Sain juuri Suuren Oivalluksen. Minulla on ollut viime aikoina ongelmia itseni kanssa johtuen raskaista tapahtumista ihmissuhderintamalla. Tämä eräs ihminen, jonka ansiota enemmän tai vähemmän kaikki on, ei halua olla ystäväni mm. siksi, kun puhun aina ongelmista ja tuntuu, etten etene mihinkään ja ne samat ongelmat on AINA ja olen negatiivinen ihminen, koska puhun ongelmista. Olen tämän takia epäillyt itseäni, ja kokenut, että minussa on jotain vikaa, kun puhun aina itsestäni ja ongelmistani jne jne.
Mutta NYT minä olen valaistunut!
Ymmärsin, että minä HARRASTAN itsensä kehittämistä. Se on ihan oikeasti suurin intohimoni ja valtavan HAUSKAA puuhaa.
Se, miksi henkilö X:n mielestä junnaan paikoillani ongelmieni kanssa, johtuu siitä, että minä en edes HALUA, että ongelmani loppuvat. Tai siis ne eivät VOI loppua, koska kun harrastaa itsensä kehittämistä, työtä riittää loppuelämäksi. Valmiiksi ei tule koskaan. Ja kehitystä ja tuloksia tulee koko ajan. Kuten nytkin juuri TÄMÄ oivallus on yksi ratkaistu ongelma. Silti on monia asioita, jotka eivät ratkea välttämättä vuosiin, tai KOSKAAN, koska no, edelleenkin, tämä on ikuisuusprojekti ja silloin tietysti haen ratkaisua noihin ongelmiin aina vaan. En kuvittele tulevani valmiiksi tämän elämän aikana.
En kyllä millään muotoa myöskään kutsu tätä NEGATIIVISEKSI toiminnaksi, sillä ensinnäkin se on minulle suurta iloa ja tyydytystä tuova harrastus ja toiseksi hallitsevinta asiassa on positiivinen usko siihen, että VOIN kehittyä, VOIN saavuttaa kaikki unelmani, jos vain haluan ja tarpeeksi yritän. Minusta tämä on siis varsin POSITIIVINEN asia.
Enkä kyllä muutenkaan osaa kuvitella, että varmaan kukaan muu ihminen pitäisi minua NEGATIIVISENA kuin henkilö X... Minähän olen aina iloinen ja aurinkoinen ja hupsu.
Jos jonkun mielestä olen itsekeskeinen, koska suurin intohimoni ja hauskin harrastukseni on itseni kehittäminen, niin se on voi voi. Minusta ei olisi yhtään huono asia, jos ihmiset enemmänkin harrastaisivat sellaista. Sitä paitsi hyvin oleellisesti tähän projektiin sisältyy halu tulla Dalai Laman, Äiti Teresan tms. kaltaiseksi (siinä määrin kuin nyt kykenen...), koska haluan tehdä hyvää ja säteillä kaikkea rakkaudellista maailmaan. En minä tiedä sitten, onko se itsekeskeistä. Paradoksaalisesti juuri tällaisesta itsekeskeisyydestä voi kasvaa suurinta altruismia.
Minun kannattaakin hengailla pääasiassa sellaisten ihmisten kanssa, joiden suuri intohimo MYÖS on itsensä kehittäminen, koska tällöin minun ikuiset pohdiskeluni voivat antaa tälle toiselle kasvuaineksia ja hänen höpinänsä minulle. Minusta juuri tällaiset keskustelut ovat mitä suurin nautinto elämässä! Eivätkä tällaiset keskustelut ole kyllä minusta missään mielessä NEGATIIVISIA, vaikka niissä ONGELMISTA puhuttaisiinkin. Ongelmista phutaan niissä positiivisessa hengessä, ratkaisukeskeisesti, motiivina halu oppia, kasvaa ja kehittyä.
Ni. Minulla saa olla tällainen harrastus ja intohimo. Aivojen uudelleenohjelmointi ei ole sen huonompi harrastus kuin omistaa elämänsä jääkiekon pelaamiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti