My princess...

Minusta on outoa, kun on Eevin on niin TYTTÖ. Minä en ole koskaan ollut. Olen vasta nyt todella sisäistänyt tämän asian Eevistä, ja alan tukea häntä näissä hänen perifeminiinissä kiinnostuksenkohteissaan. Niinpä ostin hänelle prinsessavaatteet. Mekko tilattiin huutonetistä, Eevi sai valita mieleisensä. Kengät löysin eilen kirpputorilta, ja mekkokin tuli sopivasti eilen postista, joten neiti sonnustautui illalla mamman ja papan luota tullessaan prinsessaksi ja alkoi tanssia. Sitten hänet piti meikata.

En oikein osaa suhtautua tuohon meikkaamisasiaan. Pitäisikö minun antaa hänen meikata jo 4-vuotiaana??? Siis kun hän ITSE sitä erittäin intohimoisesti haluaa. Olen yrittänyt vastustella ja vältellä asiaa, eilen meikattiin, kun hän leikki prinsessaa, mutta tänään aamulla sanoi, että haluaa ripsiväriä, kun oli hoitoon lähdössä... Sanoin, ettei pienet tytöt voi meikata joka päivä, mutta kun pyysi vessassa saada edes poskipunaa, annoin sitten sitä supsutella. Tämä on taas näitä asioita, että minä en oikeastaan tiedä mitään konkreettista tai järkiperäistä SYYTÄ sille, miksei 4-vuotias saisi meikata, jos kerran itse sitä TODELLA haluaa. Olisi se kyllä hassua, jos neiti menee aina hoitoon pyntättynä. :)

Tämä on minulle todella uutta ja merkillistä, kun en itse ole tuollainen supertyttö ollut koskaan. Minä aloin meikata joskus 8. luokalla. Eeville vaaleanpunainen, pinkki, prinsessat ja keijut on TODELLA in.En edes ole satavarma, mistä hän nuo on lempiasioikseen keksinyt, koska Eevi ei käy päiväkodissa vaan perhepäivähoitajalla, ja siellä on vain yksi tyttö Eevin lisäksi, eikä kyseinen tyttö ole mitenkään pinkkiladyprinsessafanaatikko. Aiemmin siellä oli kyllä vuotta vanhempi Milla, joka oli käsittääkseni vähän enemmän "ladymainen", ehkä sieltä tullut jotain vaikutteita. Kai se on sitten poiminut jostain telkkarista, kirjoista, puheista, jostain... Jos sille koittaa hankkia jotain sinistä, kuuluu: "Ei, se on poikien." Vanhemmiltaan eikä isovanhemmiltaan ainakaan ole tällaisia kuullut. Hassua.

Laavuretki

Lähdinpä sitten mieshenkilöni kanssa metsäretkelle. Alunperin meidän piti yöpyä laavussa, mutta johtuen jatkuvasta unenpuutteestani sanoin, että voitaisiin tulla varmaan kotiin yöksi. Pakkasimme silti makuupussit yms. vermeet matkaan. Koska olen äärimmäisen neuroottinen yksilö, minulle pakattiin mukaan myös patja ja tyyny. Siis OIKEA patja. En voi nukkua millään ilmatäytteisillä vekottimilla, koska ne hyllyvät ja tuntuvat omituisilta ja ovat liian pehmeitä. Ja vielä vähemmän voin nukkua kovalla alustalla. Joten niin tyypit marssivat patja kainalossa metsäpolkuja pitkin... :) HAH HAH HAA. Siis ei tällä kertaa, mutta yövyimme laavulla reilu viikko sitten Eevin kanssa, kun halusin viedä Eevin kokeilemaan metsässä nukkumista.

Kävin nyppimässä tyhjäksi erään mustikka-apajan, jonka olin edellisellä kerralla pannut merkille. Siellä oli SUURIA ja mehukkaita mustikoita. Tarkkailin myös potentiaalisia sieniehdokkaita, mutta ei oikein näkynyt. Kyseinen mesta on sen verran suosittu, että siellä ramppaa väkeä kuin pipaniksiä (pipoa), joten kansalaiset ovat varmaan nyhtäneet paikat tyhjiksi. Tosin laavun pihassa on yksi kanttarelliapaja, josta nyhdin muutaman keskenkasvuisen yksilön.

Kyseinen mesta (Pukalan virkistysmetsä) on itseasiassa niin suosittu, että siellä saa olla vähemmän rauhassa kuin kaupungissa. Viime kerralla kun saavuttiin, laavulla oli jo nuotio ja joku perhe tullut sieneen siihen laavun alueelle. Häipyivät onneksi aika pian. Sitten siellä lampsi joku metsästäjä pyssyn kanssa ja olisi pamauttanut sorsia, jos olisi näkynyt. Siinä luonnon rauhaa kerrakseen! Tällä kertaa taas laavun vieressä olevassa saaressa, johon pääsee siltaa pitkin, oli joku seurue, ja pian meidän saavuttuamme paikalle saapui äänekäs tätikasauma, joka onneksi häipyi ensin jonnekin lenkille. Liikaa väkeä minun makuuni. Täytynee vallata joku erämaakolo ensi kerralla.

Matkakaveri

Käristelimme lihaklönttejä nuotiossa. Yritin etsiä suppilovahveroita, joita eräs niistä äänekkäistä naisihmisistä kertoi heidän kohdanneen lenkillään, mutta en kyseistä paikkaa löytänyt. Tulipa liikuttua, kun kiisin metsäpolkua upeissa maisemissa rannan viertä muutaman kilometrin edestakaisin. Koiralla oli niin kiire takaisin laavulle, että heti kun käännyin takaisinpäin, se sinkosi jonnekin, eikä sitä sen jälkeen näkynyt eikä kuulunut ennen kuin pääsin takaisin laavulle. Reilu kaveri...

Illan pimetessä läksimme talsimaan takaisin autolle. The moon was very nice.

Pähkinäjahtiin!

 Asuinpaikkakunnallani kasvaa Euroopanpähkinäpensaita. Niissä kasvaa hasselpähkinöitä. Haluaisin SUURESTI lisätä pähkinät pysyvästi ruokavaliooni, merkittävään asemaan, mutta olen epäluuloinen saatavilla olevaan tarjontaan, sillä pähkinät (jotka ovat suureksi osaksi rasvaa) alkavat härskiintyä pian puusta putoamisensa jälkeen, ja ne ne pitäisi säilyttää pimeässä ja pakastimessa härskiintymisen HIDASTAMISEKSI, mutta tällöinkin esim. saksanpähkinä on noin 6 kk putoamisensa jälkeen aika lailla pilalla. Joten jos menet johkin cittariin ja ostat sieltä pähkinöitä – jotka ovat lojuneet ties miten kauan siinä lämpimässä ja valoisassa – niin kiesus... Ei kiitos.


Mutta mitäpä jos menet itse poimimaan pähkinäsi? :) Takuutuoreita herkkuja. Sitten vaan pakastimeen, josta niitä voi napsia seuraavaan syksyyn.

Jokohan ne olisi kypsiä?

Wikipediatietoutta:

Euroopanpähkinäpensaan pähkinä, "hasselpähkinä", on erittäin ravintorikas, sillä se sisältää noin 60 % rasvaa sekä valkuaisaineita, mineraaleja ja C-vitamiinia. Kaupoissa myytävät hasselpähkinät eivät tosin ylensä ole euroopanpähkinäpensaista vaan sukulaislaji isopähkinäpensaasta (Corylus maxima).

Euroopan pähkinäpensaan pähkinöitä

Pähkinäpensaiden pähkinöitä on käytetty ihmisravinnoksi hyvin kauan, jo varhaisella kivikaudella.^[8] Esimerkiksi Tanskassa se on kuulunut noin 8500 vuotta sitten eläneen kivikautisen väestön tärkeimpiin ravinnonlähteisiin. Viljelyn alkuvaiheista on vähän tietoa, mutta tiettävästi ainakin roomalaiset ovat jo viljelleet pähkinäpensasta.

Pähkinäpensasta on arvostettu myös Pohjois-Euroopassa. Kasvin arvostuksesta ravintona kertoo hyvin se, että ahvenanmaalaiset toimittivat pähkinöitä muun muassa Ruotsin hovin tarpeisiin. Pähkinöiden kerääminen ei myöskään ollut sallittua ilman maanomistajan lupaa.^[5]

Kyllä on arvostus kadonnut tyystin jonnekin... Nykypäivän ihmiset hakee vain makkaraa kaupasta. Ja härskiintyneitä manteleita marketin hyllyltä. Inhaa.

P.S. Löysin netistä tiedon, että kypsyvät vasta syyskuun puolivälin jälkeen... Sitä odotellessa.

Hinnoista ja hinnoittelusta

Minulle tällainen yritystoimintaan ryhtyminen on hivenen paradoksaalinen temppu, sillä vastustan kapitalismia ja kaupallisuutta ja rahankiskontaa ja kaikkea muutakin vastaavaa kaameutta. Käytännössä tämä on näkynyt sitten siten, että olen pyrkinyt alihinnoittelemaan kaiken mitä teen... Tästä taas on seurannut läksytysten ryöppy kaikkialta lähipiiristäni. Osa läksytyksestä on tullut henkilöiltä, joita en kuuntele siitä syystä, että heidän läksytyksensä perustuu joko 1) holhoamiseen tai 2) siihen, että he itse elävät "kuplassa" eli ovat toisin sanoen ihmisiä, jotka eivät elä vahvasti itseään toteuttaen ja persoonallisten arvojen mukaisesti vaan ajattelevat, että raha ja työ ovat kaikki kaikessa jne. jne.

Mutta sitten olen saanut läksytystä myös tahoilta, joita kuuntelen, sillä nämä ovat kaltaisiani oman tiensä kulkijoita, joilla on samanlainen arvomaailma kuin minulla. Minulle on mm. sanottu, että "Laita ensin happinaamari omaan naamaasi ennen kuin alat pelastaa muita". Toinen ystäväni ilmaisi saman asian eri sanoin ja muistutti siitä, että jos haluan auttaa ihmisiä kääntämällä ja julkaisemalla hyödyllisiä tietokirjoja heidän ilokseen, yritykseni tarvitsee RAHAA, koska maailma nyt sattuu tällä hetkellä toimimaan rahan pelisäännöillä sekä kapitalistisen talouden ehdoilla jne jne. Lisäksi mitä enemmän yritykseni tuottaa, sitä enemmän voin 1) käyttää omaa aikaani yritystoimintaan/hyvän tekemiseen, kun ei tarvi hikoilla kakkatöissä ja 2) sitä enemmän minulla on rahaa hyvän tekemiseen.

Eräs ystäväni huomautti myös siitä, että jos jotkut valmistavat tiettyä tuotetta tarkoituksena elättää itsensä sillä, ja sitten markkinoille änkeää joku, joka myy tuotetta totaaliseen alihintaan (esimerkiksi koska tekee asiaa vain harrastuksena), kukaan ei enää halua ostaa tuotetta sillä kalliimmalla hinnalla, ja lopulta tilanne ajautuu siihen, ettei ihmiset pysty elättämään itseään enää kauppaamalla kyseistä tuotetta. Eli näin voidaan viedä leipä ihmisten suusta.

Lopulta olen sitten taipunut toimimaan hieman enemmän vallitsevien sääntöjen mukaisesti. Alunperinhän tarkoitukseni oli myydä kirjoja niin alhaiseen hintaan kuin suinkin mahdollista eli kattaa tuotoilla ainoastaan kulut ja tehdä hommaa vain harrastusmielessä. Ensin siis ajattelin että Introversion voiman hinta tulisi olemaan noin 10€. Ensimmäisten läksytysten jälkeen hilasin hinnan 14,90€. Sitten sain vielä valtavan ryöpytyksen taholta, jota arvostan eniten tässä maailmassa (viisas ja erittäin arvostelukykyinen ystäväni Emilia) sekä taholta, jota myös arvostan suuresti (toinen hyvin valaistunut ystäväni), ja hilasin hinnan lopulta normaalilukemiin.

Tällä hetkellähän siis olen työttömänä, jos ei tätä omaa puuhailuani lasketa. Olen kuitenkin suomentanut reilun vuoden aikana 2 kirjaa, joista toisen myös taittanut, laatinut kannet ja kustantanut eli jota nyt markkinoin eli en sentään vain kaivele napaani sohvalla (vaikka sitäkin harrastan). Monien Asperger- ja ADHD-ihmisten tapaan, en ole pärjännyt työelämässä. Nuppi ei vaan kestä siellä.

Mutta olisihan se hienoa, jos saisi elantonsa tekemällä sitä, mitä osaa, mistä nauttii ja mitä rakastaa. En tiedä, tulenko siihen pääsemään ikinä kustannustoiminnallani, mutta tärkeintä minulle on, että saisin kulut katettua, jotta oisin suomentaa ja julaista LISÄÄ ihania kirjoja. Se on minulla tässä vain pointtina. Varsinaisen toimeentulon voin aivan hyvin hankkia sitten muualta (asia jota kovasti suunnittelen kaiken aikaa).

Siitä pidän huolen, että Ajatushattu Kustannus säilyy yrityksenä, jolla on suuri sydän ja arvot kohdallaan.

(kuva: clipartheaven.com)

Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen

Tämän teoksen suomensin siis Kehitysvammaliitolle. Graafikko on tehnyt hyvää työtä, pidän kansista todella paljon. Paljon tyylikkäämmät kuin alkuperäisessä laitoksessa.

Kirjaa voi tilata Opiken sivuilta. Hinta on hirmuinen 47€. :) Jos minä olisin tämän kustantanut, en olisi kyllä kehdannut pyytää noin paljon vaan myynyt johonkin alihintaan. No, koska kaikki läheiseni yrittävät koko ajan potkia minua persuuksille, kun yritän hinnoitella kirjojani ja palveluksiani aivan alakanttiin, olisin ehkä älynnyt pyytää pikkuisen yli 30€ tällaisesta teoksesta.

Tässä kirjan esittely:

Tony Attwood avaa käytännön esimerkkien ja vahvan teoriatiedon vuoropuhelun avulla lukijalle aiempaa syvällisemmän kuvan eri-ikäisten Asperger-henkilöiden käyttäytymisen syistä ja tavoitteista. Hän tuo esille myös Aspergerin oireyhtymään liittyviä vahvuuksia.

Teorioiden selventämiseksi Attwood kertoo useita esimerkkitapauksia oman työuransa varrelta ja antaa useita puheenvuoroja myös Asperger-henkilöille. Kirjan edetessä lukija huomaa, että monet Asperger-henkilöiden kummalliset käytöstavat, motiivit ja ajatukset saavatkin loogisen selityksen ja tuntuvat ymmärrettäviltä.

Kirja kuvaa Asperger-henkilöiden elämää lapsuudesta aikuisuuteen saakka. Kirjasta saa monipuolista tietoa eri ikävaiheissa kohdattavista arjen ongelmista ja keinoista selviytyä niistä. Kirjassa kuvataan esimerkiksi, kuinka Asperger-aikuiset kokevat ystävyyssuhteiden, opiskelun, parisuhteen ja työelämän mukana tuomat hyödyt ja paineet.

Attwood esittelee lukemattomien kuntoutusideoiden ja materiaalien lisäksi useita vinkkejä arjen haastaviin tilanteisiin. Hän korostaa myös lähi-ihmisten oman toiminnan vaikutusta Asperger-henkilön hyvinvointiin.  Teos on kattavin suomenkielinen kuvaus Aspergerin oireyhtymästä ja sen vaikutuksesta henkilön elämään eri ikävaiheissa. Selkeästä kirjasta hyötyvät alan ammattilaiset, Asperger-henkilöt ja heidän lähi-ihmisensä.  (kursivointi minun lisäämäni.)

Tämä on (hirmuisesta hinnasta huolimatta) must-luettavaa kaikille Aspergerista kiinnostuneille. Minähän siis olen se henkilö, jota tätä kirjaa tuputti kustantamoihin ja sai Autismiliiton yhdessä Kehitysvammaliiton kanssa asiasta innostumaan. Aina voi suunnata kirjastoon, jos on kukkaronnyörit kireällä.

Mutta kirja on HYVÄ.

Taittaminen ja kansien tekeminen

Ehkä jonkun mielestä voi kuulostaa epäilyttävältä, että olen itse taittanut kirjan ja tehnyt siihen kannet, vaikkei minulla ole asianmukaista koulutusta. No, aina saa epäillä :). Ryhdyin puuhaan niin, että hankin taitto- ja kuvankäsittelyohjelmat. Suureksi ilokseni löysin netistä erittäin hyvät ilmaisohjelmat tähän tarkoitukseen. Taittamiseen käytin Scribusta ja kuvankäsittelyyn Gimpiä. Alkuun päästäkseni hankin kirjallisuutta (jota ei tietenkään taas ollut saatavilla suomeksi). Tilasin pari massiivista järkälettä suosimani Book Depositoryn (halvat hinnat eikä toimitusmaksua) kautta (tilaamani kirjat osoittautuivat TODELLA hyviksi).

Päätin aloittaa taitto-ohjelmaan tutustumisen sekä taittamisen harjoittelemisen jäljittelemällä englanninkielisen teoksen taiton sellaisenaan suomenkieliseen laitokseen. Näin saisin varmasti hyvän lopputuloksen ja taitoni pääsisivät turvallisesti kehittymään. Nyt kun kirjat ovat tulleet painosta, näen, että lopputulos on onnistunut ja hyvä. :) Olen tyytyväinen.

Nyt ohjelma alkaa olla sen verran hyvin hallussa ja olen saanut tuntumaa itse taittamiseen, että alan uskaltaa jo tehdä omia kokeiluja ja kikkailla eli seuraavaa kirjaa en ehkä taita enää niin tiukasti alkuperäisen mukaan.

Kannet tein ihan vaan luovan hulluuden varassa. :) Päässäni oli selkeä visio ja sitten aloin vääntään ennestään täysin tuntemattomalla kuvankäsittelyohjelmalla sitä visiota toteen. Lopputulos vastaa täysin visiotani, joten sikäli olen tyytyväinen. Se täytyy myöntää, että kuvankäsittelytaitoni ovat tällä hetkellä aivan peräpuikosta. Siis todella aloittelijan tasolla. REALLY novise.

Minä ja kääntäminen

Tätini, joka on myös hyvä ystäväni, on opiskellut kääntäjäksi. Kun olin ehkä 14-vuotias, hän pyysi minua auttamaan käännöstyössään. Hän jätti käännösurakan aina viime tippaan, ja koska hän tiesi minun olevan TODELLA nopea näpyttelemään näppäimistöllä, hän pyysi minua kirjoitusavuksi, kun ei itse ole yhtä nopea. Samalla kun autoin kirjoittamisessa, autoin myös itse käännöstyössä. Huomasin nauttivani kääntämisestä ja aloin harrastella sitä itsekseni (pöytälaatikkokääntäjä). Siitä pitäen unelmoin, että jonain päivänä saisin OIKEASTI kääntää.

Unelmasta tuli totta elokuussa 2008, kun luin silloisen opinahjoni (opiskelin sosionomiksi – mikä KAAMEA erehdys) sähköiseltä ilmoitustaululta, että ulkomainen käännösfirma etsi suomentajia. Hain, tein käänöstestin ja pääsin heidän listoilleen. Systeemi toimi/toimii freelance-pohjalta. Aloin tehdä sinne pääasiassa teknisiä käännöksiä eli kameroiden, mikroskooppien yms. käyttöohjeiden suomentamista.

Tässä kohtaa aloin lukea pääasiassa englanninkielistä tietokirjallisuutta, kun keksin, että ulkomailta voi tilata loputtomia määriä ÄÄRETTÖMÄN kiehtovia kirjoja aihepiireistä, joista ei suomeksi ole juuri mitään tarjolla (esim. Aspergerin oireyhtymä). Aina kun luin upean kirjan, minua ärsytti, ettei sitä ollut saatavilla suomeksi. Monet ystäväni olisivat halunneet lukea lukeamiani kirjoja, mutta eivät viitsineet lukea englanniksi. Erityisesti Tony Attwoodin uusin kirja The Complete Guide to Asperger's Syndrome oli minusta TODELLA hyvä, ja halusin ehdottomasti saada sen suomen kielelle. Käänsin johdannon ja ekan luvun näytteeksi käännöstaidoistani, ja ehdotin teosta 5 suomalaiseen kustantamoon. Eipä heitä kiinnostanut, kun kirja ei ole "mainstreamia". Sitten keksin ehdottaa teosta Autismiliitolle sekä itseäni suomentajaksi. Sieltä ei kuulunut vastausta, mutta sitten pari kuukautta myöhemmin sain yhtäkkiä sähköpostia. He halusivat julkaista kirjan! He pyysivät käännösnäytettä, ja pitivät siitä. Näin sain ensimmäisen virallisen käännössopimukseni kirjasta!

Kyseinen opus on muuten nyt ilmestynyt. Sen jukaisija on Opike (Kehitysvammaliitto), ja nimi Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen.

Keväällä 2011 perustin oman kustantamon, koska minua ei huvittanut enää ehdotella kirjoja kustantamoiden käännettäväksi, halusin julkaista mitä itse haluan. Perustin toiminimellä Ajastushattu Kustannuksen. Ensimmäinen kirja, Introversion voima, on nyt tullut painosta. Käänsin ja taitoin sen itse ja tein siihen uudet kannet.

:) Uskon olevani synnynnäinen kääntäjä. Perfektionistinen pilkunviilaaja.

Introversion voima

Jipii!!!! Eteisessäni on 7 laatikollista kirjoja!! Huraa!!!! Työn hedelmät ovat saapuneet. Perustin siis oman kustantamon keväällä 2011, koska halusin kääntää itse valitsemiani kirjoja suomen kielelle kenenkään estämättä. Valitsin ensimmäiseksi urakaksi Laurie Helgoen Introversion voiman (Introvert Power), koska suomen kielellä ei sillä hetkellä ollut saatavilla vielä yhtäkään introversiota käsittelevää teosta, ja koska pidin itse kirjasta todella paljon.
Kirjan oli alunperin tarkoitus ilmestyä syksyllä 2011, mutta Kehitysvammaliitto (yhteistyössä Autismiliiton kanssa) oli tarttunut ehdotukseeni julkaista Tony Attwoodin upean Aspergerin oireyhtymää käsittelevän teoksen (The Complete Guide to Asperger's Syndrome) suomeksi ja he hyväksyivät minut kirjan kääntäjäksi, ja tämä urakka tuli sitten syksyllä 2011 väliin. Tässä vaiheessa introversiokirja oli kuitenkin jo suomennettu (käänsin sitä kevään ja alkukesän). Kun sain Asperger-kirjan tehtyä helmikuussa 2012, aloin taittaa Introversion voimaa. Sen jälkeen tein kannet.

Ja nyt ne ovat saapuneet painosta!! Ensimmäiset (toivottavasti ei viimeiset) 150 kappaletta.

Avasin yhden laatikoista jännittyneenä, olin varma, että kirjassa olisi jotain vikaa, jotain kaameita virheitä tai jotain KAMMOTTAVAA, mutta ei. Se oli TÄYDELLINEN!!!! Se on HIENO!!!! Olen NIIIIIIN iloinen. No, on siinä pari virhettä, mutta varsin harmittomia sinänsä. Ensinnäkin kirjan sisällä olevien tekstilaatikoiden tausta on liian tumma, sitä pitäisi vaalentaa asteen verran. Tämä ei ole katastrofi, mutta mikäli saan tilata painosta lisää kirjoja, muutan tämän asian.

Tutustu teokseen Amazon.comissa!

Kirjan taitossa ja sisuksessa ei liene muuta vikaa, mutta ihmettelen sitä, että minulle lähetettiin kannesta postitse vedos, jotta voisin tarkistaa tulostuvatko värit oikein jne. ja sitten kuitenkin nämä painosta tulleiden kirjojen kannet ovat selvästi tummemmat kuin saamassani vedoksessa. Lisäksi otsikko on hieman vihertävän keltainen painetuissa kirjoissa, vaikka se vedoksessa ja näytöllä oli ihan keltainen. Hmh. En ole 100% tyytyväinen tähän asianlaitaan, mutta ei se nyt mikään katastrofikaan ole.

Kaiken kaikkiaan kirja on kuitenkin kaunis sisältä ja ulkoa! :) Olen varsin tyytyväinen.

Vaihdoin tosiaan kannen kuvan, eli tein itse uudet kannet, koska en pitänyt alkuperäisistä.

Olen jo lähettänyt tiedusteluja seuraavan kirjan käännösoikeuksista (tulee käsittelemään joko ADHD:n lahjoja tai lahjakkuuden ja Aspergerin oireyhtymän ja ADHD:n yhtäläisyyksiä ja eroja), mutta Ajatushatulla ei ole vielä rahaa niiden ostamiseen. Kassan karttumista odotellessa... Sponsoroikaa Ajatushattua ja ostakaa kirja :).

Ajatushattu Kustannus tulee julkaisemaan etupäässä neurologisia poikkeavuuksia kuten ADHD ja Aspergerin oireyhtymä, lahjakkuutta, luovuutta sekä persoonallisuuden kiehtovia ulottuvuuksia käsitteleviä teoksia. Mahdollisesti myös elämäkertoja (jotain TOSI kiehtovia) ja jonkun verran jotain muuta tietokirjallisuutta (ainakin on yksi TODELLA hyvä kirja lasten päiväunista odottaa suomentamista) sekä kauhu- ja fantasiakirjallisuutta.



Voit tilata Introversion voima -kirjaa minulta suoraan lähettämällä nimesi ja yhteystiedot Ajatushattu Kustannuksen sähköpostiin osoitteeseen info@ajatushattukustannus.com. Laitan laskun tulemaan kirjan mukana. Nyhdän kirjasta 22,90€. Sisältää toimitusmaksun. Jos haluaa tutustua tarkemmin tilaus- ja toimitusehtoihin, ne löytyvät Ajatushattu Kustannuksen blogista. Kirjan sisällön kuvas löytyy TÄÄLTÄ.

Voit ostaa Introversion voiman mm. seuraavista paikoista (klikkaa logoa):

Tai voit marssia kirjastoon :).

Nyt sain tarpeeksi!

Olen pitkään halunnut perustaa vaatekaupan, koska Suomesta ei saa kuin ketjuvaatteita, muotihömpötyksiä ja goottikamaa. Ai mikä puuttuu? Hippeilyvaatteet. Sellaiset metsänkeijukaishenkiset, vihreää, ruskeaa, vinoja leikkauksia, kerroksia, hameita kaikkea ihanaa.

Sitten olen halunnut perustaa pienen pähkinäkaupan, koska suhtaudun syvän epäluuloisesti saatavilla oleviin pähkinä- ja siementuotteisiin, koska ne pitäisi säilyttää PAKASTIMESSA ja pilkkopimeässä, ja näinkin säilytettynä esimerkiksi saksanpähkinä (joka on nopeiten pilaantuva) alkaa 6 kk kuluttua puusta putoamisesta olla mennyttä kamaa (rasva härskiintyy). Haluaisin tilata suoraan pähkinätiloilta pähkinöitä pakastimeen ja myydä niitä umpituoreena.

Sitten haluaisin maahantuoda playmobileja, koska ne on kivoja.

Ja sen lisäksi minulla on (jo) kustantamo, koska löydän niin paljon super kivoja kirjoja englannin kielellä, ja haluan kääntää ja julkaista niitä suomeksi.

En ole uskaltanut perustaa vaatekauppaa, koska inhoan riskien ottamista, mutta nyt minua rupesi tympimään tämän asian vältteleminen. Haen pienlainaa yrityksen käynnistyskuluihin ja katsotaan mitä tapahtuu. En minä siihen ainakaan kuole.

Playmobilit!

Nyt minulta irtosi ruuvi päästä!!!! Lopullisesti!!! Eevi täyttää just kohta 4, ja minun on pitänyt ostaa sille Duplon Tuhkimo-linna, mutta aloin tänään tutkia Playmobileja, ja HERRANJUMALA, miten täydellisiä ne on!!!! Haluan niitä ziljoonia!!!! Haluaisin niitä ITSELLENI, vaikkei minulla olisi lasta! NIIIIIIIIN täydellisiä. Keijuja ja kaikkea!!

Kävi niin, että tulin hulluksi ja tilasin amazonista noi molemmat keijusetit ja yhteensä ne maksaa 90e. Great. Ilmeisesti me ei syödä mitään syyskuussa. Suomesta ei saanut noita. Pixmania.comissa on hyvä valikoima, mutta toimitusmaksu vähintään 13,90€, vaikka tilaisi jonkun kohtuu pienen laatikon. Just. Lähetin palautetta. Myös EuroToyssa, Toys are usissa ja BR-leluissa on ihan hyvät valikoimat. Itse kuitenkin kallistunen amazoniin – siis mikäli tuotetta ei saa Suomesta ja järkevillä toimituskuluilla. Huutonetistäkin voi tehdä löytöjä. Itse löysin sieltä noidan ja kivan metsän hengen.

Metsän henki

Kuolaus.

Piirakkaillan leipomukset

Täytyy kyllä sanoa, että tällä kertaa kumpikaan leipomustuotoksistani ei herättänyt minussa suurta tyytyväisyyden tunnetta. Lätkin ohjeet silti tänne, jos jotain sattuu kiehtomaan.

Ensinnäkin leivoin tällaisen todella epäseksikkään näköisen pinaattifetapiirakan. Alkuperäinen ohje on peräisin Ulla Svenskin Suloiset suolaiset -kirjasta. Minä kuitenkin "tuunasin" ohjetta sattuneista syistä johtuen. Epäseksikäs ulkonäkö taas johtuu ainakin siitä, että piiras viittä vaille kärähti ("älä yritä tehdä tuhatta eri asiaa yhtä aikaa").

 

Minun ohjeeni

Pohja

3 dl spelttijauhoja

1 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1 dl valkosipuli & yrtit -Cuisinea

2 rlk kylmää vettä

2 rkl ruokaöljyä 

Täyte

1 dl valkosipuli & yrtit -Cuisinea

150g crème fraichea

300 g pinaattia

1/3 purjoa

100 g fetaa

1/4 tl mustapippuria

• Ensin sekoitetaan kuivat aineet keskenään. Alkuperäisen ohjeen mukaan piiraaseen tulisi 2 dl ruisjauhoja ja 1 dl vehnäjauhoja. Minä kuitenkin muistelin kaupassa, että kaapissani olisi ruisjauhoja enkä ostanut niitä. No, niitä ei kuitenkaan ollut. Ystäväni on allerginen vehnälle, joten käytin spelttiä (jota käytän muutenkin leivonnassa korvaamaan osan venhäjauhoista).
• Cuisine-mömmö, kylmä vesi ja ruokaöljy sekoitetaan joukkoon. Alkuperäisessä ohjeessa pohjaan ei tullut Cuisinea vaan 100 g crème fraichea, mutta minä suuressa epähuomiossa sekoitin nämä keskenään.
• Pohjataikina painellaan 28-senttisen (halkaisija) piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja esipaistetaan uunin alatasolla 200 asteessa noin 5 minuuttia.
• Esipaistetun pohjan päälle levitetään loput purkkiin jääneestä Cuisinesta ja crème fraiche (alkuperäisessä ohjeessa siis purkillinen Cuisinea eikä lainkaan crème fraichea). Pakastepinaatit sulatetaan ja niistä valutetaan ylimääräiset vedet veks. Purjo silputaan ja paahdetaan kevyesti pannulla (alkuperäisessä ohjeessa pannulla paahdettiin myös 0,5 dl pinjansiemeniä, jotka jätin pois siementen järkyttävän hinnan vuoksi). Paahdetut ainekset ripotellaan piirakan päälle murustellun fetan kanssa. Alkuperäisessä ohjeessa fetaa tuli 200 g, mutta kun olin ripotellut 100 g, fetaa oli jo kaikkialla runsain määrin ja totesin sen riittävän. Lopuksi pinnalle ripotellaan mausteet. Svenskin ohjeessa mustapippurin lisäksi ripotellaan 1/4 tl suolaa, mutta en käsittänyt, miksi, koska feta on niin suolaista, joten jätin sen pois.
• Piirakka paistetaan kypsäksi uunin keskitasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia. (Alkuperäisessä ohjeessa sanotaan alatasolla, mutta se kuulosti minusta oudolta, joten laitoin keskelle.)

Piirakasta tuli hyvää, mutta jostain syystä reunat maistuivat liian tuhdilta, ja ne jätin joka palasta syömättä (niinkuin pitsoista monet jättävät reunat syömättä). Tulen tekemään tätä uudestaan, mutta seuraavalla kerralla laitan pohjaan sen crème fraichen ja Cuisinen täytteeseen ;). Muuten olen tyytyväinen tekemiini muutoksiin.

Piirakasta tuli varsin ruma ainakin siksi, että törkkäsin sen uuniin paistumaan Emilian saavuttua ja lähdimme hakemaan postista minulle saapunutta vaatetilausta (voidaksemme sovitella vaatteita yhdessä), ja postin yhteydessä toimii kirpputori ja juutuimme vahingossa sinne ja unohdimme tyystin piirakan... Muistin sen vasta kassalla, mutta onneksi se ei ehtinyt kärähtää. Paitsi IHAN vähän.



Minttukrokanttikakku

Sitten tein tuorejuustopiirakan, joka meni aika lailla ohjeiden mukaan ja onnistukin ihan hyvin, mutta on makuuni liian imelää, enkä tee sitä toiste. Ohje on kirjasta Pipareista pitsikakkuun. Nyt vasta huomasin, että tämä teos on Ulla Svenskin toimittama! Jo on Ulla Svenskiä kerrakseen. Ohje on peräisin Henna Kinnuselta.

Pohja

13 kpl minttudominokeksejä

50 g voita

Täyte

2 dl kermaa

2,5 dl Flora Vanillaa

200 g minttukrokanttisuklaata

200 g tuorejuustoa

4 liivatelehteä

2 rkl maitoa

• Keksit murskataan. Voi sulatetaan ja sekoitetaan keksimurskan kanssa. Seos painellaan tiivisti halkaisijaltaan 20 cm:n irtopohjaiseen reunavuokaan. (HUOM! Suosittelen tekemään kaksinkertaisen pohja-aineksen).
• Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 5–10 minuutin ajaksi.
• Vatkaa kerma ja vaniljakastike vaahdoksi.
• Sulata suklaa ja sekoita se tuorejuustoon, lisää vatkatut vaahdot joukkoon.
• lämmitä 2 rkl maitoa ja liuota liivatteet maitoon. (Jouduin lisäämään vielä 3. lusikallisen kuumaa maitoa, että liivaatteet sulivat). Lisää liivateliuos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen täytteeseen.
• Kaada täyte pohjan päälle vuokaan. Anna hyytyä ainakin 4 tuntia jääkaapissa.
• Voit koristella jollain suklaanamuilla.

Pohjasta kannattaa tosiaan tehdä kaksinkertainen (kuten juustokakuissa yleensäkin). Täyteosa on todella imelää ja maistuu hyvältä vain, jos sen kaverina on riittävästi pohjamateriaalia. Minulta jäi pohja liian ohueksi (vuokani on halkaisijaltaan 24 cm, ja tein enemmän pohja-ainesta, että sain sitä edes sen verran, että pohja peittyi).

Anyway, en pidä näin imelistä tuotoksista. Tulee mieleen kaupan pakaste Daim-kakku, joka on minusta todella öklöttävän imelä.

Illan leffana oli Paksuna. Se oli HUONO. Yök. Pyörimme Makuunissa tunnin etsimässä "sitä oikeaa" elokuvaa, mutta mikään ei oikein kolahtanut. Lopulta päädyttiin vuokraamaan leffapaketin (3 vanhaa leffaa saa 3 päiväksi 6€) niin saatiin ainakin valinnanvaraa mukaan.

En suosittele tätä elokuvaa kenellekään.

Otettiin tämä, koska elimme siinä toivossa, että tämä olisi oikeasti HAUSKA elokuva, mutta se oli taas sitä typerää aivokuollutta huumoria ja koko elokuva oli jonkun älykkyysosamäärältään vähäisen aikaansaama öklötys. Hyi.

Merihevosia!!!!

Merihevoset on IIIIIIIIHANIA!!!!! Olen rakastunut niihin. Ne on mehukkaita. Ihania. Söpöjä. Täydellisiä!

Kuin pieni lohikäärme!

Se on kietoutunut!!

Hmmm... Niin se piirakka... Ja vessa.

Piirakkailta

Nyt sinkoan leipomaan pinaattifetapiirakkaa. Eevi (tyttäreni) on mennyt yökylään Tampereen mummulle ja mieshenkilö passitettu evakkoon, sillä ystäväni tulee viettämään piirakkailtaa kanssani. Piirakkaillan tematiikka: molemmat osapuolet leipovat jotakin herkullista; vuokrataan kiehtova elokuva; puhutaan tuhottomasti niin, että juututaan keskelle viedovuokraamon lattiaa tunniksi keskustelemaan parisuhteiden problematiikasta. Tosin tämä molemminpuolinen leipominen ei aina toteudu käytännössä. Viimeksi tein oharit, joka ystävyyssuhteessamme laiskuuden nimessä voidaan sallia. Tänään taas minä leivon sekä suolaisen piirakan että minttusuklaatuorejuustokakun (SLURPSIS!), ja ystäväni saa olla leipomatta mitään.

Huraa!

Mikäli leipomuksista tulee suunnattoman mehukkaita, laitan niistä tänne kuvat ja ohjeet.

Koska sinkosin kauppaan miettimättä etukäteen juurikaan mitä leivon tai mitä niihin tarvitaan (otin ohjekirjat mukaan ja valitsin kaupassa), tulin valinneeksi tuhottoman kalliit leipomukset (seikka, jota en paljasta miesihmiselleni). Minttusuklaatorttuun tuli ties mitä tuorejuustoja, kermaa, vanilla vispejä, suklaalevyjä jne., joista kertyy helposti lähemmäs 10e. Glups. Klups. Miten se nyt kirjoitetaan. Ja pinaattipiiraaseenkin creme bonjour mömmöjä ja muuta mytologista. Pinjansiement jätin pois, kun pussi niitä olisi maksanut ZILJOONA euroa ja ne ovat kuitenkin härskiintyneitä ja myrkyllisiä.

Lisäksi minua pissittää, sillä olen jumiutunut tähän koneelle niin, etten pääse irti ennen kuin olen valmis.

Miten kiehtovia informaatiohiukkasia.

Salliikohan ystäväni, että nimeän hänet, sillä tulen todennäköisesti jauhamaan eri ystävistäni ja menee haastavaksi, jos heillä ei ole "tunnisteita". Kutsutaan häntä nyt vaikka Piisuksi. Se on hänen eräs lempinimensä, jota minä en kyllä käytä. Eli olkoon hän Emilia.

Nyt leipomaan!

Dabrowski ja lahjakkuuden tutkimus

Alan pikkuhiljaa koota tänne vanhoja blogitekstejäni aiemmista blogeistani tarkoituksena keskittää viestintäni tähän yhteen blogiin. Aloitan Dabrowskista.

Miksi Dabrowski?
Aloitetaan nyt vaikkapa siitä kammottavasta tosiasiasta, että Suomessa ei puhuta lahjakkuudesta. Yhtään. Ollenkaan. None. Zero. Kammottava tämä tosiasia on siksi, että lahjakkaat ihmiset (voivat olla esimerkiksi joko älyllisesti lahjakkaita tai poikkeuksellisen luovia yksilöitä) poikkeavat huomattavasti keskivertokansalaisesta. Tässä kohtaa voisimme puhua neurologisesta poikkeavuudesta, sillä tosiasiahan on, että luovuus, älykkyys, yliherkkyys, temperamentti jne. kytkeytyvät saumattomasti aivojen toimintaan, ja mikäli yksilön psyykkiset ominaisuudet poikkeavat merkittävästi keskivertokansalaisen vastaavista, on kyse väistämättä neurologisesta poikkeavuudesta.

Mikä minusta on erityisen kiinnostavaa on se, että lahjakkaiden ihmisten persoonallisuusprofiili muistuttaa hyvin paljon Aspergerin oireyhtymän sekä ADHD:n "oireistoa". Tällä hetkellä käsiini saamat kirjat yrittävät perustella, miksi lahjakkaita ihmisiä helposti väärindiagnosoidaan joko aspergereiksi tai ADHD-ihmisiksi. Onko tämä erottelu kuitenkin vain veteen piirretty viiva? Entä jos ne eivät todellisuudessa olekaan toisistaan erillisiä asioita?

Koska lahjakkuudesta ei puhuta, on Suomessa väistämättä lukemattomia lahjakkaita ihmisiä, jotka kulkevat läpi elämänsä ihmetellen: "Miksi olen erilainen? Miksi en tule toimeen toisten kanssa?" He tietävät olevansa erilaisia ja yrittävät ymmärtää omaa persoonallisuuttaan, mutta heille ei ole vastauksia tarjolla – koska Suomessa ei puhuta lahjakkuudesta tai sen vaikutuksista yksilön persoonallisuuteen. Suomenkielisiä kirjoja aiheesta ei ole.

As a gifted adult, you may know you are different but not realize why.  
(Gifted Development Center: Advanced Development Journal, Volume 13)

Tätä aukkoa aion lähteä paikkaamaan. Välineenä käytän tätä blogia sekä kustantamoani, joka tulee julkaisemaan aihetta käsittelevää kirjallisuutta.

These were the people who had chosen not to follow trends, people who had chosen instead to march to the beat of their own drum, seemingly indifferent to the approval – or lack thereof – of others. (Honos-Webb)

Entä se Dabrowski?

Kazimierz Dabrowski (puolalainen herra) oli psykiatri ja psykologi, joka tutki lahjakkaita ihmisiä ja sai selville, että jokaisella näistä ilmeni yliherkkyyksiä (overexcitabilities). Tästä hän veti johtopäätelmän, että yliherkkyys, joka voi ilmetä jollakin tai kaikilla 5:stä alueesta, liittyy lahjakkuuteen. Lisäksi Dabrowski laati persoonallisuusteorian (teoria positiivisesta disintegraatiosta), joka poikkeaa "mainstream"-psykologiasta siinä, että psykologiset oireet kuten ahdistus ja masennus nähdään välttämättöminä henkiselle kasvulle ja siten positiivisina asioina. No pain no growth.
(Dabrowski Wikipediassa)

Tulen erillisissä kirjoituksissa erittelemään tätä aihepiiriä osa-alue kerrallaan. Aiempaan blogiini olen laatinut kirjoitukset sekä Dabrowskin persoonallisuusteoriasta sekä toisen 5 yliherkkyyden lajista (englanniksi overexcitabilities). Julkaisen nämä tekstit nyt tässä blogissa ja tulen päivittämään ja hiomaan niitä.

Laatikollinen kirjoja

Kävin tänään hakemassa postista laatikollisen kirjoja. Tony Attwoodin Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen. Viisi ilmaiskappaletta kääntäjälle. Tuntui huikealta pidellä käsissään ensimmäistä suomentamaansa kirjaa. Minun tekemä. Minun tekstiäni. Uuuu. Miten jännittävää. Näin sinetöityi yksi päämäärä elämässäni. Noin 20 vuotta sitten huomasin pitäväni kääntämisestä ja olen harrastellut sitä salaa yksinäni ja toivonut saavani joskus tehdä sitä oikeasti. Ja nyt olen kääntänyt kirjan! Huraa! Huraa! One dream has been realized.

Ja pian pääsen hakemaan TOISEN laatikollisen kirjoja. Tosin niitä onkin sitten 150 kappaletta... Se kirja on minun kääntämäni, taittamani, kustantamani ja siinä on minun tekemäni kannet. Siistiä. I have left my fingerprint on the world.

Kanttarellit syltyksi

Tänään oli jännittävä päivä! Ensinnäkin löysin kirpputorilta VAATTEITA. Sitten löysin metsästä kanttarelleja, joista tein muhennoksen, jonka syötyäni minua alkoi taas etoa sienet. Huoh. Erään erityisen paksun jalan palasen ujutin koiralle, koska ajatus sen syömisestä yökötti liikaa. Haluaisin pitää sienistä. Miksi pidän kaupan einessieniravinnosta? Hmmm... Ajattelin, että jos tähän auttaisi se sama konsti kuin vihannesten ja marjojen kanssa... Soseuttaminen. Jos pistäisi ne sienet muusiksi sauvasekoittimella ja tekisi siitä syltystä sitten soppaa, kastiketta tai laittaisi piirakkaan. Minua hyvin pitkälti etoo kasvikunnan tuotteiden koostumukset ja meinaa tulla yökkö. Eli kuvotus. Eli oksento. Mutta jos ne soseuttaa, jää jäljelle aromit ja ravintoaineet ilman koostumuksia! Huraa.

Hmph. Minä en ole mikään valokuvausintoilija, mutta kukaan ei lue blogia, jossa ei ole tuhansia, tuhansia ja tuhansia ja tuhansia kuvia. Pitänee varastaa laittomin keinoin jonkun muun kuvaamia SIENIÄ. Joudun vankilaan. Tai mikä pahempaa – minua sakotetaan ja jäämme ravinnotta (ellemme syö sieniä).

Siis KIESUS!! Googlasin kuvahaulla kanttarellin ja eikös ne pirulaiset maksa yli 30€/kpl, vaikka näyttävät ihan amatöörikuvaajien ottamilta siis sellasilta, mitä voisin itse mennä tosta vaan nyppäsemään kamerallani metsään. HMPH. Jo on rasitus. Emme siis nyt kuvita tätä tekstiä vaan teemme sen jonain kauniina päivänä, kun saan raahattua itseni kameran kanssa pusikkoon.