Virallisuus on olemassaoloni antiteesi

En kyllä KOSKAAN enää rupea yrittäjäksi. Tämä äärettömän boheemi, leväperäinen, itsevaltainen ADHD-pää EI sovi siihen. YHTÄÄN. JOS mukana on käytännön ihmisiä, jotka hoitavat KAIKKI käytännön asiat ja saan keskittyä pelkkään luovaan osuuteen, sitten voi harkita. Mutta olen silloinkin epäluotettava, koska voin koska tahansa esim. keksiä, etten jaksa tai kykene tekemään mitään ja sitten vaan häivyn.

VASTUU ei sovi minulle. Olen äärimmäisen vastuuntuntoinen MUTTA kun sisäinen ääneni ilmoittaa jotain, SE on aina se, jota viime kädessä kuuntelen. Ja muutenkin tulkitsen asioita usein omituisesti. Ei. Kaikkien kannalta on parasta, jos minulle ei anneta vastuuta mistään – paitsi ehkä työn tuloksista TAI lyhytaikaista vastuuta, sillä tiedän kyllä milloin pystyn sitoutumaan ja panostamaan johonkin asiaan HETKELLISESTI.

Suurin ongelma on pyrokraattisuus? En tiedä, onko se oikea termi asialle. Eli se, että olen hyvin luotettava ja vastuuntuntoinen ihminen, mutta sen voi tietysti tietää vain ihminen, joka TUNTEE minut. Tämän takia, koska tekemisissä ollaan yleensä tuntemattomien ihisten kanssa, yritysmaailmassa, työelämässä ja muissa vastaavissa instansseissa luotettavuutta ja uskottavuutta ilmaistaan toimimalla tiukasti protokollan, erilaisten sääntöjen yms. mukaan. Ja sellaiseen en pysty. En sitten MITENKÄÄN. Se on olemassaoloni täydellinen antiteesi. Minä kuljen aina oman rumpuni tahtiin ja tulkitsen sääntöjä joustavasti ja ajattelen tehdä asiat omalla tavallani ENKÄ protokollan tms. mukaan.

Ulospäin en siksi anna tällöin kovin luotettavaa vaikutelmaa missään virallisissa instansseissa. Luotettavuuden voi kyllä havaita tavastani viestiä, mutta se on hyvin epävirallinen eikä sovell VIRALLISEEN kanssakäymiseen.

Kenties suurimman "vikani" tässä suhteessa voisi siis ilmaista sanalla EPÄVIRALLISUUS. Olen hyvin epävirallinen ihminen ja virallisuus on olemassaoloni antiteesi.

Joten ei. Minä yrittäjänä = katastrofi. Siksi lopetinkin moisen touhun. Aavistin, etten kauan kykene enää kannattelemaan pystyttämiäni kulisseja ja ongelmia on varmasti tulossa, jos jatkan. Kaikkien käytännön asioiden hoitaminen oli yhtä tuskaa ja yhteydenpitoni er tahojen kanssa hyvn EPÄVIRALLISTA ja puutteellista ja arveluttavaa.

Nyt ne ongelmat sitten posahtivatkin eteeni, nyt, kun olen jo lopettanut. Eräs yhteistyötaho oli lähettänyt todella kiihtyneen sähköpostin täynnä syytöksiä... Mitä ne olivatkaan? Tietojen pimittämisestä ja vääristelystä ja olen muka velkaa heille ties mitä jne. Ja ottavat kuulemma tuota pikaa yhteyttä poliisiin.

Olisiat tietysti voineet ENSIN puhua kanssani ja odottaa, että toimitan kirjanpitotiedot, ennen kuin alkavat syytellä ja vaahdota. Sillä kaiken pitäisi kyllä olla kunnossa. Ja se alkoi heillekin kyllä jo selvitä, kun asiaa lähdettiin käymään läpi.

Ongelma ei siis ole luotettavuus vaan yksinkertaisesti se, että olen liian boheemi ja leväperäinen ja epäselvä ajoittain tai usein (virallisissa asioissa).

Mutta osasin odottaa ongelmia, koska tiedän, ettei toimintani ole ollut mallikasta kaikilta osin ja parempaan en tällä persoonalla pysty. Olen epäkäytännöllinen, super luova, teoreettinen asperger/ADHD idealisti. Käytännöllisyyteni rajoittuu hyllyjen järjestelemiseen (mikä on todella hauskaa, paitsi ei kotona).

Toivottavasti minulle joskus vielä maksetaan ajattelemisesta...

Arvaa, kumpi olen MINÄ?

Kohti yrityksen aktualisoimista

• Pääoma yrityksen perustamiseen... Tulee mistä? Pohtii hän. Jonkinmoinen laina ilmeisesti. Ajatushattu Kustannuksen pystyin perustamaan ilman varsinaista alkupääomaa, mutta vaatekauppa onkin toinen juttu, kun tarvii tehdä hankintoja, jotta on mitä myydä. Samoin kahvila/tanssipaikka, kun tarvitaan liiketilat ja ne pitää sisustaa ja sitten tarvitaan henkilökuntaa yms. Vaatekauppa voisi olla nyt se seuraava askel.

