Piirakkailta

Nyt sinkoan leipomaan pinaattifetapiirakkaa. Eevi (tyttäreni) on mennyt yökylään Tampereen mummulle ja mieshenkilö passitettu evakkoon, sillä ystäväni tulee viettämään piirakkailtaa kanssani. Piirakkaillan tematiikka: molemmat osapuolet leipovat jotakin herkullista; vuokrataan kiehtova elokuva; puhutaan tuhottomasti niin, että juututaan keskelle viedovuokraamon lattiaa tunniksi keskustelemaan parisuhteiden problematiikasta. Tosin tämä molemminpuolinen leipominen ei aina toteudu käytännössä. Viimeksi tein oharit, joka ystävyyssuhteessamme laiskuuden nimessä voidaan sallia. Tänään taas minä leivon sekä suolaisen piirakan että minttusuklaatuorejuustokakun (SLURPSIS!), ja ystäväni saa olla leipomatta mitään.

Huraa!

Mikäli leipomuksista tulee suunnattoman mehukkaita, laitan niistä tänne kuvat ja ohjeet.

Koska sinkosin kauppaan miettimättä etukäteen juurikaan mitä leivon tai mitä niihin tarvitaan (otin ohjekirjat mukaan ja valitsin kaupassa), tulin valinneeksi tuhottoman kalliit leipomukset (seikka, jota en paljasta miesihmiselleni). Minttusuklaatorttuun tuli ties mitä tuorejuustoja, kermaa, vanilla vispejä, suklaalevyjä jne., joista kertyy helposti lähemmäs 10e. Glups. Klups. Miten se nyt kirjoitetaan. Ja pinaattipiiraaseenkin creme bonjour mömmöjä ja muuta mytologista. Pinjansiement jätin pois, kun pussi niitä olisi maksanut ZILJOONA euroa ja ne ovat kuitenkin härskiintyneitä ja myrkyllisiä.

Lisäksi minua pissittää, sillä olen jumiutunut tähän koneelle niin, etten pääse irti ennen kuin olen valmis.

Miten kiehtovia informaatiohiukkasia.

Salliikohan ystäväni, että nimeän hänet, sillä tulen todennäköisesti jauhamaan eri ystävistäni ja menee haastavaksi, jos heillä ei ole "tunnisteita". Kutsutaan häntä nyt vaikka Piisuksi. Se on hänen eräs lempinimensä, jota minä en kyllä käytä. Eli olkoon hän Emilia.

Nyt leipomaan!