Pakko tähän väliin kirjoittaa Eevistä. Äitiyden näennäisestä mahdottomuudesta huolimatta, Eevin kanssa olen onnistunut hyvin. Eevi täyttää huomenna jo 6 vuotta. Ihailen Eeviä todella paljon. En tiedä, mistä se on mielettömän upean persoonallisuutensa ja luonteensa hankkinut, mutta ihailen häntä valtavasti. Eevillä on todella hyvät sosiaaliset taidot. En tiedä miksi. Olenko tehnyt jotain niin oikein vai voiko se olla jossain määrin synnynnäistä? Vai olenko vain rakastanut niin paljon, että rakkaus on tehnyt tehtävänsä. Myös minun vanhempani ovat Eeville todella läheisiä ja kuin toiset vanhemmat ja heiltä Eevi saa myös valtavasti rakkautta ja kaikenlaista muutakin. Eevi ei arastele ihmisiä vaan tutustuu todella helposti muihin ja ystävystyy helposti. Hän on myös todella empaattinen ja osaa ottaa huomioon tavalla, joka hämmästyttää minua, kun kyseessä on kuitenkin niinkin pieni ihminen. Eilen löydettiin vihdoin naapuririvitaloissa asuva Eevin ikäinen tyttö, josta oltiin kuultu naapureilta, mutta ei oltu etsinnöistä huolimatta onnistuttu bongaamaan sitä mistään - Eeville ei ole muuton jälkeen löytynyt vielä tyttökaveria naapurustosta ja sellaista on kovasti kaivattu - ja menin heti kysymään tytön äidilt, asuvatko he täällä ja menin myöhemmin iltapäivällä Eevin kanssa pimpottelemaan ja pyydettiin Saraa ulos. Kun odottelin Eevin kanssa, että Sara on pukenut, Eevi sanoi: "Mää annan Saran päättää mitä leikitään. Voidaan leikkiä ihan mitä vaan se haluaa."
Eevi haluaa aina kovasti antaa lahjoja ystävilleen, omia tavaroitaan tai tekee piirustuksia. Eevi osaa näyttää välittävänsä ja osaa lohduttaa. Eevillä on tunneälyä. Olen myös opettanut Eevin näyttämään tunteensa ja koskemaan ja esimerkiksi halaamaan kavereita aina erotessa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Eevin elämästä ei tule sosiaalista katastrofia, kuten minun elämästäni aikoinaan.
Eevi on vaan niin mahtava tyyppi ja siitä olen sentään onnellinen, että Eevistä näkee, että se on onnellinen ja rakastettu ja sillä on kaikki tosi hyvin. Eevi on minulle elämän tärkein asia, ja sen takia en ole mennyt töihin, koska tiedän, mitä jaksan ja mitä en. Äitiys vie kaikki voimani ja kaikki aika, mitä siitä tehtävästä jää yli, sen tarvitsen lepäämiseen. Nyt tilanne on tiukentunut entisestään, koska hoidettavana on myös parisuhde. Entinen parisuhteenihan oli aavikko, jossa olin yksin, jolloin suhde ei kauheasti kuormittanut (minua kun siis kuormittaa vuorovaikutus ja ihmisten huomioiminen ja ihmisten kanssa oleminen). Sosiaalinen kuormitustaso elämässä on nykyään siis korkea. Hyvin korkea. Joten resursseja ei vaan ole enää mihinkään muuhun.
Koitan nyt lähteä tästä lahonneen pääni kanssa ostamaan Eeville lahjaa ja leivoksia pientä juhlintaa varten. Oikeasti synttäripäivä on huomenna, mutta Eevin isä hakee Eevin huomenna suoraan eskarista ja he viettävät päivän kaksin, joten me juhlitaan sitten jo tänään. Ja viikonloppuna on sitten oikeat juhlat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti