Olen vuosien vuosien ajan tapellut väsymykseni kanssa. Olen kokeillut ties mitä korjatakseni asian. Turhaan.
Eevi on ollut nyt viikon mökillä ja nämä päivät hiljaisuudessa ovat opettaneet minulle jotakin. Minä en ole väsynyt. Kyse on kemiallisesta epätasapainotilasta. Letargiasta. Motivaation puutteesta. Haluttomuudesta. Laiskuudesta. Se on jotain, mille en voi tehdä mitään, jotian, mikä vain ON minussa, aina, ja se on kirous, painajainen ja helvetti.
Se on ADD.
Kirjoitin pari päivää sitten dopamiinivajeesta. Juuri siitä on kysymys. Hyvin oletettavasti.
Amenin klinikan verkkosivuilla voi tehdä testin, jonka avulla voi yrittää selvittää omaa tyyppiä, jos ei pääse kuvauttamaan aivojaan...
Mitä tarkoitan, kun sanon, että ei koskaan halua tehdä mitään? Sitä, että ajatuksissani haluan tehdä monenlaisia asioita, mutta sitten kun oikeasti ajattelen jonkin asian tekemistä (eli ajatus pitäisi muuttaa toiminnaksi), jokainen soluni huutaa: "EN HALUA TEHDÄ MITÄÄN!"
Jokin minussa vetää koko ajan kohti tekemättömyyttä. Jokin hirvittävä haluttomuus, velttous, vetelyys.
Mutta sitten on olemassa sellaista flow-tekemistä, jolloin kaikki vain virtaa, ja silloin minun ei tarvitse yrittää saada itseäni tekemään jotakin vaan kuljen virran mukana. Koko eilinen päivä oli sellainen. Se oli hauskaa.
Joskus aina mietin, että mitä jos irrottaisin hallinnasta ja katsoisin, mitä tapahtuu, jos heittäydyn vain siihen virtaan ja en yritä pakottaa itseäni tekemään koko ajan jotain vaan... Muutun virraksi.
Mutta pelkään, että sitten imeydyn vain jonnekin sänkyyn lopulta ja homehdun sinne.
Löysin artikkelin, jossa käsitellään juuri tätä asiaa: When You Don’t Feel Like Doing Anything.
"Doing nothing is natural. But doing nothing doesn’t mean doing nothing...When I talk about doing nothing, what I truly mean is an inner state. A state of not pushing, not trying, and not forcing. It’s a state of allowing things to be as they are."
Henri kirjoittaa siitä, mitä tapahtuu, jos uskaltaa lopettaa suorittamisen ja heittäytyä virran vietäväksi. Hän kuvailee samoja pelkoja, joita minulla on: "Entä jos sitten en saa koskaan aikaan mitään?" "Entä jos en koskaan saavuta unelmiani?". Henri vastaa: "Eventually it became obvious to me that if I am meant to do something, it will happen."
Henrin sivustolla on ihan hyviä juttuja.
Hmmm... Mutta jos minulla on ADD ja olen siksi tällainen apina, voinko luottaa siihen, että se, minkä on tarkoitus tapahtua, tapahtuu?
En vielä tiedä. En vielä tiedä. En vielä tiedä. Voi hyvin olla, ettei tuo vaihtoehto tule toimimaan.
Siksi yritän tutkia myös keinoja kemiallisen epätasapainon korjaamiseen.
Motivaation puute ja letargia on hyvin yleinen ADD-oire.Olen kuullut käytettävän mm. sellaista termiä kuin "paralysis of will".
ADHD and motivation ja toinen juttu samalla nimellä: ADHD and motivation
Dr. Russell Barkley says that ADHD is more about loss of interest and motivation than attention and concentration. This makes sense, as we know ADHDers can pay attention for hours on tasks they love.
Motivation is a characteristic that makes us want to ‘do’ an activity.
Minulla on todella surkea motivaatiotaso. :(
Ja tämä on siis ollut ongelma vähintään 15 vuotta. Lapsena sitä ongelmaa ei ollut, koska elin mielikuvitusmaailmoissani ja minulla oli hauskaa, kun leikin, tutkin minua kiinnostavia asioita ja ei ollut tyhmiä velvollisuuksia, joista huolehtia (en koskaan lukenut kokeisiin tai tehnyt läksyjä).
Ja se on yksinkertaisesti minun ADD:ni. Se ei ole väsymystä vaan motivaation puutetta. Toisaalta en ole varma, onko vika motivaatiossakaan, koska usein HALUAN tosi paljon tehdä jotain, mutta minun kehoni ei halua muuttaa tuota ajatushalua toiminnaksi. Minun kehoni ei halua tehdä mitään, minun mieleni haluaa.
...in recent years studies have found evidence that motivation is more about brain chemistry, than will power. It has been found that motivation problems in people with ADHD are due to lower levels of dopamine in their brains. The larger the disruption of the dopamine pathway, the greater the ADHD symptoms and the lower the levels of motivation. (Sinfield)
Ongelma on erittäin oletettavasti dopamiini. Dopamiinivajeesta kärsivän ihmisen pitäisi rakentaa koko elämänsä tuon ongelman ympärille eli rakentaa elämästään "dopamiinipumppaamo".
Olen tähän astisten tutkimusteni perusteella saanut selville, että seuraavat asiat voivat auttaa lisäämään dopamiinia (tulen etsimään näistä tieteellisiä todisteita myöhemmin):
Meditointi lisää dopamiinin määrää aivoissa.
Liikunta lisää dopamiinin määrää aivoissa.
Terveellinen ruokavalio (vältä sokeria, valkoisia vehnäjauhoja, jne.)
Omega 3 -rasvahapot: Huom! Omega 3 -rasvahappoja on kolmenlaisia: ALA, EPA ja DHA. Aivot tarvitsevat erityisesti DHA:ta ja sitä ei saa kasvikunnasta. Kasvikunnan omega 3:set ovat ALA-muodossa eikä elimistö pysty muuttamaan sitä DHA:ksi. EPA:sta taas elimistö tekee helposti DHA:ta. Olen lukenut tästä muualtakin, mutta aiheesta myös täällä.
C-vitamiini auttaa dopamiini synapseja toimimaan hyvin
Rauta ja B6-vitamiini auttavat elimistöä muuttamaan fenyylianaliinin dopamiiniksi. "The first step on the road from tyrosine to dopamine and norepinephrine requires an enzyme called tyrosine hydroxylase, and this enzyme needs iron in order to do its job. Iron is also important in regulating dopamine function. "
Sinkki: " It is essentially a natural “dopamine reuptake inhibitor.” Sinkki auttaa synapsista vapautunutta dopamiinia pysymään synapsien välisessä raossa pidempään, jolloin se ehtii olla aktiivisena kauemmin.
Tyrosiini tai fenyylialaniini -ravintolisä. Nämä ovat dopamiinin esiasteita (aminohappoja). Fenyylialaniinista valmistuu elimistössä tyrosiinia. Tyrosiini toimii mm. dopamiinin esiasteena. Näistä lisää esim. täällä.
Näistä kerrotaan monissa lähteissä, yksi on tämä. Saatte etsiä itse lisää lähteitä ja tarkistaa yllä mainittujen ehdotusten pätevyyden :).
Kannattaa myös huolehtia D-vitamiinista! Se vaikuttaa todella paljon serotoniinin tuotantoon. (tutkimus: Vitamin D hormone regulates serotonin synthesis. Part 1: relevance for autism.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti