En tiedä

Asiat, joita olen tänne kirjoittanut itsestäni suhteessa parisuhteeseen, seksiin tai mihin tahansa, on "kumottu". Sillä olen ymmärtänyt, että ne ovat olleet sepitelmiä, tulkintoja, teorioita, yrityksiä ymmärtää jotain, mitä en ymmärrä. TOSIASIA on, että en tiedä (juuri) yhtään, kuka olen suhteessa läheisyyteen, seksiin, parishteisiin, yhdessä asumiseen jne. En TIEDÄ mitä haluan.

Elämässäni on alkanut nyt uusi aikakausi. Sen nimi on: EN TIEDÄ.

En tiedä tarkoittaa sitä, että olen romuttanut valmiit mallit, konservatiiviset käsitykset jne. Olen tähän asti elänyt elämääni niin, että olen yrittänyt piirtää valmiita kuvia asioista mieleeni ja sitten tavoitellut niitä. Luulen, että niin usein eletään. Suuri osa ajattelee, että "etsin miehen/naisen, jonka kanssa menen naimisiin, hankitaan 2 lasta ja koira tai kilpikonna ja mieluiten ostetaan oma talo" ja myöskin ihmiset yleensä yrittävät keksiä päässään, mitä he opiskelisivat ja mitä työtä he tekisivät isona. Sitten heillä on tällaiset suunnitelmat ja mallit päässä ja he lähtevät tavoittelemaan niitä.

No, olen tajunnut, ettei toi toimi mulla.

Minä EN voi piirtää valmiita kuvia. En ole sellainen ihminen. Olen toisenlainen ihminen. Olen OPPIJA. Kun kuljen elämässä eteenpäin, opin koko ajan uutta, ja kun opin uutta, päivittyvät näkemykseni, suunnitelmani, haluni, toiveeni. En voi elää autenttisena ja uskollisena ITSELLENI ja omalle tielleni, jos päässäni on joku ihmeellinen valmis MALLI, jota yritän rakentaa.

Siksi en enää tiedä enkä yritä tietää. Mitään. Minä vain elän ja katson, mitä tapahtuu. Elämä on rullalla oleva matto, joka kiertyy auki sitä mukaan kun kävelen eteenpäin. Se on uusi mottoni. Minä en tiedä, mitä sieltä tulee näkyviin ja koska. Antaa tulla vaan.

On toki asioita, joita TIEDÄN. Asioita, joita olen oppinut. Asioita, joista tiedän, että ne ovat minulle tärkeitä ja asioita, joista tiedän, etteivät ne sovi minulle jne. On arvoja.

En usko, että olen kukaan vakio esim. sellaisten asioiden kuin yhdessä asuminen, seksi tai läheisyys suhteen, vaan olen erilainen niissä asioissa suhteessa eri ihmisiin. Erilaiset ihmiset saavat esiin erilaisia asioita eri tavoilla.

En tiedä, mitä työtä haluan tehdä "isona". Ok, en sitten tiedä. Tiedän mitä haluan NYT. Kuljen sitten sitä tietä. Katsotaan mihin se vie.

En tiedä, millaisen parisuhteen haluan. En tiedä, haluanko vielä lapsia, haluanko joskus naimisiin, haluanko asua yhdessä vai omissa asunnoissa. En tiedä. Riippuu kenen kanssa olen ja kuljen. Riippuu siitä, mitä opin matkan varrella. Jollain tavalla minusta tuntuu, että haluaisin vielä kokea sen, että saan lapsia ihmisen kanssa jota rakastan, koska en ole kokenut sellaista ja se voisi olla hienoa. Toisaalta haluaisin omistautua älyllisille ja luoville projekteille. Mutta en tiedä onko ne välttämättä toisensa poissulkevia asioita. Ehkä voi saada molemmat. En tiedä. En tiedä, en tiedä en tiedä.

En edes tiedä sitä, haluanko suhteen joka kestää loppuelämän. Vai olenko oppija, joka oppii uusia asioita uuden ihmisen kanssa ja tulee aina päivä, jolloin koen, etten voi oppia siinä enempää ja haluan jatkaa matkaa. En tiedä.

En tiedä.

Mitään.

Olen avoin. Elämälle. Kävelen matolla ja se kiertyy auki askelteni edellä.

Haluaisin kokea RAKKAUDEN. Rakkaussuhteen. Tietää, millaista on todella rakastaa. Se olisi varmastikin syvin toiveeni. Mutta mitä rakkaus on? Tai sanotaan niin, että jos en saa/voi kokea sellaista rakkautta, josta olen aina haaveillut, riittääkö agape, se, että säteilen universaalia rkkautta ja rakastan itseäni ja kaikkia ja kaikkea. kaipa sen sitten on riitettävä. Mutta toisaalta haluaisin uskoa, että voin vielä kokea todellisen rakkauden.

Sen tiedän, että olen ennen tehnyt PALJON virheitä. Siis siinä, miten olen etsinyt rakkautta. Yksi pahimmista virheistä on ollut alkoholi. Toinen on seksi. Olen käyttänyt niitä PAKENEMISEEN. Todellisuuden kohtaamisen välttelyyn. Jos ei oikein ole puhuttavaa jonkun kanssa tai ei löydä oikeanlasta yhteyttä, on helppo paeta asian kohtaamista luomalla läheisyyttä ja yhteys etenemällä liian nopeasti fyysisellä alueella ja juomalla hiukan alkoholia, jolloin on hauskaa, vaikkei olisikaan niin hauskaa. Olen pelännyt yksin olemista tai enemmänkin yksin JÄÄMISTÄ ja siksi paennut, takertunut ihmisiin, joiden kanssa ei ole ollut oikeanlaista yhteyttä.

Siksi TIEDÄN, että en koskaan enää tee niin. En koskaan enää juo pisaraakaan alkoholia, kun tutustun johonkin ihmiseen. Jos jonkun kanssa ei ole todella hauskaa ja antoisaa, kun ollaan vaan siinä omina itseinämme, niin sitten se ei varmasti ole oikea ihminen. Haluan löytää ihmisen, jonka kanssa on niin kivaa, että haluan nähdä sen uudestaan ja uudestaan. Sitä etsin.

Samoin fyysisen läheisyyden suhteen on oltava HYVIN varovainen. Kosketus saa kiinnittymään, lukittumaan, liimautumaan toiseen. Kosketus aloittaa romanttisen suhteen. Kosketusta ei siksi saa olla ennen kuin on varmasti valmis aloittamaan suhteen jonkun kanssa. Ettei liimaa itseään väärään ihmiseen, ihmiseen, jota ei vielä tunne tarpeeksi.

Siinä jotain mitä tiedän.

Yritän oppia olemaan pelkäämättä yksin jäämistä. En pelkää yksin OLEMISTA. Luulisin. Alitajunnassani on vain jokin kaamea kauhu sitä epävarmuutta kohtaan, jota yksin oleminen tuottaa. Epävarmuus syntyy siitä, ettei minulla ole Jumalan allekirjoittamaa paperia, jossa sanotaan: "2 vuoden ja 7 kuukauden kuluttua kohtaat rakkauden". Jos saisin tuollaisen lupauksen, niin mikäs tässä sitten olisi odotellessa. Mutta se epävarmuus. Se on pahin. Kun ei TIEDÄ, mitä edessä on. Mutta yritän opetella jotenkin elämään sen kanssa. Käsitellä sitä.