Minusta on outoa, kun on Eevin on niin TYTTÖ. Minä en ole koskaan ollut. Olen vasta nyt todella sisäistänyt tämän asian Eevistä, ja alan tukea häntä näissä hänen perifeminiinissä kiinnostuksenkohteissaan. Niinpä ostin hänelle prinsessavaatteet. Mekko tilattiin huutonetistä, Eevi sai valita mieleisensä. Kengät löysin eilen kirpputorilta, ja mekkokin tuli sopivasti eilen postista, joten neiti sonnustautui illalla mamman ja papan luota tullessaan prinsessaksi ja alkoi tanssia. Sitten hänet piti meikata.
En oikein osaa suhtautua tuohon meikkaamisasiaan. Pitäisikö minun antaa hänen meikata jo 4-vuotiaana??? Siis kun hän ITSE sitä erittäin intohimoisesti haluaa. Olen yrittänyt vastustella ja vältellä asiaa, eilen meikattiin, kun hän leikki prinsessaa, mutta tänään aamulla sanoi, että haluaa ripsiväriä, kun oli hoitoon lähdössä... Sanoin, ettei pienet tytöt voi meikata joka päivä, mutta kun pyysi vessassa saada edes poskipunaa, annoin sitten sitä supsutella. Tämä on taas näitä asioita, että minä en oikeastaan tiedä mitään konkreettista tai järkiperäistä SYYTÄ sille, miksei 4-vuotias saisi meikata, jos kerran itse sitä TODELLA haluaa. Olisi se kyllä hassua, jos neiti menee aina hoitoon pyntättynä. :)
Tämä on minulle todella uutta ja merkillistä, kun en itse ole tuollainen supertyttö ollut koskaan. Minä aloin meikata joskus 8. luokalla. Eeville vaaleanpunainen, pinkki, prinsessat ja keijut on TODELLA in.En edes ole satavarma, mistä hän nuo on lempiasioikseen keksinyt, koska Eevi ei käy päiväkodissa vaan perhepäivähoitajalla, ja siellä on vain yksi tyttö Eevin lisäksi, eikä kyseinen tyttö ole mitenkään pinkkiladyprinsessafanaatikko. Aiemmin siellä oli kyllä vuotta vanhempi Milla, joka oli käsittääkseni vähän enemmän "ladymainen", ehkä sieltä tullut jotain vaikutteita. Kai se on sitten poiminut jostain telkkarista, kirjoista, puheista, jostain... Jos sille koittaa hankkia jotain sinistä, kuuluu: "Ei, se on poikien." Vanhemmiltaan eikä isovanhemmiltaan ainakaan ole tällaisia kuullut. Hassua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti