Ongelmat opettajan kanssa ratkenneet

Halasin Eevin opettajaa ja pyysin anteeksi, jos olen pahoittanut sen mieltä. Meillä oli kasvatuskeskustelu (Eevi oli mukana) ja se opettaja oli hyvin sympaattinen. Meille oli kai tullut jonkunlainen väärinkäsitys ja se oli luullut, että meillä on joku hätä ja se oli sitten omalla tavallaan yrittänyt auttaa, ja mun versio taas on, että meillä EI ole hätää, mutta luulin että on joku hätä opettajan puheiden ja käytöksen perusteella... Eli oikeasti missään ei ole mitään hätää.

(Ongelmista kerroin tässä tekstissä)

Kiintymysvanhemmuus

Kiintymysvanhemmuus on lähellä omia kasvatusperiaatteitani. On kuitenkin tyhmää noudattaa fanaattisesti/kirjaimellisesti MITÄÄN oppia (artikkeli: Vanhemmuusöverit). Silloin ihminen ei ajattele itse.  Aina pitää kuunnella itseään, lastaan, muita ihmisiä, tilannetta, vaistojaan jne. Voi poimia parhaat ja itselle sopivat palat sieltä sun täältä. En ole siis YRITTÄNYT noudattaa mitään KiVa-vanhemmuutta, en edes tiennyt siitä ennen kuin joitain kuukausia sitten. Olen vain sattumalta kasvattanut aika samanlaisten periaatteiden mukaan.

• Imetin pitkään (1,5-vuotta). Kuuntelin lastani. Vierotin vasta sitten, kun huomasin, että imeminen on enää tapa, johon lapsi on tottunut, eikä asia, josta lapsi ammentaa turvallisuuden tunnetta ja läheisyyttä. Eli kun tiesin, että lapsi on emotionaalisesti täysin valmis.
• Perhepeti on ollut käytössä lähes 8 vuotta. Olen itsekin halunnut olla lapseni lähellä öisin, kun se on niin söpö! Eevi ei päivisin tykkää kauheasti pussailusta ja halailusta ja on iltaisin hakeutunut sängyssä kainaloon ja lähelle tankkaamaan läheisyyttä. Olen halunnut odottaa, että Eevi jotenkin osoittaa olevansa valmis nukkumaan yksin. Ja että minä olisin siihen myös valmis. Hassua kyllä, ollaan ihan samaan aikaan valmiita siirtymään asiassa eteenpäin. Koska asunto on pieni, sängyt on samassa huoneessa, mutta sijoitettu eri puolille huonetta ja nukutaan omissa sängyissä. Tosin Eevi haluaa aina nukahtaa minun viereeni minun sänkyyni ja sitten kannan sen pois. Nyt on tainnut molemmille tulla vähän ikävä viekkoon ja laitoin sängyt taas yhteen kaksi yötä sitten, mutta minulla on nyt paksu sijauspatja ja ollaan eri korkeuksilla, joten ei olla ihan "samassa sängyssä". Hiljalleen tässä vierottaudutaan. Tarvisi saada vain Eeville se oma huone jostain.
• Meillä ei käytetä rangaistuksia. Sen sijaan yritän empaattisesti ymmärtää lasta, kuuntelen, ohjaan ja keskustellaan. Rangaistusta pidän tarpeellisena vain sitten, jos lapsi toistuvasti tekisi jotain kamalaa eikä puhuminen riitä. Eipä ole tarvinnut pahemmin turvautua siihen.

Joskus pelkään, että olen liian kiltti ja ymmärtäväinen. Mutta toisinaan ei tunnu, sillä minusta asioilla ei ole kiire. Vastuun ottaminen, omatoimisuus ja itsenäisyys on nyt otettu kasvatusagendaan ja Eevi aletaan kasvattaa kaikessa rauhassa kohti noita tärkeitä taitoja. Eevi on tokalla ja kahdeksan. Mikä kiire? Ei yhtään mikään. Seuraavina vuosina rauhassa lisätään vastuuta ja velvollisuuksia.

Ongelmia lapsen opettajan kanssa

Kirjoitin yhteenvedon asioista, jotka ovat vaivanneet mieltäni ja joista haluan opettajan kanssa puhua.

"Hei

Puhumme näistä sitten torstaina, mutta kokoan tähän asiat, joista haluan puhua ja jotka nyt ovat olleet ongelmana.

1. LÄKSYISTÄ HUOLEHTIMINEN. Käsittääkseni kaikki jossain määrin lähti siitä, että sinä aloit vaatia, että Eevin pitää huolehtia läksyjen tekemisestä itsenäisesti ja asialla on kiire. Aluksi, alistuvana ja kilttinä ihmisenä, ajattelin, että olet sitten kai oikeassa, vaikka se tuntui kohtuuttomalta ja väärältä. Sitten erilaisten asioiden myötä (kuten pahan olon lisääntymisen myötä) jämäkkyyteni heräsi, aloin selvittää asioita ja olen nyt EHDOTTOMASTI sitä mieltä, että tokaluokkalaisen ei todellakaan tarvitse kyetä huolehtimaan ja vastaamaan läksyistä itsenäisesti. Siksi ajattelin, että pitäisi ehkä jutella rehtorin tms. kanssa, koska jos erimielisyys tässä asiassa jatkuu, on asiaa ruvettava selvittämään muidenkin kanssa, koska tilanne, jossa on vain kaksi keskenään eri mieltä olevaa osapuolta, on hedelmätön. Lisättäköön, että en koskaan tule hyväksymään näkemystä, jonka mukaan on joku KIIRE sillä, että Eevi hoitaa läksyt itsenäisestä ja kantaa koko vastuun niistä. Jos tilanne sitä vaatii, alan koota materiaalia, haastattelen ihmisiä, kerään tietoa ja jatkan tappelua asian kanssa, kunnes meitä lakataan ahdistelemasta tällaisella.

2. Eevin itsenäisyyden, omatoimisuuden ja vastuun ottamisen lisääntyminen ON edelleen tavoitteena. Mutta mitään KIIRETTÄ tai painetta tai aikarajoja en asiassa hyväksy. En hyväksy, että ulkopuolelta ahdistellaan ja luodaan sietämätöntä tilannetta. Asiasta ei tarvitse TEHDÄ ongelmaa. Minä olen ottanut Eevin kasvatuksessa tavoitteeksi kyseisten asioiden harjoittelemisen ja niitä harjoitellaan nyt rauhassa. Asialla EI ole KIIRE. Pikkuhiljaa. Me etenemme omaa vauhtiamme. Itse pidän hyvänä aikatauluna tulevia vuosia. Ala-asteaikaa. Hiljalleen Eevi oppii huolehtimaan itse asioista ja kantamaan vastuuta.

3. SELITTÄMINEN. Tämä on minulle nyt akilleen kantapää. Minä saan selittää niin paljon kuin haluan ja minusta on alentavaa ja epäkunnioittavaa tulla sanomaan, että "älä nyt selitä", mikä osoittaa ainoastaan, että pidät omaa tapaasi toimia ja ajatella oikeana ja tuputat sitä minulle. Juuri tämä aiheutti sen, että olen nyt pitkään ollut vihainen. Oli myös täysin asiatonta tulla kodin ja koulun päivänä puhuttelemaan minua siitä, miten Eeviä pitäisi rangaista siitä, mitä hän teki. Olin TÄYSIN eri mieltä kanssasi siitä, miten sellainen tilanne hoidetaan ja olen yhä. Eeviä ei rangaistu, asiasta juteltiin, ja Eevi EI ole sellaista tehnyt toiste, kuten tiesinkin, ettei tee. Rangaistuksesta ei olisi ollut MITÄÄN hyötyä. Se olisi ollut ainoastaan epäempaattista.

Lapsen käytöksen selittäminen on empaattista ymmärtämistä. On hyvä arvioida, MIKSI lapsi toimii jossain tilanteessa kuten toimii ja miettiä sitten sen pohjalta, mikä on hyvä tapa toimia.

Toisinaan tämä SELITTÄMINEN on koskenut toisenlaisia asioita. Laitoin ekaluokalla välillä viestiä, että Eevin myöhästyminen tms. oli minun syytäni. Olet sanonut tästäkin, että en saisi tehdä niin ja ottaa vastuuta itselleni. Minusta se on aivan käsittämätöntä. Jos minä herätän meidät liian myöhään ja olen TÄYDELLISESTI vastuussa Eevin myöhästymisestä, totta kai on vastuu siitä MINULLA. Toisekseen sain tuosta käsityksen, että sinun mielestäsi ilmeisesti Eevin kouluun ehtiminen on sitten EEVIN vastuulla, mutta kun syksyn alussa sitten laitoin asian Eevin vastuulle ja se tuli pahasti myöhässä monta kertaa, sinä läksytit minua siitä, miten on MINUN vastuullani, että Eevi lähtee ajoissa... No, niin on minustakin, mutta miksi sitten en saa SELITTÄÄ, jos Eevi on joskus myöhästynyt, että syy on MINUN, vaan pitäisi antaa EEVIN kantaa vastuu ja seuraukset? Sekavaa minusta.

Joka tapaksessa SELITTÄMINEN on ehdottomasti ok enkä hyväksy sitä, että minulle aletaan OPETTAA, miten sen sijaan pitäisi toimia.

4. Kouluun ehtiminen. Ihmettelen, miksi ekaluokalla minulle ei koskaan tiedotettu, että Eevi on usein myöhässä. Sain tietää asiasta vasta keväällä terveystarkastuksessa. Miten ihmeessä voi puuttua asiaan, josta ei tiedä? Asumme aivan koulun vieressä ja luulin, että Eevi ehtii, kun lähtee muutamaa minuuttia ennen kellon soimista. Vasta terveystarkastuksen jälkeen olin TIETOINEN siitä, että aikataulutusta on muutettava. Tarkoitus on siitä asti ollut, että Eevi lähtee 15 minuuttia ennen. Toisinaan on lähtenyt 5 minuuttia ennen tms. ja minä en edelleenkään ikinä tiedä, onko Eevi ajoissa vai ei. Olen todella huono itse ehtimään aamuisin mihinkään, ja nämä aamut on meille hankalia, koska minä olen hyvin hankala aamuihminen. Mutta nyt on taas saatu skarpattua.

Ja minä en kaipaa kenenkään muun näkemystä enää siitä, kenen vastuulla kouluun ehtiminen on. Se asia ei kuulu muille kuin meidän perheelle. Vastuu on MINULLA. Eevi ei todellakaan ole kykenevä vielä huolehtimaan asiasta itsenäisesti.

5. Eevin lukeminen. Alkusyksynä luettiin melkein joka ilta kotona 10 minuuttia ääneen ja Eevi sai arvan ja palkinnon. Välillä halusi kirjoittaa 10 minuuttia ja toki sai siitä yhtä lailla palkinnon. Lukuvartti on ollut hyvä juttu myös. Huomaan, että Eevin lukeminen on kehittynyt nyt paljon ja minusta se on nyt oikein hyvää eikä tukitoimia asiassa välttämättä tarvita. Lukuvarttia voidaan toki jatkaa, koska ainahan lukeminen on hyväksi. Samaten jatkan luettamista kotona, mutta enää tarve ei ole niin akuutti.

6. Kirjoittaminen. Eevi osaa kirjoittaa. Eevi vihaa kirjoittamista. Minusta on täysin ok, jos Eevin pitää pyyhkiä pois erityisen suttuisia kirjaimia tai sanoja tai virheitä ja korjata ne. En koe Eevin tarvitsevan mitään tukitoimia kirjoittamisen kanssa. Ei minulla silti mitään tukiopetusta tms. VASTAANKAAN ole, mutta toisaalta se kielii minulle siitä, että jostain syystä opettajan mielestä asiassa on joku vika ja sitten haluan kyllä tietää, mikä se vika on. Eevi edelleen unohtelee välillä kaksoikonsonantteja tms. mutta virheitä ei juuri muuten tule. Käsialasta saa myös selvää. Minusta kaikki on siis ok.
Lisättäköön myös, että Eevillä ei ole velvollisuutta nauttia läksyistä. Kun hän VIHAA läksyjen tekemistä ja ei jaksa keskittyä, on käsiala toisinaan hiukan huolimatonta. Minusta tähän ei liikaa pidä puuttua. Käsialavihkon kanssa on selvästi laiskotellut ja kirjoittanut harvaan ja olen odottanut, että asiasta sanottaisiin. Minä en ole jaksanut asiaan puuttua, jos se ei kerran koulussa haittaa. Mutta jos sieltä tulee viestiä, että tuo ei sovi, niin sitten pannaan kirjoittamaan tiheämmin. Ja edelleen, todella huolimattomasti tehtyjä kirjaimia yms. on ihan sopivaa joutua korjaamaan. Se on kenties jopa suotavaa.

7. Matematiikka. Matematiikassa ei minusta ole ongelmaa. Kolmen kertotaulua harjoiteltiin kovasti, kun Eevi kertoi, että testi on tulossa, ja sen se nyt osaa käsittääkseni hyvin.

8. PIIRUSTUS. Haluan vielä yhden mieltäni vaivanneen asian selvittää. Eevin piirustus, joka oli pudonnut koulun seinältä ja jonka iltapäiväkerhon aikuinen oli ottanut talteen. Eevi puhui minulle piirustuksesta useasti ja oli huolissaan. Piirustus oli Eeville tärkeä. Kuten olet itsekin huomannut, Eevi käsittää asioita usein sekavasti ja väärin. Sinun mielestäsi Eevi TIESI, että piirustus on henkilöllä X ja Eevin piti itse vain hakea se. Minä olen eri mieltä. Eevin käytöksen ja puheiden perusteella Eevi ei tiennyt mitää pitäisi tehdä ja pelkäsi, ettei enää saa piirustustaan, joten HYVÄNÄ VANHEMPANA, joka välittää lapsestaan, minä otin sinuun yhteyttä asiassa. TÄSSÄ KOHTAA olisit voinut itse valita toisin. Koska sinusta Eevin olisi kerran pitänyt itse hakea piirustus eikä asioita saisi tehdä Eevin puolesta, sen sijaan, että haet piirustuksen ja annat minulle, olisit voinut KERTOA minulle missä piirustus on ja miten eevi sen saa ja Eevi olisi voinut hakea sen. Ihmettelen, miksi aloit taas ojentaa MINUA siitä, miten hoidin tuon asian Eevin puolesta. En hoitanut. Sinä hoidit. Minä otin aivan asiaankuuluvasti yhteyttä koululle (sinuun) selvittääkseni asiaa, josta lapseni on huolissaan. MINULLA ei mitenkään voinut olla TIETOA siitä, että piirustus on paikassa X, josta sen saa kysymältä henkilöltä X ja että Eevin PITÄISI tämä tietää.

9. Eevin kyky muistaa ja ymmärtää ohjeita. Kuten olemme havainneet, Eevi käsittää/muistaa asioita väärin. Tämä nyt vain on fakta tällä hetkellä. Eeviä tulee YMMÄRTÄÄ tässä asiassa ja ottaa tämä ominaisuus huomioon. En hyväksy asennetta, jonka mukaan Eevi tekee tämän muka jotenkin tahallaan. Ei tee. Pelkästään suullisesti annetut tiedotukset tai ohjeet siis jäävät tulematta kokonaan kotiin tai ne saapuvat mahdollisesti sekavina ja vääristyneinä. Siksi olisi viisainta antaa ohjeet kirjallisesti TAI varmistaa, että Eevi on ainakin ymmärtänyt ohjeen ja edistää muistamista sillä, että Eeviin otetaan varmasti katsekontakti, asia selitetään hänelle selkeästi ja pyydetään toistamaan. Minä taas koitan muistaa, että Eevin puheet voivat olla vääristyneitä. Toisinaan ei kuitenkaan ole mitään syytä ajatella, että se, mitä Eevi sanoo, ei olisi totta ja en aina voi muistaa suhtautua kaikkeen epäluuloisesti.


Kaiken kaikkiaan Eevillä menee mielestäni siis ihan hyvin koulussa nyt, kun lukeminenkin alkaa sujua mukavasti. Läksyt pitää tehdä, VASTUU siitä, että läksyt tulee tehtyä, on lain mukaan VANHEMMILLA. Sinulle tai koululle ei kuulu se, MITEN läksyt täällä hoidetaan valmiiksi. Ja minä todellakin aion selittää, jos joskus ne on tekemättä MINUN takiani, kuten tämän viikon maanantaina. Eevin ei todellakaan kuulu joutua vastuuseen MINUN virheistäni. En pakannut perjantaina siis läksykirjoja mökille mukaan, koska ajattelin, että ehtii tehdä sunnuntai-iltana. Mutta asiat ei sitten sujuneetkaan kuten piti ja läksyt jäi tekemättä.

Ajan myötä vastuu siirtyy Eeville. Läksyissä kuten monessa muussakin asiassa. Meillä on kuitenkin monta vuotta aikaa. Kiirettä ei ole. Rauhassa harjoitellaan ja lisätään vaatimuksia. Ja tähän haluan meidän perheelle rauhan."

Pieni koululainen

Lapsestani tuli tänään koululainen. Kohta minustakin tulee koululainen. Kaksi ekaluokkalaista.

Ylivilkkaalle ja omintakeiselle lapselleni koulu lienee melkoinen "kulttuurishokki". Kun hain Eevin tänään koulusta, hän oli pahalla tuulella, mutta ei kertonut miksi. Kotona tein paperilappuja, joissa oli tunteita ilmaisevia kasvoja ja pyysin häntä antamaan sellaisen lapun, joka kuvastaa sitä, miltä eka koulupäivä tuntui. Eevi piirsi oman lapun. Siihen tuli punainen ja HYVIN vihainen naama. Sitten seurasi selitys. Välitunnit on liian lyhyitä. Ei ehdi leikkimään. "Justiin kun ehtii aloittaa leikin, pitää lopettaa".

Äsken unta odotellessa seurasi lisää informaatiota. "Olin koulussa koko ajan väsynyt". Siellä oli kuulemma niin tylsää. Opettaja vaan pälpätti ja pälpätti ja piti kuunnella ja tuijottaa aapista. Eevi olisi halunnut selata koko aapisen läpi ja tutkia sitä, mutta ei uskaltanut, että joudu rehtorin puhutteluun... Eevi olisi halunnut sinne sängyn ja pelikoneen. Kuorma-autolla olisi voinut tuoda Ikeasta paljon sänkyjä.

Koulu on kyllä mielenkiintoinen siirtymäriitti. Siitä alkaa kokonaan uusi aikakausi. Lapsesta tulee "iso". Koulun alkuun asti ei lasta ole luultavasti jätetty juurikaan vielä yksin kotiin, mutta kun koulu alkaa, aletaan hiljalleen totutella siihenkin. Joskus lapsi voi joutua tulemaan yksin koulusta tyhjään kotiin ja olemaan vähän aikaa itsekseen. Tai lähtemään aamulla yksin kouluun. Koulun alkaessa koittaa jonkinlainen kokonaisvaltainen isontumiskausi. Lapsi ei ole enää pikkuinen vaan vähän iso. Aletaan harjoitella entistä suurempaa itsenäisyyttä asioissa. Pikkulapsiaika on takana. Eevi haluaa nyt pestä itse hampaat. Taidan tilata sille sähköhammasharjan, että tulee puhdasta jälkeä. Jostain joskus luin, että lapsi saisi sitten pestä hampaat itsenäisesti, kun osaa kaunokirjoitusta. Silloin motoriikka riittää hampaiden riittävän hyvään pesuun. Sähköhammasharjalla olettaisin, että hyvää jälkeä saadaan jo aikaisemmin.

Tarvitaan myös oma kotiavain ja puhelin.

Tentti tulossa

Pläääp. Ensi viikolla on ensimmäinen tentti (avoin yliopisto ja biologia). Toivottavasti kallooni on imeytynyt jotain. Informaatiota. Tuntuu, ettei ole, mutta kai sinne on pakostikin JOTAIN imeytynyt.

Eevi on kiva.

Mitä muuta... Niin, katson Big brotheria. HAHHAHHAHAHAAA. Ja kuuntelen ROBINIA. EN kyllä mitenkään aktiivisesti vaan viime päivinä olen tutkinut, millaista musiikkia sillä on, ja minusta sen biisit on kivoja. Ideana oli siis esitellä sitä Eeville, mutta tykkäsinkin siitä itse. Osaan olla hyvin nolo ihminen :D. Tiedän, kaikesta aspergeriudesta huolimatta, että on noloa katsella bigbrotheria ja kuunnella robinia. Bigbrotheria olen seurannut ehkä kaksi kertaa aikaisemmin. Yleensä kyllästyn jossain kohtaa ja jätän sikseen. Nyt aloin katsella sitä, koska ei ole muutakaan katseltavaa ja välillä on hauskaa katsella JOTAIN. Ja tykkään lähinnä reality teeveestä, koska tutkin millaisia ihmiset on ja miten ne käyttäytyy ja reagoi ja ajattelee ja puhuu ja toimii. Ihmiset on kiinnostavia. Ehkä siksi, että sitä kautta opin paremmin ymmärtämään itseäni ja paikkaani maailmassa.

Elokuvat on liian pitkiä. Tai sellaisia keskittymismöykkyjä. Pitää orientoitua kerralla sellaiseen möykkyyn. Se on jotenkin liian vaativaa nykyään. Ne kerrat kun olen yrittänyt katsoa elokuvaa, keskeytän vähän väliä ja kipitän ympäri taloa ja teen sitä sun tätä ja palaan taas katsomaan ja se on ihan naurettavaa koko touhu, joten en ole jaksanut enää vaivautua.

Etsin töitä. Työkkäriin on aika reilun viikon päästä, jos vaikka saisin duunikortin tai menisin työharjoitteluun työmarkkinatuella jonnekin, missä saisin kassakokemusta.

Biologiasta on eka kurssi kohta siis tentitty ja kyllä sen nyt läpi pitäisi mennä, en nyt voi NIIIIIN huono olla, ettei menisi ja ilmoittauduin seuraavalle kurssille.

Eevi on kiva (edelleen) ja parisuhde hyvä.

Mutta henkilökohtainen vointi koko ajan persiillään. Väsynyt ja energiaton ja näivettynyt apina. Tosin nyt on taas joku tauti. Olen jotenkin kipeä, mutta inhoan tällaista kipeänä olemista, kun ei ole kunnolla kipeä eikä oel kuumetta ja sitten ei tiedä, onko kipeä vai ei. Mutta olo on kaamea.

Jumpassa en ole käynyt kuin 1 kerran viikossa (tämä ja viime viikko). Odotan, että tämä typerä kipeys menee pois ja aloitan sitten kuntoilun uudelleen ja maltillisesti. En kuvittele enää mitään kuntotasoni suhteen. En yritä olla paras ja häikäisevä ja täydellinen. Ajattelen nyt asian niin, että minulla on paska kunto, olen raihnainen mummo, ja menen siellä sen mukaisesti ja toivon, että jonain päivänä kuntoni on kohonnut.

Loppu.

Maailman paras Eevi

Pakko tähän väliin kirjoittaa Eevistä. Äitiyden näennäisestä mahdottomuudesta huolimatta, Eevin kanssa olen onnistunut hyvin. Eevi täyttää huomenna jo 6 vuotta. Ihailen Eeviä todella paljon. En tiedä, mistä se on mielettömän upean persoonallisuutensa ja luonteensa hankkinut, mutta ihailen häntä valtavasti. Eevillä on todella hyvät sosiaaliset taidot. En tiedä miksi. Olenko tehnyt jotain niin oikein vai voiko se olla jossain määrin synnynnäistä? Vai olenko vain rakastanut niin paljon, että rakkaus on tehnyt tehtävänsä. Myös minun vanhempani ovat Eeville todella läheisiä ja kuin toiset vanhemmat ja heiltä Eevi saa myös valtavasti rakkautta ja kaikenlaista muutakin. Eevi ei arastele ihmisiä vaan tutustuu todella helposti muihin ja ystävystyy helposti. Hän on myös todella empaattinen ja osaa ottaa huomioon tavalla, joka hämmästyttää minua, kun kyseessä on kuitenkin niinkin pieni ihminen. Eilen löydettiin vihdoin naapuririvitaloissa asuva Eevin ikäinen tyttö, josta oltiin kuultu naapureilta, mutta ei oltu etsinnöistä huolimatta onnistuttu bongaamaan sitä mistään - Eeville ei ole muuton jälkeen löytynyt vielä tyttökaveria naapurustosta ja sellaista on kovasti kaivattu - ja menin heti kysymään tytön äidilt, asuvatko he täällä ja menin myöhemmin iltapäivällä Eevin kanssa pimpottelemaan ja pyydettiin Saraa ulos. Kun odottelin Eevin kanssa, että Sara on pukenut, Eevi sanoi: "Mää annan Saran päättää mitä leikitään. Voidaan leikkiä ihan mitä vaan se haluaa."

Eevi haluaa aina kovasti antaa lahjoja ystävilleen, omia tavaroitaan tai tekee piirustuksia. Eevi osaa näyttää välittävänsä ja osaa lohduttaa. Eevillä on tunneälyä. Olen myös opettanut Eevin näyttämään tunteensa ja koskemaan ja esimerkiksi halaamaan kavereita aina erotessa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Eevin elämästä ei tule sosiaalista katastrofia, kuten minun elämästäni aikoinaan.

Eevi on vaan niin mahtava tyyppi ja siitä olen sentään onnellinen, että Eevistä näkee, että se on onnellinen ja rakastettu ja sillä on kaikki tosi hyvin. Eevi on minulle elämän tärkein asia, ja sen takia en ole mennyt töihin, koska tiedän, mitä jaksan ja mitä en. Äitiys vie kaikki voimani ja kaikki aika, mitä siitä tehtävästä jää yli, sen tarvitsen lepäämiseen. Nyt tilanne on tiukentunut entisestään, koska hoidettavana on myös parisuhde. Entinen parisuhteenihan oli aavikko, jossa olin yksin, jolloin suhde ei kauheasti kuormittanut (minua kun siis kuormittaa vuorovaikutus ja ihmisten huomioiminen ja ihmisten kanssa oleminen). Sosiaalinen kuormitustaso elämässä on nykyään siis korkea. Hyvin korkea. Joten resursseja ei vaan ole enää mihinkään muuhun.

Koitan nyt lähteä tästä lahonneen pääni kanssa ostamaan Eeville lahjaa ja leivoksia pientä juhlintaa varten. Oikeasti synttäripäivä on huomenna, mutta Eevin isä hakee Eevin huomenna suoraan eskarista ja he viettävät päivän kaksin, joten me juhlitaan sitten jo tänään. Ja viikonloppuna on sitten oikeat juhlat.