 Vaatekauppaa varten tarvitaan:

• Alkupääoma
• Kotisivut (Esimerkiksi: Kotisivukone.fi)
• Myyntiartikkeleita

Hiimuvaatteita!!!

Ehkä voisin viimein perustaa sen vaatekaupankin mistä olen haaveillut! Alankin pohtia asiaa ja sen toteuttamista.

Kahvila/tanssipaikka Rauha

Huraa! Minulla on valtavan lystikäs idea! Haluaisin perustaa kahvilan/tanssipaikan! Se olisi ekologinen, kiltti ja lempeä paikka. Siellä voisi tanssia, mutta se ei olisi lainkaan tavallinen disko/baari. Siellä olisi tanssimista varten oma paikka, mutta myös hiljaista ja rauhallista tilaa seurusteluun ja rauhalliseen ajan viettämiseen. Siellä ei myytäisi alkoholia. Ja siellä EI soitettaisi hittimusiikkia. Siellä voisi olla vaikka erilaisia teemailtoja. Usein soitettaisiin psykeä tai muuta kiehtovaa konemusiikkia, mutta siellä voisi olla myös reggaeta tai rokimpaa musiikkia. Tanssia voisi jo 8lta tai 9ltä illalla ja paikka sulkeutuisi 2lta. Erittäin tärkeää kuitenkin olisi pitää tunnelma kotoisana ja lempeänä eli siellä ei olisi tavanomaista yökerhomentaliteettia. Pitää pohtia, miten tähän päästäisiin. Jostain syystä iso merkitys paikan tunnelmalle on minun mielestäni sillä, että ihmiset riisuvat kenkänsä eteiseen... En osaa sanoa miksi. Siellä pitää olla kodinomainen ja rauhallinen tunnelma. Kotoisaa. Tanssia voisi varpasillaan tai sisäkengillä. Ehkä jonkinlaisista tavallisen asuinhuoneiston tiloista voisi saada toimivat, kuten Om Yoga -koululla. Silloin tosin täytyy lopettaa metelöinti aikaisin illalla, mutta toisaalta haittaako sekään.. Jos perjantaisin ja lauantaisin olisi tanssi-ilta, ja siellä voi tanssia koko ILLAN (eikä yötä). Miksi tanssia pitäisi öisin?

Päiväaikaan paikka toimisi kahvilana. Siellä olisi leikkipaikka lapsille, jotta lapsen omaavat aikuiset voisivat tulla pelaamaan pelejä, lukemaan ja seurustelemaan rauhassa samalla, kun lapset leikkivät. Tanssilattialla voisi pitää päivädiskoja lapsille! :) Se olisi hauskaa.

Se voisi olla samalla myös kissakahvila ja siellä voisi hengailla kissoja.

Kahvilassa soitettaisiin hiljaisella äänellä rauhallista musiikkia, joka edistää mielentyyneyttä tai luonnonääniä.

Siellä olisi KIRJOJA. Kirjat olisivat henkistä kasvua ja kaikkea tärkeää edistäviä.

Paikka olisi lähellä Jumalaa. Siellä olisi kaikkialla sitaatteja, jotka edistävät valaistumista ja henkistä kasvua.

Sisustuksessa käytettäisiin mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja.

Kahvilassa tarjottaisiin smoothieita ja kasvisruokaa ja kaikkea terveellistä ja kiehtovaa, mutta myös herkkuja, joiden valmistuksessa ei ole käytetty valkoisia vehnäjauhoja tai valkoista sokeria tms. Vaikka sellaisiakin herkkuja voi olla, mutta pääpaino toisenlaisissa tuotteissa.

Hinnoista ja hinnoittelusta

Minulle tällainen yritystoimintaan ryhtyminen on hivenen paradoksaalinen temppu, sillä vastustan kapitalismia ja kaupallisuutta ja rahankiskontaa ja kaikkea muutakin vastaavaa kaameutta. Käytännössä tämä on näkynyt sitten siten, että olen pyrkinyt alihinnoittelemaan kaiken mitä teen... Tästä taas on seurannut läksytysten ryöppy kaikkialta lähipiiristäni. Osa läksytyksestä on tullut henkilöiltä, joita en kuuntele siitä syystä, että heidän läksytyksensä perustuu joko 1) holhoamiseen tai 2) siihen, että he itse elävät "kuplassa" eli ovat toisin sanoen ihmisiä, jotka eivät elä vahvasti itseään toteuttaen ja persoonallisten arvojen mukaisesti vaan ajattelevat, että raha ja työ ovat kaikki kaikessa jne. jne.

Mutta sitten olen saanut läksytystä myös tahoilta, joita kuuntelen, sillä nämä ovat kaltaisiani oman tiensä kulkijoita, joilla on samanlainen arvomaailma kuin minulla. Minulle on mm. sanottu, että "Laita ensin happinaamari omaan naamaasi ennen kuin alat pelastaa muita". Toinen ystäväni ilmaisi saman asian eri sanoin ja muistutti siitä, että jos haluan auttaa ihmisiä kääntämällä ja julkaisemalla hyödyllisiä tietokirjoja heidän ilokseen, yritykseni tarvitsee RAHAA, koska maailma nyt sattuu tällä hetkellä toimimaan rahan pelisäännöillä sekä kapitalistisen talouden ehdoilla jne jne. Lisäksi mitä enemmän yritykseni tuottaa, sitä enemmän voin 1) käyttää omaa aikaani yritystoimintaan/hyvän tekemiseen, kun ei tarvi hikoilla kakkatöissä ja 2) sitä enemmän minulla on rahaa hyvän tekemiseen.

Eräs ystäväni huomautti myös siitä, että jos jotkut valmistavat tiettyä tuotetta tarkoituksena elättää itsensä sillä, ja sitten markkinoille änkeää joku, joka myy tuotetta totaaliseen alihintaan (esimerkiksi koska tekee asiaa vain harrastuksena), kukaan ei enää halua ostaa tuotetta sillä kalliimmalla hinnalla, ja lopulta tilanne ajautuu siihen, ettei ihmiset pysty elättämään itseään enää kauppaamalla kyseistä tuotetta. Eli näin voidaan viedä leipä ihmisten suusta.

Lopulta olen sitten taipunut toimimaan hieman enemmän vallitsevien sääntöjen mukaisesti. Alunperinhän tarkoitukseni oli myydä kirjoja niin alhaiseen hintaan kuin suinkin mahdollista eli kattaa tuotoilla ainoastaan kulut ja tehdä hommaa vain harrastusmielessä. Ensin siis ajattelin että Introversion voiman hinta tulisi olemaan noin 10€. Ensimmäisten läksytysten jälkeen hilasin hinnan 14,90€. Sitten sain vielä valtavan ryöpytyksen taholta, jota arvostan eniten tässä maailmassa (viisas ja erittäin arvostelukykyinen ystäväni Emilia) sekä taholta, jota myös arvostan suuresti (toinen hyvin valaistunut ystäväni), ja hilasin hinnan lopulta normaalilukemiin.

Tällä hetkellähän siis olen työttömänä, jos ei tätä omaa puuhailuani lasketa. Olen kuitenkin suomentanut reilun vuoden aikana 2 kirjaa, joista toisen myös taittanut, laatinut kannet ja kustantanut eli jota nyt markkinoin eli en sentään vain kaivele napaani sohvalla (vaikka sitäkin harrastan). Monien Asperger- ja ADHD-ihmisten tapaan, en ole pärjännyt työelämässä. Nuppi ei vaan kestä siellä.

Mutta olisihan se hienoa, jos saisi elantonsa tekemällä sitä, mitä osaa, mistä nauttii ja mitä rakastaa. En tiedä, tulenko siihen pääsemään ikinä kustannustoiminnallani, mutta tärkeintä minulle on, että saisin kulut katettua, jotta oisin suomentaa ja julaista LISÄÄ ihania kirjoja. Se on minulla tässä vain pointtina. Varsinaisen toimeentulon voin aivan hyvin hankkia sitten muualta (asia jota kovasti suunnittelen kaiken aikaa).

Siitä pidän huolen, että Ajatushattu Kustannus säilyy yrityksenä, jolla on suuri sydän ja arvot kohdallaan.

(kuva: clipartheaven.com)

Nyt sain tarpeeksi!

Olen pitkään halunnut perustaa vaatekaupan, koska Suomesta ei saa kuin ketjuvaatteita, muotihömpötyksiä ja goottikamaa. Ai mikä puuttuu? Hippeilyvaatteet. Sellaiset metsänkeijukaishenkiset, vihreää, ruskeaa, vinoja leikkauksia, kerroksia, hameita kaikkea ihanaa.

Sitten olen halunnut perustaa pienen pähkinäkaupan, koska suhtaudun syvän epäluuloisesti saatavilla oleviin pähkinä- ja siementuotteisiin, koska ne pitäisi säilyttää PAKASTIMESSA ja pilkkopimeässä, ja näinkin säilytettynä esimerkiksi saksanpähkinä (joka on nopeiten pilaantuva) alkaa 6 kk kuluttua puusta putoamisesta olla mennyttä kamaa (rasva härskiintyy). Haluaisin tilata suoraan pähkinätiloilta pähkinöitä pakastimeen ja myydä niitä umpituoreena.

Sitten haluaisin maahantuoda playmobileja, koska ne on kivoja.

Ja sen lisäksi minulla on (jo) kustantamo, koska löydän niin paljon super kivoja kirjoja englannin kielellä, ja haluan kääntää ja julkaista niitä suomeksi.

En ole uskaltanut perustaa vaatekauppaa, koska inhoan riskien ottamista, mutta nyt minua rupesi tympimään tämän asian vältteleminen. Haen pienlainaa yrityksen käynnistyskuluihin ja katsotaan mitä tapahtuu. En minä siihen ainakaan kuole.