Pelon hallitsema elämä

Olen nyt vähän aikaa, ehkä viikon verran, vain antanut itseni olla. En ole vaatinut itseltäni mitään, en ole kieltänyt itseltäni mitään, en ole yrittänyt mitään... Olen vain ollut. Ja voin paremmin kuin todella todella pitkään aikaan. Näen nyt, että tämä on se, mihin minun tulee pyrkiä. Vapauteen. Vapaaksi mistä? Peloista.

Tajuan nyt, että kun viime vuosina olen kovasti yrittänyt opetella itsekuria ja tietoista itsehallintaa, olen kulkenut väärään suuntaan. Mitä enemmän elän yllä mainituilla tavoilla, sitä vähemmän olen oma itseni ja elän sisältäpäin, vapaana. Aitona.

Sillä mitä kaikki ne asiat ovatkaan, joihin yritän itseäni ruoskia?

Pelkojen hallintaa.

Pelkoja, pelkoja, pelkoja.

Olen täynnä pelkoja.

Yritän opetella täydellistä ruokavaliota. Yritän harrastaa liikuntaa. Erityisesti kontrolloinnin tarpeeni tuntuu kohdistuvan juuri näihin. Terveys ja kauneus. Pelkään niiden menettämistä.

Pelko.

Pelkään, että jos olen vain oma itseni enkä koko ajan kontrolloi tai ainakin YRITÄ kontrolloida, syön liikaa herkkuja ja lihon ja menetän kauniin vartaloni.

Pelkään, että jos en liiku tarpeeksi, lihon ja menetän kauniin vartaloni.

Pelkään myös, että minulle tulee syöpä tai diabetes tms jos en koko ajan vahdi ja mieti ja kontrolloi.


Miten totta onkaan tämä:

...consider the many industries that actually thrive on fear. Fear is a multi-billion dollar industry

Tuotteita myydään juuri pelkojen avulla. Markkinoinnin syvin tarkoitus on luoda pelkoja, ylläpitää pelkoja, ja luoda sitä kautta tarpeita, jotta ostaisimme tuotteita.

Ja muutenkin koko nykyaikainen kulttuurimme tuntuu olevan ahdettu täyteen pelon pönkittämistä ja pelkojen luomista.  Joka ikisestä tuutista tulee tietoa siitä, miten nykyään ihmiset ei hengitä oikein ja opetetaan oikeaa hengitystekniikkaa, ei osata kävelläkään oikein ja opetetaan oikeaa kävelytekniikkaa. Tee sitä, tee tätä. Syö näin ja älä syö noin. Liiku 3 kertaa viikossa tasan 56 minuuttia niin pysyt terveenä.

Päämme täytetään huolilla. Meidän täytyy koko ajan olla huolestuneita lukemattomista asioista. Meidän täytyy murehtia ja stressata ja yrittää koko ajan tehdä oikein.

Miksi?

Instead of seeking to create certainty, or really the illusion of certainty—which leaves us holding onto an illusion—we could learn to embrace uncertainty



Pelkoja pelkoja pelkoja.

Ai pitäisikö sitä sitten vaan vedellä sata munkkia päivässä ja kaivaa napaa teeveen edessä?

Miksei, jos se todella on jonkun suurin onnen lähde.

Mutta uskoisin, että jos ihminen uskaltautuu heittäytymään peloista vapaaseen elämään ja alkaisi elää rakkaudesta käsin, luottaen, hyväksyen epävarmuuden, ihmisestä kumpuaisi halu jonkinlaiseen terveeseen itsestään huolehtimiseen, sillä jos rakastaa itseään, välittää itsestään. Mutta tällöin esimerkiksi liikunnan harrastaminen ei tapahtuisi kuin jonkinlaisen pakon sanelemana, ulkoisena pakkona, ahdistavana ja jatkuvana stressinä, murheen aiheena. Se kumpuaisi sisältä.

Luin jokin aika sitten elämäkerran Silta yli surujeni (siitä on tulossa elokuva, Noble, piakkoin!!). Siinä eräs todella kovia kokenut nainen Irlannista muutti Vietnamiin ja omisti elämänsä katulasten auttamiselle. Tuli siinä kirjaa lukiessa mieleen, että mitä siitäkin olisi tullut, jos se nainen olisi vaan koko ajan stressannut siitä, että täytyy harrastaa liikuntaa monta kertaa viikossa, että pysyy kunnossa. Sillä oli kädet täynnä työtä niitten lasten asioiden hoitamisessa, perusti sinne säätiön lapsille ja omisti kaiken aikansa ja elämänsä sille asialle. Niin kuulostaa minusta todella itsekeskeiseltä, jos se olisi siellä koko ajan miettinytkin vaan omaa liikuntaharrastustaan ja yrittänyt saada joka viikkoon mahtumaan kolme aerobic-tuntia. Jotenkin tosi älyttömän kuulosta.

Nykyään media ja joka tuutista tulviva informaatio kääntää kaikkien katseet lähinnä omaan napaan.

Ihan hyvin tässä maailmassa on eletty ennenkin, kun ei vielä tiedetty kaikkea sitä, mitä nyt tiedetään esimerkiksi ravinnon vaikututksista. Me kuollaan kuitenkin jonain päivänä. Ja vaikka sitä miten stressaisi ja yrittäisi syödä täydellisen terveesti ja liikkua, voi SILTI sairastua syöpään.

Pitäisi vaan lakata murehtimasta. Lakata stressaamasta terveydestä ja ulkonäöstä. Ne on tän ajan pakkomielteet ihmisillä.

En halua elää peloista käsin enää. En HALUA.

Artikkeleita peloista ja niistä vapautumisesta ja rakkaudesta:

Living in fear

6 Steps Towards Living a Life Free of Fear and Full of Hope

How to Let Go of Fear to Live Passionately and Authentically

Three Ways to Conquer Fear and Live in Love