Tänään oli jännittävä päivä! Ensinnäkin löysin kirpputorilta VAATTEITA. Sitten löysin metsästä kanttarelleja, joista tein muhennoksen, jonka syötyäni minua alkoi taas etoa sienet. Huoh. Erään erityisen paksun jalan palasen ujutin koiralle, koska ajatus sen syömisestä yökötti liikaa. Haluaisin pitää sienistä. Miksi pidän kaupan einessieniravinnosta? Hmmm... Ajattelin, että jos tähän auttaisi se sama konsti kuin vihannesten ja marjojen kanssa... Soseuttaminen. Jos pistäisi ne sienet muusiksi sauvasekoittimella ja tekisi siitä syltystä sitten soppaa, kastiketta tai laittaisi piirakkaan. Minua hyvin pitkälti etoo kasvikunnan tuotteiden koostumukset ja meinaa tulla yökkö. Eli kuvotus. Eli oksento. Mutta jos ne soseuttaa, jää jäljelle aromit ja ravintoaineet ilman koostumuksia! Huraa.
Hmph. Minä en ole mikään valokuvausintoilija, mutta kukaan ei lue blogia, jossa ei ole tuhansia, tuhansia ja tuhansia ja tuhansia kuvia. Pitänee varastaa laittomin keinoin jonkun muun kuvaamia SIENIÄ. Joudun vankilaan. Tai mikä pahempaa – minua sakotetaan ja jäämme ravinnotta (ellemme syö sieniä).
Siis KIESUS!! Googlasin kuvahaulla kanttarellin ja eikös ne pirulaiset maksa yli 30€/kpl, vaikka näyttävät ihan amatöörikuvaajien ottamilta siis sellasilta, mitä voisin itse mennä tosta vaan nyppäsemään kamerallani metsään. HMPH. Jo on rasitus. Emme siis nyt kuvita tätä tekstiä vaan teemme sen jonain kauniina päivänä, kun saan raahattua itseni kameran kanssa pusikkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti