Mielenkiintoista tässä on se, että raivaustyön yhteydessä alkaa psyykkisellä tasolla tapahtua jotakin...
Ongelma vaan on ollut siinä, että vaikka olen jo useamman vuoden hävittänyt tavaraa, sitä on edelleen jäätävästi. Olen nyt viime viikkojen aikana tajunnut, että vaaditaan paljon radikaalimpia otteita. Ja eräs ystäväni Facebookissa on juuri samaan aikaan hehkuttanut konmaria, ja päätin eilen illalla ostaa kyseisen kirjan, ja ostin sen e-kirjana, jotta pääsen heti hommiin.
"...pelkkään poistamiseen keskittyminen tekee tyytymättömäksi. Miksi? Koska meidän tulisi valita ne tavarat, jotka haluamme pitää, eikä niitä, joista haluamme päästä eroon.
Olin keskittynyt pois heittämiseen, tarpeettomien esineiden hävittämiseen, ja unohtanut tyystin minulle rakkaat tavarat, ne jotka halusin säilyttää. Tämän kokemuksen kautta tein sen johtopäätöksen, että paras tapa päättää, mitä säilyttää ja mistä luopua, on ottaa yksitellen esine käteen ja kysyä: ”Tuottaako tämä iloa?” Jos se tuottaa, pidä se. Jos se ei tuota, heitä se pois. Tämä on paitsi yksinkertaisin myös tarkin mittapuu, jolla karsia tavaroita.
Säilytä vain tavarat, jotka puhuttelevat sinua. Ota sitten rohkea askel ja heitä kaikki muu pois."
Oon tehnyt juuri ton virheen, että olen keskittynyt pois heittämiseen. Nyt on uusi näkökulma raivaustyöhön. Kävin äsken läpi vaatteet (sisältää laukut ja kengät) a san 2 jätesäkillistä hävitettävää tavaraa. Koska mittani on ihan täysi, ne tavarat piti saada HETI myös ulos talosta, en siis voi alkaa myymään niitä. Mun hermosto ei vaan enää KESTÄ tätä helvatin romua ja sotkuista kotia, joten en ehi säätään ja laittaan myyntiin ja odotteleen että joku ostaa jne. Siinä menee IKUISUUS. Joten yksi säkillinen meni roskiin (ne oli rikkinäisiä tai muuten ankeita tavaroita) ja yhden raahasin uffiin. On tosi kiva ilman autoa yrittää raahata tätä romua ulos täältä....
Mielenkiintoista tässä on se, että raivaustyön yhteydessä alkaa psyykkisellä tasolla tapahtua jotakin... Kun kävin nimittäin vaatteet läpi, tajusin, etteivät vaatteeni juurikan tuota ilon ja mielihyvän tunteita. Tästä alkoi kuoriutua esiin salaisia kerroksia mielestäni. Tajusin, että olen hyvin kauan elänyt niin, että en välitä estetiikasta. Olen jotenkin ummistanut silmäni ulkoisilta asioilta, kuten vaatteet ja kodin sisutus ja kaikki materia mitä täällä on. Olen blokannut ne. Keskittynyt sisäisiin asioihin. Ei oo ollut rahaa ostella mitään kaunista, joten on ollut parempi työntää koko asia pois mielestä. Tai sit en vaan oo jaksanut välittää.
Mutta nyt jouduin kohtaan tuon asian, jota oon vältellyt. Vaatteeni tekevät minut surulliseksi. Ne ovat surullisia vaatteita. Haluan iloisia vaatteita. Sellaisia, joista tulee iloinen ja hyvä olo.
Ja tämä pätee koko kotiini. Kaikkialla vallitsee suuri kurjuus ja ankeus. Ei oo ollut voimia miettiä ulkoisia puitteita, kun sisäpuolella tapahtuu niin paljon.
Laadin nyt ostoslistan kaikesta, mitä tarvitsen. Siis kaikista iloisista asioita, jotka tarvitsen. Siitä tulee PITKÄ. Koska olen laiminlyönyt estetiikan niiiiiiin kauan. Koska miten täällä sotkuisessa tavaravuorikodissa edes voisi olla esteettistä? Niin ihan turhaa. Mutta koska tästä tulee nyt tyhjä zen-koti, niin ehkä täällä jopa voisi olla kaunista.
En kuvittele ostavani kaikkea kerralla. Ostan joka kuukausi jotakin. Kokoan asioita esim vuoden ajan. Ja en siis ole täyttämässä kotiani UUDELLA tavaralla :). Ei. Vaan VAIHDAN ne onnettomat, kurjat tavarat uusiin ja iloisiin. Ei niitä tarvi olla PALJON. Esim. minun pyyhkeet tuntuvat surullisilta. Ne tekevät minut onnettomaksi, jos keskustelen niitten kanssa. Haluan iloisia ja onnellisia pyyhkeitä. 2 riittää. Kun saan kaksi kivaa pyyhettä, voin poistaa kurjat pyyhkeet.
Kodistani tulee tyhjä ja iloinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti