Epävakaa persoonallisuushäiriö?

Varaan ajan lääkärille. Olen masentunut. Eroaminen parisuhteestani tarkoittaa, että olen menettänyt kaikki toiveeni normaalista elämästä. Se suhde oli minun yritykseni saada normaali elämä ja se epäonnistui. En pysty olemaan normaali. En enää tiedä yhtään, kuka olen tai voin olla tai millaiset asiat elämässä ovat minulle mahdollisia. Olen täysin hukassa.

Haluan myös selvittää, voiko minulla olla epävakaa persoonallisuushäiriö. Sitä epäiltiin, kun olin noin 18, mutta sen ikäiselle ei haluttu tehdä vielä diagnoosia. Netissäkin sanotaan: "BPD is not normally diagnosed in children or adolescents as symptoms that suggest such a diagnosis may resolve as children get older" (http://www.medicalnewstoday.com/articles/9670.php). Suomeksi siis: Bpd-diagnoosia ei yleensä tehdä lapsille ja nuorille, sillä oireet, jotka viittaavat bpd-diagnoosiin, voivat ratketa lapsen kasvaessa." Monella tapaa se sopisi minuun, ja haluan selvittää, onko minulla se koska jos on, se on luultavasti erittäin suuri tekijä siinä, miksi mistään ei tule mitään.

Epävakaa olen ehdottomasti, mutta se voi johtua myös asperger+adhd-oireistosta.

1. Impairments in self functioning (a or b): (häiriöt minuudessa/minän toiminnassa)

a. Identity: Markedly impoverished, poorly developed, or unstable self-image, often associated with excessive self criticism; chronic feelings of emptiness; dissociative states under stress.
b. Self-direction: Instability in goals, aspirations, values, or career plans

a. Identiteetti: köyhä, huonosti kehittynyt tai epävakaa minäkuva, johon liittyy usein yletöntä itsekriittisyyttä; kroonisia tyhjyyden tnteita; dissosiatiivisia tiloja stressaantuneena.
b. Itseohjautuvuus: tavoitteiden, pyrkimysten, arvojen ja urasuunnitelmien epävakaus

No, tunnen hyvin itseni kyllä, MUTTA minun mielipiteet vaihtuvat taukoamatta, en osaa oikein koskaan sanoa mitä mieltä olen jostain asiasta, tai sitten olen jotain mieltä ja seuraavana päivänä toista mieltä. Olen alkanut kyllästyä tähän ja ikuiseen päättämättömyyteen myös. Jotenkin kaikki vaihtoehdot ja näkökulmat tuntuvat mahdollisilta, ja en pysty valitsemaan tai sitten vaihtelen valintaa.

Mutta kyllä niitä pysyviäkin aspekteja on. Olen aina halunnut yliopistoon ja nyt olen siellä ja aion jotenkin sitkeästi ponnistella sen läpi. Mutta siitä, mitä tekisin työkseni, minulla ei ole mitään käsitystä.

Ja tyhjyyden tunne on vakava ongelma, jota olen paikannut olemalla parisuhteissa, koska kun olen suhteessa, en tunne tuota tyhjyyttä, ja olen ihan tietoisesti pysynyt suhteissa vain siksi, että pelkään kuollakseni yksin olemista ja tuota tyhjyyttä, joka sitten palaa, koska sen kanssa ei voi elää.  Se tekee itsetuhoiseksi.

Ihmissuhteissa olen kykenemätön sitoutumaan. Ja lähtemään. Joten olen vähän väliä eroamassa, ja sitten en kuitenkaan eroa. Teen niin aina ja se on kamalaa kaikille osapuolille. Tai siis tämä koskee parisuhteita. Ystävyyssuhteita ei niinkään ainakaan nyt enää vanhempana. Mutta helposti, JOS tulee ongelmia ja riitaa, ajattelen, että pitäisi poistaa koko ihminen elämästä. Sillä tavalla näen asiat mustavalkoisesti, että joko näen ihmisissä vain hyvää tai jos ne loukkaavat minua, en pysty näkemään enää mitään hyvää, kun tunnen vain kaikkia negatiivisia tunteita ja ne määrittävät kaiken. En osaa yhdistää ihmiseen hyvää ja pahaa.

Mutta en kovin paljon riitele ja loukkaannu asioista. Riippuu tosin ihmisestä.

a. Emotional liability: Unstable emotional experiences and frequent mood changes; emotions that are easily aroused, intense, and/or out of proportion to events and circumstances.

No toi kyllä pitää paikkansa.


Hmmm.

Mutta toisaalta en tiedä, kun vaikka olen monella tapaa epävakaa, en käyttäydy kyllä juuri koskaan niin hullusti kuin mitä olen ymmärtänyt että borderline on. Esim. viimeisin yli 2 vuotta kestänyt parisuhde oli hyvin rauhallinen ja ei riidelty koskaan. Minulla ei ole itsellä tarvetta haastaa riitaa, olen hyvin kiltti ja iloinen ja ystävällinen (mikä ei vastaa epävakaata persoonallisuushäiriötä), mutta jos joku TOINEN aloittaa vihamielisen tai välinpitämättömän käytöksen, tulen todella vihaiseksi. Tosin vihaisenakin yritän aina ensin keskustella rationaalisesti asioista ja selvittää niitä puhumalla.

Enemmänkin minusta satunnaiset kohtaukset, joissa heitän astioita seinään tms. liittyvät aspergerin meltdowneihin eli olen ylikuormittunut ja kapasiteetti aivoissa loppuu täysin, niin sitten lentää. Aika harvinaista kyllä. Ehkä kerran vuodessa kahdessa.

Pahinta on ollut aina se, jos joku, johon olen ihastunut, alkaa kohdella välinpitämättömästi. Silloin olen kyllä oppikirjesimerkki borderlinesta. Muutun aivan hulluksi ja lähetän satamiljoonaa viestiä ja hajotan puhelimia ja sim-kortteja etten voisi lähettää enää mitään jne. Mutta tuskin kyse on borderlinesta silloin, jos tällaista käytöstä on VAIN hyvin spesifeissä tilanteissa. Tällöinkin kyse on minusta enemmän siitä, että olen asperger + adhd ja hsp eli tunteet ovat HYVIN voimakkaita, olen impulsiivinen ja intensiivinen ja taustalla jonkinasteisia traumoja ja vaikeutta luottaa ihmisiin ja siis pelkoja, ja sitten se, että en KESTÄ sitä jos ihmiset käyttäytyy huonosti, koska se on EPÄRATIONAALISTA. Mulle olisi ihan ok, jos joku ei tykkää musta ja SANOO SEN suoraan. Ok. Se on selkeää. Mutta en osaa käsitellä... Outoa käytöstä. En tiedä. Tässä nimenomaisessa asiassa ja kohdassa olen hullu.

En tiedä. En tiedä. Ehkä olen vaan intensiivinen yliherkkä asperger adhd.

Ja ehkä parisuhteissa olen ollut epävakaa, koska olen aidosti kokenut, että minun ei kuulu olla siinä suhteessa, mutta en ole uskaltanut lähteä, koska 1) pelkään tyhjyyttä 2) pelkään että jään yksin 3) pelkään etten pysty sitoutumaan 4) pelkään miljoonia asioita. Ja siitä seuraa sitten se, että sitoudun sitkeästi, vaikka pitäisi lähteä, mutta sitoutumiseni on huonoa koska vähän väliä puhun lähtemisestä vaikken tee sitä.

Olen täysin pihalla. Kuka olen. Mikä minulle on mahdollista. Miten. Koska. Missä. Kenen kanssa. Hä?

Ei HAJUAKAAN. Mistään.