Introversio

Introvertti ihminen ammentaa energiansa sisältä. Kaikki ulkoinen uuvuttaa häntä. Eritoten muut ihmiset ja sosiaaliset tapahtumat. Laurie Helgoen Introversion voima -kirjan luvussa, Näin selviät juhlista, sanotaan, että juhliminen on toiminto, joka auttaa erottamaan ekstrovertit introverteista. Introvertit ovat yleensä mieluummin kotona hyvän kirjan tai yhden läheisen ystävän kanssa kuin lähtevät johonkin sosiaaliseen ryhmätapahtumaan. Toisinaan introvertista saattaa olla mukava lähteä juhliin, mutta tällöinkin hän eroaa ekstrovertista siinä, että hän väsyy nopeasti ja haluaa aikaisin kotiin.

Small talk ei sovi introverteille. Introverteille keskustelemisessa on kyse ideoista, ideoiden saamisesta ja niiden jakamisesta, syvästä kohtaamisesta. Koska sosiaalisuus ja vuorovaikutus vievät introverteilta energiaa, he eivät voi eivätkä halua tuhlata sitä pinnalliseen kanssakäymiseen tuntemattomien ihmisten kanssa. Helgoen kirjassa sanotaankin hyvin, että ekstrovertti on kuin hotelli, jossa on paljon huoneita ja kapasiteettia majoittaa suuri määrä vieraita (tuttavuuksia). Introvertin kapasiteetti on pieni. Hänen on harkittava ketkä hän päästää elämäänsä, keille antaa kallisarvoista ja hupenevaa energiaansa.

Tässä on kuvaus introvertista juhlissa (Introversion voima -kirjasta):

Olet lähtenyt juhliin ystäväsi painostuksesta. Ystävä, joka sai sinut tulemaan, viettää kanssasi viisi minuuttia ja esittelee sinut muutamille ihmisille. Nyt hän on lähtenyt sosialisoimaan. Et tunne ketään muita ja olet osallistunut smalltalkiin jo sietokykysi verran. On liian aikaista lähteä, joten norkoilet tarjoilupöydän ääressä hetken aikaa, soitat puhelun matkapuhelimellasi, vietät hieman ylimääräistä aikaa kylpyhuoneessa ja, jos mikään muu ei auta, juot runsaasti. Tunnet olevasi ansassa. Sinua ei yhtään kiinnosta ujuttaa itseäsi johonkin banaaliin keskusteluun (paitsi ehkä jos päätit juoda reippaasti); et halua vaikuttaa säälittävältä kulkemalla ystäväsi perässä, ja yksin istuminen näyttäisi todella nololta – eikä missään sitä paitsi ole istumapaikkaa! Energiatasosi on menossa hyvää vauhtia alas, ja haluat vain mennä kotiin, vaihtaa verkkareihin ja laittaa hyvää musiikkia soimaan. Apua!

Kuulostaako tutulta? Minulle kuulostaa :).Minä päädyn aina juomaan, koska humalassa kestän sitä tilannetta ja pystyn jopa saamaan siitä jotain irti.

Introvertti tarvitsee yksin olemista latautuakseen.

Nähtyämme kaiken sen vaivan päästäksemme pois vanhempiemme talosta, itsenäistyäksemme ja perustaaksemme oman elämän, moni meistä huomaa, ettei meillä ole omaa paikkaa. Eräänä päivänä katsomme ympärillemme ja huomaamme, että elämme talossa, jossa on jaettu keittiö, jaettu olohuone, jossa TV pauhaa, jaetut kylpyhuoneet ja jaetut makuuhuoneet. Apua!

Vaikuttaa julmalta aikuisuuden seuraukselta, että jätämme taaksemme käsitteen ”omasta huoneesta” – siitä paikasta, joka edustaa sinua ja vain sinua.

Jos introvertilla on puolisona ekstrovertti, tästä voi seurata mm. sellaisia ongelmia, että ekstrovertti puoliso valittaa, ettei vietetä tarpeeksi aikaa yhdessä, kun introvertti puoliso taas miettii, että "apua, en nytkään saa olla tarpeeksi rauhassa".

Yksin ja rauhassa oleminen on introvertille tärkeää. Yksin introvertti voi keskittyä sisäiseen voiman lähteeseensä ja ammentaa sieltä. Ajatella, pohtia, luoda, lukea.

Introvertti ei tarkoita epäsosiaalista. Introvertille ihmiselle sosiaalisuus vain tarkoittaa eri asiaa kuin ekstrovertille. Meidän länsimaisessa kulttuurissamme vallitsee ekstrovertti ajattelutapa eikä tämän takia introvertin sosiaalisuutta tunnisteta. Ekstrovertit saavat energiaa ihmisistä ja menosta ja meiningistä. Näin ollen he nauttivat rupattelusta ja small talkista ja virkistyvät siitä. He myös vaikuttavat sosiaalisilta, koska he tapaavat mielellään ihmisiä ja heillä on paljon ystäviä. Introvertti ei viihdy ihmisryhmissä. Hän viihtyy yksin tai kahdestaan läheisen ihmisen kanssa. Introvertti voi myös olla yksin kotona ja yhteydessä ihmisiin tietokoneen tai kännykän välityksellä. Myös kirjan lukeminen on omanlaistaan sosiaalisuutta, sillä siinä ihminen kytkeytyy toisen ihmisen hengentuotteeseen. Olen itse erittäin sosiaalinen introvertti. Haluan olla yleensä yksin, mutta tekstailen paljon ystävilleni ja läheisilleni ja ajattelen heitä paljon. Näkeminen vain on uuvuttavaa ja raskasta, joten sitä en voi tehdä kovin paljon. Tämän takia minulla on resursseja vain hyvin rajallisen ihmissuhdemäärän ylläpitoon. Koska kuitenkin olen puhelias ja sosiaalinen, olen merkillisessä ongelmatilanteessa, kun saan helposti ystäviä, mutta en pysty "majoittamaan" heitä elämääni. Heitä on helposti liikaa enkä pysty hoitamaan niin montaa ihmissuhdetta, jolloin ylikuormitun.

Uskoakseni ADHD-piirteeni tekevät minusta sellaisen, että lähestyn ihmisiä helposti, käyn aina ylikierroksilla ja minulla on paljon asiaa ja olen impulsiivinen. Se saanee minut monissa tilanteissa vaikuttamaan ekstrovertilta, mitä en ehdottomasti kuitenkaan ole.

Minusta on myös ollut todella kiehtovaa huomata, että introversio muistuttaa valtavasti Aspergerin oireyhtymää. Helgoen Introversion voiman lisäksi olen lukenut Marti Olsen Laneyn Introvert Advantagen.

Olenkin alkanut pohtia, että voisiko olla niin, että kun autismi esiintyy ikään kuin janalla, jonka toisessa ääripäässä on syvä autismi ja toisessa täysin autismipiirteetön ihminen, niin voisiko se janan pätkä, joka on Aspergerin oireyhtymä ja täysin autismipiirteettömän ihmisen välissä, olla inrtoversioksi kutsuttu persoonallisuustyyppi? Eli kun ihmiselle aletaan lisätä autismin piirteitä, mutta ne eivät ole vielä elämää merkittävästi häiritseviä vaan vain määrittelevät henkilön persoonallisuutta, tätä ihmistyyppiä kutsuttaisiin introvertiksi? Ja kun piirteitä kasaantuu niin paljon, että se alkaa merkittävästi haitata elämää, siirrytään varsinaisen autismihäiriön puolelle ja tällöin henkilö voi saada diagnoosin: Aspergerin oireyhtymä?

Tällöin tietysti ekstrovertti-persoonallisuustyyppi olisi siis autismin vastakohta. Mikä ei ole suinkaan ongelmaton väite.

Toinen mahdollisuus onkin, että ne tekijät ihmisen hermostossa, jotka aikaansaavat introvertin persoonallisuuden, ovat joiltain osin vastaavia kuin ne hermostolliset tekijät, jotka aikaan saavat autismin. Tällöin kyseessä olisi siis kaksi eri asiaa, mutta jotka muistuttavat toisiaan hermostollisten yhteneväisyyksien osalta.

On myös hyvä muistaa, että meissä on kaikissa kumpaakin. Ei ole puhdasta introverttia tai puhdasta ekstroverttia. On vain enemmän toista ja vähemmän toista.