihtoehto, että syntyvyys on olematonta ja monet ihmiset eivät esimerkiksi hanki lainkaan lapsia tai enintään sen yhden.
Mutta kyllä täytyy sanoa, että olen kiitollinen, kun elän NYT enkä silloin. Masu on täynnä laadukasta ja monipuolista ruokaa, sairaudet ja kivut hoidetaan ja elämä on aika leppoisaa.
Arvostelu Alnaesin Euroopan historiaa käsittelevästä kirjasarjasta Kemppinen-blogissa: Alnæs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti