Laavuretki

Lähdinpä sitten mieshenkilöni kanssa metsäretkelle. Alunperin meidän piti yöpyä laavussa, mutta johtuen jatkuvasta unenpuutteestani sanoin, että voitaisiin tulla varmaan kotiin yöksi. Pakkasimme silti makuupussit yms. vermeet matkaan. Koska olen äärimmäisen neuroottinen yksilö, minulle pakattiin mukaan myös patja ja tyyny. Siis OIKEA patja. En voi nukkua millään ilmatäytteisillä vekottimilla, koska ne hyllyvät ja tuntuvat omituisilta ja ovat liian pehmeitä. Ja vielä vähemmän voin nukkua kovalla alustalla. Joten niin tyypit marssivat patja kainalossa metsäpolkuja pitkin... :) HAH HAH HAA. Siis ei tällä kertaa, mutta yövyimme laavulla reilu viikko sitten Eevin kanssa, kun halusin viedä Eevin kokeilemaan metsässä nukkumista.

Kävin nyppimässä tyhjäksi erään mustikka-apajan, jonka olin edellisellä kerralla pannut merkille. Siellä oli SUURIA ja mehukkaita mustikoita. Tarkkailin myös potentiaalisia sieniehdokkaita, mutta ei oikein näkynyt. Kyseinen mesta on sen verran suosittu, että siellä ramppaa väkeä kuin pipaniksiä (pipoa), joten kansalaiset ovat varmaan nyhtäneet paikat tyhjiksi. Tosin laavun pihassa on yksi kanttarelliapaja, josta nyhdin muutaman keskenkasvuisen yksilön.

Kyseinen mesta (Pukalan virkistysmetsä) on itseasiassa niin suosittu, että siellä saa olla vähemmän rauhassa kuin kaupungissa. Viime kerralla kun saavuttiin, laavulla oli jo nuotio ja joku perhe tullut sieneen siihen laavun alueelle. Häipyivät onneksi aika pian. Sitten siellä lampsi joku metsästäjä pyssyn kanssa ja olisi pamauttanut sorsia, jos olisi näkynyt. Siinä luonnon rauhaa kerrakseen! Tällä kertaa taas laavun vieressä olevassa saaressa, johon pääsee siltaa pitkin, oli joku seurue, ja pian meidän saavuttuamme paikalle saapui äänekäs tätikasauma, joka onneksi häipyi ensin jonnekin lenkille. Liikaa väkeä minun makuuni. Täytynee vallata joku erämaakolo ensi kerralla.

Matkakaveri

Käristelimme lihaklönttejä nuotiossa. Yritin etsiä suppilovahveroita, joita eräs niistä äänekkäistä naisihmisistä kertoi heidän kohdanneen lenkillään, mutta en kyseistä paikkaa löytänyt. Tulipa liikuttua, kun kiisin metsäpolkua upeissa maisemissa rannan viertä muutaman kilometrin edestakaisin. Koiralla oli niin kiire takaisin laavulle, että heti kun käännyin takaisinpäin, se sinkosi jonnekin, eikä sitä sen jälkeen näkynyt eikä kuulunut ennen kuin pääsin takaisin laavulle. Reilu kaveri...

Illan pimetessä läksimme talsimaan takaisin autolle. The moon was very nice.